Osallistuako vai eikö osallistua...

...siinäpä vasta kysymys! Eli olis ensi keväänä uusi sny-kierros. Ilmoittautumissivut löytyvät täältä.

SNY

Paketti oli taas aivan ihana. Se sisälsi Aarikan servettejä, suklaata, kangaslinnun, suklaakaramellin makuista kahvia ja aivan ihastuttavan pehmeän kaulaliinan. Lankana oli käytetty Sandnes Alpacaa. Taisi tulla minulle uusi lempparihuivi! Ja kaikki nämä sekä muut edelliset paketit lähetti Johanna. Kiitos vielä kerran!

On ihana vastaanottaa paketteja ja on niitä ihana lähettääkin!

Sit taas....

Prismasta lähti tänään matkaan Sinä Osaat Magnum -lehti. Huoh....

Minä en ole jouluihminen, minä en ole jouluihminen, minä en ole....

Ihan tosi, minä en ole jouluihminen, mutta minulla on näköjään pakottava tarve hamstrata joulutavaroita ja katsoa jouluruokien ohjeita ja...

No, seliseli...

Mutta ihan tosi, jos joskus minulla ei ole perhettä (toivottavasti niin ei tapahdu) vietän jouluni aivan kaikessa rauhassa ilman jouluaterioita ja joulukoristeluja. Vaan nyt, kun on perhe (kiitos siitä!) jaksan vielä vähän innostua. Eli viime vuonna tilasin kirjasarjan, joka siis ilmestyy joka joulun alla ja viime viikolla sitten ilmestyi toinen osa. Tykkään!

Lisäksi ostin tietysti Lean Lahja-aitan, johon myös olen napsahtanut kiinni!

Pitkään selasin lehtihyllyn luona ja tämä sitten napsahti tällä kertaa:
Ja ettei vaan joululehtien osto jää liian vähälle:
Tämä oli vähän turha ostos, mutta piti saada joku mielihyvän lähde just silloin! Ihminenhän saa palkita itsensä, kun pitkään on ollut matalaa eikä se oikein sieltä syvältä mihinkään nouse.... Ei mitään kauhean vakavaa, mutta kun tuntuu taas, että elämä vaan menee samoja latujaan!
Ja sitten ostin kauniita lautasliinoja, joista haluaisin tehdä niitä decoupage -askarteluja.

Meillä ufoja pihassa!
Minulla on näihin traktoreihin intohimoinen suhde (traktorisyndrooma?!) siinä mielessä, kun monet liittävät maanviljelijöiden tulot pelloilla työskenteleviin traktoreihin ja niiden ajajiin. Hei, traktorit on vaan työväline. Varmaan jokainen maanviljelijä vaihtaisi kesällä traktorissa istutut 16-tuntiset työpäivät aivan johonkin muuhun. Itse ainakin välillä toivoisin, että joskus näkisin kesällä mieheni muutenkin kuin ruoka- ja kahvipöydässä... Lisäksi näin kotieläintilallisena traktorilla ajetaan ihan päivittäin talvisinkin. Mutta onhan ne suuria ja kauniita...

Tämän päivän homma!
Saahan nuo paperit korjattua tänään, saahan...

Ei talvi yllättänyt...

...mutta potuttamaan meinasi tänä aamuna vähän käydä.

Mutta eiliseen. Juuri kun sain postattua eilen, meni sähköt aivan kerralla ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia eli vähän viiden jälkeen. Jäi sitten muuttamatta muutama juttu. Olin juuri vaihtamassa tuonne sivupalkkiin Leonardon kuvaa ja ajattelin päivittää taas kirjan, jota olen lukemassa. Enpä sitten enää jaksanut myöhemmin tehdä ylimääräisiä päivityksiä.

Siis meillähän ei sähkön katkeaminen sinänsä haitannut, kun isäntä lähti saman tien (oli juuri navettatöillä ja jäi osa tekemättä) virittelemään traktorikäyttöistä aggregaattia. Ja se saikin sitten jyllätä sähköä tähän aamuun. Onneksi sitten oltiin jo valtakunnanverkossa! Ja onneksi meillä on leivinuuni ja varaava takka, niitä voi aina ongelmien aikaan lämmitellä ja niissä voi laittaa ruokaa.

Me lähdettiin tänä aamuna tyttären kanssa ajelemaan Savonlinnaa kohti ennen seitsemää ja vaikka aikaa otettiin, niin silti tytär ennätti nippanappa kouluunsa ja minä myöhästyin palaverista puolisen tuntia. Se ei kyllä haitannut yhtään, kun ei ollut minua koskevia asioita edes kyseessä. Matkan teko oli maksimissaan 60 km tunnissa ja näkyväisyys täysi nolla.

Tyttären asuntolan edessä sitten aloin kääntää autoa parkkipaikalla ja hip hei hurraa! Auto mahastaan lumessa kiinni. Ja vähän meikää potutti. Naapuritalon parkkipaikalla oli pikkutraktori lumia työntelemässä, niin kävin pyytämässä apua ja sainkin apua. Ainut vaan, kun auto ei liikahtanut mihinkään. Sitten siihen tuli tämän traktorimiehen pomo ja selvisi, ettei heille kuulu sen talon lumet, vaan ovat kilpailevasta yrityksestä, joka hoitaa naapuritalon lumityöt. Mutta auttoivat kuitenkin ihan kiltisti minut pois siitä lumihangesta tuuppaamalla. Ja lupasin kovasti kehua heitä tämän jälkeen - ainut vaan, että unohdin, mikä sen kilpailevan firman nimi on. No, katsokoon tytär joku aamu, mikä paku siinä naapurissa käy.

Isäntä oli myllännyt koko päivän lumien kanssa kotona. Sen verran nuoskaa, ettei oikein lingossa lennä. Mutta nyt näyttäis kuitenkin selkenevän.

Ei minua lumentulo haittaa, pikemminkin päinvastoin, mutta ei sen tarvitsisi kerralla tulla!

Vaan nyt viemään pojalle kitaraa kitaratunnille ja samalla on käytävä ruokakaupassa. Huomenna onkin pitkä päivä töissä: opetusta kahdeksasta neljään. Ja vielä aiheesta, joka ei ole minulla aivan tuttua. Mutta enpä ota stressiä. Kyllä se tästä! :-)

Lunta tulvillaan...

Se on sitten tänä päivänä työntänyt tuota lunta ihan kiitettävästi. Ei sen puoleen, mukavaahan lumi on, mutta tuo tuuli ei ole niinkään mukava. Vanhassa talossa kun huomaa, milloin tuuli puhaltaa.

Kuva noin kello yhden aikaan päivällä ja sää on vain mennyt hurjemmaksi!
Mutta olen minä tänään saanut jotain aikaankin:

Tuikkukupit

Minullahan on noita ladattavia tuikkuja ollut jo viime talvesta ja vähän aikaa sitten hommasin niitä lisää, että voin pitää niitä poika S:n tekemässä kynttelikössä.

Koska tuollaiset valkeat tuikut ei niin kauniita ole, virkkailin tänään niille kupit Anchorin virkkauslangasta. Minusta niistä tuli ihan kivat. Malli siis täysin oma, mutta silti niin tavallinen.



Hihatin

Lisäksi sain vihdoin valmiiksi Novita -lehden mallin mukaan hihattimen Rose Mohairista. Tykkään! Tytär E kuvasi sen päälläni salamavalon kanssa, joten tuo pöydällä oleva tummemman punainen on oikeampi väri. Rose Mohairia on kyllä ihan mukava neuloa. Yllätyin ihan, miten miellyttävä lanka.

Ja minun Ferrari

Otin nyt kuitenkin kuvan minun Ferrarista, jonka siis tänään istutin multaan. Nyt sitten jännätään, kuinka kukan käy.

Elokuvat

Vihdoin sain taas katsottua yhden elokuvan, jonka aikana en nukkunut. Ostettiin eilisellä Mikkelin reissulla elokuva, joka luvattiin näyttää meille lentokoneessa Madeiran reissulla. Eivät sitten näyttäneet.

Elokuva oli "Tapahtui Vegasissa", pääosissa Cameron Diaz ja Ashton Kutcher. Sellainen pikkusievä elokuva, jopa suorastaan vähän tylsä. Mutta viihdytti ihan riittävästi yhtä lauantai-iltaa.

Ja sitten vielä yleistä löpinää

Jäi eilen vähän nurisematta siitä, kun minusta on näköjään tullut sekä kuuro että sokea. Sokeus on tietysti ikänäköä; ilman lukulaseja ei mistään tule enää mitään.

Mutta kun kuulokin alkaa heiketä jo ihan huomattavasti. Minä en millään meinaa saada enää pojan puheesta selvää. Pojalla on äänenmurros ja ääni matalalla ja hänellä on välillä tyyli puhua muualle katsoen. Sitten suututaan, kun en saa selvää.

Eilen meinasin sitten itsekin hikeentyä ihan todella, kun mentiin yhteen nuorisokauppaan, jossa tietysti musiikki soi minusta aivan liian kovalla. Siis minä en vaan ymmärrä, miksi musiikin pitää tulla niin kovasti, ettei toisen puheesta saa selvää. Yritä siinä nyt keskustella jotakin. Kyllä minä vielä discot ja ravintolat ymmärrän, mutta että kaupoissakin! Murr... Minusta taitaa/on tainnut tulla jo vanha... Tytär E ilmoitti, ettei se musiikki muka liian kovalla ollut.

Että sellaista! Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa!

Mullapas onkin oma Ferrari!

Tänään on ollutkin ihan mukava päivä, osittain, osittain taas sitten ei!

No, sen takia mukava, että sain tänään haettua postista ison paketin ja se paketti sisälsi Ferrarin. Joo, ei ne maatalouden neuvottelut EU:ssa todellakaan olleet niin hyvät, mutta tilasinpahan itselleni Positiivareilta Ferrarin punaisen Amarylliksen. Sen pitäis kukkia jouluksi, mutta saa nyt nähdä. Kun välillä tuo viherpeukalo, kuten muutkin peukalot ovat keskellä kämmentä. Kuvia sitten, kun Ferrarini kukkii.

Käytiin myös muksujen kanssa Mikkelissä vähän shoppailemassa. Ja enhän minä tiennyt, että siellä just tänä viikonloppuna on joulukadun avajaiset ja kulkueita ym. Porukkaa oli paljon liikenteessä ja kun meikä vaan tahtoo aina ahdistua, jos ihmisiä on ympärillä paljon. Mutta pakko oli saada poika S:lle vaatteita ja onneksi niitä aika sujuvasti löydettiinkin. Vaan rahaahan siinä tahtoo palaa ja lisäksi olin yhdessä vaiheessa aivan varma, että hävitin pankkikorttinikin. Onneksi se kuitenkin löytyi aivan ihmeellisestä paikasta rahapussista. Ennätin ennen sitä kääntää rahapussin noin viisi kertaa ympäri pojan avustuksella!!

Mutta nyt ei sitten kai toivottavasti ihan heti tarvitse lähteä vaatekauppoihin. Poika on vielä huonompi shoppailija kuin minä!! Mutta kun hän kasvaa vielä melkoista vauhtia: katselee jo äitiään alaspäin aika korkealta! Näyttää olevan ikäluokkansa pisimpiä täällä meidän paikkakunnalla, kun viime perjantaina katsoin "Maata näkyvissä" -festareille lähtijöitä.

Itselle en sitten ostanut mitään, vaikka kävinkin Anttilan lankahyllyillä hipelöimässä lankoja. Tuntuu vaan, että entisiäkin olisi saatava neulottua! Ei ole kuumetta, ei kai... :-)

Mutta sellaista. Leivinuunissa hautuu peruna-jauheliha-tomaatti-sipuli-juusto -laatikko. Meille tuli omasta maasta tosi hyvät perunat ja ihan riittävästikin, mutta mokomat jyrsijät ovat käyneet kellarissa tekemässä vähän turhan moneen perunaan hampaanjäljet. Lisäksi niitä alkaa taas juoksennella meidän keittiön alakaapissakin. Ja kissat nukkuu tyynen rauhallisesti takkatulen loisteessa... Huoh!

Kuvia joskus myöhemmin...

Kannattaa muuten lukea Päivän paras tuosta oikeasta yläkulmasta! Nyt on asiaa... :-)

Ja vielä: Ulla on ilmestynyt! Hienoa työtä jälleen!

Tänään tullutta...

SNY

Kiitos! Eikä ole mikään kiire paketilla. Maltan odottaa... Saahan täällä vähän huijata :-). No, ei vainenkaan, ei paniikkia!

Itse laitoin paljastuspaketin viime perjantaina ja perille on mennyt. Hyvä, kun paketit ovat tuottaneet iloa. Pakettien määränpää ja postaukset löytyvät Pirjolta. Oli taas mukavaa olla mukana Salaisessa neuleystävässä. Katsotaan, josko vaikka ilmoittautuisi kevään juttuun mukaan. Vielä harkinnassa, kun meinaa välillä tuo ajanpuute iskeä. Harkinnassa kun on myös lisäopiskelut, mutta jostain pitäisi löytyä 36 tuntisia vuorokausia.... :-)

Ja sitten sähköpostissa tullutta... Maailma on muuttunut...
(Poika S lähti tänä aamuna päänsärkytabletit mukanaan kouluun....)

TILANNE: JUHANI PARKKEERAA AUTON KOULUN PIHALLE.
TAKAPENKILLÄ ON KIVÄÄRI KAUNIISTI KOTELOSSAAN.

1978 - Rehtori tulee paikalle, tutkiskelee Juhanin
asetta ja näyttää sitten omansa.

2008 - Koulussa tapahtuu yleishälytys.
Oppilaat lukitaan luokkiinsa. Rehtori
hälyttää paikalle ATARI-ryhmän, joka vie
Juhanin pois. Tunnin kuluttua
paikalla on Punaisen Ristin, kirkon, lasten-
ja nuortenpsykiatrian kriisiryhmät
antamassa kriisiapua järkyttyneille oppilaille ja
opettajille.
Loppuviikosta Suomi24 avaa vielä oman kriisichattinsa.


TILANNE: JORMA JA MATTI TAPPELEVAT OIKEIN KUNNOLLA KOULUN
JÄLKEEN.

1978 - Porukkaa saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa
ja Jorma myöntää asian.
Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita.
Ketään ei syytetä,
ei tuomita eikä eroteta koulusta.

2008 - Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien
kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta
määräajaksi.
Molemmat saavat syytteen vaikka
Jorma aloitti koko tappelun..


TILANNE: PIKKU VILLE EI PYSY PAIKALLAAN LUOKASSA VAAN
HÄIRITSEE KOKO AJAN.

1978 - Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä
rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin
ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä
lähtien Ville istuu kiltisti
luokassa eikä häiritse muita.
Villestä tulee isona menestyvä lääkäri.

2008 - Oppilashuolto on huolissaan Villen
käyttäytymisestä ja
selvittää asiaa kolme vuotta.
Villellä todetaan ADHD ja opettajat
ihmettelevät miksei Villelle saatu koko peruskoulun
aikana
henkilökohtaista avustajaa. Onneksi
Ville kuitenkin siirretään erityisopetukseen,
joten kunta saa
Villestä enemmän rahaa valtiolta.
Villestä tulee isona
sosiaalitukien käytön ammattilainen.


TILANNE: PEKKA RIKKOO TAHALLAAN IKKUNAN. ISÄ ANTAA
PEKALLE
ISÄN KÄDESTÄ KAIKKIEN NÄHDEN.

1978 - Pekka oppii olemaan tahallaan rikkomatta ikkunoita.
Isona Pekasta tulee ikkunatehtailija.

2008 - Pekan isä pidätetään ja hän saa rangaistuksen
lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Pekka otetaan
huostaan.
Kuulusteluissa Pekan sisko itkee
hätääntyneenä ja sanoo haluavansa isän takaisin,
koska rakastaa tätä.
Kuulustelua suorittava sosiaalityöntekijä tulkitsee tämän
hyväksikäytöksi ja Pekan isä joutuu vankilaan.
Pekan siskokin otetaan huostaan. Myöhemmin Pekan
äidillä on suhde naapurin kansanedustajan kanssa, josta
7-päivää-lehti saa hyvät lööpit.


TILANNE: MAIJA KÄRSII PÄÄNSÄRYSTÄ, KANTAA KOULUUN OMAT
LÄÄKKEET
JA OTTAA NE VÄLITUNNILLA

1978 - Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa
ja oppii uusia
asioita.

2008 - Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran.
Maijalle tehdään
huumetesti, jonka tuloksia ei kerrota kenellekään.
Maija ja vanhemmat
velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa.
Maijan äidin
määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska
perheneuvolasta saa aikoja
vain sellaiseen aikaan, jolloin
Maijan äidin pitäisi olla töissä.


TILANNE: VALDE SAA EHDOT ENGLANNISTA.

1978: Valde lähtee isänsä mukaan Ruotsiin,
jossa alkaa kasvattaa
ravihevosia.

2008: Eduskunnan vähemmistöasiamies syyttää
koululaitosta vähemmistöjä
syrjiväksi.
Englanninopettaja joutuu burnoutlomalle,
jolta ei enää koskaan
palaa töihin.
Sijainen antaa oppilashuoltotyöryhmän pyynnöstä
Valdelle
englannista 6, jotta Valde pääsisi haluamalleen
linjalle ammikseen. Kun
ammattikoulua on käyty viikko,
Valde lähtee isänsä kanssa Ruotsiin,
jossa alkaa kasvattaa ravihevosia.


TILANNE: PETTERI OSTAA LENTOKONEEN PIENOISMALLIN
JA PAPATTIMATTOJA.
KOOTTUAAN KONEEN PETTERI LATAA SEN PAPATEILLA JA
HEITTÄÄ KONEEN
RÄISKYVÄNÄ KATOLTA ALAS.

1978 - Kone särkyy, kaverit hurraavat ja menevät
tekemään samaa.

2008 - Naapuri ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle,
joka ilmoittaa
asiasta myös SUPO:lle, joka puolestaan ilmoittaa
asiasta Finnairille.
Perheen lomamatka Kalifornian Disneylandiin peruuntuu,
sillä Petterin
luokalla ovat myös Ahmed ja Mohammed -nimiset pojat,
joiden kanssa
Petteri on lentokoneleikkejään leikkinyt.
Niin perheelle kuin heidän
muillekaan sukulaisille ei enää koskaan
myönnetä viisumeita USA:n.

Aamu valkeni näin:

Sinänsä hauska, kun eilen illalla satoi vettä taivaan täydeltä. Niin nuo säät muuttuvat!!

Perjantai-ilta vietettiin isännän kanssa molemmat televisiota katsoen: eri televisiota :-). Isäntä katsoi The Kingdom -elokuvan ja koska minä luulin, etten jaksa valvoa, niin katsoin melkein puolille öin Nenäpäivä -lähetystä. Ja neuloin! Teen Rose Mohairista hihatinta. Katotaan nyt, milloin valmistuu....

Eilinen päivä meni siivotessa ja tytär E tuli kotia ja kertoi, että oli hävittänyt puhelimensa. Hohhoijaa!! Mitähän vielä...

Tuli katsottua myös Tanja Poutiaisen laskut Leviltä ja tänäänhän sitten ne jatkuvat miesten osalta. Täytyy varautua taas television ääreen neuleen kanssa. Samalla voi pestä sen perussetin - 5 koneellista - pyykkiä. Juu, meillä on vuodenaikasähkö, joka näin syys-talviaikaan teettää sen, että meillä eletään öisin ja sunnuntaisin :-). Päiväsähkö on julmetun kallista. Ja se on vielä kalliimpaa kuin ns. tavallisen yösähkön aikaan. Mutta kesä meillä mennään päivin öin halvemmalla sähköllä. Nykyisin kuulemma ei tuota vuodenaikasähköä voi valitakaan samanlaisena kuin meillä nyt on.

Ja poika S palaa illalla yhdeksän maissa kotia. Eilen kyselin tekstiviestillä, onko ollut hauskaa ja onko kaikki hyvin. Vastaukseksi tuli "Juu". Ei nuo meidän miehet paljon viestittele :-).

Amor, Amor...

Ihan meni hetki sulatellessa, kun huomasin, että Marjut oli lahjoittanut minulle tällaisen:

Lähetä tämä kuva viidelle blogille, joka on mielestäsi tunnustuksen arvoinen.

Tämä pitäisi laittaa nyt viidelle eteenpäin, mutta laitan a)harkintaan b) kun on 200 blogia, joita lukee nimenomaan sen takia, että aina jostain löytää jotain kivaa, niin mitenpäs valitset...

Ja sitten tätä amor-linjaa, ja erittäin inspiroivaa. Kun en muutakaan keksinyt, neuloin sitten tällaisen ainaoikein -kaulaliinan, jota voisi jopa käyttää juhlavimmissakin tilaisuuksissa. Tai ainakin kuvittelen niin... Siis lankana Novitan Amor, puikot nro 8, lankaa 100g (koko 1 kerä)
Kävin äsken viemässä poika S:lle reissulaukun, kun hän lähti viikonlopuksi Turkuun viettämään seurakuntaelämää: Maata näkyvissä -festareille seurakunnan linja-autolla. Saa vähän rippikoulua varten pojoja! Sinne meni nuorimmainen. Ja tytär E on opiskelukaupungissaan huomiseen: me ollaan isännän kanssa tämä ilta ja yö kahden! Apuvaaa!!! :-) Haen kohta kiikkustuolit aitasta ja huopatöppöset jalkaan. :-)

Ettei muka mitään valmistu

Onneksi minun lapsein aina tilaavat sellaisia helppoja neuleita eli tytär E pyysi minulta pientä kolmiohuivia ja jälleen hän itse kävi etsimässä langat. Novitan Tango Star on lankana, 75 g, puikot nro 8, malli aina oikein, tein huivia pari iltaa. Ja nyt olen tekemässä itselleni aivan tavallista huivia pörrölangasta. Mutta siitä sitten myöhemmin.... Joskus :-)
Etätyöpäivää tässä viettelen ja yritän saada taas "langanpäitä" käsiin. On kummallista, miten voikaan joskus asiat sekoittua pahanpäiväisesti... Mutta ei ressiä, ei ressiä.... :-)

Miljoona, miljoona, miljoona virhettä....

Ja saa nauraa! Nämä minun käsityöni eivät viimeaikoina ole kovin mairittelevia. Jos nyt koskaan ovat olleetkaan (huom. minulla on taas matalakausi menossa....) Mutta saahan näistä vähän huumoria revittyä! Eli tekaisinpa (heh) varmaan parin kuukauden aikana tällaisen erittäin mutkikkaan huivin itselleni Ilun kaupasta ostetusta langasta. Joo, malli on aivan ihana, mutta koskaan ikinä milloinkaan ei pitäisi neuloa ikivanhoilla teräspuikoilla liukasta lankaa. Virheitähän tuohonkin malliin sitten lipsahteli. Vähän väliä tippui silmukoita!

Mallikerta on otettu jostain blogista, jonka bloggauksen otsikko meni jotenkin näin: "Mä seuduilla näillä oon tunnettu kalamies...". Eli täältä. Jos joku tietää kenen mallin olen ottanut ja muistiin pikkulapulle kirjoittanut, niin voisitko ilmoittaa sen. Mallikerta menee näin: 9 kerrosta lk, 2 s yhteen ja kuusi kerrosta aina oikeaa.

Lankaa tuohon huiviin meni noin 100 g, koko 50 cm x n. 160 cm. Puikot nro 3.
Väri muuten onnistui yllättävän hyvin, vaikka pimeässä kuvasinkin...

No, nyt täytyy mennä katsomaan BB.tä. Olen aivan hurahtanut näihin sunnuntaijaksoihin. Ja minä olen tähän asti aina ihmetellyt, mikä tuossa ohjelmassa kiehtoo. Huomenna pitäisi lähteä taas töihin ja onkin pitkä päivä tiedossa, kun illalla on tyttären vanhempainilta. Joo, en yleensä käy vanhempainilloissa, mutta nyt kiinnostaa, kun on tällainen "uus juttu" kokonaan.

Pieni valituksen poikanen tähän loppuun: mä oon vaan niiiin väsynyt. Jostain pitäis kyllä löytää taas jonkunlaista elämäniloa peliin. Kun ei oikein mikään innosta...

Huivia ei ole vielä pingoiteltu mitenkään! Ehkä huomenna. Tuli vaan kiire bloggaamaan, että jotain on saatu aikaan täälläkin!

M niinkuin meemi

Kävin hakemassa Saanelilta kirjaimen! Nyt minun olisi kerrottava 10 asiaa, jotka alkavat M-kirjaimella ja jotka ovat tärkeitä minulle.

Ensin pidin kirjainta aivan hurjan vaikeana. Jotenkin olin niin odottanut S-kirjainta...

Mutta kun alkuun pääsin, kirjaimesta löytyi vaikka mitä sanoja.

Minä, haa, kekseliästä. Minähän se olen aika tärkeä, vaikka välillä tulee sellaisiakin vaiheita, ettei pidä itseään minään. Kun olin muutama vuosi sitten uupunut ja kävin terapeutin kanssa juttelemassa, hän sanoi, että itseään pitää myös rakastaa! Sitä minä yritän!

Maatila (on myös kotimme). No sehän on tämä meidän pääasiallinen toimeentulon lähde, vaikka leipä ei kovin leveä olekaan, mutta tähän asti sitä on ollut riittävästi, kun mukaan otetaan

Metsä, joka antaa osan tuloista. Ja minulle metsä on tärkeä, vaikken niin usein siellä samoilekaan. Jotenkin minusta on aivan ihanaa, kun edes tiedän, että metsää on lähettyvillä.

Maatalous vaikka sitten. Sehän on sitä, mitä täällä tehdään ja mitä minä opetan siellä palkkatöissä. Ja mikä näköjään täyttää noin 90 % elämäni...

Musiikki. En soita ja laulankin vain yksin autossa, mutta kuuntelen sitä erittäin mielelläni ja KOVAA! Olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen. Koska poikani soittaa kitaraa ja mies laulaa kuorossa (tytär tanssi aikaisemmin), niin musiikkia kuuluu melko jatkuvasti meidän talossa.

Matkustelu ja Mökki. Ne on ne minun lomamahdollisuudet. Matkustelu paremminkin. Meidän lomat ovat vain maksimissaan viikon mittaisia ja niitäkin on vain korkeintaan kerran vuodessa. Nyt oli kaksi vuotta väliä, että pääsimme viikon mittaiselle lomalle. Mutta pääasia, että välillä pääsee pois samoista ympyröistä. Mökillä käymme vain kesäiltaisin saunomassa.

Mustapippuri ja muut Mausteet ja maut. Mustapippuri on kuitenkin tärkein mausteeni ruoanlaitossa. Yleensäkin käytän suht ronskilla kädellä mausteita. Mutta en pidä (vaikka välillä käytänkin) valmismarinadeista.

Sitten oli hirveä miettiminen, miten saisin käsityöt tähän mukaan! Pitkällisen miettimisen jälkeen päätin näin Made by hand/myself/Pami. Vaikka nykyisin valmiit käsityöt ovatkin näköjään jääneet harvinaisuuksiksi, pidän neulomisesta, virkkaamisesta ja joskus jopa intoudun ristipistojakin pistelemään (viime aikoina tosi harvoin!)

Joo, olishan tähän listaan vielä voinut laittaa Muistot ja Miehen, mutta olen vähän tämän päivän eläjä ja mies nyt kulkee perheessä sujuvasti mukana. Jos olis ollut L-kirjain, olisi tietysti mainittu lapset :-)

Jos haluat tällaisen jutun, niin kommentoi ja "tilaa kirjain". Saat sen sitten minulta.

Kukkia, kokkausta ja ihan vähän käsitöitä

Tuli mieleen äsken käydä kuvailemassa marraskuun kukat. Nyt on minunkin myönnettävä, että ilmasto lämpenee, kun harvemmin marraskuussa enää muita kukkia löytää kuin orvokkeja! Aika myöhään nuo syysasteritkin kukkivat.

Kokkausta

Tein äsken lasagnen leivinuuniin hautumaan. Koska olemme "lihansyöjäkansaa" laitoin tietysti mukaan jauhelihaa, mutta kokeilin myös tällä kertaa systeemiä, jossa laitoin lasagnelevyjen väliin myös Pirkka-juuressosetta. Pidän tuosta soseesta aivan mielettömästi ja yritän tunkea sitä vähän joka väliin. Nyt kiitos vinkkejä, mihin sitä voisi käyttää! Yllättävän vähän siitä on ohjeita. Löysin kyllä uusimmasta Pirkasta piiraan, jonka pohjaan sosetta on käytetty. Eli ostanpa jälleen uuden pötkön, kunhan maltan taas leipoa. Ihan oikeesti pidän enemmän ruoanlaitosta kuin leipomisesta!

Ja sitten ihan pikkuisen käsitöistä

Edelleenkin neulon sitä kaulahuivia. Kohta otan kuvan siitä, jotta voin todistaa, että jotain tapahtuu! Mutta eilen illalla taas tipahti silmukka ja purin muutaman kerroksen...

Ja vinkkinä: KÄSITYÖT ON VÄLINEHARRASTUS! Olen neulonut ikivanhoilla (siis todella vuodelta miekka ja kirves - välillä nuukuus iskee) kolmosen teräspuikoilla ja voi että se muuten kyrsii, kun on tottunut parempiin puikkoihin! Neulon siksi pitkillä puikoilla, kun olen huomannut, että ohuella langalla pyöröpuikot ei ole aina parhaimmat, mutta nyt on kyllä pakko investoida ja ostaa kunnolliset pitkät puikot. Yleensä neulon paksummat langat pyöröpuikoilla ja yleensä neulon paksumpia lankoja.

Elokuvat

Siis olen kyllä katsonut elokuvia puoliksi! Canal-kanavilla on tullut ihan kivoja elokuvia, mutta ennätän niitä katsomaan vasta iltayhdeksän jälkeen, ja nukahdan aina ennen kymmentä. Eikä siihen auta kahvit eikä muutkaan piristeet! Tänään katsoin sitten tallennetun elokuvan, jonka nimeä en nyt sitten muista, olisko Sekavat suhteet tai vastaavaa. Pääosassa Uma Thurman (varmasti) ja Meryl Streep? Elokuva oli kuitenkin hyvä!

Olen muuten pyytänyt isäntää hommaamaan meille seuraavaksi Sinkkuelämää -elokuvan. Oliskohan se hyvä?

Ja loppuun vielä: Kun hammas poistetaan kannattaa syödä Burana 600! Ovat tehokkaita, nukuttavat hyvin ja koska käytän harvoin lääkkeitä, voin nukkua päiväunia eikä mieskään hätyyttele töihin, kun tietää, että särkylääkkeet vaikuttavat minuun unettavasti! :-)

Hammasasiaa!

Tänään se sitten tapahtui: minulta otettiin pois ihan sellainen "kunnon hammas". Kerronpa tarinan hampaan takaa:

Hammas juurihoidettiin noin 22 vuotta sitten. Asia ok ja sen kanssa mentiin, kunnes muutama vuosi hoidon jälkeen söin ranskanleipää (juu, sitä vehnäpullaleipää) ja jotain kovaa siellä oli ja hammas/paikka lohkesi. Hammas korjattiin. Kaksi viikkoa sen jälkeen söin karkkia (silloin vielä söin niitä) ja taas mentiin lekurille, joka paikkasi sen takuuhintaan! Eihän noin olisi pitänyt käydä. Välillä olevia paikkauksia en edes muistakaan, mutta useampia niitä on ollut ja joka kerta hammaslääkäri on sanonut, ettei sitä kannata ottaa pois, kun on "niin kallis hammas". No, nyt keväällähän se tulehtui ja minulla oli jo aika sen poisottoa varten. Peruin sen ajan: penisilliinikuuri kun tepsi.

Nyt Madeiran loman ajan kärsin hampaastani ja uusimman penisilliinikuurin jälkeen se sitten otettiin pois, kuulemma aivan haisi; niin tulehtunut. Enpä enää yhtään ihmettele, kun joskus etenkin tyttäreni on valittanut haisulihengityksestäni! Vaan nyt en jänistänyt, vaikka muutaman minuutin myöhästyinkin omasta ajastani. Ja ihan sen takia, että löysin paikallisesta vaatekaupasta just minun jalkaan sopivat housut! Miksi muuten housujen etsintä on aina yhtä vaikeaa, olipa minkä kokoinen tahansa?!

Että semmoista tällä kertaa!

Edelleenkin neulon Ilun langoista sitä samaa kaulaliinaa, josta olen jo muutaman kerran maininnut. Taidan lähteä neulomaan...

Omituinen höpöttäjä

Puutarhaunelmia-blogin Nia haastoi minut kertomaan omituisista tavoistani. Omituisuuksiahan kyllä löytyy, vaikka muille jakaa... :-)

Tehtävänanto: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Teen listoja tekemättömistä töistä, mutta unohdan listat ja unohdan tehdä työt!

2. Pidän kaikesta "pahanmakuisesta", kuten konjakki, olut, sipuli, valkosipuli, chili enkä pidä ollenkaan imelistä mauista. Syön erittäin harvoin esim. suklaata, karkkia tai leivonnaisia

3. Otan vaatteet kerralla pois päältä ja laitan ne kerralla päälle. Esimerkki: navettavaatteet, joihin laitan haalarin alle t-paidan ja collegen, otan ne kerralla pois päältä ja laitan ne yhtäaikaa takaisin päälle. Tätä ei ymmärrä mieheni eikä sisareni, jonka tytär kuulemma pukeutuu samalla tavoin! Minusta se on kätevää ja nopeaa! Kotivaatteet puetaan samoin, mutta kyllä minä ns. kylävaatteet asettelen kunnolla päälleni....

4. Siivoan periaatteessa jatkuvasti sekä kotona että töissä, mutta tavarat ovat aina yhtä sekaisin...huoh! Tätä en ymmärrä itsekään!

5. Ostan vaatteita sovittamatta. Tähän pitäisi tehdä muutos! Mutta kun en oikein pidä shoppailusta... Mahdollisimman pikaisesti ostokset kassiin ja kiireellä kotiin!

Huh, olipas kova miettiminen, mitä tähän blogiin viitsii laittaa omituisuuksistaan... :-)

Ja haastetaanpas tähän Savonlinnan naiset eli Kirsi, Marjo, Sini, Katja ja Outi. Ja jos teillä on jo tämä, niin unohtakaa koko juttu :-)

Täähän oli pakko tehdä!

Etenkin kun en ole koskaan välittänyt koko Halloweenista! Amerikkalaista hapatusta, sanois joku :-)

Halloween-kurpitsahahmoni:

Olen peloton
Soitathan minulle, jos talosi on tulessa.

Tee sinäkin
Ideakeittiön halloween-testi

Lissee kuvia Matteiralta!

Tein savolaisuustestin: oun ehta savolaenen!

Mutta sitten lisää kuvia Madeiralta. Ihan ensin osa tuliaisistani. Madeiralla on joskus ollut lammas- ja käsityökulttuuri voimissaan, mutta eroosion pelon vuoksi lampaat ovat saarelta hävinneet (lue: pakko hävittää), koska niitä ei voinut enää laiduntaa vuoren rinteillä. Kuitenkin suosituimpia tuliaisjuttuja ovat nuo pontsot ja paimentolaispipot. Ostin ihan - vois sanoa - huvikseni malliksi! Ostin myös noita ihania olkikattotaloservettejä ja keräilin rannalta kiviä (isäntä ei ymmärtänyt....höh...:-). Lisäksi ostin kirjan Madeirasta. Yleensä en hirveästi matkamuistoja ostele, mutta kirjan ostan aina paikastaan. Niissä on sen verran hyviä kuvia ja muutenkin kerrottu kohteesta enemmän.
Kasvipuutarha

Tänne pakotin perheen mukaan. Ja loppujen lopuksi viihtyivät, vaikka olikin vaikea saada etenkin poika S "planttuja" katsomaan.


Näkymiä puutarhasta alaspäin. Noihin teihin ja tunneleihin on saatu EU:lta monta rahaa!!!

Pitäisköhän meidänkin viisi tuijaa muotoilla noin... hmmm...
Ja näitä oli hauska katsella. Puutarhassa oli paljon papukaijoja. Oli vaan vähän hankala kuvata, kun oli niin tiheäverkkoisissa häkeissä. Vähän kyllä tuli surku noita lintuja....

Ja kivirannalta

Siis keräsin siksi kolme kiveä (olisin ottanut enemmänkin, mutta perhe ei antanut, höh), että laittelen sitten servettejä noiden päälle. Hassuinta oli, kun näin tuon idean käytetyn lentokentän matkamuistomyymälässä!
Kiveä, kiveä, kiveä.... Eli ei hiekkarantoja.

Ja Madeiralla kun ollaan, madeiraviiniä tarjoiltiin joka käänteessä.
Kaupungin jouluvalot!!!!

Ja kun olen aina niin innostunut noista plantuista (poika käyttää tuota sanaa) piti lentokentällä vielä ottaa kuva kukkivasta aloe verasta. Ihanat kukat.

Parempiakin kuvia olisi ollut, mutta niissä on joku perheenjäsen aina mukana, joten en viitsinyt niitä tänne laittaa. Ja todella suosittelen Madeiralla käyntiä. Meille ainakin sattui niin mahtavat säätkin, ettei paremmasta väliä!

Neulottukin on sitkeästi. Äskenkin noita kuvia ladatessani sain kaulahuiviin melkein kymmenen kerrosta!

Ja nyt Housea katsomaan.

Madeiralta!

Laitan nyt kuvia Madeiralta. Lisää tulee, kun maltan taas kuvia viritellä tänne. Kuvani ovat meinaan sen verran suuria, että lataus on hitaanpuoleista!

Saarikierrokselta

Ihan korkeimmalta kohdalta ei saatu kuvia, kun oltiin niin pilvessä, mutta korkealla käytiin!

Nämä olkikattotalot olivat aivan ihania. Jossain talossa vielä asuttiinkin, mutta tämä oli vain "näytetalo".


Ainut kirkko, johon sain muun perheen mukaan sisälle. Yhdessä museossakin käytiin, mutta ei viivytty pitkään...
Maailman toiseksi korkeimmalla kallioniemekkeellä. Cabo Girão, 580 metriä korkea.

Levada-vaelluksella

Levadat ovat siis kastelukanavia, jonka vierellä kulkee polku. Lähemmäs kilometrin korkeudella tässäkin vaellettiin. Me käveltiin ns. keskivaikea levada eli matkaa oli noin 10 km ja vaellus oli melkeinpä metsän keskellä. Levadoja on erilaisia, jokaiselle löytyy kyllä sopiva!





Joissain paikoissa oli ihan kaiteet, kun polku oli niin kapea ja alas on pitkä matka!
Funchal

Eli lomammehan oli ns. kaupunkiloma. Hiekkarantoja ei lähellä ollut. Seuraavalla kerralla laitan kuvia kunnon kivirannasta!


Hotellihuoneen parvekkeelta. Asuimme 9. kerroksessa.
Jatkuu myöhemmin...