Pigs might fly

Tuli tuo englantilainen sananlasku mieleen, kun tuunailin vähän taas yhtä kukkaruukkua. Ruukkuun on tarkoitus istuttaa yucca-palmu ja se tulee neiti E:lle, joten annoinpa hänen etsiä lautasliinakuvat. No, muuten meni hyvin, mutta mihinkäs possut. Sinne ne laitettiin saunakukka-aholle lentelemään ja nukkumaan. Nuo alhaalla olevat ei oikein näy, mutta sielläkin on possuja, kun tarkkaan katselee.

Ja sitten: elämäni ensimmäistä kertaa kokeilin marsipaanikukkia sly:n lähettämistä tarvikkeista. Olen minä joskus aikaisemminkin jotain yrittänyt tehdä, mutta tuollaisia kukkia en koskaan aikaisemmin. Ja ei minusta taida marsipaanimuotoilijaa tulla.... :-) Mutta jos isäntäkin tunnistaa nuo kukiksi, niin olen minä jotenkin onnistunut!! :-)

Vaan nyt kaikille hyvää pääsiäisen aikaa. Meillä ollaan kiltisti kotona ja touhutaan ihan normaaleja töitä. Ja pitkänä perjantaina ennättää! Vaikka se ei taida olla yhtään sen pitempi kuin 24 tuntia, pöh! 

Pami

Takapuoli puutui....

...mutta sitkeästi tein nämä osat sitten tänään valmiiksi. Tai siis tänään valmistui tuo reunaosa, takaosa on ollut valmiina jo jonkin aikaa. Kukahan nämä nyt vielä pingottaisi (tai tuota reunaosaa en taida saada mihinkään kunnolla pingottumaan) ja ompelisi sitten liiviksi... No, ehkäpä ensi viikon aikana. Siis kysymyksessähän on Novitan pyöryläliivi.

Aivan ihanahan tuota Puroa oli neuloa ja vain kahdessa kerässä oli pari solmua. Muistaakseni noista solmuista on Puron osalta valiteltu enemmänkin.

Muuta viikon tapahtumia: töitä, töitä ja töitä. Tosi rankka viikko, mutta nyt pitäisi vähän helpottaa. Huomenna ja tiistaina teen töitä etänä, kun joudun molempina iltoina viemään poikaa Mikkeliin Mikaeliin. Siellä on Mikkelin musiikkiopiston 50-vuotisjuhlat ja maanantaina on sound check ja tiistaina itse esiintyminen. Toivottavasti nyt muistan ottaa kameran mukaan ja saisin videoitua. On meinaan tosi upea esitys tiedossa kitarakvartetilla. Ohjeistuksena on, että puku pitää laittaa päälle. Mitähän äiti keksis laittaa päällensä...

Niin, ja uskomatonta kyllä, ajoin maanantaina uudestaan kameraan. Tällä kertaa vauhtia oli 6 km yli!! No, nyt olen muistanut vähän hellittää kaasujalkaa kameratolppien kohdalla. Samalla olen opetellut positiivista ajattelua jälleen: kun on pitkät työmatkat ja ajaa hyvin hiljaa, niin ei tarvitse olla niin paljoa kotona. Viimekin viikolla sain kulumaan työmatkoihin 15 tuntia tai vähän enemmänkin, jos lasken maanantaisen pojan haun Juvalta, jolloin se kamerakin räppäsi. Minä olen kyllä kuullut, että joillakin ihmisillä on harrastuksia ja sosiaalistakin elämää työpaikan ulkopuolella, mutta nehän on vaan pikkuseikkoja!! Niin ja kotona joutuu siivoamaan, leipomaan ja laittamaan ruokaa...

Täytyy myöntää, että tänä talvena olen katsellut hyvin tarkkaan työpaikkailmoituksia, josko niitä töitä olisi vähän lähempänä!

Kotitöistä tykkään kaikkein vähiten leipomisesta (sen jälkisiivouksen takia pääasiassa), mutta nämä muffinit ovat minun bravuurini. Ohje löytyy Valion Antoisaa arkea -keittokirjasta. Näihin muffineihin laitoin suklaarouhetta, sillai ihan kunnon sattumina. Ja parasta tietysti on tuo silikonivuoka! Aivan huippu.

2 munaa
2 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl kevytkermaa (tai kermaa tai kermamaitoa)
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Paista 200 asteessa 15-17 min.
Aina ovat onnistuneet, paitsi nyt repesivät vähän pinnasta. Olisko johtunut siitä, että tällä kertaa mittailin aineet vähän huolimattomasti...

Meidän neiti lähti sitten perjantaina Sallan poropuistoon ja on siellä 7 viikkoa työharjoittelussa. Vähän meinaa ikävä tupata...

Vaan nyt valmistautumaan huomiseen päivään. Loppuun "pakollinen" Harri :-)