200 grammaa ohutta villalankaa ennätin virkkaamaan, ennen kuin hokasin, ettei tästä mitään tule! Ensinnäkin lanka loppui ja yritin laittaa vielä jatkoksi tummaa lilaa, mutta eihän se tuohon enää käynyt. Lisäksi huivista tuli sellainen pelti, ettei se oikein kääntynyt harteille. No, formuloita katsoessa sitten purin tämän ja aloitin uuden suuremmalla virkkuukoukulla. Nyt tulee ihan erilaista jälkeä!!
Tiistaina paukuttelin taas klipsuja virkkauskuntoon ja löin kaksi kertaa vasemman käden etusormeen. Nyt se on sitten kipeä!! Eli älä lyö vasaralla sormeen :-). Illalla kävin taas oppia ottamassa ja keräsin kaikki mahdolliset ohjeet. Virkkaaminen jäi nyt vähän toissijalle, mutta ehkä tässä taas viikonlopun aikaan tulee jotain tehtyä. On se vaan niin helppoa ja kivaa!!
Oliskos nää pakolliset nää kissakuvat:
Meidän kotitonttu sai vähän käsittelyä Ansalta ja meillähän ei kissat hypi pöydillä!!
Äläkä häiritse taas siinä, kun lepään ennen seuraavaa leikkisessiota!!
No, huilataan sitten molemmat, ettet ihan suutu meihin.
Siis päivät menee tosi rattosasti näitä kahta seuratessa sisällä ja koirat pitää seuraa sitten ulkona.
Viime sunnuntaina nostettiin peruna, sipulit ja pienet porkkanat. Vähän oli niukka sato, kun ei jaksettu alkukesästä kastella. Muuta syytä en keksi niukkuuteen. Yleensä kaikkia tulee paaaaaljon. Lisäksi leikkasin yrtit kuivumaan eli laventelit ja basilikat. Ihan tuonne leivinuunin päälle ne asettelin. Persiljat laitoin pakastimeen.
Omenoita olisi vielä tuolla puiden alla, mutta alkaa jo tympääntyminen tulla. Eilen tein uuniomenoita, tänään ajattelin tehdä omenapiirakan. Ja puusta on syöty koko ajan omenoita. Ja niitä on annettu eteenpäin. Omenamehua en tänä vuonna viitsinyt lähteä puristamaan. Jos ei ensi viikonloppuna tule joku innostus vielä, että varaan ajan mehustamolle.
Sellaista tänne tällä kertaa kuuluu
Pami
5 kommenttia:
onpa kivan värinen
Miten "käsittelet" laventelin? Minulla on laventeliruukku ulkona ja olen tässä ihmetellyt, mitä sille tekisin.
Ihania kisuja:)
Voi että noi kisut on sit lutusia!
Tuli vasaroinnista mieleen hauska juttu kun isäni ja veljeni teki kattoremppaa ja velipoika löi vasaralla peukaloonsa. Meidän isä oli kysynyt et "mikset sä lyö niitä nauloja?"
Siinäpä söpö kuva kissasta ja tonttusesta!
Ja vasaroita on syytä varoa: minä sain pienenä semmoisesta päähän - otsaan! Täti löi sängyn päälle naulaa taulua varten, ja minä hypin siinä alla. Miten sitten sillai lipsahtikin... (Mutta sehän selittää paljon mun nytkyisestä pään kunnosta: ihanaa, kun on joku selitys ;).)
Lähetä kommentti