Meillä taas otatellaan yhteen

Äh, nuo miehet, nuo miehet. Sen verran kuitenkin tänään rähähdin, että sain isännän imuroimaan. Olisko viime kerta ollut joskus... jaa... enpä muista... varmaan 2000-luvun alussa! Meillä vieläkin miespuoliset kuvittelee välillä, että pyykit peseytyvät aivan itsestään ja siirtyvät puhtaina komeroon ja valmis ruoka pöytään tipahtaa taivaalta. Ja roskat puhaltuvat itsestään pois lattialta ja roskikset juoksevat pihalle roskapönttöön! Ja varmasti olen kertonut, miten näitä sisähommia tehdään!

No, 15 v. miehenalku saa minut välillä raivonpartaalle ja silloin saa kuulla koko perhe, mitä mieltä minä olen naisten ja miesten töistä!

Ja sitten minua suututtaa, kun olen laskeutunut lapsen tasolle enkä pysty pitämään päätäni kylmänä. Mutta saa kai sitä äitikin joskus suuttua, saahan? Välillä vaan tuntuu, ettei kukaan auta minua ennen kuin suutun ja se taas suututtaa minua. Miksei vois joskus tehdä, kun minä nätisti pyydän!

Mutta nyt on ihan pakko laittaa kuva Here And There Cables -kaulaliinasta. Kolmas kerä Novitan Woolia on menossa ja yksi kerä vielä pitäisi neuloa. Enempää en neulo, vaikka poika tilasi mahdollisimman pitkän (?) kaulaliinan. Ohje on Pam Allenin kirjasta ScarfStyle.

Päätin sitten pitää vapaa-aikaa

Ja ärräpäitähän siitä kehittyi eli vähän niinkuin v...ketutti. Kun eihän maalaistalossa ole mitään tekemistä loma-aikoina, niin päätinpä varustautua talon parhaimman telkkarin eteen neuleen kanssa ihan vielä päivällä. Heitin neuleen sohvalle ja kävin vielä vähän pyörähtämässä tuvan puolella ja kömmin sitten sohvalle painaen kädelläni neuletta, jonka alla oli siis nää puikot:
Muutama ärräpää siis pääsi suusta, vaikken yleensä harrasta kiroilua helkkari-sanaa pahempana. No, siirryin sitten metallisiin puikkoihin ja taidan siirtyä niihin lopullisesti! Ainakin ohuella langalla, vaikka kuinka kiristi tuota saumaa, niin aina takertui tuohon liitoskohtaan. Nythän neulon Woolia, joka ei takerru.

Elokuva, jonka nyt sitten katsoin vihdoin viimein oli Raja 1918. Jostain kumman syystä olen ihastunut näihin Suomen sotia kuvaaviin elokuviin. Minä tykkäsin tuostakin. Johtuu varmaan siitä, että vanhempani on sodan kokenut ja kertovat siitä usein. Vaikken ymmärrä, miksi pitää sotia jonkin aatteen, uskonnon tai muun vastaavan takia. En siis oikeesti ymmärrä sotia ollenkaan nykyisin! Eikö neuvottelemalla päästäis paljon parempaan tulokseen. Tai sitten tehdään kompromissi, niin kuin meidän 20-vuotisessa sodassa on monesti tehty. Tarkoitan tällä meidän avioliittoa, joka vaan näkyy kestävän konflikteista huolimatta :-).

Mutta nyt on vapaa-aika taas loppu ja ruoanlaittoon! Tää on nyt ihan pakko kysyä, miksi ruoanlaitto katsotaan kotiäidillä työksi, mutta työssä käyvälle vapaa-ajaksi? Ja tämä ei ole mikään riidan aihe! Voisin sanoa, että kysymyksessä on retorinen kysymys... :-)

Tässähän se....

Vihdoin valmiina. En kyllä pingottanut tuota kunnolla, kun ei ollut oikein mitään paikkaa, mihin sen sitten kuitenkaan olisin laittanut. Salin matto, jota yleensä käytän pingotuspaikkana, oli aivan liian pieni tälle. Ja kun huivi jotenkin venyi ja venyi, niin kastelin sen ja laitoin pyykkinarulle kuivumaan tuon keskisilmukkarivin kohdalta. Ihan hyvä siitä minusta tuli.

Malli on siis Eliina Shawl (ravelry). Muuten ihana malli, mutta en välttämättä tekisi noin ohuesta langasta, koska epätasaiset silmukat kyllä näkyvät...

Lankana oli Grignasco Merinosilk ja puikot 4,5 pyöröt KnitPicksit. Sekään ei ollut hyvä valinta, kun ohut lanka takertui kiinni liitoskohtaan.

Ja tuossa alakolmiossakin on vissiin virhe, mutta ei se menoa haittaa.

Sitten jatketaan pojan kaulaliinaa. En enää koskaan suostu neulomaan mustaa lankaa. Tai sitten minun on käytävä ensin silmälääkärissä... :-)

Kyllä Päivi osaa...

Pistinpä Googleen hakusanaksi "Päivi osaa"

1. Päivi osaa huomioida erilaisten ihmisten tarpeet, arvot ja elämänkatsomuksen, ...

2. Päivi osaa näyttää tien sitä tarvitseville hankalissa tilanteissa. ...

3. sitten kuitenkin mainittiin, ettei Päivi osaa käyttää metroa. ...

4. Päivi osaa poseerata jo pienenä niinkuin itämaisen kuuluu :)

5. kyllä Päivi osaa tehdä balsasta (?) vaikka mitä.

6. Päivi osaa opetaa ja pitää hyviä tunteja, jos haluaa, mutta valitettavan usein puuhailee suuren osan tunnista kaikkea muuta kuin opettaa (puhuu puhelimessa, ...

7. Ja Päivi osaa todella asiansa. On oikeen todellin Wedding planer aikataulujen ja yksityiskohtien ...

8. Päivi osaa iloita. jokaisesta päivästä ja nyt hänelle myös. maksetaan työstä, joka on rakasta ja. tärkeää. Siinä on aihetta hymyyn.

9. Kyllä Päivi osaa tehdä vaikka mitä :)

10. Kiva että Päivi osaa auttaa ja muut baarikaverit ymmärtää.

Kokeile sinäkin... Tää on hauskaa! :-)

Ps. Eliisa Shawl on pingotusta vaille valmis. Ja pojalle aloitin kaulaliinaa enkä ihan 2o2n -perusmallilla, vaan siinä on jopa erilaisia kiertoja... Kyllä Päivi osaa! :-)

Mistähän aloittais...

No, aloitanpa ensin siitä, että kiitos kaikkia tytärtäni ja tietysti hänen tanssipariaan kehuneille. Mekko on minustakin tosi upea ja kaikki kunnia kyllä kuuluu upealle ompelijalle, joka sai tyttären suunnitteleman puvun aikaan. Suunnitelmahan kuului siis näin: "sellainen, jossa on halterneck yläosa ja alaosassa ryppyjä". Kaikki ei - etenkään minä - ei ois osannut noin ihanaa tehdä. Kangashan olikin ostettu jo viime kesänä, kun tytär ilmoitti haluavansa pinkin puvun. Ja sitä löytyi ihan oman kotikylän kangaskaupasta, jolle myös kiitos.

Hyviä uutisia

Vastataan nyt ensin Marjutin heittämään haasteeseen, kun tuli tuo kuva näköjään ensin:

Norjalaistutkimuksen mukaan suomalainen, yöllinen järvimaisema on ihmisiä rauhoittavin maisemakuva. Tutkimuksen mukaan verenpaine laski huomattavasti jo muutaman minuutin katsomisen jälkeen. Samoin sykkeen huomattiin laskevan sekä hengityksen rauhoittuvan. Myös mielessä pyörivien ärräpäiden määrä laski jo parin minuutin jälkeen. Samaan tulokseen ei päästy vuori- eikä vuonomaisemilla.

Tutkimukseen osallistui kaksi norjalaista ja kaksi suomalaista kesälomamatkailijaa. Tutkimusta jatketaan muilla suomalaisilla maisemakuvilla.

Just, eli jutun juoni oli tämä:

Marjut haastoi minut
1. Kirjoittamaan hyvän uutisen ja julkaisemaan sen, ellei huvita niin haasta joku toinen sijaiksesi.

2.Valitse joku kuvistasi haastekuvaksi.

3.Julkaise kuva ja haasta muita. :)

Nyt ei ennätä haastamaan muita, kun ei jaksa kuvia niin tarkkaan selata, mutta jos jossain vaiheessa inspis iskee, niin voitte arvata, että haastan jollain maatalousaiheisella kuvalla! :-)

Ja sitten kukkia

Minulla on vaan ihanat miehet. Tämä ruusu tuli eilen illalla pojalta. Heh! Eli ruusu on esiintyjäkiitos kitaransoitosta Mäntyharjun Soi Suxilla -tapahtumasta. Isäntähän kantaa aina minulle ruusuja kamarikuoron konserteista, kun laulajia on kiitelty. Mutta kauniitahan nuo ruusut ovat. Ja poika soitti hienosti! Kyllä häntä kehuttiinkin! Täällä ylpeä äiti kirjoittelee..

Tänään käytiin sitten mopokorttitentissä ja sielläkin poika onnistui. Nyt voi ajella mopolla, traktorilla ja moottorikelkalla. Tärkeintä tässä vaiheessa on tietysti traktorikortti, kun sitä meidän talossa saatetaan tarvita milloin vain. Mopolla ajoon sää on vähän vilakan puoleinen.

Neulottukin on
On, on! Voipi olla jo lauantaina viimeistään kuvattunakin.

Lisäksi tänään kaupungissa käydessä valittiin pojan kaulahuivia varten kolme kerää Woolia. Saan vihdoin neuloa mahdollisimman pitkän kaulaliinan. Entisiä hän ei suostu enää pitämään ja kaula-aukko näyttää aina niin avonaiselta.

Kirjojakin olen lukenut

Siis nyt on tullut luettua ihme äitivastaisia kirjoja. Tuli vähän huono olo koko kirjoista. Ja sitten tietysti tuli jo mietittyä, miten lapset kokevat minut! Vaikka yritän pitää heistä kovasti huolta, niin olenko kuitenkin liian tyrkky. Ja koska räjähtelen noin kerran vuodessa (viime lauantaina viimeksi, kun kukaan muu ei taaskaan suostunut tekemään tuvalla mitään eli siivoamaan), niin saako lapset siitä jotain ahdistusta. Onneksi meillä on järkipäinen isä!

Niin kirjat siis:

Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa
Sinänsä ihan hyvä ja luettava kirja, mutta voimakas äiti on siis vaikuttanut perheen sisäisiin suhteisiin, joten kukaan ei tule toimeen oikein kenenkään kanssa.

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä
Seuraava äitikompleksi. Tässä äiti taas oli hyvä ja mukava, mutta silti kirjoittajaa ahdistaa ja masentaa. Lisäksi minusta äiti oli yllättävän avoin. Mutta tässä kirjassa tuli selkeästi esille se, että kun pitää olla kiltti vanhemmilleen. Mietin aina välillä tuota kiltteyttä: itse en koe olevani mitenkään kiltti, mutta ei minulle ole koskaan tullut mieleeni rähjätä vanhemmilleni!

Ehkä nämä "äiti-kirjat" vähän ahdistivat minua, kun olen kuullut elämäni aikana sen verran monta kertaa olevani huono äiti: opiskelin, kun lapset olivat pieniä, laitoin lapset hoitoon, menin tilan ulkopuolelle töihin jne. Eihän sitä nyt ennen vanhaan noin tehty...

Mutta ei vaivuta synkkyyteen, nyt saunaan ja huomenna töihin!

Minä nyt rohkeasti laitan...

... tämän nuorenparin kuvan tänne blogiin, kun kasvojen suttaaminen oli niin tyhmän näköistä! Kuva poistuu, jos tästä tulee mitään ongelmia. Tämä pari ei seurustele, mutta tanssi siis vanhojen tanssit parina. Ihana, kun kaveri oli löytänyt pinkin paidan itselleen.

Hyvää ystävänpäivää!

Joihinkin blogeihin ennätin toivottelemaan hyvää ystävänpäivää, mutta nyt sitten lopuille kesäisen kuvan myötä

Hyvää ystävänpäivää!

Olipa kaunista

Ihan pikaisesti: vanhojen päivä on todella upea tapahtuma. Neidit ovat kauniita ja pojat todella komeita. Siis meikäläinen on ihan täpinöissään, kun tulin katsomasta juhlaa, jossa tanssijat olivat aivan parhaimmillaan.

Itse aikoinaan kävin hakemassa pikaisesti teatterilta puvun, nuttura niskaan ja hartiahuivi harteille ja sitten mentiin. Eikä me edes tanssittu kuin kaksi kappaletta. Ja ilman suurempaa yleisöä, taisi oman koulun porukkaa olla muutama luokka. Paikallislehdessä oli sentään kuva! Nyt tapahtumaan on todella panostettua ja kaikki tuntuivat nauttivan esillä olosta! Siis onhan tuo mahtava "prinsessapäivä" tytöillekin. Tanssit kestivät lauluineen reilusti yli tunnin. Ja tytär kävi tanssittamassa isäänsä. Meille esiintymisen jälkeen on vielä ns. suurelle yleisölle esiintyminen ja sitten vielä käyvät vanhainkodilla laulamassa vanhuksille.

Totta on kyllä se, että rahaahan siinä palaa, joten pitäisikö sittenkin palata takaisin ja todellakin pukeutua "vanhaksi ja vanhoihin vaatteisiin". Kaksipiippuinen juttu! Itse jo huokaisin, että onneksi ei ole kuin yksi tyttö! :-)

Kolmen vuoden päästä sitten frakkia vuokraamaan pojalle, ehkä?

Kuvia sitten, kun neiti palauttaa kameran, jossa on parhaimmat kuvat.

Kirjoja ja mekkoja!

Tai siis kirja ja mekko. Vaikka kirjojen osalta tietysti vois olla monikkokin. Kyllä niitä niin paljon tulee hamstrattua. Ja kiitos keepin kehujille, minulta jo tehtiin tilauskin, mutta en luvannut tehdä. Enkä kyllä ole ihan varma saisko tehdäkään, ohjehan ei ole minun!

Mutta kirjoista

Juju-kerhosta

Tämän annoin sitten tulla ja aika mukavalta näyttää. Monta hyvää ohjetta, jotka voisin tehdä, jos jaksaisin. Ja toinen juttu, että pitäisi olla joku käyttötarkoitus. Esim. minähän en pahemmin neulo myssyjä, lapasia enkä sukkia, koska kukaan meistä ei niitä jatkuvasti pidä ja ne entiset kestää ja kestää ja kestää...
Ja se mekko

Muutamissa blogeissa on ollut vanhojenpäiväpuku jo esillä. Tässä meidän neidin. Kauniimpi se on kuin kuvassa, mutta nyt on ryttyjä helmassa. Niiden kanssahan meinasi tulla ongelma, kun kukaan meistä (tytär, minä, ompelija, kaavoja ei löytynyt) ei tiedetty, miten nuo rytyt oikeasti tehdään.
Puvusta tuli kuitenkin ihana ja selästäkin se kestää nyt riittävän korkealla, kun kiristettiin! Nyt vaan neiti ei saa lihoa grammaakaan! Ja löysin minä Lindeksiltä sellaista teippiäkin, jolla kiinnitellään vaatteita ihoon. Se löytö kyllä pelasti päivän, nyt minäkin voin käyttää muutamaa puseroa, joiden kaula-aukko tahtoo vähän roikkua...

Tässä joutuu vielä valvomaan, kun on leivinuunissa tuli. Kukaan ei huomenna jouda sitä lämmittämään ja tänäänkään ei aikaisemmin ennätetty ja täällä alkaa olla vähän kolakka.

Mutta nyt Teho-osastoa katsomaan.

Pompulakeeppi

Toinen vaihtoehto otsikoksi olisi voinut olla, että "onpa hankala ottaa itsestä kuvia!", mutta kun muistaakseni olen vissiin tuon otsikon jo käyttänyt...

Siis hankalaa on, kun en viitsinyt peilin kautta ottaa ja käsien asento oli aina pielessä. Tai sitten mulla oli pää alaspäin ja näkyi kaularypyt ja kaksoisleuka. Onko kellä muulla kaulakompleksia? Minulla meinaa olla! Muuten voin olla vanhan näköinen, mutta kaulan kiinteytysvoiteet on jo käytössä! Joo, ja en osaa vieläkään käyttää itselaukaisijaa, kun ei ole löytynyt sopivaa kohtaa, mihin kameran olisin laittanut ja niin poispäin. Pitäis opetella!

Mutta tässä tämä on: Susun pompulakeeppi. Ihanahan siitä tuli, vaikken millään meinannut saada kaikki pompuloita suoraan. Enkä sitten enää loppujen lopuksi jaksanut suoristella kaikkia, mitkä vähän vinksottaa...
Lankana siis Big Ball Funny 200 g, puikot numero 3. Ja pitkät puikot, joiden päässä on niin pienet nupit, että alkuun meinasi aina toisen laidan silmukat karata. Tai ei siis meinannut vaan karkasi ennen kuin tajusin laittaa puikon päähän lankarullan, joka piti silmukat puikolla! Saumastakaan en saanut ihan niin nättiä kuin olisi halunnut, mutta kyllä se kelpaa.

Ihana oli sinänsä neuloa jotain, joka valmistui nopeasti eikä hirveästi rasittanut vasenta, jumissa olevaa hartiaa. Jumi on tullut suoraan sanottuna autolla ajosta ja vaikka olen keksinytkin, että ajaessakin voi hartioita heilutella ja jumpata, niin kelit ovat olleet taas sellaisia, että kovasti on jäkistetty auton ratissa.

Mutta nyt taas tuntien tekoon. Tänään vuorossa investointilaskelmat: kannattaako se traktorin vaihto vai ei. Ja pojallekin olisi tilattava mt-kortin koetta varten vuoro. En vaan ole vielä osannut päättää kumpaan kaupunkiin. Olenko koulun jälkeen viemässä poikaa Mikkeliin vai tulisko hän linja-autolla Savonlinnaan. Siinäpä vasta kysymys...

Teillä on vatsassa kakara

Tuli nuo mummo-vitsit mieleen, kun kävin perjantaina lääkärissä ja katarrihan siellä vatsassa meinaa olla. Kahden viikon Nexium-kuuri tuli ja jos ei sillä tokene, niin sitten tähystykseen. Minä voin kertoa tässä vaiheessa, että kyllä tokenee!! Ei paljon tähystykset innosta.

Niin nuo mummovitsit, jos joku ei ole vielä kuullut:

Huonokuuloinen mummo meni lääkäriin ja pois tullessa kertoi ukolleen: Mullon vatsassa kakara (vatsakatarri). Toisen kerran mummo tuli ulos lääkäristä ja ukko kysyi, mitä lääkäri sanoi. Mummo vastasi, että heikun keikun ja otti viiskymppiä (heikot keuhkot, siis) :-).

Se vitseistä. Viime viikko oli kyllä taas sellaista menoa ja meininkiä etten yhtään ihmettele, kun vatsa ei enää kestä perässä.

Mutta nyt taloon saapuneet käsityöaiheiset julkaisut. Helmikuun Suuri Käsityö -lehtikin tuli. Tällä kertaa en useammankaan selailun jälkeen löytänyt oikein mitään. Edellisessähän loppujen lopuksi olisi jotain tekemistäkin. Jotenkin en vaan tykännyt tämän lehden tuunatuista vaatteista ja koska en ole tilkkutöiden tekijä, niin anti jäi melko vähäiseksi. Ehkä parhautta oli asusteet -osio: huivit ja baretti.

Ostin myös itselleni Lean Ruutuvirkkausta -lehden, josta aion virkata pääsiäisverhot tuvan ikkunaan.
Ja tämä oli sitten LÖYTÖ! Eli olen tuota betonikirjaa hivellyt jo useampaankin otteeseen, mutta en ole hennonnut vielä ostaa. Nyt se löytyi ale-pöydästä. Jesss! Ensi kesänä aloitetaan pojan kanssa betonityöt! Suunnittelin jo viime kesänä, mutten kuitenkaan saanut aikaan mitään.
Neiti E:llä on nyt sit pitkät hiukset. On ne vaan ihanat. Pitäisköhän minunkin...
Ja näinhän siinä käy, kun liian harvoin imuroi! Imurikin pölyyntyy! Siis kai täällä pitäis ihan oikeasti siivota ja kunnolla!
Tämä taivas on kuvattu muutama päivä sitten. En kyllä nyt muista milloin. Mutta kaunis tuo taivas oli.
Käsitöitä... Juu! Ajattelin, että kun muutkin tekevät hys-hys -juttuja, niin minäkin kirjoittelen, että meneillään on hys-hys -käsityöt! Koska en osaa huijata, niin kerron, että mitään en oo saanut aikaiseksi! Ostin kyllä Big Ball Funnya yhden kerän ja ajattelin tehdä siitä Susun pompulakeepin tässä kohtapuoleen! Näkis vaan...

Terveellistä ja tehokasta

Ajattelin, että nyt helmikuussa on otettava itsestään niskasta kiinni ja aloitettava ns. terveellinen elämäntapa ja opeteltava nukkumaan öisin. Minuahan on vaivannut jo pitemmän aikaa tämä kolmannen yön valvominen eli kaksi yötä saatan nukkua kunnolla ja kolmas onkin sitten kaikkea muuta kuin nukkumista. Pikemminkin kellon vahtimista!

Jo lauantaina tein valmiista tomaattikeitosta, joka ei siis sisältänyt mitään - eli ei rasvaa, eikä kaloreita eikä oikein makuakaan... - sörsselin, johon lisäsin punaisia linssejä ja tietty vähän naudanlihaa. Itse olisin sen lihan voinut jättää poiskin, mutta kun eihän miehet pelkkää tomaattikeittoa suostu syömään. Niin ja laitoin sitten vielä vähän basilikaa ja oreganoakin joukkoon. Muuten syötiin viikonloppuna sitten kermaperunoita ja jauhelihamureketta täytettynä pikkuporkkanoilla.

No, eilen söin molemmilla ateriakerroilla tuota tomaattikeittoa, ruisleipää ja välipalaksi söin mandariineja, vaikken normaalisti niin hedelmien ystävä olekaan. Ennemmin vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kävin useamman kerran ulkonakin. Lisäksi kävin hammaslääkärissä paikkuuttamassa paikan ja kävin toisen kerran kirkolla viemässä pojalle kitaratunnille kitaran ja tultiin sitten kahdeksan aikaan illalla pois. Pidin yllä myös ystävyyssuhteitani 10 minuutin ajan, kun kaveri soitti just, kun oltiin ajamassa kirkolta pois. Sovittiin, että menen perjantaina heille käymään.

Pidin yllä myös parisuhdettani eli kun ternivasikat tulivat iltakahdeksan jälkeen, menin auttamaan miestäni navettaan poikien vastaanotossa. Lisäksi katsoin televisiota vain tunnin eli Täydelliset naiset. Tänä aamuna katsoin sitten Emmerdalet.

Ja illalla kuvittelin, että nyt nukuttaa, kun päivä on mennyt ihan "oikeaoppisesti", vaikkakin tein töitäkin kaiken tuon välissä. Ja minähän valvoin käytännössä koko viime yön, voi "paha sana"! Minua paleli koko ajan ja aamulla taas vähän väänsi vatsastakin, mutta kyllä se taitaa ohi mennä! Isännän kanssa jo juteltiin, että taidan todellakin tehdä nuo valvotut yöt töitä enkä vaan odotella unen tuloa, jota ei kuitenkaan tulo. Kuinka olisikaan tehokasta...

Juu, on tässä tullut viime aikoina luettua paljon, miten saan vireyttä ja jaksaa paremmin. Täytyy varmaan kokeilla kauemmin kuin pari päivää...

Loppuviikko onkin taas matalalentoa. Olen kovasti suunnitellut sen helikopterin hankkimista, muuten en millään ennätä joka paikkaan. Torstainakin pitäisi olla töiden loppumisen aikaan hakemassa poikaa 90 kilometrin päässä töistä, sen lisäksi pitäisi olla sovittamassa tyttären vanhojenpäiväpukua. Näitä tällaisia päiviä on sattunut yllättävän usein viime aikoina, että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. No, tähän mennessä on selvitty, kun ollaan vähän joustettu kaikki. Eli lapset ovat odottaneet, sonnit ovat odottaneet ja minä olen luistanut töistä aikaisemmin kuin normaalisti.

Vielä tai enää kolme vuotta, niin nuorimmainenkin saa silloin ajokortin. Jospa tää sitten helpottais...

Vaan nyt on aloitettava taas työt: aiheena hiehon kasvatus ja lypsylehmien ruokinta eri tuotantovaiheessa.

Niin, käsityöt... Eikös sanonta kuulu, että hiljaa hyvä tulee... :-)

Vitsiä pukkaa..

Pakkaspäivän iloksi

Vanhapari istui aamukahvilla.
Pappa luki lehteä ja sanoi:'Se näyttää Mikkosen 
mammakin kuolleen.'
Mummo kysyy: 'Mihin se kuoli?'
'Ei oo pantu' sanoi pappa.
'Voiko siihenkin kuolla?' ihmetteli mummo ja jatkoi: 
'Se taitaa  
 lähtö olla lähellä meikäläiselläkin!'

Kokeilin uutta viinidiettiä, se on mahtava! 
Heti ekalla viikolla hävisi 3 päivää!!

Naisten pikkuhousuja valmistavan tekstiilifirman mainos:
Ehkä meidän tuotteemme ei ole maailman parasta tavaraa,  
mutta kuitenkin hyvin lähellä sitä.

Homopojat olivat tapelleet ja pitivät mykkäkoulua.  
Toinen oli lähdössä ulos rauhoittumaan, 
kun kenkiä laittaessa pääsi pieru. Toinen huusi
huoneestaan, että turha mitään lentosuukkoja on lähettää!

Nainen: Sepaluksesi on auki!
Mies: Kurkistaako se uljas myyntitykki sieltä?
Nainen: Ei, mutta joku veltto varastomies nojailee
kahteen jauhosäkkiin.

Huom!Huom!Huom!

Tänä iltana Euroviisujen finaali! Joutuuko Pami
muuttamaan Moskovaan.... :-)

Se kiertää, se kiertää...

On vähän ollu rankka viikko, etenkin tämä loppupää. Olis pitänyt perua...

Eli eilen aamulla alkoi mahassa kiertämään ja sitä jatkui ja jatkui. Illalla mahaan alkoi ihan todella koskemaan ja yö meni pätkittäin, kun etsin asentoa, mikä helpottaisi. Ajattelin jo, että työnnän sormet kurkkuun, niin kyllä lähtee, mutta en sitten jaksanut nousta sitä tekemään. Aamulla uskalsin ennen töihin lähtöä juoda lasillisen Gefilus-piimää ja sit seuraavan kerran söin lounaalla 11 maissa. Tuli paastottua reilusti 17 tuntia. Nyt alkaa helpottaa, vaikka kunnon mahatautia en ole siis saanutkaan. Kunhan vähän kärvistelee! Enkä ole ainut!

Haaste Rasalta

Vastaan Rasan heittämään haasteeseen ja etsin tämän tietokoneen Päivi-kansion alta neljännen kansion ja sieltä neljännen kuvan. Meinasin huijata, on taas niin maataloutta, niin maataloutta!

Ohjeet ovat siis:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Olen ottanut maatalousopettajan olon aikana paljon kuvia kaikenlaisista maatalousaiheista, kun työpaikallani on tähän mennessä opetettu vain luontoa ja metsää ja tietty kalaa (blogiini on tultu joskus hakusanalla "kalakoulu"), joten materiaalia maatalouspuolelle ei oikein ole.

Tämän kuvan otin viime syksynä ohranpuintiaikaan. Kuva on otettu sen verran kaukaa, ettei puimurissa istujaa vaan tunnisteta! Ja tää on vielä yksi huonoimmista otoista, mutta en ole hennonnut poistaa sen takia, että eihän sitä koskaan tiedä, missä tätäkin voisi käyttää...
Pitäis haastaa neljä tähän mukaan:

1. Makepeace
2. Villasukka
3. Teija
4. Kerroskiisseli

Ajattelin tällaista eläimellistä touhua... Voi jättää haasteen vastaanottamattakin!

Haluisko joku olla mun kaveri?

Eli mietin, että joku voisi olla minun kaveri ja voitais tilata minulle kimpassa Novita-lehti. Se kaverihan saisi sitten Novitalta lankaa... :-) Kommentoi ja laita viestiä sähköpostiin.

Sniiiiiffff!!!

Vähän on ollut tippa linssissä viime aikoina, kun Emmerdalen jaksoissa on seurattu Sethin hautajaisia. Vaikka olen tiennyt asiasta jo pitkään, niin silti se vaan on niin surullista.

Kannattaa kuunnella: Emmerdalen kitaraversio. Ihana!!

Töistä

Ensinnäkin mulla on vasen hartia nyt siinä kunnossa, että meinaa puuduttaa tuon vasemman kädenkin! Toiseksi: hyökkäsin tänään pomon luokse kehityskeskusteluun ja eihän siitä mitään tullut. En ollut täyttänyt ja lähettänyt yhtä kysymyskaavaketta etukäteen. Eipä ollut tullut mieleenkään. Aikaisemmissa töissä sitä on vaan käyty keskustelut ilman kaavakkeita, pomot on vain jotain merkinneet muistiin...

No, keskustelut siirtyi parilla viikolla, mutta vähän jo vihjailin tänäänkin, että jos hommat ei muutu, niin saattaa olla, etten ole käytettävissä ensi syksynä! Vaan en kai minä nyt pienistä suutu, en...

Mutta nyt on vielä viimeisiä verotusjuttuja katsottava huomiseksi ja tänään on varmaan katsottava 45 minuuttia, siellä on juttua eteläsavolaisesta eläinrääkkäystilasta. Minä vaan ihmettelen, miten tuotantoeläintilalla voi tapahtua eläinrääkkäystä, kun kuitenkin tarkastajia lappaa jatkuvasti paikalla. Ja eläinlääkärinkin on käytävä kerran vuodessa. Meillä hän käy vähintään kuusi kertaa (vasikat nupouttamassa). Mutta yleensähän ne niin sanotut lemmikinpitäjät ovatkin niitä eläinrääkkääjiä, ei tavalliset tuottajat, joiden on elettävä karjankasvatuksella. Mutta niinhän se on, että meidätkin mustamaalataan yleensä samalla :-(.

Muokkaus sittenkin: jos oikein luin tilalla on 200 nautaa lypsy- ja lihakarjaa! Tuollaiselle tilalle ei saisi käydä noin!!

Jos viikko alkaa huonosti...

...saako loppuviikon peruuttaa...

Eilinen päivä oli tosiaankin jostain sieltä syvältä. Piti ihan isännän kanssa keskustella työasioista, vaikken hänelle niitä pahemmin kerrokaan. Meinasin ihan todella hikeentyä ja lyödä hanskat naulaan. Jos on kerran liian vaikeaa, niin on liian vaikeaa. Mutta kai tästä sisuuntuneena täytyy vaan yrittää jatkaa.

Eilinen päivä oli myös liikenteessä todella surkea. Yhden kolaripaikankin ohitse tuli taas ajeltua. Kyllä täällä maallakin osataan näköjään törttöillä. Joskus olen meinaan ajatellut, että miten nuo eteläsuomalaiset eivät osaa ajaa, kun keli huononee...

Työpaikalta hyökkäsin saman tien viemään lapselle kitaraa, kun tunti alkoikin jo 16.45, normaalisti 18.45. Pikkusen meinas tulla kiire. Soitinkin jo pojalle, että saatan myöhästyä, mutta myöhästyin vain minuutin!

Lunta tuli koko ajan lisää ja autoa piti puhdistella koko ajan ja ikkunaa rapsutella. Sade oli jäätävää. Kirkolta on meille matkaa 20 km ja sillä välillä pysähdyttiin kolme kertaa putsaamaan ikkunat ja pyyhkijänsulat. Ja hytti (olin isännän nelivetolava-autolla liikenteessä) kuin sauna, mutta ei auttanut. Kun vihdoin päästiin kotiin, hartiat oli aivan jumissa, joten enpä neulonut yhtään. Lasin viiniä otin kyllä.

Luulin, että tämä aamu alkaisi paremmin, mutta jouduin jo heti viemään poikaa kouluun, sinne 20 km päähän, kun mönkijä hajosi tuohon 3 km matkalle, joka on taivallettava linja-autolle. Äsken haettiin isännän kanssa mönkijä tuolta tien varresta pois. Jotain hyvää kuitenkin, työnsin menemään koko ajan reilua ylinopeutta, kun luulin saavuttavani vielä linja-auton ja takaisin tullessa vielä kovempaa, kun potutti sen verran: tiellä ei ollut hirviä eikä poliiseja...

Kohta taas sonnipoikia siirtämään, jos isäntä ennättää korjaamaan yhden karsinan tällä välillä. Olishan se tuo mönkijäkin korjattava ja lumia olis vielä aurailtava. Minulla on leivinuunissa tuli, joten en ennen puolta päivää ennätä navettaan. Minun olis oltava loppuviikko työpaikalla ja uudet vasikat tuleevat maanantaina, joten myöhemmäksikään ei oikein voi poikien siirtoa siirtää. Jossain vaiheessa olisi vielä ennätettävä pesemään tulijoiden karsinatkin. Niiden pesu taitaa jäädä tyypillisesti viikonloppuun. Samahan se on, onko pyhä vai arki...

Kun aikataulut mättää, niin ne sitten mättää...

Vaan kai tässä olisi jotain esitystä yritettävä väsätä torstaiksi maatalouden verotuksesta. Huomenna olisi kehityskeskustelu. Täytyykin miettiä tarkkaan, mitäpä pomolle sanoo. Sanoisko pahasti vai ihan kokonaan hyvästi! :-)

Minä alan kohta olla samaa mieltä Nina Mikkosen kanssa: äitien pitää olla kotona!! (Tuo oli sitten sitä hyymöriä taas, ei saa ottaa tosissaan)

Hyi, meidän kamera haisee

Juu, tuli sitten eilen oltua vähän navetalla ja nyt kuulemma kamera haisee. En minä vaan mitään huomaa... :-)

Navettakoiramme, joka ei sitten suostunut millään katsomaan kameraan. Olemme tässä takakäytävällä, joka on melkoisen ahdas ja sonnit tykkäisi niin kovin nuolla Wallua. Onneksi tuo aita on takaosassa tiheämpi. Pari kertaa saivat Wallun karvoista kiinni ja silloin Wallu hikeentyy...
Sonnit tykkäisi niin kovin nuolla minuakin ja syödä kameran.


Vielä on kyllä harjoiteltava liikkuvien eläinten kuvausta. Tai ainakin mennä kuvaamaan rauhallisempaan aikaan. Nuoremmista kavereista, jotka nyt siirrettiin siis ns. vanhalta puolelta uudelle puolelle, en saanut kunnon kuvia, kun eihän ne nyt senkään vertaa kestänyt paikoillaan. Lisäksi kamerasta tietokoneelle siirtovaiheessa katosi johonkin vanhan puolen nuorten sonnien ja Helmi-kissan kuvat kokonaan. Niitä oli parikymmentä. Kun menin meinaan ne poistamaan kamerasta ennen kuin tarkistin, että ne varmasti löytyy tietokoneelta. Mutta oppia ikä kaikki!

Lintubongausta

Tänään minä sitten vahtasin pihalla olevat linnut. Noin niin kuin suurin piirtein... En todellakaan saanut aivan tarkkoja lukemia paitsi harakoista, närhistä ja tästä meidän käpytikasta, joka sattui kuin sattuikin tulemaan bongausaikaan paikalle. Siis tää oli kyllä aivan mieletön onnenkantamoinen. Olin jo vähän surkutellut, etten pysty käpytikkaa ilmoittamaan, kun ei sitä ole näkynyt muutamaan päivään.

Mietin vain, että onkohan tämä sama käpytikka kuin viime vuonnakin, kun tämä näyttäisi olevan nyt isompi. Kasvua olisi siis tapahtunut.
Edelleenkin neulottu on, mutta virheitäkin on tullut. Täytyy katsoa saanko huivista vielä esittelykelpoisen! Hidasta tuollainen ohut lanka.

Vaan nyt ruoanlaittoon ja kai sitä huomenna olisi vääntäydyttävä työpaikallekin! Tiistain meinasin taas pitää kotipäivän ja ehkä seuraavan kerran menen näyttäytymään torstaina, jos ei mitään ihmeellistä satu.

Isäntä pesee ensi viikon navettaa, kun seuraavalla viikolla tulee vasikoita jälleen. Pitää olla uusille tulokkaille puhtaat paikat. Voi kun täällä talossakin voisi vain surruutella painepesurilla katosta lattiaan...

Kestomeikkiä ja hevirokkia

Kestosilmämeikin muutamaksi päiväksi saa hienosti aikaiseksi, kun lyö silmäkulmansa oveen. Tää on jo toinen kerta, kun olen saanut tuolla hommalla silmäluomeni siniseksi! Toinen konsti on lyödä silmäkulma pöydänreunaan ja jos itse ei uskalla, kannattaa antaa kaverin tehdä se. Joskus 80-luvulla kävi niin, että kaveri nappasi niskasta yllättäen kiinni ja minä vetäisin pään alas ja naps! Se todella napsahti. Luulin, ettei mitään tapahtunut, mutta seuraavana aamuna huomasin, että silmä mustuu. Hauskinta oli, että isäni oli samaan aikaan silmä mustana, kun oli lautoja taaplatessaan saanut laudan silmäänsä. Ja ihan tosi näissä tapahtumissa ei ole käytetty mitään perheväkivaltaa, joka minusta on todella kauheata!

Voi Sillanpää...

Eilen oli siis Euroviisujen kolmannet alkukarsinnat ja uhkasin kyllä isännälle, että jos Suomesta lähetetään Euroviisu-edustajaksi Tapani Kansa, Remu tai Sillanpää, niin minä muutan Moskovaan. Jos kerran Suomen kansan on kärsittävä, niin kärsitään sitten kunnolla!! Vaikka Siltsulla joskus on ollut hyviäkin kappaleita, niin tuo oli aivan kauhea. Ja minä en voinut katsoa sitä ollenkaan (kuuntelin vain), kun huomasin sen balettitanssijan! Siis onko pakko matkia: viime vuonnahan Venäjän viisuedustajalla oli mukana taitoluistelija. Ja isäntä ei voinut sietää enkelikuoron hillumista ympäri lavaa...

Positiivinen yllättäjä oli ehdottomasti Vink ja tykkäsin jopa Signmarkista, vaikken räpistä niin välitäkään. Ja Osmo Ikonen oli ihan huippuyllätys. Hänen laulustaan tykkäsin.

Neulottukin on

Ja epätasaisesti, mutta kyllä se siitä vielä tasoittuu.... Ehkä tänä viikonloppuna valmista... ehkä...Neiti E:n hiukset

Eilen piti vähän aikaa nieleskellä, kun neiti E sanoi haluavansa täyspidennykset hiuksiinsa. Oltiin luvattu lisäpidennys, mutta täyspidennyksen hinta olisi 600 euroa!!!!!!!!!!!!! Pitää vielä tänään asiasta keskustella, kunhan neiti E kotiutuu opiskelupaikkakunnaltaan. Minä olen jotenkin yrittänyt selitellä asiaa itselleni, käynhän minäkin kampaajalla 6 kertaa vuodessa ja kerralla menee noin 60 euroa ja neiti ei ole käynyt kampaajalla viime heinäkuun jälkeen. Ja neiti lupas, että minäkin voisin käyttää samoja pidennyksiä sitten myöhemmin. Ottaa ne kuulemma tummana.

No, kaiken huippu oli, että viime viikonloppuna, kun ostin 2 euron Ilta-Sanomat matkalukemiseksi Tahkolle, niin perhe älähti, että mitä sinä nyt sitä ostat. Nyt isäntä, kun varovasti kerroin tyttären suunnitelmista, sanoi, että silloinhan E saa ne pitkät hiukset, mitä on aina toivonut! Neidin hiuslaatu on ohut eikä oikein kasva nätisti pitkiksi, joten hänellä on aina ollut melko lyhyet hiukset. Ja voi sitä itkua pienenä, kun muilla tytöillä oli pitkät hiukset! Onneksi se nyt oli melko vähäistä, mutta kuitenkin. Eli äiti taitaa jatkaa töissä olemista ja säästää...

Myytävänä nuotteja

No, sitten sitä hevirokkia, kai! En ole aivan varma musiikista, kun en ole kuin pari biisiä kuunnellut, mutta niinhän siinä kävi, että tuli tilattua kaksi nuottikirjaa Amazonista. En siis vieläkään ymmärrä, miten niitä tuli kaksi, mutta Amazonin sivut ovat melko sekavat! Tai siis tosi sekavat!!

Myytävänä olisi siis kilon painoinen DragonForcen Inhuman Rampage -nuottikirja postikuluineen 29 euroa. Laitan ensin tänne myyntiin, sitten Huutonettiin. Kirja on siis täysin uusi ja käyttämätön.
Lintubongausta

Ajattelin tänä viikonloppuna osallistua lintubongareiden joukkoon. Saa nähdä, maltanko tuntia istua paikoillaan... Mutta viime viikonloppuna jo harjoittelin kuvausta, että voi sitten vähän paremmin parvesta tunnistella linnut. Tänä aamuna jo katselin, ettei meidän "vakioharakoita" näy. Närhet jo kävivät ruokintapaikalla.
Napsauta kuvan päältä, niin linnut tunnistaa paremmin!

Jaahas, isäntä lähti tänä aamuna kuoron lauluharjoituksiin ja minun olisi nyt sit siivottava ja laiteltava ruoat valmiiksi. Puolen päivän jälkeen lähdetään sonnien siirtoon. Laitoin jo kameran akun lataukseen, jos vaikka sonnien kuvia seuraavassa postauksessa...

Ihana paikka - Kierrätyskeskus!

Tulipas tänään käytyä pitkästä aikaa kierrätyskeskuksessa ja vielä niin päin, että ostin sieltä, en vienyt tavaraa. Ostettiin neiti E:lle sohva ja pöytä. Ja lisääkin sieltä on vielä tavaraa käytävä, mutta ensin pitää vähän miettiä, että mitä.

Sen takia paikka oli tosi ihana, koska siellä todella oli ihania tavaroita ja halvalla. Nyt ostettiin ihan ns. vanha sohva, mutta siellä olisi ollut kunnostettuja, käytännössä uuden veroisia huonekaluja vaikka kuinka paljon. No, neiti sai ostaa mitä halusi ja hän valitsi tietysti sieltä halvemmasta päästä. Mistä kummasta nuo lapset tuon nuukuuden ovat oppineet... :-)

Ensinnäkin hämmästykseni oli valtavan suuri, kun kotiinkuljetuksen hinta kaupunkialueelle oli vain 5 euroa. Oltiin jo kotona mietitty, että onhan se varmaan pari kymppiä, jos ei enemmänkin.

Sitten sohvan hinnasta tiputettiin heti 5 euroa, joten se maksoi vain 30 euroa ja kun oltiin kassalla neiti hokasi, että olis saanut opiskelijakortilla 10 % alennuksen. No, opiskelijakortti oli tietysti autossa ja autolle oli vähän kävelymatkaa. Ei me kyllä ennätetty mitään edes tekemään, kun yksi mies sanoi, että se 30 euron pöytä maksaakin sitten vain 25 euroa, kun ei se opiskelijakortti ollut mukana!!! Eli kuljetuksineen meidän ostokset maksoivat vain 60 euroa. Ja tavarat toimitetaan opiskelija-asuntoon neljänteen kerrokseen ilman, että minun tai isännän pitäisi olla kantamassa. Siis minä olin aivan äimistynyt!

Jos minä tarvitsen vielä jotain joskus, niin käyn kyllä ensin kierrätyskeskuksessa. Ne uudelleen verhoillut sohvatkin maksoivat vain 100 - 200 euroa ja olivat todella ihanan näköisiä. Meille vaan ei tarvitse enää ostaa mitään, kun kaikki on jo kertaalleen viisi vuotta sitten kalustettu eikä isännän mielestä tätä huushollia tarvitse laitella enää. Minä olisin kyllä vähän eri mieltä...

Mutta ehkä minä sitten siellä omassa kodissa... :-)

Juu, neulon minä aina, kun on ns. isompi palaveri, jossa on enemmän porukkaa paikalla ja voi "piiloutua" takariviin, mutta kun ollaan vaan pari-kolme henkilöä, niin en ilkeä silloin neuloa. Yhdessä koulutuksessa virkkasin kerran salomoninsolmuilla huivia ja siitä tuli kuulemma muiden opettajien keskuudessa lause: "Hulokkosen Päevi tekköö Päläkkösen huivia".

Eikä ne ihan kaikki palaverit ole turhia, mutta valitettavasti tekisin mieluummin kuin pähkäilisin, että tehdäänkö vai eikö tehdä!

Mutta nyt neulomaan taas sitä ohutlankahuivia! Se alkaa valmistua, kun sitkeästi jättää kodinhoitotöitä väliin ja neuloo... :-)

Jotain meinasin...

Ensin meinasin blogata, että ahistaa... Odotin 15 minuuttia ja kohtaus meni taas ohi, mutta tiedän, kun menen huomenaamulla työpaikalleni, sama jatkuu. Siis ihan tosi: onko tämä elämä todellakin koko ajan sitä, että niukkuutta jaetaan, jos sitä kuitenkaan ei jaeta ns. tietyille tahoille. Jos ollaan köyhiä, niin ollaan koko porukka eikä vaan osa.

Tämä tuli siitä, että minun työalueellani pitäisi pitää tiukkaa linjaa, mutta sitten kun kuuntelee jonkun muun osa-alueen ostoja, niin huhhuh! Ja minä en edes niin hirveästi ole vaatimassa rahaa! No, kerron kuitenkin, minun 300 euron menoista tulee haloo, mutta toinen osasto pistää rahaa 100 000 ilman minkäänlaista haloota! Mutta eihän viljelijöihin toinnakaan satsata, ruoan voi tuoda ulkomailta!

Mutta se siitä...

Käsitöiden teosta ei paljon voi puhua, kun on koko ajan istunut autonratissa tai ollut jossain palaverissa (niissä ihan turhissa), mutta tänään aion neuloa! Ainakin Emmerdalien ajan. Jäi eilen toinen jakso katsomatta ja tänään tulee taas kaksi.

Lehtiä


Tuli minulle eilen tällainen lehti. Olenhan siis tilannut Voque Knittingin ja tämä olikin nyt tällainen Designer Knitting. Jotain voisi tuosta lehdestä tehdäkin, kunhan Eliina Shawl on ensin tikuteltu. Kuka himskutti aina erehtyy ohuisiin lankoihin, vaikka mieluummin tekisikin paksuista... No, Pami tietty!!

Ja lastenhoitoasiaa

Nythän on sitten Timo T.A. Mikkonen puolustanut vaimoaan ja sanonut, että juuri päivähoidon takia Suomessa on sairastunein sukupolvi ikinä. Siis eihän tuosta oikeastaan ollutkaan kyse, vaan rouva Ninan käyttäytymisestä!

Ja hei, ihan tosi! Pitääkö todella asettaa vastakkain kotiäidit ja ns. "kauheat uraäidit". Silloin kun minä olin kotiäitinä tunsin huonoa omatuntoa siitä, etten vienyt lapsiani riittävästi harrastuksiin ja muiden lapsien seuraan. Nyt uraäitinä vieläkin touhuan niin paljon lasteni kanssa, että he hikeentyvät, kun aina olen kyselemässä, onko kaikki hyvin!

Mitähän tässä taas tekis oikein... Vieläkin olen sitä mieltä, että jokainen tavallaan!

Vaan nyt lämmittämään leivinuunia ja takkaa ja tekemään etätöitä eli nyt pitäis tehdä etätehtäviä taloudesta opiskelijoiden pään menoksi. Eikös se ole opettajien tehtävä... :-)