keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
Lunta, sähkökatkoksia...
... ja leikkiä kameran kanssa. Kello on 8.30, kun nämä kuvat otin. Viime yö meni valvoessa, kun koko ajan räpsi sähköt! Ei kuitenkaan tarvinnut aggregaattia lähteä laittamaan päälle!
Lunta on tullut reippaasti!! Eipä ole musta joulu ja pukkikin pääsee porolla liikenteeseen :-)
Tänään siivotaan!!
Kuva tuvan ikkunasta...
... ja keittiön ikkunasta.
Kuinka maailma muuttuukaan, kun ottaa salamavalon käyttöön...
Ostin eilen bataatin. On mukava kokeilla jotain uutta, katsotaan, syntyykö siitä syötävää :-)
Ja kiitos kaikille jouluntoivotuksista!
Lunta on tullut reippaasti!! Eipä ole musta joulu ja pukkikin pääsee porolla liikenteeseen :-)
Tänään siivotaan!!
Kuva tuvan ikkunasta...
... ja keittiön ikkunasta.
Kuinka maailma muuttuukaan, kun ottaa salamavalon käyttöön...Ostin eilen bataatin. On mukava kokeilla jotain uutta, katsotaan, syntyykö siitä syötävää :-)
Ja kiitos kaikille jouluntoivotuksista!
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Pientä näppihommaa!
Olen jo pitkään kerännyt aina lahjanarut talteen ja sitten joutessani esim. telkkaria katsoessa pyöritellyt ne rullalle ja seuraavan kerran käyttänyt niitä valmiiksi käherrettynä. Kierrätystä tämäkin. En muista milloin olisin ostanut lahjanarua!!
Olen tässä pari päivää kiertänyt blogeja ja yrittänyt kaikkiin kommentoida vähintäänkin hyvän joulun toivotukset. Ja joihinkin blogeihin saatan sitten toivotella viisi kertaa. Minullako huono muisti...
Miksi muuten palovaroittimen patterit loppuvat aina aamuyöstä. Kävin viime yönä takkahuoneen palovaroittimesta vetämässä patterin irti. Nyt on sitten vaihdettu jouluksi uusi patteri, että jotain hyvää kuitenkin. Mutta kun se yöherääminen - ei kiva!
Kohta olis varmaan aloitettava ihan oikeasti siivoaminen. Eilen sain korjailtua askarteluhuoneen tavarat kaappeihin ja komeroon (jonka ovea ei voi nyt aukaista - tupaten täynnä!) ja kai sitä kaupassakin olisi vielä käytävä. Annan lapsilleni raittiin joulun, mutta itselleni (ja kai sitä isännällekin) on käytävä jouluoluet. Ehkä vähän huono vitsi, mutta en mahda sille mitään, kun näen mainoksen, että anna lapsillesi raitis joulu, niin tulee mieleen, että joka joulu meidän lapset ovat olleet raittiita. Vielä. Ensi joulunahan neiti onkin jo täysi-ikäinen... Huoh! :-)
Olen tässä pari päivää kiertänyt blogeja ja yrittänyt kaikkiin kommentoida vähintäänkin hyvän joulun toivotukset. Ja joihinkin blogeihin saatan sitten toivotella viisi kertaa. Minullako huono muisti...Miksi muuten palovaroittimen patterit loppuvat aina aamuyöstä. Kävin viime yönä takkahuoneen palovaroittimesta vetämässä patterin irti. Nyt on sitten vaihdettu jouluksi uusi patteri, että jotain hyvää kuitenkin. Mutta kun se yöherääminen - ei kiva!
Kohta olis varmaan aloitettava ihan oikeasti siivoaminen. Eilen sain korjailtua askarteluhuoneen tavarat kaappeihin ja komeroon (jonka ovea ei voi nyt aukaista - tupaten täynnä!) ja kai sitä kaupassakin olisi vielä käytävä. Annan lapsilleni raittiin joulun, mutta itselleni (ja kai sitä isännällekin) on käytävä jouluoluet. Ehkä vähän huono vitsi, mutta en mahda sille mitään, kun näen mainoksen, että anna lapsillesi raitis joulu, niin tulee mieleen, että joka joulu meidän lapset ovat olleet raittiita. Vielä. Ensi joulunahan neiti onkin jo täysi-ikäinen... Huoh! :-)
sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008
Jouluähky jo nyt!
Monessa blogissa toivotellaan jo hyvää joulua! Minäkin toivotan nyt kaikille hyvät joulut, vaikken aio varsinaisesti mitään joulutaukoa pitääkään. Nythän sitä luulisi olevan paremmin aikaa blogata... :-). Minnekään emme jouluna lähde, koska sattuu olemaan noita "lemmikkejä" sen verran hoidossa. Isäntä on hommannut muutaman dvd-elokuvan ja tuleehan noita ihan telkkaristakin, joten varmaan aika menee ihan rattoisasti.
Mutta nyt ei sitten enää oikein jaksaisi joulua laittakaan, kun monta päivää on sen asian kanssa jo touhunnut!
Eilen katselin viimeisiä joulutavaroita ja ihmettelin yhtä kangasmyttyä kaapissa. Siinähän olivatkin keittiön jouluverhot, jotka olin ostanut viime jouluna alennusmyynnistä! Eli nyt sai keittiökin jouluverhot.
Lisäksi esittelen tässä poikani jo monta vuotta sitten tekemän risumajan, joka on kyllä aina erään hyllykön päällä. Siellä sitten asustelee milloin kukakin. Nyt sinne muutti vähäksi aikaa nalletonttu. Tuo on siis aivan ihana!
Ja ne vihdoin saapuivat. Olin jo vähän huolissani, kun pikkulintuja ei alkanutkaan näkyä pihalla, vaikka syöttöpaikat oli jo viritelty. Luulin, että linnut loukkaantui, kun niin myöhään vasta aloitettiin ruokinta. Nyt kyllä jo käy aikamoinen kuhina!!
Kohta miehet lähtee kirkkoon, isäntä laulamaan kuoronsa kanssa ja poika keräämään nimiä rippikoulua varten. Minä jään kotia odottamaan tyttären kotiutumista: täytyy hakea linja-autolta. Tytär oli siis viikonlopun töissä.
Mutta jatketaan, kun jaksetaan.
Mutta nyt ei sitten enää oikein jaksaisi joulua laittakaan, kun monta päivää on sen asian kanssa jo touhunnut!
Eilen katselin viimeisiä joulutavaroita ja ihmettelin yhtä kangasmyttyä kaapissa. Siinähän olivatkin keittiön jouluverhot, jotka olin ostanut viime jouluna alennusmyynnistä! Eli nyt sai keittiökin jouluverhot.
Lisäksi esittelen tässä poikani jo monta vuotta sitten tekemän risumajan, joka on kyllä aina erään hyllykön päällä. Siellä sitten asustelee milloin kukakin. Nyt sinne muutti vähäksi aikaa nalletonttu. Tuo on siis aivan ihana!
Ja ne vihdoin saapuivat. Olin jo vähän huolissani, kun pikkulintuja ei alkanutkaan näkyä pihalla, vaikka syöttöpaikat oli jo viritelty. Luulin, että linnut loukkaantui, kun niin myöhään vasta aloitettiin ruokinta. Nyt kyllä jo käy aikamoinen kuhina!!
Kohta miehet lähtee kirkkoon, isäntä laulamaan kuoronsa kanssa ja poika keräämään nimiä rippikoulua varten. Minä jään kotia odottamaan tyttären kotiutumista: täytyy hakea linja-autolta. Tytär oli siis viikonlopun töissä.
Mutta jatketaan, kun jaksetaan.
lauantaina, joulukuuta 20, 2008
Oli ahkeruuskohtaus, joka onneksi meni ohi!
Heräsin tänä aamuna (jälleen) puoli kuudelta ja tyhjensin astianpesukoneen ja täytin sen ja siivosin ja luin ja katsoin eilisen Emmerdalen ja sitten onneksi menin sänkyyn, nukuin tunnin ja nyt ei taas viitsisi tehdä mitään... Hyvä! :-)
No, laitoin minä jo leivinuuniin tulen ja kohta pitäisi miettiä, mitä kaikkea voisi tehdäkään jauhelihasta. Ehkä täytettyjä murekkeita ja lisukkeeksi lihapullia. Ai miten niin naudanlihantuottajia...
Jossain blogissa kyseltiin, että uskallatko näyttää kirjahyllysi. Nyt uskallan. Meillä on kyllä neljä kirjahyllyä (oikeastaan viisi) ja yksi lipastollinen kirjoja. Aitassa on myös pitkät rivit kirjoja ja olen minä joskus kirpparillakin myynyt kirjoja. Ja olen vielä melkoinen kirjaston käyttäjä - ainakin ollut joskus aikaisemmin. Nyt on vain lukeminen jäänyt vähemmälle. Ja minä rakastan kirjoja. Rakkauteni kirjoihin juontaa jo alle kouluikään, jolloin opin lukemaan ja sain aina lahjaksi Pekka Töpöhäntä -kirjoja ja niitä aina toivoinkin.
Mutta tässä ns. pääkirjahyllyni, jonka sain siivottua eilen. Kirjahylly sijaitsee leivinuunin takana pienessä "kopperossa", joka yhdistää vanhan hirsitalonpuolen sekä uuden 2003 rakennetun osan. Ja koppero on lämmin!! Hikipäässä siivosin! Kuvaaminenkin oli vähän hankalaa. Ylimmäinen kuva otettu uudelta puolelta, alimmainen vanhalta puolelta.
Ja minullehan kävi kuin sille entiselle remonttimiehelle, että osia jäi yli! Kaikki ei enää mahtunutkaan takaisin hyllyyn. Tai olisi ne mahtunut, mutta en enää halunnut laittaa kirjoja päällekkäin. Pari hyllyllistä on keittokirjoja, niille voisi miettiä parempaa paikkaa. Ne olivatkin jo välillä keittiössä, mutta eivät oikein enää mahtuneet sinne. Lisäksi hyllystä löytyy puutarha-, käsityö- ja elämänhallintakirjoja. Sekä ylemmissä hyllyissä on romaanit. Niitä harvemmin ostan, kun saahan niitä lainattua kirjastostakin. Ja viime aikoina olen ostanut pokkareita, vaikken niitä vielä osaa kirjoina pitääkään... Mutta ovatpahan halvempia.
Eilen tein myös sen konjakkikakun, siihen ei mennyt sitä kuin 2 ruokalusikallista. Ei olla vielä maistettu, mutta jos on hyvää, niin laitan ohjeen tänne.
Minä en muuten pidä kaupassakäymisestä...
No, laitoin minä jo leivinuuniin tulen ja kohta pitäisi miettiä, mitä kaikkea voisi tehdäkään jauhelihasta. Ehkä täytettyjä murekkeita ja lisukkeeksi lihapullia. Ai miten niin naudanlihantuottajia...
Jossain blogissa kyseltiin, että uskallatko näyttää kirjahyllysi. Nyt uskallan. Meillä on kyllä neljä kirjahyllyä (oikeastaan viisi) ja yksi lipastollinen kirjoja. Aitassa on myös pitkät rivit kirjoja ja olen minä joskus kirpparillakin myynyt kirjoja. Ja olen vielä melkoinen kirjaston käyttäjä - ainakin ollut joskus aikaisemmin. Nyt on vain lukeminen jäänyt vähemmälle. Ja minä rakastan kirjoja. Rakkauteni kirjoihin juontaa jo alle kouluikään, jolloin opin lukemaan ja sain aina lahjaksi Pekka Töpöhäntä -kirjoja ja niitä aina toivoinkin.
Mutta tässä ns. pääkirjahyllyni, jonka sain siivottua eilen. Kirjahylly sijaitsee leivinuunin takana pienessä "kopperossa", joka yhdistää vanhan hirsitalonpuolen sekä uuden 2003 rakennetun osan. Ja koppero on lämmin!! Hikipäässä siivosin! Kuvaaminenkin oli vähän hankalaa. Ylimmäinen kuva otettu uudelta puolelta, alimmainen vanhalta puolelta.
Ja minullehan kävi kuin sille entiselle remonttimiehelle, että osia jäi yli! Kaikki ei enää mahtunutkaan takaisin hyllyyn. Tai olisi ne mahtunut, mutta en enää halunnut laittaa kirjoja päällekkäin. Pari hyllyllistä on keittokirjoja, niille voisi miettiä parempaa paikkaa. Ne olivatkin jo välillä keittiössä, mutta eivät oikein enää mahtuneet sinne. Lisäksi hyllystä löytyy puutarha-, käsityö- ja elämänhallintakirjoja. Sekä ylemmissä hyllyissä on romaanit. Niitä harvemmin ostan, kun saahan niitä lainattua kirjastostakin. Ja viime aikoina olen ostanut pokkareita, vaikken niitä vielä osaa kirjoina pitääkään... Mutta ovatpahan halvempia.Eilen tein myös sen konjakkikakun, siihen ei mennyt sitä kuin 2 ruokalusikallista. Ei olla vielä maistettu, mutta jos on hyvää, niin laitan ohjeen tänne.
Minä en muuten pidä kaupassakäymisestä...
Piristystä tylsiin joulunaluskauppareissuihin...
. ja ei muuta kun Prismaan tai Cittariin..
Jos mielestäsi kauppareissut ovat tylsiä, tässä vinkkejä,
joilla piristät ainakin omaa ostoksilla käyntiäsi:
1. Nappaa kondomipaketteja hyllystä ja heitä niitä
sattumanvaraisesti ihmisten ostoskärryihin niin,
etteivät he näe.(Seuraa tilannetta
jälkeenpäin)
2. Asenna kaikki myytävät herätyskellot soimaan
10 minuutin välein.
3. Kaada appelsiinimehua lattialle niin,
että vana kulkee vessan ovelle.
4. Mene vartijan luokse ja sano hänelle virallisella
äänellä, että kodinkonepuolella taitaa olla 'koodi 3'.
Katso mitä tapahtuu.
5. Pystytä teltta urheiluosastolle ja sano ihmisille,
että kutsut heidät sisään vain, jos he tuovat
liinavaateosastolta tyynyjä mukanaan.
6. Jos joku kysyy sinulta, voiko teitä auttaa,
ala itkemään ja huudahda:
'Miksette te ihmiset ette voi jättää minua rauhaan?!'
7. Katso valvontakameraan ja käytä sitä peilinä
samalla kun kaivat nenääsi.
8. Hiippaile käytävillä vilkuillen epäluuloisena
ympärillesi ja hyräile
samalla Mahdottoman tehtävän tunnusmusiikkia.
9. Samalla kun tutkit aseita metsästysosastolla,
kysy myyjältä millä osastolla masennuslääkkeet ovat.
10. Piiloudu vaatehyllyjen taakse, ja kun ihmiset
hypistelevät vaatteita,
kuiskaa: 'Osta minut, osta minut...'
11. Kun kovaäänisistä alkaa kuulua mainoksia tai
kuulutuksia, jähmety paikallesi
ja kirkaise: 'Ei! Ei! Kuulen taas niitä ääniä!'
12. Mene sovituskoppiin ja huuda kovalla äänellä:
'Hei! Täällä ei ole vessapaperia!'
Kannattaa kokeilla.....kivaa on :-)))))))))
torstaina, joulukuuta 18, 2008
Ensimmäinen joululahja!
Tässä tämä aparaatti on. Ja on se vaan ihana. Eli grillivastuksella oleva mikroaaltouuni Kenwood GJSS28. Ja sain sen ihan itse hakea Gigantista! :-) Huomatkaa, miten se kiiltääkin, näkyy saarekkeen sähköliesi luukusta. Siis ihan tosi, meidän paikan joululahjat ovat aina ns. tarpeellisia ja käytännöllisiä ja monesti ne tulee etukäteen. Isäntä etsi netistä sopivan, katsoi hinnat ja halvimmalla saatiin Gigantista, josta sen todellakin itse kävin. Olen tyytyväinen!!!!
Äsken oli puhetta neiti E:n kanssa erään perheen lahjasta ja neiti sanoi, että lämmin ajatushan on tärkein. Minä ehdotin, että annetaan vaan tänä jouluna lämpimiä ajatuksia toisillemme. Kuulemma kelpaa!!
Neiti E myös eilen rauhoitteli, että onhan jouluun vielä viikko aikaa, kun olin harmissani, että hän on viikonlopun töissä ja olisi voinut valmistella joulua. Niin, eli kiirettä ei ole!
Tänään kävin kampaajalla laitattamassa pääni kuntoon huomisia 100-vuotisjuhlia varten eli molemmat aviopuoliskot täyttävät 50 vuotta tässä lähiaikoina. Juhlistamme niitä huomenna.
Neiti E (ja poika S vähän lopussa auttoi) paistoi tänään valmistaikinasta vadelmatorttuja ja piparkakkuja. Hyviä tuli.
Toin eilen joulukalat kotiin työpaikkani "kalakoulusta". Ja laatikot ostin tänään - siis sen porkkana- ja lanttulaatikon. Minua kovasti kiinnostaisi tehtä bataattilaatikkoa. Täytyypä etsiä ohje!
Mitäs vielä. Ai niin, ostin tänään konjakkia. Mietin, että tekisinkö taatulaisen ohjeen mukaan, vai jonkin muun mukaan joulukakkua. :-)
Eli hommat on hanskassa tässä talossa (vaikka hanskat löytyy välillä aika syvältä taskuista...)
Äsken oli puhetta neiti E:n kanssa erään perheen lahjasta ja neiti sanoi, että lämmin ajatushan on tärkein. Minä ehdotin, että annetaan vaan tänä jouluna lämpimiä ajatuksia toisillemme. Kuulemma kelpaa!!Neiti E myös eilen rauhoitteli, että onhan jouluun vielä viikko aikaa, kun olin harmissani, että hän on viikonlopun töissä ja olisi voinut valmistella joulua. Niin, eli kiirettä ei ole!
Tänään kävin kampaajalla laitattamassa pääni kuntoon huomisia 100-vuotisjuhlia varten eli molemmat aviopuoliskot täyttävät 50 vuotta tässä lähiaikoina. Juhlistamme niitä huomenna.
Neiti E (ja poika S vähän lopussa auttoi) paistoi tänään valmistaikinasta vadelmatorttuja ja piparkakkuja. Hyviä tuli.
Toin eilen joulukalat kotiin työpaikkani "kalakoulusta". Ja laatikot ostin tänään - siis sen porkkana- ja lanttulaatikon. Minua kovasti kiinnostaisi tehtä bataattilaatikkoa. Täytyypä etsiä ohje!
Mitäs vielä. Ai niin, ostin tänään konjakkia. Mietin, että tekisinkö taatulaisen ohjeen mukaan, vai jonkin muun mukaan joulukakkua. :-)
Eli hommat on hanskassa tässä talossa (vaikka hanskat löytyy välillä aika syvältä taskuista...)
keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008
tiistaina, joulukuuta 16, 2008
Ei ressiä, ei ressiä!
Tämänkin päivän käytännössä nukuin taas. Olisko jotain erittäin piristävää ja virkistävää konstia, millä sais tuota väsymystä poistettua. Ei auttanut tänään ulkoilukaan...
Laittelin vihdoin loput lintujen ruokinnat kuntoon: talipallot ja jyvät. Harmi, auringonkukansiemeniä ei ollutkaan. Nyt kyllä on puutoslistassa ylhäällä. Laitoin samalla viimeiset lyhdytkin paikoilleen. Onneksi ei ollut maa vielä niin jäässä, joten sain pidikkeet painettua maahan melko keposesti.
Meillä on aivan ihana lomittaja! Hän on tuonut useamman joulun alla kranssin oveen. Aivan ihania! Tällainen tänä vuonna!
Ja meidän koira saa aina hepulin, kun otan kameran käteen. Nytkin se aloitti kauhealla vauhdilla syömään lunta eikä varmasti kääntänyt päätään kameraa kohti. Vähän aikaa lunta syötyään, kierrettiin piha noin kymmeneen kertaan ympäri ja jäätiin sitten mahdollisimman kauaksi, ettei vaan saanut kunnollisia kuvia!
Ja vihdoin on vaatekaappini siivottu. Ja löysin vaatteita, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Kaikki omatekemiä. Käykö muille koskaan näin, että unohtaa, mitä vaatteita omistaa? Nythän nuo voisi ottaa taas käyttöön ja ovat kuin uusia :-). Tuo oranssi on aivan ihana villatakki, jonka olen tehnyt muistaakseni vuonna 2002, jolloin en ollut talon ulkopuolella töissä. Muut tekeleet ovat vähän nuorempia. Kaikki tuollaisia karvaisia... :-)
Jaahas, jos lähtisi jatkamaan vähän joulusiivouksia. Onneksi neiti E tulee jo huomenna joululoman viettoon. Lauantaina on vain todistuksen haku. Pitää järjestellä vähän siivousta hänellekin. Poika S:n hommana on siivota oma huone! Ja sitten vähän muutakin. Pyrin tasapuolisesti teettämään kodinhoitohommia kummallakin, mutta välillä poika joutuu tuonne isännän matkaan, niin en silloin viitsi sisätöistä nalkuttaa... Minäkö muka nalkutan!! :-)
Laittelin vihdoin loput lintujen ruokinnat kuntoon: talipallot ja jyvät. Harmi, auringonkukansiemeniä ei ollutkaan. Nyt kyllä on puutoslistassa ylhäällä. Laitoin samalla viimeiset lyhdytkin paikoilleen. Onneksi ei ollut maa vielä niin jäässä, joten sain pidikkeet painettua maahan melko keposesti.
Meillä on aivan ihana lomittaja! Hän on tuonut useamman joulun alla kranssin oveen. Aivan ihania! Tällainen tänä vuonna!
Ja meidän koira saa aina hepulin, kun otan kameran käteen. Nytkin se aloitti kauhealla vauhdilla syömään lunta eikä varmasti kääntänyt päätään kameraa kohti. Vähän aikaa lunta syötyään, kierrettiin piha noin kymmeneen kertaan ympäri ja jäätiin sitten mahdollisimman kauaksi, ettei vaan saanut kunnollisia kuvia!
Ja vihdoin on vaatekaappini siivottu. Ja löysin vaatteita, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Kaikki omatekemiä. Käykö muille koskaan näin, että unohtaa, mitä vaatteita omistaa? Nythän nuo voisi ottaa taas käyttöön ja ovat kuin uusia :-). Tuo oranssi on aivan ihana villatakki, jonka olen tehnyt muistaakseni vuonna 2002, jolloin en ollut talon ulkopuolella töissä. Muut tekeleet ovat vähän nuorempia. Kaikki tuollaisia karvaisia... :-)
Jaahas, jos lähtisi jatkamaan vähän joulusiivouksia. Onneksi neiti E tulee jo huomenna joululoman viettoon. Lauantaina on vain todistuksen haku. Pitää järjestellä vähän siivousta hänellekin. Poika S:n hommana on siivota oma huone! Ja sitten vähän muutakin. Pyrin tasapuolisesti teettämään kodinhoitohommia kummallakin, mutta välillä poika joutuu tuonne isännän matkaan, niin en silloin viitsi sisätöistä nalkuttaa... Minäkö muka nalkutan!! :-)
maanantaina, joulukuuta 15, 2008
Joulu tulee valmistelemattakin...
No, on meillä vähän valmisteltu: jouluvalot on nyt melkein kaikki ikkunoissa, ikkunoiden väliin on laitettu joulupukit, salin pöytään on vaihdettu joululiina ja joulupallojakin (itsevirkkattuja) on jo ikkunoissa. Ja tietty huovutetut enkelit ovat päässeet ulos kaapista!
Ja minun Ferrarini kukkii jo nyt näin mainiosti. En vaan oikein saanut kunnolla kuvattua, mutta on se vaan ihana kukka. Enkä henno viedä sitä viileään, että kukkiminen säilyisi kauemmin...
Huomenna on laitettava viimein loputkin lintujen ruokintapaikat kuntoon. Kinkku on jo ostettu, laatikoista en ole varma, teenkö itse vai ostanko. Maksalaatikkoa en taida tänä vuonna hommata: sehän on arkiruokaa...
Keskiviikkona saan joulukalat. Pikkuhiljaa kun siivoilee ja loput laitetaan kynttilänvaloon, niin eikös se ole siinä.
Ai niin, joululahjat: meillä ei ole moneen vuoteen sellaisia hommattu kuin lapsille ja nekin on isäntä jo hommannut. Ja minä saan ruskistavan mikroaaltouunin!! Toivoin joko pölynimuria tai uutta mikroa, kun entinen ei toimi kuin täydellä teholla. Olen tosi huono käyttämään sähköliettä, koska teen yleensä ruoat leivinuunissa. Ruskistavaa mikroa tarvitsisin nykyisin ns. pikaruokiin, joita välillä on pakko tehdä esim. makkarasta (oman sonnin lihasta tehdystä makkaralenkistä) tai muutenkin, kun tykkään vuokaruoista. Ei tarvitse paljon sähköä kuluttavaa sähköuunia lämmitellä.
Jouluksi ajattelin tehdä muutaman ison lihamurekkeen hyvillä täytteillä, kun pakastimessa näkyy olevan vielä reilusti jauhelihaa.
Tortut ja piparit... Ne tehdään valmistaikinoista, jos lapset haluaa leipoa. Jos suuri innostus iskee, niin piparkakkutaikinan saatan tehdä itse. Mutta kun kukaan meistä ei niitä syö! Ai niin, ja tietysti se riisipuurojälkkäri, onkos se Victorian jälkiruoka. Ja vielähän se on muistettava käyttää loput karpalot karpalojäädykkeeseen.... ja ja...
Heh, nyt on lopetettava, ettei tuu stressiä!! :-)
Ja minun Ferrarini kukkii jo nyt näin mainiosti. En vaan oikein saanut kunnolla kuvattua, mutta on se vaan ihana kukka. Enkä henno viedä sitä viileään, että kukkiminen säilyisi kauemmin...
Huomenna on laitettava viimein loputkin lintujen ruokintapaikat kuntoon. Kinkku on jo ostettu, laatikoista en ole varma, teenkö itse vai ostanko. Maksalaatikkoa en taida tänä vuonna hommata: sehän on arkiruokaa...Keskiviikkona saan joulukalat. Pikkuhiljaa kun siivoilee ja loput laitetaan kynttilänvaloon, niin eikös se ole siinä.
Ai niin, joululahjat: meillä ei ole moneen vuoteen sellaisia hommattu kuin lapsille ja nekin on isäntä jo hommannut. Ja minä saan ruskistavan mikroaaltouunin!! Toivoin joko pölynimuria tai uutta mikroa, kun entinen ei toimi kuin täydellä teholla. Olen tosi huono käyttämään sähköliettä, koska teen yleensä ruoat leivinuunissa. Ruskistavaa mikroa tarvitsisin nykyisin ns. pikaruokiin, joita välillä on pakko tehdä esim. makkarasta (oman sonnin lihasta tehdystä makkaralenkistä) tai muutenkin, kun tykkään vuokaruoista. Ei tarvitse paljon sähköä kuluttavaa sähköuunia lämmitellä.
Jouluksi ajattelin tehdä muutaman ison lihamurekkeen hyvillä täytteillä, kun pakastimessa näkyy olevan vielä reilusti jauhelihaa.
Tortut ja piparit... Ne tehdään valmistaikinoista, jos lapset haluaa leipoa. Jos suuri innostus iskee, niin piparkakkutaikinan saatan tehdä itse. Mutta kun kukaan meistä ei niitä syö! Ai niin, ja tietysti se riisipuurojälkkäri, onkos se Victorian jälkiruoka. Ja vielähän se on muistettava käyttää loput karpalot karpalojäädykkeeseen.... ja ja...
Heh, nyt on lopetettava, ettei tuu stressiä!! :-)
lauantaina, joulukuuta 13, 2008
Avunpyyntö!
Ihan näin pikaisesti: osaisiko joku kertoa, mistä löytäisi kaavoja vanhojen pukuun, johon toivotaan halterneck -yläosaa ja alaosana tuollainen rypytetty, kuten kuvissa 1 ja 3.
En ole kyllä vielä malttanut oikein pyöriä tuolla netissä, mutta jos joku tietää jo näin heti, niin kiitollisena otan avun vastaan.
Täältä maalta ei oikein tuollaisia mekkoja löydy!
Nyt pojan kanssa Aku Ankan joulukalenteriin vastaamaan...
En ole kyllä vielä malttanut oikein pyöriä tuolla netissä, mutta jos joku tietää jo näin heti, niin kiitollisena otan avun vastaan.Täältä maalta ei oikein tuollaisia mekkoja löydy!
Nyt pojan kanssa Aku Ankan joulukalenteriin vastaamaan...
keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008
Jaloilla ja selällä on yhteys!
Ensinnäkin kiitokset kommentoijille! Kyllä kai sitä voi vähän vaatimattomimmillakin käsitöillä blogata :-) Ja vaikka välillä olen miettinyt tämän blogin lopettamista, niin kuitenkin on hauska välillä katsella, mitä aikoinaan on tullutkaan tehtyä ja kirjoiteltua ja milloin. Eli kun tämähän on sellainen päiväkirja, muuta päiväkirjaa en ole vielä oppinut pitämään.
Mutta tulipa tässä tämän viikon aikana huomattua sellainen juttu, että kun jalat kylmettyy tai niitä tuntuu paleltavan, niin selkäkin kipeytyy. Kun jalkoihin vetää villasukat tai saunassa ottaa lämpimän jalkakylvyn, niin selkäkin toimii paremmin. Ja saman huomion teki isäntä! Ainut mikä ongelma tässä on, niin en millään osaa sisällä pitää sukkia ja meidän talo hengittää aika hyvin sisäänpäin.
Ruokajuttuja
On sitten taas ollut tuota ruokaskandaalia maailmalla ja satuinpa lukemaan, kun muutamat ovat taas jättämässä lihan pois ruokavaliostaan. Joo, varmaan se on ihan hyvä juttu ja toisille ehkä käykin ihan hyvin, mutta kukaan ei ole muistanut sitä, että suurin osa ruokamyrkytyksistä ym. sairauksista saadaan kasviksista. Itsellä ainakin kinkku tulee joulupöytään, vaikken sianlihan ystävä olekaan. Sen verran tottunut tuohon naudanlihaan. Mutta vaihteluksi käy oikein hyvin. Onkin nyt muistettava hetimiten ostaa kotimainen kinkku. Kalkkunaa en osta, kun en vaan saa siitä mehevää! Enkä oikein jaksa uskoa, että se ulkolainen kalkkuna ainakaan parempaa on kuin kotimainen kinkku. Tai sen kasvatusolosuhteet paremmat.
Minua vähän hirvittää päästää isäntää ensi maaliskuussa Puolaan, kun se on suurimpia salmonellamaita Euroopassa. Olen jo varoitellutkin ja navettaan ei ole ihan heti reissun jälkeen asiaa. Eipä sinne saa mennä heti muutenkaan ulkomaan reissujen jälkeen.
No, se siitä maatalouspolitiikasta jälleen.
Mutta eilen tein omasta mielestä taas hyvän ruoan:
palsternakkaa
porkkanaa
perunaa
lanttua
pilkotaan kuutioiksi (aika pieniksi maltoin pilkkoa)
naudan suikalelihaa pannulla pyöräytettynä
reilusti sipulia
pippureita
suolaa
vähän lihaliemijauhetta
purkki Valion kolmen juuston kermaa
ja koko homma pataan hautumaan niin pitkäksi aikaa että kasvikset on kypsiä. Tällä kertaa tein sen liedellä. Yleensä uunissa.
Käsitöissä teen Kuurasta hartiahuivia terapianeuleena eli aina oikein... :-)
Mutta tulipa tässä tämän viikon aikana huomattua sellainen juttu, että kun jalat kylmettyy tai niitä tuntuu paleltavan, niin selkäkin kipeytyy. Kun jalkoihin vetää villasukat tai saunassa ottaa lämpimän jalkakylvyn, niin selkäkin toimii paremmin. Ja saman huomion teki isäntä! Ainut mikä ongelma tässä on, niin en millään osaa sisällä pitää sukkia ja meidän talo hengittää aika hyvin sisäänpäin.
Ruokajuttuja
On sitten taas ollut tuota ruokaskandaalia maailmalla ja satuinpa lukemaan, kun muutamat ovat taas jättämässä lihan pois ruokavaliostaan. Joo, varmaan se on ihan hyvä juttu ja toisille ehkä käykin ihan hyvin, mutta kukaan ei ole muistanut sitä, että suurin osa ruokamyrkytyksistä ym. sairauksista saadaan kasviksista. Itsellä ainakin kinkku tulee joulupöytään, vaikken sianlihan ystävä olekaan. Sen verran tottunut tuohon naudanlihaan. Mutta vaihteluksi käy oikein hyvin. Onkin nyt muistettava hetimiten ostaa kotimainen kinkku. Kalkkunaa en osta, kun en vaan saa siitä mehevää! Enkä oikein jaksa uskoa, että se ulkolainen kalkkuna ainakaan parempaa on kuin kotimainen kinkku. Tai sen kasvatusolosuhteet paremmat.
Minua vähän hirvittää päästää isäntää ensi maaliskuussa Puolaan, kun se on suurimpia salmonellamaita Euroopassa. Olen jo varoitellutkin ja navettaan ei ole ihan heti reissun jälkeen asiaa. Eipä sinne saa mennä heti muutenkaan ulkomaan reissujen jälkeen.
No, se siitä maatalouspolitiikasta jälleen.
Mutta eilen tein omasta mielestä taas hyvän ruoan:
palsternakkaa
porkkanaa
perunaa
lanttua
pilkotaan kuutioiksi (aika pieniksi maltoin pilkkoa)
naudan suikalelihaa pannulla pyöräytettynä
reilusti sipulia
pippureita
suolaa
vähän lihaliemijauhetta
purkki Valion kolmen juuston kermaa
ja koko homma pataan hautumaan niin pitkäksi aikaa että kasvikset on kypsiä. Tällä kertaa tein sen liedellä. Yleensä uunissa.
Käsitöissä teen Kuurasta hartiahuivia terapianeuleena eli aina oikein... :-)
tiistaina, joulukuuta 09, 2008
Mikähän siinä on, että...
Kun olet sinkku, vonkaajat ovat järjestään hirvityksiä
tai sitten
niitä ei ole ollenkaan.
Kun olet varattu, vonkaajia tunkee ovista ja ikkunoista
ja muutama
lupaavakin uros on joukossa.
Kun yrität laihduttaa, lihot.
Kun tarkkailet syömistäsi ja liikut runsaasti,
lihot.
Kun et laihduta tai tarkkaile syömistäsi etkä liiku,
lihot.
Kun lähdet arki-iltana yhdelle kaljalle, päädyt kotiin
valomerkin
jälkeen ja hauskaa oli!
Kun odotat jotain megabileitä kuukauden ja ne vihdoin
ovat, niin:
- viina ei nouse päähän
- seura on perseestä
- ja viimeistään klo 22 tekee mielesi häipyä kotiin
Tai vaihtoehtoisesti:
- viina nousee päähän liiankin hyvin
- seuraavana aamuna huomaat taksikuitista tulleesi
kotiin klo 20:30
Kun koittaa lauantaiaamu ja saisit nukkua pitkään,
heräät klo 6.30
pirteänä kuin peipponen. Kun taas herätyskello
herättää sinut
arkiaamuna klo 6.30, tuntuu kuin olisit kuollut.
Kun saat lomasi järjestettyä heinäkuuksi, koko
heinäkuun sataa ja
elokuu on kaunis kesäkuukausi. Kun viime vuodesta
oppineena järjestät
kesälomasi elokuuksi, niin koko heinäkuun paistaa
aurinko ja istut
toimistossa perse hiestä märkänä.
Sanomattakin on selvää, että koko elokuun sataa ja
hyvällä tuurilla on +15.
Kun edellisten kahden vuoden v-maisen kesäloman
jälkeen buukkaat
perheellesi ovelasti (aina niin hirveitten kelien)
kesäkuuksi 3 vkon
sukellusmatkan Thaimaahan, tulee ensimmäinen
poikkeus 25 vuoteen:
juuri nämä 3 vkoa kesäkuussa ovat ennätyksellisen
lämpimät.Merivesikin. Loppukesänäkin tehdään uusi
ennätys -
nimittäin sademäärissä.
Kun lähdet kauppaan hakemaan loppunutta vessapaperia,
ostat 50 kpl kaikkea muuta, muttet yhtään
vessapaperia.
Kun työkoneesi on kieltäytynyt kuukauden ajan
printtaamasta ja saat viimeinkin tekniikkanörtin
sitä katsomaan, se tulostaa
kuin unelma.
Kun tekniikkahemmo on luonut sinuun pitkän katseen
ja ryöminyt takaisin luolaansa, kone ei tulosta taas
kuukauteen mitään.
Kun olet puunannut talon lattiasta kattoon ja
leiponut pullaa,niin vieraita ei näy mailla halmeilla.
Kun kotona ei ole
kahteen viikkoon ollut aikaa kuin syödä, nukkua ja
vaihtaa vaatteita, anoppi tulee yllätysvierailulle.
Kun lapsi kietoo palleroiset kädet ympärillesi ja
sanoo sinun olevan maailman paras äiti,
ei lähettyvillä ole ketään.
Kun sama pentu kirkuu naama purppuraisena kaupan
lattialla, tunkee hyllyjen välistä aina
vain uusia mummoja mulkoilemaan.
Kuukausien harkinnan ja pihistämisen jälkeen päätät
viimein varata sen Kanarian matkan.
Seuraavan päivän lehdessä
matkatoimisto mainostaa
samaa reissua puoleen hintaan.
Kun onnistut kerrankin kaupassa valitsemaan sen
lyhyimmän ja nopeimmin kulkevan jonon, niin kuittinauha
loppuu juuri sinun kohdallasi.
Säätiedotus lupaa pikkupakkasta vähintään kolmeksi
päiväksi ja
päätät pesettää autosi. Vaihtoehtoisesti:
- Pakkasta jämähtää ekana yönä 20 karaatia, etkä löydä
aamulla
edes reikää johon lukkosulan voisi työntää.
- Pakkasta on 20 astetta, mutta onneksi lukon vielä
erottaa kuuran alta.
Valitettavasti lukkosula on auton hanskalokerossa.
- Talven lämpöennätykset lyödään välittömästi,
vettä sataa ja kura kuorruttaa autosi ennen kuin
pääset edes kääntymään pihasta kadulle.
Kun päätät myydä kirpparilla vanhoja tavaroitasi,
niin henkilö, jolle
annat väärin rahasta takaisin, on väistämättä entinen
matematiikan opettajasi. Kun ostat kirpparilta
vanhan takin, sen taskusta löytyy
käytetty kondomi. Kun myyt kirpparilla vanhan takkisi
vitosella, sen povitasku jää tarkastamatta ja ostaja
löytää sieltä vähintään kymmenen euroa.
Silitysrauta on väännetty yhdelle pisteelle kun yrität
silittää pellavajakkuasi ja täysille, kun painat sen
silkkipuseroasi vasten.
Jos menet tarkistamaan että silitysrauta
ei jäänyt päälle,
se ei jäänyt päälle. Jos et mene tarkistamaan,
se korventaa seinän ja
parhaassa tapauksessa koko talon.
Bravuurinumerosi keittiössä muuttuu kaikkien aikojen
fiaskoksi kun vieraita on tulossa.
Koska meillä on aina näin kurja tuuri, niin olemme
oikeutettuja yhteen viinilasilliseen. Tai kahteen.
Tai kahteen pulloon. Ei she olennin
nöbönuukhaa
sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008
Pikkuliina päivässä ja huivi toisena
Ensin tää pikkuhuivi
Eli koska en oikein keksi mitään tekemistä käsityöksi ja lankaa kuitenkin on laatikot täynnä, aloitin tänään tällaisen pikkuhuivin Novita Rustikasta, jota löytyi vajaa kerä. Reunaan virkkasin Novitan Tangosta vähän koristetta. Ja molemmat langat on nyt sitten loppu! Huivin kohtaloa en tiedä vielä...
Mä en vaan osaa
Eilen sitten neuloin Novitan Talvi -lehdestä pikkuliinan Eldorado -langasta ja nyt mä luovuta näiden neulottujen liinojen teon. Olen niitä elämäni aikana tehnyt muistaakseni jotain viisi kappaletta ja mistään en ole tykännyt!Tai sitten niissä on niin paljon virheitä, että ärsyttää. Tämäkään liina ei onnistunut ja reunan jouduin tekemään erilaisen kuin ohjeessa, kun olin jo tehnyt niiiin paljon väärin. No, tulipahan tehtyä....
Muutenkin alkaa tämä käsitöiden esittely olla vähän tuskaista, kun tulee katseltua muiden blogeja ensin ja tuntuu, ettei itse oikein osaa tehdä mitään eikä oikein saa tehtyäkään mitään... :-( Taas jotain masennusta tuntuu olevan... Ja väsymystä, josta aion kyllä nyt vihdoin päästä eroon. Ensi viikolla alkaa ulkoilut! Heh, näkis vaan...
Mietin tänä aamuna, että jospa tuo kirkasvalolamppuhoito nyt aiheuttaa noita nukkuvaikeuksia!
Eli koska en oikein keksi mitään tekemistä käsityöksi ja lankaa kuitenkin on laatikot täynnä, aloitin tänään tällaisen pikkuhuivin Novita Rustikasta, jota löytyi vajaa kerä. Reunaan virkkasin Novitan Tangosta vähän koristetta. Ja molemmat langat on nyt sitten loppu! Huivin kohtaloa en tiedä vielä...
Mä en vaan osaaEilen sitten neuloin Novitan Talvi -lehdestä pikkuliinan Eldorado -langasta ja nyt mä luovuta näiden neulottujen liinojen teon. Olen niitä elämäni aikana tehnyt muistaakseni jotain viisi kappaletta ja mistään en ole tykännyt!Tai sitten niissä on niin paljon virheitä, että ärsyttää. Tämäkään liina ei onnistunut ja reunan jouduin tekemään erilaisen kuin ohjeessa, kun olin jo tehnyt niiiin paljon väärin. No, tulipahan tehtyä....
Muutenkin alkaa tämä käsitöiden esittely olla vähän tuskaista, kun tulee katseltua muiden blogeja ensin ja tuntuu, ettei itse oikein osaa tehdä mitään eikä oikein saa tehtyäkään mitään... :-( Taas jotain masennusta tuntuu olevan... Ja väsymystä, josta aion kyllä nyt vihdoin päästä eroon. Ensi viikolla alkaa ulkoilut! Heh, näkis vaan...Mietin tänä aamuna, että jospa tuo kirkasvalolamppuhoito nyt aiheuttaa noita nukkuvaikeuksia!
Olipas mukavat linnanjuhlat!
Eilen siis olivat ne paljon puhutut linnanjuhlat, joita moni vihaa ja moni rakastaa. Itse aloitin juhlien katsomisen muutama vuosi sitten ja se on ollutkin minun itsenäisyyspäiväperinteeni. Kauniita olivat puvut, vaikka minusta on aina jätetty kauneimmat vähemmälle arvostukselle. Eli on niitä kauniita pukuja muillakin kuin ykkösjulkkiksilla!! Itse esim. aina ihannoin kansanedustaja Jari Lepän vaimoa. Ehkä siksi, että sattuu olemaan lypsykarjatilan emäntä! Vaan eipä hänen puvuistaan mitään sanota, pyh!
Itselle tuli heti etikettivirhe, kun huomasin, että pukeutumiseni juhliin saunan jälkeen ei ollutkaan oikea! Helma ei ollut täyspitkä. No, eipä minulla ollut sitä frakkipukuista aveciakaan. Sehän on siellä Tahkolla (eikä sillä ole frakkia!)
Päivällä katselin Yle Teemalta karjalaisten juttuja. Olipa tosi mielenkiintoisia. Mielenkiintoni heihin on viime aikoina lisääntynyt; ehkä vanhuus sen teettää :-). Isäni on puoliksi karjalainen ja hänen sukunsa evakkoretkiä on etenkin viime aikoina saanut kuunnella. Juicen kirjoittama Meidän äitee on myös yksi sukumme tarinoista. Ei ole silloin ollut helppoa!
Mutta unijukalle ja nukkumatille annan pyyhkeitä siis todella. Nyt alkaa tuntua siltä, että jommankumman olisi aika alkaa tehdä hommiaan. No, ehkä yhtenä syynä on tuo minun rakas tytsi, joka viime yönä tuli puoli neljän aikaan kotia!
Käsitöistä sitten: kyllähän aina yksi pitsiliina yhdessä päivässä aikaan saadaan. Harmi vaan, kun menin neulomaan sen! Ei hyvä! Tänä aamuna laitoin sen pingotukseen, joten kuvia myöhemmin.
Itselle tuli heti etikettivirhe, kun huomasin, että pukeutumiseni juhliin saunan jälkeen ei ollutkaan oikea! Helma ei ollut täyspitkä. No, eipä minulla ollut sitä frakkipukuista aveciakaan. Sehän on siellä Tahkolla (eikä sillä ole frakkia!)
Päivällä katselin Yle Teemalta karjalaisten juttuja. Olipa tosi mielenkiintoisia. Mielenkiintoni heihin on viime aikoina lisääntynyt; ehkä vanhuus sen teettää :-). Isäni on puoliksi karjalainen ja hänen sukunsa evakkoretkiä on etenkin viime aikoina saanut kuunnella. Juicen kirjoittama Meidän äitee on myös yksi sukumme tarinoista. Ei ole silloin ollut helppoa!
Mutta unijukalle ja nukkumatille annan pyyhkeitä siis todella. Nyt alkaa tuntua siltä, että jommankumman olisi aika alkaa tehdä hommiaan. No, ehkä yhtenä syynä on tuo minun rakas tytsi, joka viime yönä tuli puoli neljän aikaan kotia!
Käsitöistä sitten: kyllähän aina yksi pitsiliina yhdessä päivässä aikaan saadaan. Harmi vaan, kun menin neulomaan sen! Ei hyvä! Tänä aamuna laitoin sen pingotukseen, joten kuvia myöhemmin.
lauantaina, joulukuuta 06, 2008
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Alkuun meemi
Tällaisen meemin kaappasin matkaani Inkivääriltä Periferialife -blogista. Eli homman nimihän on kuvata itsensä peilin kautta ja julkaista kuva. Jos haluat ottaa haasteen vastaan (en nimeä ketään) jätä kommentti, niin tulen kurkkimaan...
Mutta tällainen kuva minusta tälla kertaa. Yhdeksästä kuvasta tuon kelpuutin... :-)
Minulla on tekemisen puute
No ei nyt sentään, mutta käsitöiden tekemisen puute kyllä on, kun en millään keksi, mitä aloittaisin tekemään. Craft Magazinella olisi hyvä idea! Mutta en taida olla noin himoneuloja :-)
Tytär ehdotti jotain joulujuttuja, mutta kun niitä on niin paljon jo nyt ja vaikka ne saisikin laitettua esille tässä pikkuhiljaa, niin se poiskorjaaminen harmittaa jo nyt. Eilen sain tonttuverhotkin paikoilleen.
No, ehkä minä vielä jotain keksin...
Yksinoloa ja -eloa
Tulipas sitten eilinen ilta vietettyä yksin tai oikeastaan tietokoneen ja telkkarin seurassa. Tytär lähti rilluttelemaan, mutta palasi kyllä yöllä kotiin. Aikoinaan kun minä nuorena tyttönä kävin viikonlopun vietossa, niin äitini jaksoi kertoa aamuisin, miten hän tanssien jälkeen meni suoraan navetalle ja nukkui vasta sen jälkeen vähän aikaa. Pitäisiköhän minunkin muistutella tyttärelle samaa tarinaa: kuului tulevan puoli viiden aikaan! :-) Ja varmaan menee puolille päivin ennen kuin näyttäytyy...
Miesväki on siis Tahkolla laskettelemassa ja minä olen täysin onneton nukkumaan, kun koko perhe ei ole kotona. Jostain syystä minulla on nykyisin muutenkin univaikeuksia, etenkin kello kahden jälkeen yöllä. Kymmenestä kahteen nukun kyllä kuin tukki. Vähän meinaa stressi tuon palkkatyön takia painaa. On niin paljon uutta ja outoa!!
Lisäksi ajokelit ovat olleet surkeita ja tässä on ollut muutama läheltäpiti -tilanne jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kanssa. Mokomat, kun eivät käytä heijastimia!!! Kyllä se todellakin olisi hyvä henkivakuutus myös kaupunkiolosuhteissa näin pimeällä! Tai sitten minulla tosiaankin alkaa näkö heiketä. Vaikka en vielä myöntäisi kuin lähinäön, olenhan pitänyt lukulaseja jo yli 20 vuotta!
Mutta sellaista. Tänään ajattelin jatkaa television tuijottamista, joulukoristeiden esille laittoa, vähän ulkoilua ja siivousta tietenkin. Vaikka joulua ei vietetäkään komeroissa, niin minun olisi kyllä nyt ihan pakko siivota omat vaatekomeroni!!
Tällaisen meemin kaappasin matkaani Inkivääriltä Periferialife -blogista. Eli homman nimihän on kuvata itsensä peilin kautta ja julkaista kuva. Jos haluat ottaa haasteen vastaan (en nimeä ketään) jätä kommentti, niin tulen kurkkimaan...
Mutta tällainen kuva minusta tälla kertaa. Yhdeksästä kuvasta tuon kelpuutin... :-)Minulla on tekemisen puute
No ei nyt sentään, mutta käsitöiden tekemisen puute kyllä on, kun en millään keksi, mitä aloittaisin tekemään. Craft Magazinella olisi hyvä idea! Mutta en taida olla noin himoneuloja :-)
Tytär ehdotti jotain joulujuttuja, mutta kun niitä on niin paljon jo nyt ja vaikka ne saisikin laitettua esille tässä pikkuhiljaa, niin se poiskorjaaminen harmittaa jo nyt. Eilen sain tonttuverhotkin paikoilleen.
No, ehkä minä vielä jotain keksin...
Yksinoloa ja -eloa
Tulipas sitten eilinen ilta vietettyä yksin tai oikeastaan tietokoneen ja telkkarin seurassa. Tytär lähti rilluttelemaan, mutta palasi kyllä yöllä kotiin. Aikoinaan kun minä nuorena tyttönä kävin viikonlopun vietossa, niin äitini jaksoi kertoa aamuisin, miten hän tanssien jälkeen meni suoraan navetalle ja nukkui vasta sen jälkeen vähän aikaa. Pitäisiköhän minunkin muistutella tyttärelle samaa tarinaa: kuului tulevan puoli viiden aikaan! :-) Ja varmaan menee puolille päivin ennen kuin näyttäytyy...
Miesväki on siis Tahkolla laskettelemassa ja minä olen täysin onneton nukkumaan, kun koko perhe ei ole kotona. Jostain syystä minulla on nykyisin muutenkin univaikeuksia, etenkin kello kahden jälkeen yöllä. Kymmenestä kahteen nukun kyllä kuin tukki. Vähän meinaa stressi tuon palkkatyön takia painaa. On niin paljon uutta ja outoa!!
Lisäksi ajokelit ovat olleet surkeita ja tässä on ollut muutama läheltäpiti -tilanne jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kanssa. Mokomat, kun eivät käytä heijastimia!!! Kyllä se todellakin olisi hyvä henkivakuutus myös kaupunkiolosuhteissa näin pimeällä! Tai sitten minulla tosiaankin alkaa näkö heiketä. Vaikka en vielä myöntäisi kuin lähinäön, olenhan pitänyt lukulaseja jo yli 20 vuotta!
Mutta sellaista. Tänään ajattelin jatkaa television tuijottamista, joulukoristeiden esille laittoa, vähän ulkoilua ja siivousta tietenkin. Vaikka joulua ei vietetäkään komeroissa, niin minun olisi kyllä nyt ihan pakko siivota omat vaatekomeroni!!
perjantaina, joulukuuta 05, 2008
Sain sen toimimaan!!
Eli tuli tuolla aikaisemmin kerrottua, että vanha kynttelikkömme ei enää toiminut. Ja niinpä ostin sitten uuden, tuon punaisen Tokmannilta. Harmitti kuitenkin heittää tuota vanhaa kynttelikköä pois, joten eilen illalla käytin sitten vanhan kynttelikön kaikki lamput tuossa uudessa ja kaksi palanuttahan siellä oli! Ja kun vaihdoin niiden paikalle uudet, niin kynttelikkö toimii taas. Juu, kyllä minä olin jo aikaisemmin kokeillut vaihdella useampaakin lamppua, mutta ei sitten sattunut ne oikeat, kun ei ollut kuin pari vaihtolamppua, joilla kokeilla. Nyt on sitten vaihtolamppuja reilummin.
Ferrari kasvaa huimaa vauhtia ja pojan kynttelikössäkin poltetaan ladattavia tuikkuja joka ilta. Tuon yhden kynttilän alla on pojan hitsaama punainen "laatikko", jota keksin pitää kynttilänalustana! Viime vuonna tuo "laatikko" kynttilöineen oli tuvan leivinuunin päällä ja se kynttilä suli! Nyt siirsin sen poltettavaksi tuvan pöydälle.
Muuten, olisikohan jossakin jonkinlaista vertailua noista tuikuista, mitä kannattaisi käyttää: perinteisiä, ladattavia vai patterilla! Ladattavien ja patterikynttilöiden kohdalla tietysti ihan ykkösasia on paloturvallisuus, mutta ainakin ladattavat ja patterikynttilät ovat kalliita. Ja patterit niihin erikseen ostettuna on tosi kalliita. Perinteiset tuikut ei taas pala kuin neljä tuntia ja niissä on paloriski. Ja niistä jää jäljelle alumiinikuori, jonka tietysti voi kierrättää. No, ladattavissa kuluu tietysti sähköä ja sitähän ei saisi kuluttaa - sanoo myös isäntä, joka maksaa sähkölaskut! :-)
Täytyypä asiaan perehtyä, jos joku muu ei ole ennättänyt ensin!
Tänä viikonloppuna jäänkin pe-la yksin, kun miehet lähtee Tahkolle ja tytär kaverinsa syntymäpäiville. Täytyy alkaa tosiaankin laitella joulujuttuja paikoilleen, kun on toinen adventtikin. Launtaina eli huomenna tytär sitten tulee kotia minun seurakseni.
Kiitos aikaisempien kynttilämansettien kehuista! Mallihan on siis Lean lahja-aitta -lehdestä, josta otin myös mallit virkattuihin tähtiinkin. Pari tein oman pään mukaan, että sain vain langat käytettyä.
Että sellaista, nyt taas tuntien valmisteluun. Pitäis tehdä etätyötehtäviä ja ensi viikolla olisi lähiopetuspäiviä pari kappaletta. Ja minä myönnän, että tuntien valmistelu on vielä todella hidasta!
Ferrari kasvaa huimaa vauhtia ja pojan kynttelikössäkin poltetaan ladattavia tuikkuja joka ilta. Tuon yhden kynttilän alla on pojan hitsaama punainen "laatikko", jota keksin pitää kynttilänalustana! Viime vuonna tuo "laatikko" kynttilöineen oli tuvan leivinuunin päällä ja se kynttilä suli! Nyt siirsin sen poltettavaksi tuvan pöydälle.Muuten, olisikohan jossakin jonkinlaista vertailua noista tuikuista, mitä kannattaisi käyttää: perinteisiä, ladattavia vai patterilla! Ladattavien ja patterikynttilöiden kohdalla tietysti ihan ykkösasia on paloturvallisuus, mutta ainakin ladattavat ja patterikynttilät ovat kalliita. Ja patterit niihin erikseen ostettuna on tosi kalliita. Perinteiset tuikut ei taas pala kuin neljä tuntia ja niissä on paloriski. Ja niistä jää jäljelle alumiinikuori, jonka tietysti voi kierrättää. No, ladattavissa kuluu tietysti sähköä ja sitähän ei saisi kuluttaa - sanoo myös isäntä, joka maksaa sähkölaskut! :-)
Täytyypä asiaan perehtyä, jos joku muu ei ole ennättänyt ensin!
Tänä viikonloppuna jäänkin pe-la yksin, kun miehet lähtee Tahkolle ja tytär kaverinsa syntymäpäiville. Täytyy alkaa tosiaankin laitella joulujuttuja paikoilleen, kun on toinen adventtikin. Launtaina eli huomenna tytär sitten tulee kotia minun seurakseni.
Kiitos aikaisempien kynttilämansettien kehuista! Mallihan on siis Lean lahja-aitta -lehdestä, josta otin myös mallit virkattuihin tähtiinkin. Pari tein oman pään mukaan, että sain vain langat käytettyä.
Että sellaista, nyt taas tuntien valmisteluun. Pitäis tehdä etätyötehtäviä ja ensi viikolla olisi lähiopetuspäiviä pari kappaletta. Ja minä myönnän, että tuntien valmistelu on vielä todella hidasta!
keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008
Mää olin eilen ahkera - ja sitten en...
Lisää jouluisia juttuja...
Eli tulipa virkattua tuollaisia eilen illalla. Yritän "tuhota" nyt kaikki kimallelangat. Vähän on vielä tuota kultaista jäljellä. Nuo kaksi tähteä on vielä päättelemättäkin, kun en ole vielä jaksanut neulaa käteen ottaa...
Lisäksi sain eilen siivottua kodinhoitohuoneen, joka pursusi vaatteita, jotka piti siis viikata, mankeloida tai silittää! Ja viimeiset ulkojouluvalotkin tuli viriteltyä.
Mutta se tärkein jäi tekemättä eli eipä tullut valmisteltua yhtään tuntia! Eli nyt ahkerasti powerpointteja tekemään kirjanpidosta ja verotuksesta.
Eli tulipa virkattua tuollaisia eilen illalla. Yritän "tuhota" nyt kaikki kimallelangat. Vähän on vielä tuota kultaista jäljellä. Nuo kaksi tähteä on vielä päättelemättäkin, kun en ole vielä jaksanut neulaa käteen ottaa...
Lisäksi sain eilen siivottua kodinhoitohuoneen, joka pursusi vaatteita, jotka piti siis viikata, mankeloida tai silittää! Ja viimeiset ulkojouluvalotkin tuli viriteltyä.Mutta se tärkein jäi tekemättä eli eipä tullut valmisteltua yhtään tuntia! Eli nyt ahkerasti powerpointteja tekemään kirjanpidosta ja verotuksesta.
tiistaina, joulukuuta 02, 2008
Meidän paikan paras valaistus...
On tällä hetkellä toimistohuoneen pöydällä...
Tylsä....
Huomattavasti parempi helmoineen!
Ja tämän taki on hyvä valaistus. Vaikka isäntä ei yhtään tykkää tuosta kirkasvalolampusta, niin minä kyllä sitäkin enemmän. Harmi vaan, kun on niin "vanhanaikainen" ja iso, että vie työpöydästä turhan paljon tilaa!
Tänään etätyöpäivä ja kohta Emmerdalea!
Tylsä....
Huomattavasti parempi helmoineen!
Ja tämän taki on hyvä valaistus. Vaikka isäntä ei yhtään tykkää tuosta kirkasvalolampusta, niin minä kyllä sitäkin enemmän. Harmi vaan, kun on niin "vanhanaikainen" ja iso, että vie työpöydästä turhan paljon tilaa!
Tänään etätyöpäivä ja kohta Emmerdalea!
sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008
Tulipas hiihdettyä....
No ei vainenkaan. Tuli vaan katsottua hiihtoja. Vähän jännitystä tähänkin päivään. No, jännitystä oli kyllä aamupäivällä, kun käytiin tyttären kanssa ompelijan luona näyttämässä minkälainen vanhojenpäiväpuku olisi saatava. Mentiin sellaista pikkutietä pitkin ja eihän siitä oltu otettu lumia pois. Auto vikurehteli koko ajan ja rattia sai pyörittää niin, että kuuma tuli! Onneksi oli sentään neliveto, ettei tarvinnut pelätä kiinnijäämistä. Takaisin tultiinkin sitten suurempia teitä myöten vähän kiertäen.
Lapset laitteli ulkovalojakin paikoilleen. Ensin ajattelin, ettei laiteta ollenkaan, kun ketään ne ei oikeastaan kiinnostanut, mutta täällä maalla on niin pimeää talvella, joten vähän piristystä! Ja nythän on se ensimmäinen adventti, jolloin aloitellaan pikkuhiljaa joulun valmistelu. Ai, mikä valmistelu... :-)
Ja Wallu oli tietysti apurina paikalla ja kiusasi possuaan!
Adventtikynttelikkökin tuli nostettua pöydälle, mutta sehän ei sitten toiminut. Se oikutteli jo viime vuonna ja nyt sitten kai sammui kokonaan. Olihan se jo parikymmentävuotta vanha!
Käsitöitä en ole tänään tehnyt, vaan todellakin laiskotellut, kun on tämä jatkuva väsymystila päällä. Eilen tekemäni hirvipihvit olivat mureita ja hyviä ja nyt suunniteltiin iltaruoaksi suolaista pannaria. Ruokaa on joka päivä vaan väsättävä. Onneksi oikeastaan tykkään ruoanlaitosta, kun siinä voi käyttää todellakin luovuutta. Leipomisesta en niin pidä, kun siinä on mitattava tarkempaan raaka-aineet.
Siivotakin pitäisi, mutta ei vaan innosta! Siis miten ihmisellä voi olla näin vetämätön olo. Eilen illalla kuitenkin nukahdin taas elokuvaa katsoessa ja aamulla nukuin puoli kahdeksaan. Eli untakin olen saanut. Mutta tätä nyt vaan on jatkunut.
Tänä iltana on vielä katsottava Strömsö, Arto Nyberg (Anu Harkki haastateltavana) ja Big Brother. Onneksi BB loppuu, minä en vieläkään voi uskoa, että olen jäänyt siihen koukkuun :-)
Lapset laitteli ulkovalojakin paikoilleen. Ensin ajattelin, ettei laiteta ollenkaan, kun ketään ne ei oikeastaan kiinnostanut, mutta täällä maalla on niin pimeää talvella, joten vähän piristystä! Ja nythän on se ensimmäinen adventti, jolloin aloitellaan pikkuhiljaa joulun valmistelu. Ai, mikä valmistelu... :-)
Ja Wallu oli tietysti apurina paikalla ja kiusasi possuaan!
Adventtikynttelikkökin tuli nostettua pöydälle, mutta sehän ei sitten toiminut. Se oikutteli jo viime vuonna ja nyt sitten kai sammui kokonaan. Olihan se jo parikymmentävuotta vanha!Käsitöitä en ole tänään tehnyt, vaan todellakin laiskotellut, kun on tämä jatkuva väsymystila päällä. Eilen tekemäni hirvipihvit olivat mureita ja hyviä ja nyt suunniteltiin iltaruoaksi suolaista pannaria. Ruokaa on joka päivä vaan väsättävä. Onneksi oikeastaan tykkään ruoanlaitosta, kun siinä voi käyttää todellakin luovuutta. Leipomisesta en niin pidä, kun siinä on mitattava tarkempaan raaka-aineet.
Siivotakin pitäisi, mutta ei vaan innosta! Siis miten ihmisellä voi olla näin vetämätön olo. Eilen illalla kuitenkin nukahdin taas elokuvaa katsoessa ja aamulla nukuin puoli kahdeksaan. Eli untakin olen saanut. Mutta tätä nyt vaan on jatkunut.
Tänä iltana on vielä katsottava Strömsö, Arto Nyberg (Anu Harkki haastateltavana) ja Big Brother. Onneksi BB loppuu, minä en vieläkään voi uskoa, että olen jäänyt siihen koukkuun :-)
lauantaina, marraskuuta 29, 2008
Lyhyt ja leveä!
Omppu-huivi
Eli tällaista minä nyt pari päivää neuloskelin. Ohjeena oli Omppu-huivi, lankana Novitan Kuura, puikot numero 8. Kokoa huivilla on 85 x 35 cm. Suunnittelin jo purkamista, koska tuosta tuli tuollainen nysä ja koska tein huivin 45 silmukalla, niin tuli sitten melko leveäkin. Mutta kun mallailin sitä kaulaani, tulin siihen tulokseen, että ihan käyttökelpoinen takin alle tai sitten kiinnitettynä eteen kauluriksi! Suunnittelin kyllä ompelevani tuon toisen laidan kiinni, sellaisenkin systeemin olen jossain blogissa nähnyt (Pamille muistiin, kirjoita hyvät ideat ylös, niin voit ne blogistasi linkittää!!!!) vaan annan sen olla noin.
Olen lukenut joskus jonkun kommentin, että ei tarvitse kirjoittaa, että huonoja kuvia. Kyllä katsoja/lukija sen itsekin huomaa, mutta nyt on IHAN PAKKO KIRJOITTAA, että anteeksi huonot kuvat!! Mutta kun en nyt parempiakaan näköjään saa aikaan!
Uusi kissa
En ole muistanut vielä kertoakaan, että meille muutti vähän aikaa sitten uusi kissa. Juu, kynttilä se on eikä sitä ihan äkkiä polteta! Savonlinnassa on aivan ihana kauppa ihan pääkadun varrella ja siellä on kaikenlaista ihanaa käsityötä. Olikohan sen nimi Tuunarit, mutta löytyy kyllä kun ajelee pääkatua pitkin ja pysähtyy joka hempskutin liikennevaloissa. Savonlinnassa ei TOD. ole vihreitä aaltoja vaan punaisia!!
Ja ruokajuttuja
Tänään "tuhosin" muutaman kilon hirvenlihaa. En ole aivan varma, tuleeko siitä syötävää, mutta yhden palan laitoin pariksi päiväksi marinaadiin, yhdestä tein ihan tavallista palapaistia ja yhdestä palasta tein pihvejä. Hirven lihaa ollaan saatu melkein joka vuosi, kun metsästäjät ovat ampuneet meidän maille saaliin.
En edes punninnut pakastimessa ollutta isoa lihaköntsää vaan pilkoin sen ensin kolmeen osaan.
Pihvit on nyt uunissa ja tein ne siten, että marinoin niitä ensin pippurein, valkosipulilla, sitruunalla ja punaviinietikalla. Sen jälkeen pyöräytin vähän pannulla. Sitten pistin kerroksittain pihvit, runsaasti sipulia ja paprika-Koskenlaskijaa. Hiukan vettä ja ruokakermaa. Nyt ne sitten muhivat leivinuunissa. Eikä vielä tietoa, tuleeko niistä syötäviä.
Lisäkkeeksi tein perunoita, jotka suikaloin. Pistin valmista punaista pesto-kastiketta, ruokakermaa ja voita seuraksi ja siellä uunissa ne nyt sitten muhii. Tämäkin on uusi kokeilu, joten.... :-)
Eli tällaista minä nyt pari päivää neuloskelin. Ohjeena oli Omppu-huivi, lankana Novitan Kuura, puikot numero 8. Kokoa huivilla on 85 x 35 cm. Suunnittelin jo purkamista, koska tuosta tuli tuollainen nysä ja koska tein huivin 45 silmukalla, niin tuli sitten melko leveäkin. Mutta kun mallailin sitä kaulaani, tulin siihen tulokseen, että ihan käyttökelpoinen takin alle tai sitten kiinnitettynä eteen kauluriksi! Suunnittelin kyllä ompelevani tuon toisen laidan kiinni, sellaisenkin systeemin olen jossain blogissa nähnyt (Pamille muistiin, kirjoita hyvät ideat ylös, niin voit ne blogistasi linkittää!!!!) vaan annan sen olla noin.
Olen lukenut joskus jonkun kommentin, että ei tarvitse kirjoittaa, että huonoja kuvia. Kyllä katsoja/lukija sen itsekin huomaa, mutta nyt on IHAN PAKKO KIRJOITTAA, että anteeksi huonot kuvat!! Mutta kun en nyt parempiakaan näköjään saa aikaan!
Uusi kissa
En ole muistanut vielä kertoakaan, että meille muutti vähän aikaa sitten uusi kissa. Juu, kynttilä se on eikä sitä ihan äkkiä polteta! Savonlinnassa on aivan ihana kauppa ihan pääkadun varrella ja siellä on kaikenlaista ihanaa käsityötä. Olikohan sen nimi Tuunarit, mutta löytyy kyllä kun ajelee pääkatua pitkin ja pysähtyy joka hempskutin liikennevaloissa. Savonlinnassa ei TOD. ole vihreitä aaltoja vaan punaisia!!
Ja ruokajuttujaTänään "tuhosin" muutaman kilon hirvenlihaa. En ole aivan varma, tuleeko siitä syötävää, mutta yhden palan laitoin pariksi päiväksi marinaadiin, yhdestä tein ihan tavallista palapaistia ja yhdestä palasta tein pihvejä. Hirven lihaa ollaan saatu melkein joka vuosi, kun metsästäjät ovat ampuneet meidän maille saaliin.
En edes punninnut pakastimessa ollutta isoa lihaköntsää vaan pilkoin sen ensin kolmeen osaan.
Pihvit on nyt uunissa ja tein ne siten, että marinoin niitä ensin pippurein, valkosipulilla, sitruunalla ja punaviinietikalla. Sen jälkeen pyöräytin vähän pannulla. Sitten pistin kerroksittain pihvit, runsaasti sipulia ja paprika-Koskenlaskijaa. Hiukan vettä ja ruokakermaa. Nyt ne sitten muhivat leivinuunissa. Eikä vielä tietoa, tuleeko niistä syötäviä.
Lisäkkeeksi tein perunoita, jotka suikaloin. Pistin valmista punaista pesto-kastiketta, ruokakermaa ja voita seuraksi ja siellä uunissa ne nyt sitten muhii. Tämäkin on uusi kokeilu, joten.... :-)
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
No moi, miä oon Pamsku...
Heh, on tullunna tässä viime aikoina katsottua televisiota ja jotkut mainokset näköjään jää päälle...
Mutta ihan tosi, mihin tämä aika oikein katoaa...
Tein tänään pientä testiä. Oli ihan ns. vapaa-, koti-, etätyö-, toimistopäivä. Eli olin siis kotona.
Heräämisaika on noina aamuina 6.30. Ja sen jälkeen aamupala, pyykkien viikkausta, yleistä siivousta, television kurkkimista, neulomista ja sit nettiin samalla kun lämmittelin leivinuunia ja takkaa. Tuohon kaikkeen meni aikaa siten, että kello olikin noin 10.00.
Sen jälkeen jatkoin yleistä siivousta: tänään roskisten ja kompostin tyhjentämistä ja muutenkin vähän ulkona kävelyä. Kävin samalla tukemassa katajaa, joka oli repeytynyt joko tuulen tai lumen vuoksi tai molempien. Harmittaa...
Sit piti laittaa ruoka, kun halusin katsoa kello 12 alkavan elokuvan Colorado Avenue. Ihan hyvä pätkä vaikken siitä oikein mitään ymmärtänytkään. Kai siinä keskittyminen kuitenkin vähän herpaantui, kun välillä tuntui, että ihan outoja tapahtui. Tai sitten ohjaaja ei oikein saanut pidettyä hommaa hanskassa. Ohjaajana oli Claes Olsson. Kaikkein "hauskinta" oli kuunnella oikein suomenruotsalaista puhetta. Ei mitenkään pahalla sanottuna, mutta harvemmin moista tulee kuunneltua.
No, elokuvan jälkeen tuli vähän muisteltua palkkatöitä ja käväistyä navetallakin katsomassa, kun eläinlääkäri nupoutti meidän vasikat. Ja sinne piti kiikuttaa muutamia lomakkeita.
Sitten olikin taas pieni siivous- ja kahvitauko, jonka jälkeen aloitin ruoanvalmistuksen. Harrastan tosiaankin keittokirjojen keräämistä, mutta harvemmin teen mitään ohjeen mukaan. Tänään meni leivinuuniin hautumaan tällainen sörsseli:
tummaa rakettispagettia
jauhelihaa
valmista tomaattipastakastiketta
suikalekasviksia
sipulia
pippuria, suolaa
juustoraastetta + oreganoa
Uunissa noin 1,5 tuntia. Hyvää oli! Ainakin meidän perhe tykkäs. Ja siihen lisukkeeksi kiinankaali-tomaatti-purjo -salaattia ja kurkkusalaattia. Sekä ruisleipää ja Oivariinia!
No, sitten ruoan jälkeen mies lähtikin pikkujouluihin, jonne olin valmistellut pienen paketin. Ja minä jäin neulomaan ja kuuntelemaan pojan kitaransoittoa. Ensi maanantaina on musiikkiopiston koe, jonne poika ihan kiitettävästi harjoittelee.
Neulomisista kuvia myöhemmin...
Mutta mihin se aika oikein menee. Itsestä tuntui, ettei saanut tänäänkään mitään aikaan... :-(
Mutta ihan tosi, mihin tämä aika oikein katoaa...
Tein tänään pientä testiä. Oli ihan ns. vapaa-, koti-, etätyö-, toimistopäivä. Eli olin siis kotona.
Heräämisaika on noina aamuina 6.30. Ja sen jälkeen aamupala, pyykkien viikkausta, yleistä siivousta, television kurkkimista, neulomista ja sit nettiin samalla kun lämmittelin leivinuunia ja takkaa. Tuohon kaikkeen meni aikaa siten, että kello olikin noin 10.00.
Sen jälkeen jatkoin yleistä siivousta: tänään roskisten ja kompostin tyhjentämistä ja muutenkin vähän ulkona kävelyä. Kävin samalla tukemassa katajaa, joka oli repeytynyt joko tuulen tai lumen vuoksi tai molempien. Harmittaa...
Sit piti laittaa ruoka, kun halusin katsoa kello 12 alkavan elokuvan Colorado Avenue. Ihan hyvä pätkä vaikken siitä oikein mitään ymmärtänytkään. Kai siinä keskittyminen kuitenkin vähän herpaantui, kun välillä tuntui, että ihan outoja tapahtui. Tai sitten ohjaaja ei oikein saanut pidettyä hommaa hanskassa. Ohjaajana oli Claes Olsson. Kaikkein "hauskinta" oli kuunnella oikein suomenruotsalaista puhetta. Ei mitenkään pahalla sanottuna, mutta harvemmin moista tulee kuunneltua.
No, elokuvan jälkeen tuli vähän muisteltua palkkatöitä ja käväistyä navetallakin katsomassa, kun eläinlääkäri nupoutti meidän vasikat. Ja sinne piti kiikuttaa muutamia lomakkeita.
Sitten olikin taas pieni siivous- ja kahvitauko, jonka jälkeen aloitin ruoanvalmistuksen. Harrastan tosiaankin keittokirjojen keräämistä, mutta harvemmin teen mitään ohjeen mukaan. Tänään meni leivinuuniin hautumaan tällainen sörsseli:
tummaa rakettispagettia
jauhelihaa
valmista tomaattipastakastiketta
suikalekasviksia
sipulia
pippuria, suolaa
juustoraastetta + oreganoa
Uunissa noin 1,5 tuntia. Hyvää oli! Ainakin meidän perhe tykkäs. Ja siihen lisukkeeksi kiinankaali-tomaatti-purjo -salaattia ja kurkkusalaattia. Sekä ruisleipää ja Oivariinia!
No, sitten ruoan jälkeen mies lähtikin pikkujouluihin, jonne olin valmistellut pienen paketin. Ja minä jäin neulomaan ja kuuntelemaan pojan kitaransoittoa. Ensi maanantaina on musiikkiopiston koe, jonne poika ihan kiitettävästi harjoittelee.
Neulomisista kuvia myöhemmin...
Mutta mihin se aika oikein menee. Itsestä tuntui, ettei saanut tänäänkään mitään aikaan... :-(
Vähän parempi kuva!
Eilen olin vähän hätäinen noiden kuvien kanssa ja niinpä snyyni lähettämä huivi jäi kuvassa taka-alalle. Mutta tässä nyt vähän parempi kuva. On se aivan ihanan tuntuinen ja just minun värinenkin. Kyllä tällaisia paketteja mielellään vastaanottaa! :-)
Laitanpa tähän vielä Wallun kuvan.
Meillä sataa vettä, toivottavasti ei lumet katoa!
Laitanpa tähän vielä Wallun kuvan.
Meillä sataa vettä, toivottavasti ei lumet katoa!
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Osallistuako vai eikö osallistua...
...siinäpä vasta kysymys! Eli olis ensi keväänä uusi sny-kierros. Ilmoittautumissivut löytyvät täältä.
SNY
Paketti oli taas aivan ihana. Se sisälsi Aarikan servettejä, suklaata, kangaslinnun, suklaakaramellin makuista kahvia ja aivan ihastuttavan pehmeän kaulaliinan. Lankana oli käytetty Sandnes Alpacaa. Taisi tulla minulle uusi lempparihuivi! Ja kaikki nämä sekä muut edelliset paketit lähetti Johanna. Kiitos vielä kerran!
On ihana vastaanottaa paketteja ja on niitä ihana lähettääkin!
Sit taas....
Prismasta lähti tänään matkaan Sinä Osaat Magnum -lehti. Huoh....
SNY
Paketti oli taas aivan ihana. Se sisälsi Aarikan servettejä, suklaata, kangaslinnun, suklaakaramellin makuista kahvia ja aivan ihastuttavan pehmeän kaulaliinan. Lankana oli käytetty Sandnes Alpacaa. Taisi tulla minulle uusi lempparihuivi! Ja kaikki nämä sekä muut edelliset paketit lähetti Johanna. Kiitos vielä kerran!On ihana vastaanottaa paketteja ja on niitä ihana lähettääkin!
Sit taas....
Prismasta lähti tänään matkaan Sinä Osaat Magnum -lehti. Huoh....
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Minä en ole jouluihminen, minä en ole jouluihminen, minä en ole....
Ihan tosi, minä en ole jouluihminen, mutta minulla on näköjään pakottava tarve hamstrata joulutavaroita ja katsoa jouluruokien ohjeita ja...
No, seliseli...
Mutta ihan tosi, jos joskus minulla ei ole perhettä (toivottavasti niin ei tapahdu) vietän jouluni aivan kaikessa rauhassa ilman jouluaterioita ja joulukoristeluja. Vaan nyt, kun on perhe (kiitos siitä!) jaksan vielä vähän innostua. Eli viime vuonna tilasin kirjasarjan, joka siis ilmestyy joka joulun alla ja viime viikolla sitten ilmestyi toinen osa. Tykkään!
Lisäksi ostin tietysti Lean Lahja-aitan, johon myös olen napsahtanut kiinni!
Pitkään selasin lehtihyllyn luona ja tämä sitten napsahti tällä kertaa:
Ja ettei vaan joululehtien osto jää liian vähälle:
Tämä oli vähän turha ostos, mutta piti saada joku mielihyvän lähde just silloin! Ihminenhän saa palkita itsensä, kun pitkään on ollut matalaa eikä se oikein sieltä syvältä mihinkään nouse.... Ei mitään kauhean vakavaa, mutta kun tuntuu taas, että elämä vaan menee samoja latujaan!
Ja sitten ostin kauniita lautasliinoja, joista haluaisin tehdä niitä decoupage -askarteluja.
Meillä ufoja pihassa!
Minulla on näihin traktoreihin intohimoinen suhde (traktorisyndrooma?!) siinä mielessä, kun monet liittävät maanviljelijöiden tulot pelloilla työskenteleviin traktoreihin ja niiden ajajiin. Hei, traktorit on vaan työväline. Varmaan jokainen maanviljelijä vaihtaisi kesällä traktorissa istutut 16-tuntiset työpäivät aivan johonkin muuhun. Itse ainakin välillä toivoisin, että joskus näkisin kesällä mieheni muutenkin kuin ruoka- ja kahvipöydässä... Lisäksi näin kotieläintilallisena traktorilla ajetaan ihan päivittäin talvisinkin. Mutta onhan ne suuria ja kauniita...
Tämän päivän homma!
Saahan nuo paperit korjattua tänään, saahan...
No, seliseli...
Mutta ihan tosi, jos joskus minulla ei ole perhettä (toivottavasti niin ei tapahdu) vietän jouluni aivan kaikessa rauhassa ilman jouluaterioita ja joulukoristeluja. Vaan nyt, kun on perhe (kiitos siitä!) jaksan vielä vähän innostua. Eli viime vuonna tilasin kirjasarjan, joka siis ilmestyy joka joulun alla ja viime viikolla sitten ilmestyi toinen osa. Tykkään!
Lisäksi ostin tietysti Lean Lahja-aitan, johon myös olen napsahtanut kiinni!
Pitkään selasin lehtihyllyn luona ja tämä sitten napsahti tällä kertaa:
Ja ettei vaan joululehtien osto jää liian vähälle:
Tämä oli vähän turha ostos, mutta piti saada joku mielihyvän lähde just silloin! Ihminenhän saa palkita itsensä, kun pitkään on ollut matalaa eikä se oikein sieltä syvältä mihinkään nouse.... Ei mitään kauhean vakavaa, mutta kun tuntuu taas, että elämä vaan menee samoja latujaan!
Ja sitten ostin kauniita lautasliinoja, joista haluaisin tehdä niitä decoupage -askarteluja.Meillä ufoja pihassa!
Minulla on näihin traktoreihin intohimoinen suhde (traktorisyndrooma?!) siinä mielessä, kun monet liittävät maanviljelijöiden tulot pelloilla työskenteleviin traktoreihin ja niiden ajajiin. Hei, traktorit on vaan työväline. Varmaan jokainen maanviljelijä vaihtaisi kesällä traktorissa istutut 16-tuntiset työpäivät aivan johonkin muuhun. Itse ainakin välillä toivoisin, että joskus näkisin kesällä mieheni muutenkin kuin ruoka- ja kahvipöydässä... Lisäksi näin kotieläintilallisena traktorilla ajetaan ihan päivittäin talvisinkin. Mutta onhan ne suuria ja kauniita...Tämän päivän homma!
Saahan nuo paperit korjattua tänään, saahan...
maanantaina, marraskuuta 24, 2008
Ei talvi yllättänyt...
...mutta potuttamaan meinasi tänä aamuna vähän käydä.
Mutta eiliseen. Juuri kun sain postattua eilen, meni sähköt aivan kerralla ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia eli vähän viiden jälkeen. Jäi sitten muuttamatta muutama juttu. Olin juuri vaihtamassa tuonne sivupalkkiin Leonardon kuvaa ja ajattelin päivittää taas kirjan, jota olen lukemassa. Enpä sitten enää jaksanut myöhemmin tehdä ylimääräisiä päivityksiä.
Siis meillähän ei sähkön katkeaminen sinänsä haitannut, kun isäntä lähti saman tien (oli juuri navettatöillä ja jäi osa tekemättä) virittelemään traktorikäyttöistä aggregaattia. Ja se saikin sitten jyllätä sähköä tähän aamuun. Onneksi sitten oltiin jo valtakunnanverkossa! Ja onneksi meillä on leivinuuni ja varaava takka, niitä voi aina ongelmien aikaan lämmitellä ja niissä voi laittaa ruokaa.
Me lähdettiin tänä aamuna tyttären kanssa ajelemaan Savonlinnaa kohti ennen seitsemää ja vaikka aikaa otettiin, niin silti tytär ennätti nippanappa kouluunsa ja minä myöhästyin palaverista puolisen tuntia. Se ei kyllä haitannut yhtään, kun ei ollut minua koskevia asioita edes kyseessä. Matkan teko oli maksimissaan 60 km tunnissa ja näkyväisyys täysi nolla.
Tyttären asuntolan edessä sitten aloin kääntää autoa parkkipaikalla ja hip hei hurraa! Auto mahastaan lumessa kiinni. Ja vähän meikää potutti. Naapuritalon parkkipaikalla oli pikkutraktori lumia työntelemässä, niin kävin pyytämässä apua ja sainkin apua. Ainut vaan, kun auto ei liikahtanut mihinkään. Sitten siihen tuli tämän traktorimiehen pomo ja selvisi, ettei heille kuulu sen talon lumet, vaan ovat kilpailevasta yrityksestä, joka hoitaa naapuritalon lumityöt. Mutta auttoivat kuitenkin ihan kiltisti minut pois siitä lumihangesta tuuppaamalla. Ja lupasin kovasti kehua heitä tämän jälkeen - ainut vaan, että unohdin, mikä sen kilpailevan firman nimi on. No, katsokoon tytär joku aamu, mikä paku siinä naapurissa käy.
Isäntä oli myllännyt koko päivän lumien kanssa kotona. Sen verran nuoskaa, ettei oikein lingossa lennä. Mutta nyt näyttäis kuitenkin selkenevän.
Ei minua lumentulo haittaa, pikemminkin päinvastoin, mutta ei sen tarvitsisi kerralla tulla!
Vaan nyt viemään pojalle kitaraa kitaratunnille ja samalla on käytävä ruokakaupassa. Huomenna onkin pitkä päivä töissä: opetusta kahdeksasta neljään. Ja vielä aiheesta, joka ei ole minulla aivan tuttua. Mutta enpä ota stressiä. Kyllä se tästä! :-)
Mutta eiliseen. Juuri kun sain postattua eilen, meni sähköt aivan kerralla ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia eli vähän viiden jälkeen. Jäi sitten muuttamatta muutama juttu. Olin juuri vaihtamassa tuonne sivupalkkiin Leonardon kuvaa ja ajattelin päivittää taas kirjan, jota olen lukemassa. Enpä sitten enää jaksanut myöhemmin tehdä ylimääräisiä päivityksiä.
Siis meillähän ei sähkön katkeaminen sinänsä haitannut, kun isäntä lähti saman tien (oli juuri navettatöillä ja jäi osa tekemättä) virittelemään traktorikäyttöistä aggregaattia. Ja se saikin sitten jyllätä sähköä tähän aamuun. Onneksi sitten oltiin jo valtakunnanverkossa! Ja onneksi meillä on leivinuuni ja varaava takka, niitä voi aina ongelmien aikaan lämmitellä ja niissä voi laittaa ruokaa.
Me lähdettiin tänä aamuna tyttären kanssa ajelemaan Savonlinnaa kohti ennen seitsemää ja vaikka aikaa otettiin, niin silti tytär ennätti nippanappa kouluunsa ja minä myöhästyin palaverista puolisen tuntia. Se ei kyllä haitannut yhtään, kun ei ollut minua koskevia asioita edes kyseessä. Matkan teko oli maksimissaan 60 km tunnissa ja näkyväisyys täysi nolla.
Tyttären asuntolan edessä sitten aloin kääntää autoa parkkipaikalla ja hip hei hurraa! Auto mahastaan lumessa kiinni. Ja vähän meikää potutti. Naapuritalon parkkipaikalla oli pikkutraktori lumia työntelemässä, niin kävin pyytämässä apua ja sainkin apua. Ainut vaan, kun auto ei liikahtanut mihinkään. Sitten siihen tuli tämän traktorimiehen pomo ja selvisi, ettei heille kuulu sen talon lumet, vaan ovat kilpailevasta yrityksestä, joka hoitaa naapuritalon lumityöt. Mutta auttoivat kuitenkin ihan kiltisti minut pois siitä lumihangesta tuuppaamalla. Ja lupasin kovasti kehua heitä tämän jälkeen - ainut vaan, että unohdin, mikä sen kilpailevan firman nimi on. No, katsokoon tytär joku aamu, mikä paku siinä naapurissa käy.
Isäntä oli myllännyt koko päivän lumien kanssa kotona. Sen verran nuoskaa, ettei oikein lingossa lennä. Mutta nyt näyttäis kuitenkin selkenevän.
Ei minua lumentulo haittaa, pikemminkin päinvastoin, mutta ei sen tarvitsisi kerralla tulla!
Vaan nyt viemään pojalle kitaraa kitaratunnille ja samalla on käytävä ruokakaupassa. Huomenna onkin pitkä päivä töissä: opetusta kahdeksasta neljään. Ja vielä aiheesta, joka ei ole minulla aivan tuttua. Mutta enpä ota stressiä. Kyllä se tästä! :-)
sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008
Lunta tulvillaan...
Se on sitten tänä päivänä työntänyt tuota lunta ihan kiitettävästi. Ei sen puoleen, mukavaahan lumi on, mutta tuo tuuli ei ole niinkään mukava. Vanhassa talossa kun huomaa, milloin tuuli puhaltaa.
Kuva noin kello yhden aikaan päivällä ja sää on vain mennyt hurjemmaksi!
Mutta olen minä tänään saanut jotain aikaankin:
Tuikkukupit
Minullahan on noita ladattavia tuikkuja ollut jo viime talvesta ja vähän aikaa sitten hommasin niitä lisää, että voin pitää niitä poika S:n tekemässä kynttelikössä.
Koska tuollaiset valkeat tuikut ei niin kauniita ole, virkkailin tänään niille kupit Anchorin virkkauslangasta. Minusta niistä tuli ihan kivat. Malli siis täysin oma, mutta silti niin tavallinen.
Hihatin
Lisäksi sain vihdoin valmiiksi Novita -lehden mallin mukaan hihattimen Rose Mohairista. Tykkään! Tytär E kuvasi sen päälläni salamavalon kanssa, joten tuo pöydällä oleva tummemman punainen on oikeampi väri. Rose Mohairia on kyllä ihan mukava neuloa. Yllätyin ihan, miten miellyttävä lanka.
Ja minun Ferrari
Otin nyt kuitenkin kuvan minun Ferrarista, jonka siis tänään istutin multaan. Nyt sitten jännätään, kuinka kukan käy.
Elokuvat
Vihdoin sain taas katsottua yhden elokuvan, jonka aikana en nukkunut. Ostettiin eilisellä Mikkelin reissulla elokuva, joka luvattiin näyttää meille lentokoneessa Madeiran reissulla. Eivät sitten näyttäneet.
Elokuva oli "Tapahtui Vegasissa", pääosissa Cameron Diaz ja Ashton Kutcher. Sellainen pikkusievä elokuva, jopa suorastaan vähän tylsä. Mutta viihdytti ihan riittävästi yhtä lauantai-iltaa.
Ja sitten vielä yleistä löpinää
Jäi eilen vähän nurisematta siitä, kun minusta on näköjään tullut sekä kuuro että sokea. Sokeus on tietysti ikänäköä; ilman lukulaseja ei mistään tule enää mitään.
Mutta kun kuulokin alkaa heiketä jo ihan huomattavasti. Minä en millään meinaa saada enää pojan puheesta selvää. Pojalla on äänenmurros ja ääni matalalla ja hänellä on välillä tyyli puhua muualle katsoen. Sitten suututaan, kun en saa selvää.
Eilen meinasin sitten itsekin hikeentyä ihan todella, kun mentiin yhteen nuorisokauppaan, jossa tietysti musiikki soi minusta aivan liian kovalla. Siis minä en vaan ymmärrä, miksi musiikin pitää tulla niin kovasti, ettei toisen puheesta saa selvää. Yritä siinä nyt keskustella jotakin. Kyllä minä vielä discot ja ravintolat ymmärrän, mutta että kaupoissakin! Murr... Minusta taitaa/on tainnut tulla jo vanha... Tytär E ilmoitti, ettei se musiikki muka liian kovalla ollut.
Että sellaista! Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa!
Kuva noin kello yhden aikaan päivällä ja sää on vain mennyt hurjemmaksi!
Mutta olen minä tänään saanut jotain aikaankin:Tuikkukupit
Minullahan on noita ladattavia tuikkuja ollut jo viime talvesta ja vähän aikaa sitten hommasin niitä lisää, että voin pitää niitä poika S:n tekemässä kynttelikössä.
Koska tuollaiset valkeat tuikut ei niin kauniita ole, virkkailin tänään niille kupit Anchorin virkkauslangasta. Minusta niistä tuli ihan kivat. Malli siis täysin oma, mutta silti niin tavallinen.
HihatinLisäksi sain vihdoin valmiiksi Novita -lehden mallin mukaan hihattimen Rose Mohairista. Tykkään! Tytär E kuvasi sen päälläni salamavalon kanssa, joten tuo pöydällä oleva tummemman punainen on oikeampi väri. Rose Mohairia on kyllä ihan mukava neuloa. Yllätyin ihan, miten miellyttävä lanka.
Ja minun FerrariOtin nyt kuitenkin kuvan minun Ferrarista, jonka siis tänään istutin multaan. Nyt sitten jännätään, kuinka kukan käy.
Elokuvat
Vihdoin sain taas katsottua yhden elokuvan, jonka aikana en nukkunut. Ostettiin eilisellä Mikkelin reissulla elokuva, joka luvattiin näyttää meille lentokoneessa Madeiran reissulla. Eivät sitten näyttäneet.
Elokuva oli "Tapahtui Vegasissa", pääosissa Cameron Diaz ja Ashton Kutcher. Sellainen pikkusievä elokuva, jopa suorastaan vähän tylsä. Mutta viihdytti ihan riittävästi yhtä lauantai-iltaa.
Ja sitten vielä yleistä löpinää
Jäi eilen vähän nurisematta siitä, kun minusta on näköjään tullut sekä kuuro että sokea. Sokeus on tietysti ikänäköä; ilman lukulaseja ei mistään tule enää mitään.
Mutta kun kuulokin alkaa heiketä jo ihan huomattavasti. Minä en millään meinaa saada enää pojan puheesta selvää. Pojalla on äänenmurros ja ääni matalalla ja hänellä on välillä tyyli puhua muualle katsoen. Sitten suututaan, kun en saa selvää.
Eilen meinasin sitten itsekin hikeentyä ihan todella, kun mentiin yhteen nuorisokauppaan, jossa tietysti musiikki soi minusta aivan liian kovalla. Siis minä en vaan ymmärrä, miksi musiikin pitää tulla niin kovasti, ettei toisen puheesta saa selvää. Yritä siinä nyt keskustella jotakin. Kyllä minä vielä discot ja ravintolat ymmärrän, mutta että kaupoissakin! Murr... Minusta taitaa/on tainnut tulla jo vanha... Tytär E ilmoitti, ettei se musiikki muka liian kovalla ollut.
Että sellaista! Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa!
lauantaina, marraskuuta 22, 2008
Mullapas onkin oma Ferrari!
Tänään on ollutkin ihan mukava päivä, osittain, osittain taas sitten ei!
No, sen takia mukava, että sain tänään haettua postista ison paketin ja se paketti sisälsi Ferrarin. Joo, ei ne maatalouden neuvottelut EU:ssa todellakaan olleet niin hyvät, mutta tilasinpahan itselleni Positiivareilta Ferrarin punaisen Amarylliksen. Sen pitäis kukkia jouluksi, mutta saa nyt nähdä. Kun välillä tuo viherpeukalo, kuten muutkin peukalot ovat keskellä kämmentä. Kuvia sitten, kun Ferrarini kukkii.
Käytiin myös muksujen kanssa Mikkelissä vähän shoppailemassa. Ja enhän minä tiennyt, että siellä just tänä viikonloppuna on joulukadun avajaiset ja kulkueita ym. Porukkaa oli paljon liikenteessä ja kun meikä vaan tahtoo aina ahdistua, jos ihmisiä on ympärillä paljon. Mutta pakko oli saada poika S:lle vaatteita ja onneksi niitä aika sujuvasti löydettiinkin. Vaan rahaahan siinä tahtoo palaa ja lisäksi olin yhdessä vaiheessa aivan varma, että hävitin pankkikorttinikin. Onneksi se kuitenkin löytyi aivan ihmeellisestä paikasta rahapussista. Ennätin ennen sitä kääntää rahapussin noin viisi kertaa ympäri pojan avustuksella!!
Mutta nyt ei sitten kai toivottavasti ihan heti tarvitse lähteä vaatekauppoihin. Poika on vielä huonompi shoppailija kuin minä!! Mutta kun hän kasvaa vielä melkoista vauhtia: katselee jo äitiään alaspäin aika korkealta! Näyttää olevan ikäluokkansa pisimpiä täällä meidän paikkakunnalla, kun viime perjantaina katsoin "Maata näkyvissä" -festareille lähtijöitä.
Itselle en sitten ostanut mitään, vaikka kävinkin Anttilan lankahyllyillä hipelöimässä lankoja. Tuntuu vaan, että entisiäkin olisi saatava neulottua! Ei ole kuumetta, ei kai... :-)
Mutta sellaista. Leivinuunissa hautuu peruna-jauheliha-tomaatti-sipuli-juusto -laatikko. Meille tuli omasta maasta tosi hyvät perunat ja ihan riittävästikin, mutta mokomat jyrsijät ovat käyneet kellarissa tekemässä vähän turhan moneen perunaan hampaanjäljet. Lisäksi niitä alkaa taas juoksennella meidän keittiön alakaapissakin. Ja kissat nukkuu tyynen rauhallisesti takkatulen loisteessa... Huoh!
Kuvia joskus myöhemmin...
Kannattaa muuten lukea Päivän paras tuosta oikeasta yläkulmasta! Nyt on asiaa... :-)
Ja vielä: Ulla on ilmestynyt! Hienoa työtä jälleen!
No, sen takia mukava, että sain tänään haettua postista ison paketin ja se paketti sisälsi Ferrarin. Joo, ei ne maatalouden neuvottelut EU:ssa todellakaan olleet niin hyvät, mutta tilasinpahan itselleni Positiivareilta Ferrarin punaisen Amarylliksen. Sen pitäis kukkia jouluksi, mutta saa nyt nähdä. Kun välillä tuo viherpeukalo, kuten muutkin peukalot ovat keskellä kämmentä. Kuvia sitten, kun Ferrarini kukkii.
Käytiin myös muksujen kanssa Mikkelissä vähän shoppailemassa. Ja enhän minä tiennyt, että siellä just tänä viikonloppuna on joulukadun avajaiset ja kulkueita ym. Porukkaa oli paljon liikenteessä ja kun meikä vaan tahtoo aina ahdistua, jos ihmisiä on ympärillä paljon. Mutta pakko oli saada poika S:lle vaatteita ja onneksi niitä aika sujuvasti löydettiinkin. Vaan rahaahan siinä tahtoo palaa ja lisäksi olin yhdessä vaiheessa aivan varma, että hävitin pankkikorttinikin. Onneksi se kuitenkin löytyi aivan ihmeellisestä paikasta rahapussista. Ennätin ennen sitä kääntää rahapussin noin viisi kertaa ympäri pojan avustuksella!!
Mutta nyt ei sitten kai toivottavasti ihan heti tarvitse lähteä vaatekauppoihin. Poika on vielä huonompi shoppailija kuin minä!! Mutta kun hän kasvaa vielä melkoista vauhtia: katselee jo äitiään alaspäin aika korkealta! Näyttää olevan ikäluokkansa pisimpiä täällä meidän paikkakunnalla, kun viime perjantaina katsoin "Maata näkyvissä" -festareille lähtijöitä.
Itselle en sitten ostanut mitään, vaikka kävinkin Anttilan lankahyllyillä hipelöimässä lankoja. Tuntuu vaan, että entisiäkin olisi saatava neulottua! Ei ole kuumetta, ei kai... :-)
Mutta sellaista. Leivinuunissa hautuu peruna-jauheliha-tomaatti-sipuli-juusto -laatikko. Meille tuli omasta maasta tosi hyvät perunat ja ihan riittävästikin, mutta mokomat jyrsijät ovat käyneet kellarissa tekemässä vähän turhan moneen perunaan hampaanjäljet. Lisäksi niitä alkaa taas juoksennella meidän keittiön alakaapissakin. Ja kissat nukkuu tyynen rauhallisesti takkatulen loisteessa... Huoh!
Kuvia joskus myöhemmin...
Kannattaa muuten lukea Päivän paras tuosta oikeasta yläkulmasta! Nyt on asiaa... :-)
Ja vielä: Ulla on ilmestynyt! Hienoa työtä jälleen!
keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008
Tänään tullutta...
SNY
Kiitos! Eikä ole mikään kiire paketilla. Maltan odottaa... Saahan täällä vähän huijata :-). No, ei vainenkaan, ei paniikkia!
Itse laitoin paljastuspaketin viime perjantaina ja perille on mennyt. Hyvä, kun paketit ovat tuottaneet iloa. Pakettien määränpää ja postaukset löytyvät Pirjolta. Oli taas mukavaa olla mukana Salaisessa neuleystävässä. Katsotaan, josko vaikka ilmoittautuisi kevään juttuun mukaan. Vielä harkinnassa, kun meinaa välillä tuo ajanpuute iskeä. Harkinnassa kun on myös lisäopiskelut, mutta jostain pitäisi löytyä 36 tuntisia vuorokausia.... :-)
Ja sitten sähköpostissa tullutta... Maailma on muuttunut...
(Poika S lähti tänä aamuna päänsärkytabletit mukanaan kouluun....)
Kiitos! Eikä ole mikään kiire paketilla. Maltan odottaa... Saahan täällä vähän huijata :-). No, ei vainenkaan, ei paniikkia!
Itse laitoin paljastuspaketin viime perjantaina ja perille on mennyt. Hyvä, kun paketit ovat tuottaneet iloa. Pakettien määränpää ja postaukset löytyvät Pirjolta. Oli taas mukavaa olla mukana Salaisessa neuleystävässä. Katsotaan, josko vaikka ilmoittautuisi kevään juttuun mukaan. Vielä harkinnassa, kun meinaa välillä tuo ajanpuute iskeä. Harkinnassa kun on myös lisäopiskelut, mutta jostain pitäisi löytyä 36 tuntisia vuorokausia.... :-)Ja sitten sähköpostissa tullutta... Maailma on muuttunut...
(Poika S lähti tänä aamuna päänsärkytabletit mukanaan kouluun....)
TILANNE: JUHANI PARKKEERAA AUTON KOULUN PIHALLE.
TAKAPENKILLÄ ON KIVÄÄRI KAUNIISTI KOTELOSSAAN.
1978 - Rehtori tulee paikalle, tutkiskelee Juhanin
asetta ja näyttää sitten omansa.
2008 - Koulussa tapahtuu yleishälytys.
Oppilaat lukitaan luokkiinsa. Rehtori
hälyttää paikalle ATARI-ryhmän, joka vie
Juhanin pois. Tunnin kuluttua
paikalla on Punaisen Ristin, kirkon, lasten-
ja nuortenpsykiatrian kriisiryhmät
antamassa kriisiapua järkyttyneille oppilaille ja
opettajille.
Loppuviikosta Suomi24 avaa vielä oman kriisichattinsa.
TILANNE: JORMA JA MATTI TAPPELEVAT OIKEIN KUNNOLLA KOULUN
JÄLKEEN.
1978 - Porukkaa saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa
ja Jorma myöntää asian.
Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita.
Ketään ei syytetä,
ei tuomita eikä eroteta koulusta.
2008 - Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien
kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta
määräajaksi.
Molemmat saavat syytteen vaikka
Jorma aloitti koko tappelun..
TILANNE: PIKKU VILLE EI PYSY PAIKALLAAN LUOKASSA VAAN
HÄIRITSEE KOKO AJAN.
1978 - Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä
rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin
ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä
lähtien Ville istuu kiltisti
luokassa eikä häiritse muita.
Villestä tulee isona menestyvä lääkäri.
2008 - Oppilashuolto on huolissaan Villen
käyttäytymisestä ja
selvittää asiaa kolme vuotta.
Villellä todetaan ADHD ja opettajat
ihmettelevät miksei Villelle saatu koko peruskoulun
aikana
henkilökohtaista avustajaa. Onneksi
Ville kuitenkin siirretään erityisopetukseen,
joten kunta saa
Villestä enemmän rahaa valtiolta.
Villestä tulee isona
sosiaalitukien käytön ammattilainen.
TILANNE: PEKKA RIKKOO TAHALLAAN IKKUNAN. ISÄ ANTAA
PEKALLE
ISÄN KÄDESTÄ KAIKKIEN NÄHDEN.
1978 - Pekka oppii olemaan tahallaan rikkomatta ikkunoita.
Isona Pekasta tulee ikkunatehtailija.
2008 - Pekan isä pidätetään ja hän saa rangaistuksen
lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Pekka otetaan
huostaan.
Kuulusteluissa Pekan sisko itkee
hätääntyneenä ja sanoo haluavansa isän takaisin,
koska rakastaa tätä.
Kuulustelua suorittava sosiaalityöntekijä tulkitsee tämän
hyväksikäytöksi ja Pekan isä joutuu vankilaan.
Pekan siskokin otetaan huostaan. Myöhemmin Pekan
äidillä on suhde naapurin kansanedustajan kanssa, josta
7-päivää-lehti saa hyvät lööpit.
TILANNE: MAIJA KÄRSII PÄÄNSÄRYSTÄ, KANTAA KOULUUN OMAT
LÄÄKKEET
JA OTTAA NE VÄLITUNNILLA
1978 - Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa
ja oppii uusia
asioita.
2008 - Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran.
Maijalle tehdään
huumetesti, jonka tuloksia ei kerrota kenellekään.
Maija ja vanhemmat
velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa.
Maijan äidin
määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska
perheneuvolasta saa aikoja
vain sellaiseen aikaan, jolloin
Maijan äidin pitäisi olla töissä.
TILANNE: VALDE SAA EHDOT ENGLANNISTA.
1978: Valde lähtee isänsä mukaan Ruotsiin,
jossa alkaa kasvattaa
ravihevosia.
2008: Eduskunnan vähemmistöasiamies syyttää
koululaitosta vähemmistöjä
syrjiväksi.
Englanninopettaja joutuu burnoutlomalle,
jolta ei enää koskaan
palaa töihin.
Sijainen antaa oppilashuoltotyöryhmän pyynnöstä
Valdelle
englannista 6, jotta Valde pääsisi haluamalleen
linjalle ammikseen. Kun
ammattikoulua on käyty viikko,
Valde lähtee isänsä kanssa Ruotsiin,
jossa alkaa kasvattaa ravihevosia.
TILANNE: PETTERI OSTAA LENTOKONEEN PIENOISMALLIN
JA PAPATTIMATTOJA.
KOOTTUAAN KONEEN PETTERI LATAA SEN PAPATEILLA JA
HEITTÄÄ KONEEN
RÄISKYVÄNÄ KATOLTA ALAS.
1978 - Kone särkyy, kaverit hurraavat ja menevät
tekemään samaa.
2008 - Naapuri ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle,
joka ilmoittaa
asiasta myös SUPO:lle, joka puolestaan ilmoittaa
asiasta Finnairille.
Perheen lomamatka Kalifornian Disneylandiin peruuntuu,
sillä Petterin
luokalla ovat myös Ahmed ja Mohammed -nimiset pojat,
joiden kanssa
Petteri on lentokoneleikkejään leikkinyt.
Niin perheelle kuin heidän
muillekaan sukulaisille ei enää koskaan
myönnetä viisumeita USA:n.
sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008
Aamu valkeni näin:
Sinänsä hauska, kun eilen illalla satoi vettä taivaan täydeltä. Niin nuo säät muuttuvat!!Perjantai-ilta vietettiin isännän kanssa molemmat televisiota katsoen: eri televisiota :-). Isäntä katsoi The Kingdom -elokuvan ja koska minä luulin, etten jaksa valvoa, niin katsoin melkein puolille öin Nenäpäivä -lähetystä. Ja neuloin! Teen Rose Mohairista hihatinta. Katotaan nyt, milloin valmistuu....
Eilinen päivä meni siivotessa ja tytär E tuli kotia ja kertoi, että oli hävittänyt puhelimensa. Hohhoijaa!! Mitähän vielä...
Tuli katsottua myös Tanja Poutiaisen laskut Leviltä ja tänäänhän sitten ne jatkuvat miesten osalta. Täytyy varautua taas television ääreen neuleen kanssa. Samalla voi pestä sen perussetin - 5 koneellista - pyykkiä. Juu, meillä on vuodenaikasähkö, joka näin syys-talviaikaan teettää sen, että meillä eletään öisin ja sunnuntaisin :-). Päiväsähkö on julmetun kallista. Ja se on vielä kalliimpaa kuin ns. tavallisen yösähkön aikaan. Mutta kesä meillä mennään päivin öin halvemmalla sähköllä. Nykyisin kuulemma ei tuota vuodenaikasähköä voi valitakaan samanlaisena kuin meillä nyt on.
Ja poika S palaa illalla yhdeksän maissa kotia. Eilen kyselin tekstiviestillä, onko ollut hauskaa ja onko kaikki hyvin. Vastaukseksi tuli "Juu". Ei nuo meidän miehet paljon viestittele :-).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
