Ihanan kekseliästä ja katalaa!

Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin,
koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet
hakemaan hänen tavaransa.

Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa
pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia
soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon
hyvää valkoviiniä.

Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon
onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä.

Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.

Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman
ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta.

Sitten, pikku hiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea
mahdollista:
siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko
asunnon.

Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä,
matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka
puolelle.

Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin
ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parin
vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin
uusimaan. Mutta mikään ei toiminut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä
pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa.

Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää
pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.

Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan
puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen.

Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät
ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso
laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.

Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko
tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko
vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa
valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi
vanhan kotinsa takaisin.

Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha
haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10
siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain sillä ehdolla,
että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.

Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa.

Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen
muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta ....
mukaan lukien verhotangot!!!

Ennen kuin elokuu loppuu...

Välillä meinaa olla todella vaikeata tämän blogin päivitys. Milloin ukkonen "polttaa" tietokoneen verkkokortin, ettei pääse nettiin, milloin muu perhe tarvitsee konetta ja sitten välillähän on tehtävä käsitöitäkin...


Laitoin jo pienen pitsiliinan kuvan tytön rippijuhlista. Muistin jälkeen päin tehneeni myös pari kärpäsen estintäkin. Jostain lehdestä muistin nähneeni, kuinka mehukannun päälle on laitettu pitsiliina. Taisipa sille liinalle olla ohjekin, mutta eipä löytynyt. Tämä idea oli otettava käyttöön rippijuhlissa ja niinpä pari liinaa tuli tehtyä avonaisen mehukannun päälle. Liinojen ohje on Kauneimmat Käsityöt -lehdestä vuodelta 1989.



Vihdoin tuli valmiiksi myös asukokonaisuus, jota värkkäilin tehdä niistä pienistä oransseista kukista. Ohje on siis kesän Novita-lehdessä. Kokeilin samalla pari viikkoa sitten ostamaani hametta ja ajattelin ottaa kokonaisuuden mukaan lokakuun lopussa olevalle Kanarian reissulle. Mutta, mutta... Välillä tuntuu, ettei mikään suju kommelluksitta. Hameessa olikin vielä kiinni hälytin ja hame on ostettu 220 kilometrin päästä. Ei muuta kuin kirkonkylän ainoaan vaatekauppaan, jossa on hälytinportit, anteeksi pyydellen ja kuitti kädessä. Mutta eipä heillä tietenkään sellaisia hälyttimenpoistolaitteita ollut, jotta sen olisi irti hameesta saanut. Lohduttelivat kyllä, etten ole todellakaan ainoa ihminen maapallolla, jolle näin on käynyt. Kaiken huippu asiassa oli se, että edellisenä päivänä oli juuri paikallislehdessä juttua varkauksista. Jotenkin hävetti, vaikka eihän se todellakaan minun vika ollut. Olisi luullut hälyttimen hälyttävän minun kaupasta pois lähtiessä. Ja kuitti minulla on, että hame on todella maksettu. Kauheata todistelua... :-), mutta kun ei ole oikein moiseen tottunut. Nyt on sitten edessä kaupunkireissu, josko siellä saataisiin hameesta hälytin pois.


Langantähteitäkin löytyy talosta ihan mukavasti, joten innostuin apupupu-projektiinkin mukaan. Apupuput on tehty pääasiassa Novitan 7 Veljestä -langasta, vaaleansininen on jotakin todella vanhaa Pirta Nalle -lankaa, joka on SPR:n toivomuksen mukaan täyttä villaa.








Ja kun oikein innostuu, niin sitten aloitetaan neulomaan samoista langantähteistä lappuja peittoja varten!! Ihana, kun tähän hyväntekeväisyyteen käy nuo aivan laadukkaat, mutta kuitenkin ns. langantähteet, joita ei oikein muuallekaan ole saanut kulutettua. Osaan lapuista olen käyttänyt 80-luvun lopulla kasviväreillä värjäämiäni villalankoja. Ja koska kaikista langoista ei löydy enää tietoja, helpotus oli suuri, kun luin, että keinokuituisistakin langoista neulotut laput käyvät hyvin! Laput ovat tosi mukavia tehdä ja niistä saa ihan hyvän mielen. Lisätietoja Vaaka ry

Olin peräti pari päivää lomilla juuri viljanpuinti- ja kuivauskiireiden aikaan. Sieltä reissultahan se hamekin tuli matkaan, mutta tietysti kirjakauppojakin oli kierrettävä. Mukaan matkaan lähti kirja nimeltä Hetaleita poropeukaloille. Kirjassa on yli 30 helppoa ja näyttävää neulemallia. Juuri sopivia minulle :-)













Ja sieltä Hetalekirjasta piti kokeilla sitten Huithapelin pitsihuivia. Ei kun 10 numeron virkkuukoukku käteen ja Sandnes Garnin Canto-langasta valmistui parissa tunnissa tällainen.

Kovasti on pitänyt jotain yrittää "räpeltää", että olen saanut pidettyä lankamääräni alle kymmenessä kilossa. Nyt lankaa on 9770 grammaa.

Onhan sitä jotain tullut tehtyä...

En ole muistanut tänne lisätäkään jouluisen astian muuttamista kesäastiaksi!! Eli olen joskus saanut tuollaisen jalallisen astian lahjaksi ja vasta viime talvena huomasin, että tonttuhan siinä kuvassa on!!! Koska nyt on tytön rippijuhlat lähestymässä, virkkasin pienen liinan peittämään tontun. Olen myös virkannut kaksi pientä liinaa, jotka on tarkoitus laittaa kärpäsenestoksi mehukannun päälle ja sokerikon päälle. Kuvia en ole ottanut, kun tytöllä on digikamera mukanaan rippileirillä. Olen myös saanut ommeltua puutarhan pöydälle liinan. Kuvat seuraavat sitten joskus... :-) Astian alla on äitini tekemä ripsiliina.