Nihkeää, kosteaa, lämmintä...

Nyt siitä ilmalämpöpumpusta olis kuulemma apua, kun sulkisi ikkunat ja antaisi pumpun kierrättää ilmaa, niin tää talo kuivuis! Mutta kun en ole opetellut moista käyttämään eikä isäntä sitä lähtiessään päälle laittanut. Eli asustamme nihkeän kosteassa talossa, jossa kyllä lämmintä riittää.

Meillä kävi eilen aivan ihastuttavia vieraita, Marjo pyörähti Tossullisen kanssa. Oli minulla Marjolle pikku hommakin eli oltiin suunniteltu, että Marjo ajelisi vihdoin meidän Wallun turkin kuntoon. Pesin koiran perjantai-iltana ja pitelin sitä sisällä, ettei vaan likaantuisi. Jossain vaiheessa en ollut kuitenkaan poika S:a valistanut vierailusta (eli en ollut kertonut 10 kertaan ja vääntänyt vielä rautalangasta...), joten pojathan lähti metsään ja koira aivan mutaisena ja märkänä takaisin! Eipä tullut trimmauksesta mitään ja anteeksi vieraillemme likaisista vaatteista!

No, jospa kokeillaan vähän ajan päästä uudestaan! Ja kiitos vielä ihanasta ruisleivästä, se on siis meidän perheen herrrrkkkua!

Meillä on muuten nykyisin coca-colalla pesty leivinuuni. Sain vinkin Novitan keskustelupalstalta ja kyllä se minusta toimii. Uunimme oli kyllä jo melko pinttynyt, että varmaan näin eka kerralla ei huomaa SUURTA eroa entiseen. Mutta kunhan muutaman kerran vielä peseskelen, niin eiköhän punatiilet kirkastu entisestään! (Tai sitten ei...)

Vitsi, kun pimeneekin, kohta taas pitää laitella jopa valoja päälle!

Lauantaiaamuna kävin hakemassa neiti E:aa linja-autolta ja olin lähtenyt jo liikenteeseen, kun neiti soittaa, että linja-auto on vähintään 15 min. myöhässä. No, ajelin kuitenkin pysäkille ja kävelin sitten vähän ympäriinsä ja löysin aukon, jonka keskellä oli siis sellainen vanhan ajan kylvökone! Olin nähnyt Puutarhailua -blogissa, miten siihen voi laittaa kukkia, joten nyt haluaisin sen koneen meidän pihaan. Katsotaan, miten onnistuu. Kuvittelin, että se aukko on kaverin mailla, mutta ei ollutkaan, joten joudun kysymään lupaa vähän tuntemattomimmilta henkilöiltä. On ne isännälle sukua, mutta kaukaista. Jospa kuitenkin... :-)

Ja nyt koska tämä on kuvaton postaus, piristykseksi kuitenkin ARVONTA! Blogini ensimmäinen kirjoitus on ollut 16.6.2006. Muistan päivän kuin eilisen, silloinkin tehtiin rehua! Kuten näköjään tänäkin vuonna. Päivä muutenkin on hieman merkityksellinen, vaikka en nimipäiviä vietäkään.

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin. Kommenttiin voisi sisällyttää:
1. Lempikukka
2. Lempiväri
3. Ruusuja/risuja blogistani (tämä on vapaaehtoinen, mutta olen vaan niiiiin hemskutin utelias!)

Ja nekin, jotka eivät halua arvontaan, voisivat jättää kommentin. Utelias luonteeni kun haluaa tietää, ketä täällä oikein käykään...

Arvonnan suoritan ensi viikonloppuna!

Hyvää sunnuntaita! En viitsi lähteä ajamaan edes KIPpailemaan, vaikka aluksi suunnittelin. Tämä päivä täytyy pyhittää pyykkihuollolle. Huomenna töihin!

Se on valmis (virkattu sukka)!

Juu, vain yksi sukka, mutta nyt on pakko aloittaa yksi muu juttu. Se on vähän sellainen hys-hys -juttu, mutta kyllä siitä vielä kuvia tänne tulee.
Aika vinkeä tuo virkattu sukka on ja aika vinkeää sitä oli tehdäkin. Vähän kyllä sovelsin, kun en ihan tajunnut ohjetta, sehän oli siis englanninkielinen, mutta kyllä siitä sukka tuli. Yksi harmaa hius tuli, kun mietin, että miten tuo tehdään, että pohja on kiinteillä silmukoilla ja päälipuoli pylväillä, mutta sekin sitten meni ihan loogisesti. Kiinteitä silmukkakerroksia piti olla kolme vastaamaan yhtä pylväsriviä.

Mette haastoi minut jo jonkin aikaa sitten kertomaan itsestäni 7 asiaa. Olen tämän tyyppiseen meemiin jo vastannutkin, mutta kun haluan kertoa itsestäni niin paljon, niin yritetäänpäs keksiä taas jotain:

1. Olen toivottoman iltauninen ja nykyisin herään ensimmäisiä kertoja jo neljältä, mutta en osaa siihen aikaan mitään vielä tehdä.

2. Luen aina iltaisin ennen nukahtamista

3. Joka kerran, kun päätän tiputtaa painoani 3-5 kg, painoni lisääntyy ja kun elän ns. normaalisti painoni pysyy tasaisena. Tätä en ymmärrä itsekään....

4. Olen äärimmäisen laiska ihminen, joka kuitenkin saa yllättävän paljon aikaan! Tämä on joskus aiheuttanut minulle työuupumusta, koska pidän itseäni laiskana, mutta kun tarkastelee tehtyjä töitä, niin kyllä sitä päivittäin paljon saa aikaan. Vaikka välillä istuukin telkkarin ja tietokoneen ääressä...

5. Pukeutumistyylini on melko tavallinen, mutta tykkään yli kaiken pienistä yksityiskohdista, joita välttämättä muut eivät edes huomaa.

6. Edellinen pätee myös sisustamiseen... (Ai, mihin sisustamiseen, meillä mies sisustaa, kuten edellisestä postauksesta voi lukea...)

7. Ymmärrän englantia kutakuinkin hyvin, mutta olen arka käyttämään sitä puheessa ja kirjoituksissa. Haluaisin kovasti oppia sitä sujuvasti. Yksi syy sekä kielien puhumattomuuteen että laulamattomuuteen (olen joskus osannut laulaa!) on mieheni, joka on pikkutarkka kaikessa ja jo aikoinaan seurusteluaikaan huomautteli laulun puhtaudesta tai kielien käytöstä, joten olen jättänyt nämä asiat hänelle. Minulla on siis ihan hyvä mies, mutta... :-) Juu, ja mies puhuu sujuvasti englantia sekä laulaa kuorossa, joten hän osaa ne paremmin! Ai, minultako puuttuu hyvä itsetunto :-)

No, siinä taas jotain uutta minusta.

Juu, tuota ilmalämpöpumppua minä vastustin ihan jonkun aikaa ja sitten onnekseni kodinkoneliike, joka noita myy, ei joutanut tuota asentamaan, mutta sama liike huoltaa traktorien ilmastointia, joten kun tulivat laittamaan niitä kuntoon, niin perhana soikoon, asensivat myös tuon ilmalämpöpumpun!!! No, on siitä ollut siis puhetta jo jonkin aikaa, mutta kun se vaan on ruma! Kai siihen silmä tottuu...

Mä oon ratkennut...

...ostamaan aivan liikaa lankaa. Yli kilo on nyt kahden päivän aikaan tullut hamstrattua! Osa tarpeeseen ja osa sitten ihan niinkuin muuten vaan tarpeeseen. Kuka sitä lankaa huvikseen ostaa... :-)

Isäntä osti uuden näppiksen, kun molemmat aletaan olla niin huononäköisiä (ja huononnäköisiäkin...), että pitää olla valaistu näppis. Tähän joutuu kyllä totuttelemaan! Yritän korjata kirjotusvihreeni...

Ja minä ymmärsin sen virkatun sukan kantapään kavennukset!! Hyvä minä! Eli tässä ollaan, kun jouduin vähän purkamaankin, kun tuossa etuosan pitsissä on 7 pylvään ryhmiä ja minä jossain vaiheessa olin tekaissut vain 5 pylvästä, joten purin sitten kiltisti. Muuten tämä sukka saattaisi olla jo valmis. Myönnän, että tämä sukkalanka ei ole paras mahdollinen, kun on niin kirjava, mutta tämä onkin kokeilusukka!Ja sit meille eilen majoittui tällainen aparaatti. En tykkää!! Siis onhan tuo ilmalämpöpumppu varmaan tällaisessa suorasähkölämmitystalossa hyödyllinen, mutta sisustuksellisesti kauhea! Tuohon on kuulemma saatavissa maisemointimuovi, jos ei valkoisesta tykkää. En tykkää, ilmoitin heti.
Lisäksi ulkona meidän kuistin vieressä grillin paikalla sijaitsee nyt tällainen hökötys. En tykkää! Lisäksi pelkään, että varmaan talveksi siihen haetaan suojaksi aumamuovia. On varmaan turha toivo odottaa jotain nättiä katosta tuohon suojaksi. Ei tuo kuulemma miehen silmiä haittaa... prkle... Ai, ei saanu kiroilla...
No, kun niin paljon nuo häkkyrät ärsytti, niin kävin ottamassa kukkien kuvia tuolta talonpäätyrinteestä.
Ahomansikoita on paljon. Välillä mietin, että pitäiskö ne ottaa pois, kuten eräässä puutarhaohjelmassa tekivät, vai antaisko vaan levitä. Koska olen laiska, taidan antaa levitä...
Pellon ja pihan väliin istutettiin orvokkeja. Nuo pyörylät on tehty lehmien parsimattojen päistä. Matot olivat liian pitkiä, joten nuo on ne lyhennysosat. Itse parsimatot ovat nyt vasikoilla, etteivät paljaalla betonilla nukkuisi. Mattojen päällä on sitten kuivikkeet.
En ole mikään raparperin suuri ystävä ruoanlaitossa, mutta tästä kukkivasta raparperista tykkään. On se vaan valtava!
Ja nyt sitten muihin hommiin. Tuo ilmalämpöpumpun asennus aiheutti sen, että kaksi komeroa oli tyhjennettävä ja nyt olis sitten varmaan laitettava tavaroita paikoilleen. Ja osan voi viedä suoraan roskiinkin...

Virkattu sukka

Tähä asti män kaek hyvin...
Sit loppu enklandin kielen taeto! Mutta tänä iltana aion ratkaista arvoituksen, kuinka tuosta jatketaan!
Ja tää män purkuun!!!

Huomenna Mikkeliin. Anttilassa on kuulemma lankatarjouksia.... :-)

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Eikä tainnut viime yönä olla edes hallaa meidän paikalla, kun aamulla kello kuusi oli kuusi astetta lämmintä. Eikä ainakaan täältä sisältä ikkunoista katselleen näyttäisi olevan mitään tuhojakaan.

Mutta eilistä päivää tässä vielä muistellen, sain aikaan tällaisen huivin. Langasta ei harmainta hajua, jotakin keinokuitua kuitenkin. Tuosta langasta suunnittelin pontsoa, mutta tulin siihen tulokseen, että niin harvoin käytän pontsoja, joten kaivoin isot puikot esiin ja aina oikein -neuleella lisäilin vain reunoissa silmukoita.
On tuosta sateesta ollut sen verran hyötyä, että kun siirtelin tuolta pellon laidalta kukkia niin sanotulle niittyosiolle pihallemme (niitä niittyjä sitten riittääkin...), niin hyvin ovat näköjään lähteneet kasvamaan. Siirsin siis sen ojakellukan, josta aikaisemmin jo kerroinkin ja sitten keto-orvokin. Kai se se on...
Tuohon niittyalueen viereen suunnittelin, että siihen tehtäisiin siisti, tasainen kohta ja hommattaisiin puutarhakeinu. Saa nyt nähdä, miten siinä käy...

Ja sitten kuva meidän lapsityövoimasta. Tässä poika S pesee traktorin perässä olevaa jyrää. Tänä kesänä isäntä on melko paljon opettanut poikaa erilaisiin hommiin ja tämä koneiden huolto on yksi tärkeimmistä. Edes kouluissa ei sitä tunnuta opetettavan! Minunkin työpaikallani häviää tavaroita ja niitä tuodaan huoltamattomina paikoilleen. Ei ymmärrä ei!
Mutta tämän päivän ohjelmistossa on vielä yksi koneellinen pyykkiä (2 jo pesty), ulkovarastojen siivousta (huomenna on ongelmajätteiden keräys tuossa suht lähellä, jos isäntä sinne tavarat veisi) ja ruokaa olis laitettava huomistakin varten, meinasin mennä huomenna käymään töissä. Ja Wallun turkkia on nyt pakko siistiä ihan saksien kanssa. Koira on näköjään kerännyt kaikki havut turkkiinsa! Juu, äänestetty on ennakkoon. Löysin viime hetkellä fiksun nuoren naisen, joka ei ole vasemmistoliittolainen eikä vihreä...

Ps. Mette laittoi minulle haasteen, mutta siihen palaan myöhemmin, nyt ei malta :-)

Mitäs sitä nyt taas....

Suuri Käsityö -lehti tuli torstaina ja nyt olen tyytyväinen, etten ole perunut sitä. Tää lehti oli hyvä. Tai minä ainakin löysin paljonkin haaveiltavaa tekemistä, jota varmaan en tee koskaan, mutta kuten jossain postauksessa kirjoitinkin, niin ihmisellähän pitää olla haaveita! :-). Etenkin liitteestä löysin ihan kivoja pikkuisia virkkaustöitä ja ommeltavat tunikat kiehtoisi myös. Katsotaan nyt tosiaan, saanko mitään aikaan...

Ihan tuli halu osallistua Äiti-Puffan Kesäyön hullutukseen, kun olen saanut jopa kaksi työtä aloitettua yhtä aikaa! Kädet ovat olleet vähän sellaisessa kunnossa, ettei tuo virkkaaminen innosta ja välillä sitten taas neulominen alkaa pakottamaan käsiä. Joten tehdäänpä niitä vuorotellen. Tässä kuitenkin kuva, että jotain täällä tehdään...
Mutta en minä pysty niin montaa tekelettä aloittamaan kuin ohjeissa piti. Joka päivä jotain uutta! Täytyy varmaan vielä harjoitella, jos ensi vuonna on sama juttu :-).

Tuosta siivoamisesta: minä luokittelen kaikki keittiön pöydän pyyhkimisestä vaatteiden lajitteluun siivoukseksi ja yleensä teen aina jotain joka päivä. Meillä ei harrasteta suursiivouksia, joten joka päivä jotain on tehtävä. Tai ainakin melkein. Ja tykkään, että tavarat olisi kutakuinkin järjestyksessä, vaikka se välillä tuntuu toivottomalta.

Joskus olen miettinyt sitäkin, kun ihmiset pystyvät käymään viikoloppuisin aina mökeillä ja mummoloissa ym. niin miten se oikein onnistuu. Meikäläisellä on ainakin niin paljon jokaisen lomapäivän jälkeen jo pyykkiäkin, etten oikein jaksa edes lomalle lähteä. No, monella onkin tietysti mies, joka auttaa kotitöissäkin. Minulla nyt onneksi lapset alkavat auttaa paljon, mutta kaikkea vastuuta en vielä halua heille sälyttää. Etenkin pyykinpesun ja lajittelun haluan tehdä ihan itse.

Siistiä meillä ei todellakaan ole, koska inhoan lattioiden pesua ja pölyjen pyyhkimistä. Imuroiminen vielä jollain tavalla menettelee, mutta sitä on vaan pakko tehdä!

Jaahas, jos sitten siirtyisi sinne siivouspuolelle. Pyykkikone onkin jo pesemässä. Neiti E lähti viime yönä(!) sukuloimaan Jyväskylään. Serkku poikaystävineen oli käynyt yöllä hakemassa. Ihan tuosta noin vaan olivat asian keksineet. Neiti ilmoitti vasta yhdentoista aikaan illalla suunnitelmista. Täytyy varmaan kohta soitella, onko matka mennyt hyvin.

Hyvää lauantaipäivää!

Mulla on tänään relapäivä!

Ja meidän miesväki nyt hikeentyis, jos menisin niille kertomaan, miten rennosti tämän päivän aion ottaa. He ovat meinaan laittamassa navetalla lantakonetta kuntoon!

Mutta näin aloitettiin aamulla, takkaan siis puita. Harmi, kun paras kuva oli salamavalon kanssa otettu, ei oikein näy tuo tunnelmallisuus. Juu, edelleenkään ei niin lämmön takia lämmitetä, mutta kosteutta pitää talosta saada jotenkin pois. Mikäs sen parempi kuin takka- tai leivinuunituli. Toisaalta tykkään kovasti, että sataa tihuuttaa: kylvökset ja istutukset tykkää. Toivottavasti ei ala kovempaa sataa.
Meillä oli viime yönä sähkötkin poikki, tuulee ihan mielettömästi täällä mäellä välillä!

Mutta jotain olen saanut aikaankin. Tämän huivin aloitin AinaOikeiden tapaamisessa, joten minähän olen nopea! Vain päivä ja valmista! :-)

Lankana sellainen erikoisuus kuin Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter ja virkkuukoukku numero 4.
Nää paljetit vaan ovat niin ihanat, vaikka lanka itsessään on polyesteria.
Mutta nyt sitten siivoamaan kuitenkin tai sitten aloittelen tehdä jotain muuta...

Sateista torstaipäivää!

Ensimmäinen kesäkuun lomapäivä! :-)

Otsikko on sitten ihan suoranainen huuli. Eli olen ollut toukokuusta lähtien sellaisella työsopimuksella, että kaksi päivää töissä ja kolme lomalla. Sillä lailla se on minulle edullisempi eli olen niin sanottu päätoiminen tuntiopettaja näin. Juu, en ymmärrä työlainsäädännöstä yhtään mitään, kun maanviljelijät tekee töitä silloin kun niitä on ja joskus siihen väliin voi jopa saada muutaman vapaapäivän. Ja nyt tarkoitan nimenomaan eläimellisiä maanviljelijöitä.

Olen kuullut, että hmisellä pitää olla haaveita. Minä en koe haaveilevani mistään ihmeellisemmästä, mutta kun oli ihan pakko ostaa nämä lehdet, niin haaveiluahan nyt riittää:
Haluaisin virkata tällaiset sukat
Ja tällaiset kukat
Ja tykkään perhosista yli kaiken eikä pahannäköinen tuo päivänkakkarakaan
Ja nämä kukat, ah...
Ja sit sain tänään kuvattua uudet omenapuut. Nämä voivat vielä joutua jänisten tai myyrien suihin, mutta on meillä kolme vanhaa puuta, jotka jaksavat kukkia ja tehdä useampana vuonna liiankin kanssa omenoita.

Punakaneli

Antonovka
Sitten kullerot:Ja vielä punaherukkapensaat eli marjoja on näillä näkymin tulossa.Ja minä aloitan laihdutuskuurin! Naapurin vanha isäntä, jota en ollut nähnyt sitten viime kesän sanoi minun lihoneen! :-) No, toisaalta nyt olen normipainoinen, tähän asti olen ollut koko kylän ja suvun huolenaiheena, kun olen liian laiha! Ja eikös kunnon laihdutuskuuriin kuulu kunnon juustot, just tässä mutustin Oltermannia kunnon palasina...

Tänään saatiin neiti E:n kanssa viimeisetkin kukat istutettua ja nyt tuli ihana kevyt sade! Toivottavasti ei tule vielä sadetta kaatamalla. Tämä tihku on just sopiva meidän istutuksille.

Niin ja pitää vielä kehua lapsia: he olivat laittaneet eilen loppuun kasvimaan eli salaattia, hernettä, tilliä ja persiljaa ainakin. Eivät ihan tarkkaan muistaneet, mitä olivat kylväneet :-), mutta männessä näkköö!

Ja kesäkuun ensimmäinen

Tällainhan nämä otsikot syntyvätkin....hih!

No niin, kuvia taas ihan jostain muusta kuin käsitöistä. Mutta kyllä niitä jossain vaiheessa valmistuukin. Nyt on vaan kädet sen verran kipeänä kaikista mahdollisista työasennoista, ettei oikein jaksa virkkuukoukkua ja puikkoja käsissä pitää.

Tällaisen kukka-asetelman kävin kuitenkin tekemässä. Tuo tulikellukka on aivan ihana eikä vaadi suurempia hoitoja. Leviää hyvin! Joidenkin mielestä liian hyvin, minulle riittävästi! Tulikellukka kukkii näin alkukesästä, mutta on se minulla kukkinut myös syksymmälläkin. Muistaakseni silloin olen jaksanut keväällä leikata kukkavanat poikki. Eikä meillä pahemmin lannoitella, ainut mitä tehdään on kevyt kitkeminen. Siis todella kevyt... :-)
Tämän pensaan kuva on ikkunan lävitse otettu, mutta tää pensas sijaitsee just toimistohuoneen ikkunan alla. Kun me muutettiin tähän, kaksi pensasta oli keskellä pihaa ja vaikka tämä on väritykseltään vallan mainio, etenkin kukkiessaan, niin tässä on pirun pitkät ja pistävät piikit. Joten siirrettiin sitten tänne vähän pihan taakse. Tykkään, jos tässä ei olisi piikkejä. Ja nyt arvoitus, mikä pensas onkaan kysymyksessä? Juu, muistin itse tämän aikoinaan, mutta nyt ei minkäänlaista muistikuvaa nimestä!
Ja Marjutilta ropsahti taas tunnustus. Kiitos kaunis jälleen! Nyt ei vaan malta jatkaa.
Tänään tuli ostettua kaksi omenapuutakin: Antonovka ja Punakaneli. Katsotaan nyt kuinka kauan ne säästyvät jäniksiltä ja myyriltä!

Hyvää kesäkuuta!

Toukokuun viimeinen

Kävin kuvailemassa eilen ostettuja kukkia ja samalla perennamaita muutenkin...
Keksittiin tyttären kanssa käyttö betonikakulle ja ostettiin siihen sopiva kukka. Orvokit ovat nykyisin suosikkejani. Niistä löytyy niin mahtavia värejä...
Eräs perennapenkeistäni. Tässä kukkii kauniisti tulikellukat. Takana on sitten myöhemmin kukkivaa palavaa rakkautta ja valkoisia narsisseja, välissä isoniittyhumalaa, joka meinaa tuosta penkistä hävitä. Juu, ja ei saa kiinnittää huomiota siihen, että en ole innokas kitkijä. Ai, kiinnititte kuitenkin... :-)
Sarviorvokit siis kukkii mitä mainioimmin. Penkissä myös viinisuolaheinää ja akileijoja.
Ja tämä rautasaavi (jota mies pitää romuna, minusta hieno kukka-astia!) sisältää nyt mustia orvokkeja, kesäneilikan ja murattia.
Ja nämä kukkii nyt ihanasti. Ja ovat levinneet vähän sinne sun tänne.
Lisää romua: kukat vanhassa savustuspöntössä aitan seinustalla.
Tätä minulla ei ole aikaisemmin ollutkaan. Eikös tämä ole mustasilmäsusanna. Tai sitten ei...
Ja syreenit ovat kohta täydessä kukassaan.
Ja tähän penkkiin tuli sitten tällainen versio. Cannat takana ja orvokkeja edessä ja eikös nuo keskellä ole dahlioita... Ja vielä on kukkia istutettavana... Huoh!

Hyvää helluntaipäivää!