Korjailtua...

Ihan ensiksi esittelen tämän hetken käsityötä, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Jostain syystä en vaan saa tätä valmiiksi!! Eli teen tuollaista hartiahuivia, jossa on ensin 14 pyöreää neulottua palaa. Koska langaksi valitsin tuollaisen kirjavan jutun, niin en ajatellut ollenkaan yhdistellessäni pyörylöitä, että miltä valmis tulos näyttäisi. No, purkuunhan tuo meni. Vaikka huumorintajua mielestäni minulla onkin, niin ehkä en kuitenkaan halua korostaa tiettyä nyppylää rinnoissani! :-)

Kaikkein hitain on ollut tehdä tuohon hartiahuiviin kuuluva reunus!! Voi elämän kevät, siihen on mennyt aikaa ja menee vielä vähän....

Sitten vähän juttua meidän nuoresta neidistä eli Hulasta. Sehän päätti hypätä meidän vanhempaan lietesäiliöön. Joku siellä niin paljon kiinnosti!! Vanhemmassa lietesäiliössä ei ole koko matkalla verkkoa vaan sitä on ympäröinyt terttuseljat ja muu kasvusto. Ihminen tuosta ei ole läpi päässyt, mutta eläimet kylläkin. Minä olen jo muutaman vuoden pyytänyt tuohon verkkoa, joten laitoin sitten pojan asialle ja hän sahasi nuo puut pois. Huvittavinta taas oli se, että sanoin isännälle, että hommaan verkon tuohon, niin isäntä sanoi, että onhan meillä se verkko, muttei sitä ole just noiden puiden takia pystynyt sitä asentamaan!! Arrrghhhh!!!

Ja tässä meidän Hula-Haisuli. Ihan muutaman kerran on pesty ja harjattu, silti haisee!! Tai siis tuoksuu... :-). Onneksi isäntä huomasi melko nopeasti koiran olevan tuolla säiliössä ja sai pelastettua. Voi olla, ettei meillä muuten olisi tuota ilopilleriä!!

Viime torstaina eli 7.6. oli vanhempieni 60-vuotishääpäivä. Olin siellä vanhimman siskoni kanssa viemässä kakkua ja kukkia. Tuossa on muuten monelle tavoitetta!! Itsellä tulee tänä vuonna "vasta" 23 vuotta täyteen.

Ja mitä tekee metsänomistaja pottiputkella! Sehän istuttaa sillä perunan. Meidän kylän yhteinen perunanistutuskone ja siihen sopiva traktori oli jossain liikenteessä, joten isäntä teki meille perunavaot vanhalla kultivaattorilla ja poika iski pottiputken maahan ja minä laitoin siihen perunan. Nopeasti istutettiin 30 kiloa siemenperunaa!!

Nyt nauttimaan sateisesta sunnuntaista neuleen pariin. Aina, kun paistaa aurinko, tulee oltua pihahommissa. Nyt voi sitten jatkaa tuota "ikuisuusprojektia".

Sunnuntaiterveisin Pami

Korkotiilihuiviyritelmä

200 grammaa ohutta villalankaa ennätin virkkaamaan, ennen kuin hokasin, ettei tästä mitään tule! Ensinnäkin lanka loppui ja yritin laittaa vielä jatkoksi tummaa lilaa, mutta eihän se tuohon enää käynyt. Lisäksi huivista tuli sellainen pelti, ettei se oikein kääntynyt harteille. No, formuloita katsoessa sitten purin tämän ja aloitin uuden suuremmalla virkkuukoukulla. Nyt tulee ihan erilaista jälkeä!!

Tiistaina paukuttelin taas klipsuja virkkauskuntoon ja löin kaksi kertaa vasemman käden etusormeen. Nyt se on sitten kipeä!! Eli älä lyö vasaralla sormeen :-). Illalla kävin taas oppia ottamassa ja keräsin kaikki mahdolliset ohjeet. Virkkaaminen jäi nyt vähän toissijalle, mutta ehkä tässä taas viikonlopun aikaan tulee jotain tehtyä. On se vaan niin helppoa ja kivaa!!

Oliskos nää pakolliset nää kissakuvat:

Meidän kotitonttu sai vähän käsittelyä Ansalta ja meillähän ei kissat hypi pöydillä!!

Äläkä häiritse taas siinä, kun lepään ennen seuraavaa leikkisessiota!!

No, huilataan sitten molemmat, ettet ihan suutu meihin.

Siis päivät menee tosi rattosasti näitä kahta seuratessa sisällä ja koirat pitää seuraa sitten ulkona. 

Viime sunnuntaina nostettiin peruna, sipulit ja pienet porkkanat. Vähän oli niukka sato, kun ei jaksettu alkukesästä kastella. Muuta syytä en keksi niukkuuteen. Yleensä kaikkia tulee paaaaaljon. Lisäksi leikkasin yrtit kuivumaan eli laventelit ja basilikat. Ihan tuonne leivinuunin päälle ne asettelin. Persiljat laitoin pakastimeen. 

Omenoita olisi vielä tuolla puiden alla, mutta alkaa jo tympääntyminen tulla. Eilen tein uuniomenoita, tänään ajattelin tehdä omenapiirakan. Ja puusta on syöty koko ajan omenoita. Ja niitä on annettu eteenpäin. Omenamehua en tänä vuonna viitsinyt lähteä puristamaan. Jos ei ensi viikonloppuna tule joku innostus vielä, että varaan ajan mehustamolle.

Sellaista tänne tällä kertaa kuuluu

Pami

Tätä minulle ei tapahdu toista kertaa!!!

Pitää tännekin kirjoittaa, ettei tätä tosiaankaan tapahdu toista kertaa: lähdin eilen siis viemään poikaa Mikkeliin kitaraharjoituksiin. Poika oli jäänyt kirkolle isoiskoulutukseen, joten tarkoitus oli, että olen kello 17.40 kirjastolla, otan pojan ja hänen kaverinsa mukaan ja ajetaan Mikkeliin. Menin hyvissä ajoin kirjastoon ja etsiskelin luomukirjallisuutta! No, ihan sen takia, että opiskelijat ovat pyytäneet käsittelemään luomua jonakin päivänä. Niinpä opettaja opiskelee ensin luomun ja sitten opettaa opiskelijoilleen. Poikani tuli oikeaan aikaan ilmoittamaan, että ovat paikalla ja siinä vaiheessa kun näin hänen kaverillaan kitaran kädessään, niin muistin: minun pojan kitara on sitten kotona! Eipä enää ennätetty hakemaan kitaraa 20 kilometrin päästä, joten poika soitti opettajalleen ja sai sitten häneltä kitaran lainaan.

Vitsi, kun harmitti!! Olin vain pitänyt mielessäni, että pitää syöttää koira ja kissat, kun kotiinpaluu on kuitenkin vasta yhdeksän maissa.

No, tänään sitten on itse esiintyminen. Ja poika tulee koulun jälkeen ensin kotiin, joten eiköhän se kitara nyt lähde mukaan!

Kyllähän minä vähän stressaantunut olen...

Mutta nyt suunnittelemaan tunteja. Tänään olen taas kotona, kun on illalla tuo "keikka" Mikkelissä. Jossain vaiheessa pitäisi etsiä jotain siistiä päälle pantavaa. On sen verran isot kekkerit kuulemma :-).