Juu, ja kuvia ei nyt tule, kun kamera on Kanarian saarilla tällä hetkellä.
Mutta jos aloittaisin maanantaista. Isäntä lähti Tahkolle yöksi lomailemaan. Alkaa kyllä jo vähän ahistamaan, kun maanviljelijöilläkin on nykyisin lomaa enemmän kuin minulla ja karjatilallisilla on 340 työpäivää vuodessa! Pidin sitten etäpäivän, kun piti viedä poika S:lle kitara ja odottaa kirkolla kaksi tuntia kitaraharjoituksien takia. No, rahanmenoahan se tiesi: ostin
Teeteen Cacao lenkkialpakkaa. Oli se vaan niin ihanaa. Ei minulla vielä siitä langasta huivia olekaan... Kävin myös kirjastossa ja nappasin sieltä ihan useammankin kirjan. Ihan tärkein taisi olla "
Luonnonmukainen maatalous", mutta tärkeä oli myös "
Neulo ja nauti" -kirja. Olen miettinyt ostaisinko sen itselleni. En ole vielä ihan varma...
Tiistaina käväisin sitten Mikkelissä palaverissa. Oli ihan hauska päivä.
Keskiviikkona pidin taas etäpäivän ja naputtelin ihan vain muutaman powerpointin!
Torstaina neiti E sai ajokortin! Jes!!! Käytiin töitten jälkeen sitten ostamassa minulle hautajaisvaatteita ja täytyy myöntää, että
Savonlinnan Puki-vaateliikkeessä on mielettömän hyvä palvelu!Hyökkäsin sisälle ja ilmoitin tarvitsevani hautajaisvaatteet, mutta ne eivät saisi olla mustat! Tummanruskeat vaatteet sitten löytyivät ja niitä voin pitää muulloinkin! Neiti ajoi sitten Savonlinnasta auton kotia - ja vähän minua jännitti! Hyvin se meni!
Perjantaina taas työpaikalle ja huomasinpa, että olin hävittänyt työkännykkäni! Hyvä minä. Ei ole muuten vieläkään löytynyt! Ja töiden jälkeen kampaajalle, jossa laitettiin hiuksiini pidennykset. Facebookin profiilikuvassa pidennykset näkyvät. Kivat, tykkään ainakin vielä! Illalla pakattiin poika S:n vaatteita, kun hän lähti
Maata näkyvissä -festareille Turkuun.
Lauantaiaamuna heräsinkin vaatimattomasti kello ennen neljää. Kello oli soimassa 4.15. Neiti E ajoi auton Juvalle ja siellä pakkasin neidin matkalaukkuineen linja-autoon. Hän lähti sisareni ja hänen tyttärensä kanssa Gran Canarialle viikoksi. Ahhh.... Niin oli molemmat lapset maailmalla.
Yritin vielä nukkua vähän ennen kuin lähdin Rantasalmelle tätini hautajaisiin. Olin aluksi ainut meidän perheen lapsista, joka sinne pääsisi, mutta onneksi veljeni tuli laskemaan kanssani meidän lasten kukkavihkoa, kun vanhemmillani oli omansa. Niin pitkä aika oli, kun viimeksi ollaan serkuksien kanssa nähty, että suurin osa taisi luulla minua minun vanhemmaksi sisarekseni, joka on kuulemma ihan saman näköinen (ja meillä on samanlaiset äänet, väittää neiti E). Suunniteltiin ensi kesäksi serkkutapaamista, joka ei olisi hautajaisten merkeissä.
Hautajaisista sen verran, että itse olen antanut selkeät ohjeet isännälle, miten minun kanssani menetellään, jos en kotia noilta autoreissuilta palaakaan. Sen verran paljon ajan autoa ja muutama kolarikin on tullut koettua, joten minusta on ollut hyvä keskustella asioista jo tässä vaiheessa. Haluan, että elimeni käytetään, jos niistä jollekin apua on sekä minut pitää tuhkata. Ja tämä tuli jälleen mieleen lauantaisissa hautajaisissa, jossa oli yllättävän kylmä, vaikka pakkasta ei montaa astetta ollutkaan. Minä en halua kylmään maahan! Isäntä on muuten ilmoittanut, että hänen hautajaisissaan pitää soittaa Queenin Who Wants To Live Forever.
Lauantai-ilta menikin sitten leppoisasti telkkaria tuijotellessa, minä tuvassa ja isäntä takkahuoneessa! Ja yön nukuin todella hyvin! Mutta siitäkö lie johtuen, tämänkin päivän olen torkuskellut...
Olen minä koko viikon ajan pitänyt neuletta käsissäni harva se ilta. Olen neulonut villalangoista
vaakatilkkuja. Niitä on nyt noin 30 koossa. Ajattelin kyllä olla laiska ja laittaa tilkut erillisenä postiin tässä lähipäivinä. Ehkä joku ne virkkaa yhteen. Tilkut ovat vähän erikokoisiakin, kun niitä on neulonut myös neiti E.
Mutta sellaista. Nyt taas tekemään muutama powerpoint esitys ja odottelemaan poikaa kotia. Ei ainakaan vielä ole sairastunut possunuhaan, vaikka sen takia koko Maata näkyvissä oli peruutusuhan alla.
Sitten vaihtelun vuoksi kuvia vanhemmista kissoistamme. Ne asustavat mukavasti lämpimässä entisessä maitohuoneessa eikä niitä näin kovilla pakkasilla pahemmin näy. Jos haluaa nähdä niitä, on käytävä katsomassa. Näissä kuvissa vanhat kissat tuijottavat Harria, joka häntä pystyssä käveli ruokakupille ja söi kaikessa rauhassa. Nää vanhat ovat ihan höpöjä, kun eivät oikein sulata tuota pikkukissaa (joka ei enää ole kovinkaan pikkuinen).
Leonardo, täyttää toukokuussa 9 v.
Helmi-Irmeli, täyttää huhtikuussa 10 v.
Nämä kuvat on otettu tiistaina 20.1.2010, jolloin oli aivan ihana auringonpaiste, mutta ennätin ulos sen verran myöhään, että aurinko paistoi jo melko matalalta ja siksi lähimetsä heittää jo varjojaan melkoisesti.
