maanantaina, joulukuuta 27, 2010

Onhan joulu ohi, onhan...

No, ei se nyt niin kauhea juhla ole, etteikö sitä vähän voisi viettää, mutta kyllä sitä aina huokaisee helpotuksesta, kun se on ohi. Meillähän ei sitä oikein muuten vietetä kuin joulukuusi haetaan sisään ja minä laittelen jouluruokia pöytään. Mutta kun meillä syödään myös jouluna kaksi kertaa päivässä, niin tuntuu, että sitä törppöä on lämmiteltävänä aivan älyttömästi, kun taas normaalina päivänä perusruoan lisäksi on vain pari lisäkettä. Pyykkiä ja astioita pestiin ihan normaalisti ja kuusi karisi niin paljon, että imurin kanssa on heiluttava jatkuvasti. Tuo kuusi ei tule pitkään olemaan sisällä!! Meillä ei jouluna pahemmin mihinkään ajella, kun on nuo eläimet, joten kotona ollaan. Kävin minä vanhempien luona pikaisesti ja samalla näin molempia siskojanikin perheineen. 

Mutta sain minä valmiiksi toisen 22 leaves shawletten. Lankana minulla oli Zitronin Trekking hand art -lanka, puikot 3. Ja nyt on ihan pakko pyytää anteeksi huonoja kuvia, kun otin ne suurella herkkyydellä. Siis kamerassa on sellainen toiminto. Ei minua niin kauheasti tuon kuvaaminen itkettänyt. Lopputulos kylläkin!! Joskus luin, ettei tarvitse kirjoittaa, että anteeksi huonot kuvat, kyllä katsoja näkee, että ne on huonoja. Mutta nyt pyydän siis anteeksi! :-)

Pentikiltä kävin ostamassa tällaisia lasisydämiä, mutta yksi oli rikki. Laitoinpa reiästä huovutusvillaa sydämen väliin ja kiva tulikin.
Ja Ferrari -amarylliskin aloitti kukintansa tapaninpäivänä. Tuohon tulee kaikkiaan neljä kukkaa. Sipulin olen tilannut Positiivareilta ja se on nyt kolme vuotta vanha.
Ja sitten isäntä osti minulle oikein mieluisan kukka-asetelman. Meillähän ei pahemmin noita lahjoja ostella, joten käyn aina ihan itse ostamassa itselleni kukka-asetelman ja sanon sitten, että sainpas isännältä taas kauniin asetelman. Nyt meille kävi sillä lailla, että joulupukki lähettää osan lahjoista jälkilähetyksenä. Toivoin meinaan pleikkariin sitä Move -ohjainta ja se ei ennättänyt tulla vielä.
Isäntä sai puolestaan nuorelta parilta tämän Corgi-kalenterin, jossa heidän Hula on toukokuun kuvassa. Tämäkin oli minun toivoma lahja ja tulee keittiön seinälle meidän kalenterin pitopaikalle.
Tänään kävin sitten puhdistuttamassa hampaani, joten nyt on "puhtaat hampaat, raikas suu, hammaspeikko lannistuu" :-). Ihan mukava, kun on arki taas, pääsee huomattavasti helpommalla.

Pami

torstaina, joulukuuta 23, 2010

Hyvää joulua!

Minä en ole stressannut siivouksien, korttien, ruokien enkä lahjojen kanssa. Osa on tehty, osa ostettu, kortteja ei lähetetty. Eilen siivottiin "uusi puoli" ja laitoin loput joulukoristeet, tänään siivottiin vanha puoli, siinä meni reilu tunti. Suurin stressi (no, ei se mikään stressi...) oli siitä, mitä syötäisiin ennen aattoa, ettei tarvitsisi vielä korkata jouluruokia. No, tänään syödään se perinteinen tapaninpäivälohi. Onpahan tällä kertaa tuore eikä kertaalleen pakastettu, kun tänään sen kävin ostamassa.

Muu porukka kävi hakemassa joulukuusen sillä aikaa, kun minä vietin aikaa hammaslääkärissä. Ei reikiä, vaan edellisen paikkauksen paikat olivat liian korkeita ja minä kuulemma puren hampaita yöllä. Jäljet ovat kuulemma näkyvissä! No, varmaan purenkin, en epäile yhtään. Mutta ne korkeat paikat aiheuttivat ongelmia. Joulukuusta en ole vielä nähnyt, mutta kunhan se on vihreä ja tuoksuu kuuselle, se riittää. 

Toivotan nyt kaikille täällä piipahtaville hyvää joulua vävynkokelaan tekemällä piparkakkutalokuvalla. Tää on hieno!! Minähän en noita viitsi enää väsätä, joten mukava yllätys!
Pidän tai en pidä joulutaukoa. Tapaninpäivänä meille tullaan asentamaan uusi nettisysteemi, nopeampi ja halvempi. Ei haittaa, kotonahan tässä ollaan.

Hyvänjouluntoivotuksin Pami

maanantaina, joulukuuta 20, 2010

Tonttu Torvinen on salainen...

Meidän lomittajalla on tapana lahjoa meitä ovikranssilla joulun alla ja sellainen tuli tänäkin jouluna. Ihanaa, ei tarvitse itse tehdä!
Viimeisessä SNY- paketissa oli tontuntekotarpeet ja tällaisenhan minä värkkäsin eilen. En ole ihan varma, olisiko tuon tontun tarkoitus kestää noilla naruilla seisaallaan, minä laitoin tuonne keskelle pahvituen. Ja tuon hatun lieri jäi vähän kapeaksi, mutta ihana siitä tuli noinkin. En ole varma, että tämä tonttuko oli tartuttanut paketissa olleen langan tervantuoksuiseksi, vai kuuluiko sen olla, mutta tämä tonttukin tuoksuu tervalle. Ihana tuoksu!
Lauantaina innostuin tekemään itse porkkana- ja lanttulaatikot. Tähän asti olen väittänyt, että saarioisten äidit tekevät meillä laatikot, mutta nyt ostin valmista sosetta ja kokeilin taas itse. Sunnuntaina löytyi lanttulaatikkoon tarkoitettu voisula mikroaaltouunista! No, laitetaan se jälkeenpäin. Ehkä niistä kuitenkin tuli syötäviä...

Eilen katsoin taas yhden suositeltavan elokuvankin: 4 joulua yhdessä päivässä. Minä tykkäsin, vaikka välillä olikin melko kohellusta. Samalla neuloin seuraavaa 22 leaves shawlettea, vaikka uhkasinkin, että heitän kutimet nurkkaan. Ei sitä vaan malta nyt kun kerran into on päällänsä!! :-)

Niin ja minä lähettelin sny-pakettini Soikalle. Ollaan samassa neuletapaamispostituslistalla, muttei vissiin olla vielä nähty kertaakaan. Kumpikaan ei sitä varmasti muistanut! :-) Ehkä seuraavalla kerralla, vaikken niin usein enää käykään neuletapaamisessa, kun en ole enää Savonlinnassa töissä.

Nyt minä lähden Savonlinnaan viimeisille jouluostoksille. Tarkoitus oli kyllä mennä hammaslääkäriin, kun viikonloppuna alkoi kaksi vanhaa paikattua hammasta vihloitella ja pakottaa, mutta 1,5 tunnin jonotuksen jälkeen sain ajan vasta keskiviikolle. Nyt on vaan oltava syömättä, niin ei koske hampaisiin. Ja sehän passaa näin joulun alla! :-)

Pami

perjantaina, joulukuuta 17, 2010

22 leaves shawlette

Nyt on vissiin pakko heittää kutimet nurkkaan, kun muuten menee aika ihan istuskellessa ja neuloessa. Kyllä minä jo eilen virkkausmalleja katselin, mutta maltoin mieleni, etten ainakaan vielä aloittanut!!

Mutta tämä 22 leaves shawlette on valmis. Aivan ihan malli ja tykkäsin tehdä, vaikka alkuun vaikutti vaikealta. Juu, ja enhän minä koskaan tee mitään silloin kuin muut. Tästäkin huivista tuli vihjeet aika päiviä sitten ja sitä mukaa niitä tulostelin ja nyt vasta sain aloitettua - ja lopetettuakin. Näköjään tämä malli on nyt Ravelryssä myytävänä, joten en voi linkittää sitä mihinkään muualle kuin Lankakomeroon. Kiitos Päivi ihanasta huiviohjeesta. Täytyis varmaan maksaakin tuosta!

Tätä neuloessa tuli katsottua pari elokuvaakin: Oikeanlaista kemiaa ja P.S. rakastan sinua. Oikein viihdyttäviä ja hyviä elokuvia! Pidin kovasti. Tuota P.S. rakastan sinua -kirjaa olen monesti aikonut ostaa pokkarina, mutta ajatellut, että ensin katson sen elokuvana. Nyt voisin sitten vaikka lukeakin moisen.
Sen takia en voi osallistua Lapaskuuhun enkä Sukkasatoon tai muihinkaan tempauksiin, kun olen aina myöhässä näistä tai sitten liian ajoissa. Tai sitten muuten vaan kyllästyttää pian, kuten nyt tämä joulu. Aloitin ensimmäisten koristeiden ja valojen laiton ensimmäisenä adventtina ja nyt voisin vaikka korjata ne pois!! Vielä minulla on komeroissa koristeita ja vielä minä niitä pikkuhiljaa paikoilleen laittelen ja ehkä minä maltan nuo pitää esillä loppiaiseen saakka. Ehkä... :-)

Kävin eilen kuvaamassa vähän pihallakin. Tämä kranssi on ollut meidän keittiön pöydän päällä reilu 10 vuotta ja se on tätini tekemä. Nyt syksyllä laittelin kuivakukat ulos tuulettumaan ja siellä ne ovat saaneet ollakin. Tämä kranssi on tuulessa lennellyt moneen suuntaan ja kuivakukat ovat melkein karisseet, mutta näinkin se on todella kaunis!!
Sen takia laitoin kaikki kuivakukkajutut pihalle, kun en jaksanut enää niistä pölyjä puhallella. Ja onhan niitä kiva saada joskus uusiakin. Täytyypä kilauttaa tädille!

Tuota pihakoivua olen kuvannut ennenkin ja kaunishan se on, mutta tällä kertaa kuvasin tuon takana olevan pihakuusen takia. Se oli komea ennen kuin Asta päätti vähän madaltaa sitä. Onneksi tuuli katkaisi latvan pellolle eikä taloa päin.
Että tällaista tällä kertaa. Lähdenpä taas siivoamaan
Pami

keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

Viimeinen paketti...

...tuli sitten Merviltä Villavaarasta. Enpä kyllä arvannut, vaikka en kyllä pahemmin arvuutellutkaan. Mervi ajatteli, että olisin keksinyt hänet aikaisemman paketin kirjanmerkistä ja täytyy myöntää, että siitä minulle tuli mieleen, että jossain olen sen ennemminkin nähnyt. Mutta en aloittanut salapoliisitutkimuksia ja hyvä niin. Minusta on hauskempaa saada Salainen neuleystävä selville vasta viimeisessä paketissa. 

Mutta sitten siihen pakettiin. Kuvasin paketin kahteen kuvaan, kun halusin tuon tontun tarvikkeet selkeästi esiin. Tuollainen askartelupakettihan sieltä ilmestyi. Tarkoitus oli jo eilen tehdä tuo tonttu, mutta aika menikin sitten muihin juttuihin.
Lisäksi paketista löytyi ihanaa Araucania Ranco Solid -lankaa, jota piti käydä ihan ulkona katsomassa, että minkäs väristä tuo onkaan. Tuoksu on aivan huumaavaa ja varmasti siitä teen itselleni huivin. Enpä henno muille siitä mitään tehdä :-). Paketissa oli myös joulukahvia, lautasliinoja, vaniljantuoksuinen kynttilä (juu, ei haittaa, tykkään myös vaniljantuoksusta) sekä toivomani hakaneulat lapasten peukaloita varten.
Kylläpä oli tosi mukava syksy saada paketteja. Kiitos vielä kerran Snylleni, joka ei siis enää ole salainen! Ja tietysti oli mukava tehdä myös itse paketteja. Omani ei kyllä lähde ennen kuin huomenaamuna. Silloin käyn kirkolla seuraavan kerran.

Ja nyt uuninlämmitykseen
Pami

maanantaina, joulukuuta 13, 2010

Joululankojen tuho!

Päätin sitten tehdä lopuista punaisista langoista jotain. Ensin virkkasin pyöreän liinan Gatsbyn Katia -langasta. Aloitin Kauneimmat käsityöt 6/2010 lehdestä mallia 37 ja eihän se lanka riittänyt kokonaiseen liinaan. Mutta kerrokselle 15 ja siihen olikin hyvä lopettaa.
Samaa lankaa sitten tuhosin näihin pieniin kukkasiin. Lisäksi laitoin loppuja Eldorado -langasta. Voihan noita käyttää vaikka piparkakkujen alla. Vielä pikkuisen noita punaisia lankoja on, mutta epäilen, ettei niistä enää tuollaisia kukkia saa. Täytyy varmaan virkata joulukuuseen pieniä tähtiä, tai jotain...
Nyt sitten kirjakatsaus. Luettu on, kirjat ovat tällä kertaa elämäntapakirjoja!

Mattila, Aarninsalo, Onnen taidot: Parasta kirjassa on onnellisuusharjoitukset. Kun vaan muistaisi joskus niitä tehdäkin. Kyllä minä joka ilta mietin, mitä hyvää päivässä oli ollut, mutta en muista niitä ikinä kirjoittaa muistiin. Tai en jaksa nousta enää sängystä kaivamaan kynää ja paperia. Flow-kokemusharjoitus oli sellainen, että piti kirjata joka päivä ylös tekemisensä kello 9, 12, 15, 18 ja 21. Pari päivää kokeilin ja aina olin noina kellonaikoina syömässä. Pitäisi varmaan ottaa muut ajat käyttöön! :-)

Airaksinen Timo, Onnellisuuden opas: Jopas oli kirja!! En oikein päässyt perille, mitä tuo kirja oikein kertoi. Kirjan takakannen mukaan se antaa vastauksen kysymykseen Onko ihmisestä ylipäätään onnellisena eläjäksi ja mitä onni loppujen lopuksi edes on? No, minä en kyllä saanut vastausta tuohon. En kyllä lukenut tuota oikein ajatuksen kanssa, joten jos vaikka toisella lukemisella aukeaisi paremmin, ehkä!

Lundberg, Töytäri, Onnistujan pikkujättiläinen: Luin tuon kuin kirjan eli alusta loppuun. Ehkä se ei ollut paras idea. Minusta kirja on selailtavaksi tarkoitettu eli sivu sieltä toinen täältä. Vähän meinaan alkoi tylsistyttää, kun kirjan mukaan kaiken piti sujua kuin vettä vaan, kunhan on tavoitteita. Jotenkin vähän liiankin positiivinen kirja!

Nyt minä siirryn vähäksi aikaa tavallisiin romaaneihin!

Pakkasterveisin Pami

lauantaina, joulukuuta 11, 2010

Postin tuomaa

Jostain syystä netti tökkii nyt tosi pahasti, mutta sitkeydellä olen netissä pyörinyt. Aina välillä pois ja sitten uudestaan!

Eilen oli taas mukava postipäivä: sain tällä kertaa kiitoslahjoja. Olin reilu pari viikkoa mukana Valion viiliraadissa ja sain kiitokseksi Leivotaan lämpimäisiä -kirjan (sitä on ollut kirjoittamassa mm. serkkuni), tuollaisen puolen litran Arabian kannun ja perheen pienimmille kolme pinssiä. Nuo pinssit oli sinänsä hauskoja, kun eihän meidän perheessä enää oikein pieniä ole, mutta poika S otti kuitenkin yhden! Saatiinhan me 20 euron lahjakorttikin, jolla ostettiin niitä viilejä. Ja kyllä me niitä syötiinkin. Nuoret söivät makuviilit, minä ne maustamattomat. Isäntä ei tainnut syödä yhtään viiliä.
Osallistuin eilen myös Novita-palstalla ilmastonmuutoskeskusteluun - jälleen kerran! Minullehan tuo ilmastonmuutos on melkein kirosana, kun yleensähän sitä aiheuttaa me maalla asujat, kun noita juttuja lukee. Nyt oli sitten keskustelussa se, ettei lapsia voisi tehdä, kun se aiheuttaa ilmastonmuutosta. Tai otsikko oli aika provosoivasti "lapsettomat ovat onnellisempia kuin lapselliset". Mietin jo, että lapselliset tietää, mitä on olla lapseton, mutta lapsettomathan eivät voi tietää, miten lapselliset ovat onnellisia! Itse ainakin olin lapseton 25 vuoteen saakka enkä nyt kokenut olevani sen onnellisempi kuin nyt, kun on nuo kaksi mukeloa tullut tehtyä.

No, viime yönä näin aika vauhdikkaita unia tornadoista, joita oli tuolla taivaalla ja eri värisinä: oli kauniita liloja, vaaleanpunaisia, sinisiä... Ja minä tietysti kauhealla vauhdilla pelastamaan, mitä pelastettavissa on. Mutta esim. koira ja kissat (jostain oli tullut vielä ylimääräinen kissa) eivät suostuneet tulemaan sisälle. Kun menin sitten unessani pihalle, oli lapseni (mukamas nyt noin 10-vuotiaita) katsomassa pienen pientä (n. 20 senttiä korkeaa) mustaa tornadoa. Eli näin minun alitajuntani kertoo ilmastonmuutoksesta :-)!

Mutta nyt siivoamaan ja eilen tuli tehtyä piparitaikina, joten kunhan tuo leivinuuni on lämmitetty, alkaa tässä talossa ensimmäiset piparit valmistua. 

Pakkastakin on, huomioi Pami

Ps. Kiitos lapaskommenteista. Seuraavan kerran yritän intialaista peukaloa, vaikka ei mulla noihin peukaloihin yleensä reikiä jää, mutta kuulostaa paremmalta tehdä se peukalo heti!

perjantaina, joulukuuta 10, 2010

Ei se vaan osaa... Tähtilapaset

Kyllä se hienoja liinoja vääntää, mutta heti kun mennään perussettiin: lapaset ja sukat, niin silloin mennään mehtään ja lujaa.

Juu, ei onnistunut minun lapaseni, mutta pukinkonttiin ne menevät kuitenkin. Lankana on ihana, pehmoinen koirankarvalanka ja tähtimallin nappasin virolaisesta Kindakirjad -kirjasta. Tuttu malli monessa muussakin. Niin ja tuon tähden tein snyyltäni saamasta Panda villabambulangasta. Kurttuunhan se vetää, kun en ollut huolellinen. Ehkä minä vielä joskus teen kokonaan kirjoneulelapaset, ehkä...

Lisäksi noissa lapasissa on nyt kiilapeukalo enkä oikein tykästynyt siihenkään. Käspaikan ohjekin oli niin hauska: sen voi tehdä miten vaan, oikeata ohjetta ei ole!! Ja minähän tarvitsen kunnon ohjeen. Kolme kertaa piti kokeilla ennen kuin tuli edes kohtalainen peukalo. Lisäksi siitä tuli mielestäni liian leveä. Mutta menköön...
Meillä on tehty nyt remonttiakin! Heh, siis mies korjasi videonauhurin ja ladattavan lampun. Tuo videonauhurin korjaaminen kävi niin, että isäntä laittoi töpselin seinään ja kasetin pesään. Ja ihan uskomatonta, laite toimii taas! Muutama vuosi sitten, kun vaihdeltiin noita telkkareita uudempiin, niin silloin nauhuri ei muka toiminut. Nyt käskin joko laittamaan laitteen kuntoon tai sitten se viedään kierrätykseen ja hävitetään noin miljoona (savolainen liioittelu sallittakoon) videokasettia. Vieläkään ei ymmärretä, miksi laite ei toiminut silloin muutama vuosi sitten!!

Ladattavaa lamppua oltaisiin tarvittu  monta kertaa sähkökatkojen aikana, etenkin katkon alussa. Lamppu ei vaan tänä kesänä latautunut. Minä ostin siihen jo uudet lamputkin, mutta ei toiminut, ei. Keskiviikkona käytiin sitten isännän kanssa Mikkelissä ja ostettiin uusi akku lamppuun. Se vielä löytyi ihan helposti sähköliikkeestä, vaikka pelättiin, että joudutaan etsimään monet paikat! Nyt lamppu taas toimii!!

Voi että, kun nuo ovat aina niin helposti korjattavissa, mutta miksi niitä pitää vetkuttaa monta vuotta/kuukautta/päivää ennen kuin hommat saa korjattua.

Mutta nyt virkkaamaan vaihteeksi
Pami

Ps. Niin ja kiitos edelleenkin kommenteista ja kehuista! Aina niistä ilahtuu!! :-)

tiistaina, joulukuuta 07, 2010

Kaulaliinaa miehelle

Ihan ensiksi, kiitos kaunis kaikille neulottua liinaa kehuneille. Minäkin ihan oikeasti tykkään siitä ja vielä senkin takia, että sen aloitus onnistui niin hyvin. Ihan oikeasti!! :-) Ja sitten vielä kaunis kiitos kaikille, jotka aina kommentoitte. Minä en vaan aina muista kiittää!!

Eilen sitten tuli siirryttyä taas ns. tavallisiin neulehommiin ja neuloin Snyyni lähettämästä  Hjertegarnin Lima -langasta tällaisen miehisen kaulaliinan. Ohje löytyy novitalaisille tästä linkistä. Lanka oli aivan ihanaa ja tämän on tarkoitus mennä pukinkonttiin. Kuvittelisin, ettei lahjan saaja lue blogiani ainakaan kovin ahkerasti...

Tänään sitten aloitin neulomaan lapasia koirankarvalangasta, joka myös tuntuu hyvältä. Ainut vaan, että päätin tehdä lapasiin kiilapeukalon ja eihän se ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla onnistunut eli jatketaan harjoituksia tänä iltana. 

Muuten jos Sny ei ole vielä keksinyt viimeisin paketin sisältöä, niin tässä vielä ideoita: niitä isoja hakaneuloja, joille voi ottaa peukalon silmukat ja sitten sitä heijastinnauhaa ( ja en yhtään pahastu, vaikka siitä olisi tehty valmiit heijastinkukkaset tai muut vastaavat ;-)). Tekemäni heijastinnauhakukat tuntuivat hyvin kelpaavan nuorelle parille. Voisin vaikka omiinkin takkeihini niitä kiinnitellä, kun en muista sitä roikkuvaa a) ottaa mukaan b) laittaa sitä sitten näkyviin! Johtuen ehkä siitä, että yleensä pimeällä olen liikenteessä autolla. No, toisaalta monesti olen kirkonkylässä, joten sielläkin olisi hyvä käyttää esim. kauppojen pihoilla heijastimia.

Mutta nyt jatkamaan peukalontekoharjoituksia
Pami

maanantaina, joulukuuta 06, 2010

Mä liinan neuloin...

Täst mie tykkään!! Ja tykkäsin neuloakin. Siis neuleliinan aloitus puisilla sormikaspuikoilla oli helppoa kuin heinänteko. Jatkoin vielä normaaleilla puisilla sukkapuikoilla ennen kuin siirsin liinan pyöröpuikoille. Voi, että se oli helppoa. Ihan oikeasti!! Aikaisemmin on aina saanut turata sen alun kanssa monta kertaa. Juu, ja tiedän heinänteko ei todellakaan ole helppoa, meillä ei kuivaa heinää tehdäkään just sen takia. Ei koskaan onnistu!!

Neulottu liina
Kauneimmat Käsityöt nro 6, 2010
Ohje nro 38
Lanka Novita Kotiväki 150 g
Puikot 2,5, virkkuukoukku 1,5

Lankana minulla oli Novitan Kotiväki, joka olikin tosi ihanaa neulottavaa. En ole aikaisemmin tuota lankaa kokeillutkaan, mutta ihan lempparilankoihin meni! Minun liinastani tuli halkaisijaltaan melkein 80 cm, vaikka ohjeen mukaan tehtynä olisi tullut vain 60 cm. Parempi minulle noin päin. 

Nyt noita neulottuja liinoja voisi tehdä enemmänkin, kun tuo aloitus on noin helppoa!

Nyt toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!
Pami

sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Vinkki viisi

Jäi tuossa edellisessä postauksessa kertomatta, että kun aloitin keskustelun pyytämällä lämmintä hallia, niin isäntä sanoi, että onhan tuolla monta sataa neliötä lämmintä hallia. Meni oikeasti kaksi sekuntia ennen kuin tajusin hänen tarkoittavan navetoita!!

Mutta asiasta seuraavaan. Vähän on huono kuva harakoistamme (joiden kyllä toivon muuttavan muualle), mutta on ne kauniita. Samalla tuli kuvattua uusi siemensyöttölaitteemme, joka roikkuu heinäseipäässä. Lopetin pari vuotta sitten mökistä syöttämisen, kun linnut sotkivat niin paljon mökin alle siemeniä ja sitten pihaan alkoi ilmestyä jäniksiä ja rottia!! Katsotaan nyt, kuinka paljon noista tulee sotkua. Niitä on kaksi kappaletta!
Ja sitten se vinkki. Meillähän ei heitetä mitään pois ennen kuin on mietitty, että olisiko siitä hyötyä. No, yhdet jouluvalot vetelivät jo viimeisiään eli vain muutamassa kohdassa valot paloivat. Laitoin ne mykkyrälle kirkasta pakkausteippiä hyväksi käyttäen ja laitoin valot tuollaiseen muoviseen jäälyhtyyn. Lyhty löysi paikkansa vanhasta savustuspöntön alusesta, johon olen laittanut kukkia kesäisin. Viime kesänä siinä oli marketoita ja ne jäivät talventörröttäjiksi. En hennonnut heittää pois, kun niissä oli vielä pakkasten tullessa nuppuja, mutta eihän ne tietysti jaksaneet enää aueta. Mutta nuo ovat vielä aivan vihreitä, joten olkoon siinä ensi kevääseen. Tämä ensimmäinen kuva on otettu salamavalon kanssa, että näkyy ideani.
Tässä sitten kuvattuna oikeassa valossaan.
Mutta nyt neulomaan. Tänään voisi urakoida ne viimeiset 24.

Sunnuntaiterveisin Pami

lauantaina, joulukuuta 04, 2010

Se sit sattui omaan nilkkaan....

Meillähän on siis vanha talo (rakennettu 1906, jostain löytynyt vuosiluku) ja kun tähän muutettiin, niin ensimmäisenä tehtiin keittiöremontti. Remontissa tiputettiin seinä kylmän ruokakomeron ja keittiön väliltä ja siirrettiin tiskialtaat ja jääkaappi ns. entisen ruokakomeron tilalle. Jostain syystä silloiset remonttimiehet eivät laittaneet riittävästi vylliä ruokakomeron osalle ja aina talvisin etenkin kuumavesipuoli jäätyy. Ja etenkin, kun pakkanen lauhtuu. Nyt sinne on kyllä lisätty jälkeenpäin eristettä, mutta ongelma on edelleenkin. 

Isäntä sitten keksi, että laitetaan öisin hana tippumaan eli noin tippa minuutissa tyyliin ja näin on saatu putket kestämään toimivina. No, viikko sitten muistin asian ja sanoin isännälle, että kun hän kuitenkin viimeisenä syö iltapalaa ja laskee vettä, niin muistaa laittaa hanan "raolleen". Isäntä kysymään, että onko putket olleet jäässä. Ja minä siihen hikeentymään, että tarvitseeko aina ensin tapahtua jotain ennen kuin voi asialle tehdä mitään. Ja eikö tässä talossa vieläkään ole opittu ennakoimaan asioita ja....

No, viime kesänä joku sai minun päähäni laittaa Volvon pissapoikaan pelkkää vettä, koska a) kesällä ei ole pakkasta, b) se on taloudellista, c) se on myös ekologista. Ja nyt Volvon pissapoika on jäässä!!! Se siitä ennakoinnista! On siihen lisätty huollossa nesteitä, mutta eihän ne mitään auta, kun pohjalla oli vettä. Tässä nyt odotellaan ensi kesää!!

Isäntä muutenkin on ollut "hauskalla" päällä! Erehdyin sitten puhumaan siitä lämpimästä remonttihallista, jota olen kaivannut useamman vuoden omia askarteluja varten (vois siellä miehet tehdä myös oikeasti remonttihommia :-)). Isäntä on nyt suunnitellut, että ensi kesänä autokatokseen laitetaan ovet ja tehdään siitä lämmin ilmalämpöpumpun avulla. Kun haluaisin askarrella, niin ajan vain autoni ulos. Siihen tuli sitten vastattua, että ei kai sitä autoa pakkaseen, niin isäntä tuumasi, että elämä on valintoja täynnä!!

Haluaisko joku tuollaisen huumorimiehen itselleen?

Nyt tämä lähtee valitsemaan siivoaisko vai neuloisko? Leivinuuni on lämpiämässä, joten iltapäivällä ajattelin tehdä pullaa!!

Huumoriterveisin Pami

perjantaina, joulukuuta 03, 2010

Heijastimia pimeyteen

Eilen rävelsin tehdä heijastinkukkia roseetekniikalla. Laitoin vielä matkaan mukaan Novitan ValoAnni -lankaa. Juu, ja en innostunut. Nuo keskustat eivät mielestäni onnistuneet ja sitten tehtyäni nuo, löysin ohjeen, jossa tuo kiinnitys olikin tehty virkkaamalla. Minä kiinnittelin parsinneulalla.
Joskus tulee mieleen, että olen aika kahtiajakoinen ihminen, innostun ja sitten en innostukaan. Tuon heijastinlangan ostin jo muutama vuosi sitten, kun innostuin. Sitten langan piti näköjään marinoitua ja minun saada sysäys tuohon tekemiseen. Jos neiti E ei olisi noita pyytänyt, niin en olisi varmaan vieläkään tehnyt!!

Eilen ahkeroin vähän lisää joulusiivoustakin. Vaikka keittiökalustemyyjän kanssa sovittiin 18 vuotta sitten, ettei matalien yläkaappien päällysiä tarvitse pyyhkiä eikä sinne saa ketään laskea tekemään tarkistusta, niin kerran vuodessa ne aina pyyhkäisen ja sen tein eilen. Samalla särin kyllä yhden kuparisen lyhdyn lasin, että vahinkoahan siitä tuli enemmän kuin hyötyä... Jos ensi vuonna jättäisin sitten väliin.

Sain tänä aamuna luettua ensimmäisen Sydämen asialla -kirjankin. Se oli oikein mukavaa ja miellyttävää lukemista. Ainut mikä vähän harmitti oli se, että tämä poliisi olikin naimisissa ja kolmen (+tulevan) lapsen isä! :-) Se televisiosta tuleva sarjahan perustuu tämän poliisin työhön maaseudulla, sittemmin sarja ja kirjat ovat menneet eri suuntiin. Nykyisin sarja puolestaan vaikuttaa kirjoihin. Kirjoja on nelisenkymmentä, joten paljon ennättää tapahtua!Suosittelen lämpimästi. Kirjailijan nimi Nicholas Rhea, joka on kylläkin peitenimi. Hän on oikealta nimeltään Peter N Walker ja kirjoittanut silläkin nimellä (ja muilla peitenimillä) kirjoja. 

Mutta nyt touhuamaan. Iltapäivällä pitää lähteä taas kirkolle ruokaostoksille.

Näkymisiin Pami

torstaina, joulukuuta 02, 2010

Lintu lensi oksalle...

Jostain kumman syystä noihin otsikoihin juolahtaa mieleen laulunsanoja...

No, nyt meille lennähti toinenkin lintu sisustustarran muodossa. Sain yllätyksellisesti Tarravimmalta Kukkaoksa -tarran ja nyt se on sitten peilikuvana eli vessan ovesta lähtee toinen oksa. Nämä ovat kyllä niin ihania sisustusjuttuja, että vielä tekisi mieli tilata lisääkin, mutta täytyy nyt harkita, ettei tule sitten ihan joka paikkaan tarroja liimailtua! :-)
Tänään pitäisi sitten aloittaa heijastimien väkertäminen, kun neiti E tilasi heijastinnauhasta tehtyjä kukkia takkiinsa ja reppuunsa. Nauha on ollut ostettuna jo varmaan pari vuotta, mutta kun ei vaan saa tehtyä. Nyt "tilaustyönä" niitä voisi tehdäkin! 

Lisäksi iloisuuttani lisää se, että löysin matkalaukun korjaajan. Meillä on jo useamman vuoden vanha Samsoniten matkalaukku ja neiti E:n tullessa Saksan reissultaan, matkalaukku ei enää avautunutkaan sillä aivan varmasti  oikein muistetulla numeroyhdistelmällä (varmasti muistettiin oikein, kun on tietyn numeron loppuosa, toisessa matkalaukussa on sen tietyn yhdistelmän alkuosa!). Laukku piti kammeta auki ja nyt sitten laukku on seisonut siitä lähtien takkahuoneen nurkassa odottamassa, mitä sille tehdään. Maanantaina etsin lähimmän Samsoniten huollon ja Savonlinnastahan sellainen löytyi. Kunhan nuoripari tulee käymään kotona, saavat ottaa sitten matkalaukun mukaan ja käydä korjauttamassa. Helpotuksen huokaus! Ei tarvitse hyvää laukkua roskiin laittaa!!

Iloisin terveisin Pami

keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010

Jouluntähti on ehdotoooon!

Maailma on täynnä ihania ihmisiä ja minä olen löytänyt niistä jo aika monta!

Minä olen muutama vuosi sitten virkannut tuvan ikkunaan tonttuverhot Eldorado -puuvillalangasta.  Ja jo niihin verhoihin jouduin tilaamaan lisää lankaa muistaakseni Englannista ja sitten sitä jäikin tähteeksi. Nyt kun minulla on tämä joulu- ja virkkausinnostus päällä, niin aloitinpa virkata tähden muotoista liinaa Kauneimmat Käsityöt -lehdestä ja niinhän siinä kävi, että yhtä sakaraa vaille liina jäi. Sitten vaan etsimään, olisiko lankaa vielä myynnissä ja eihän sitä tietenkään ollut. Mutta googlettamalla löytyi ihana blogi, jossa oltiin virkattu samaisesta langasta liina. Vähän aikaa mietin, mutta sitten rohkaistuin kysymään, olisiko tuon blogin pitäjällä ihan pikkuisen tuota lankaa tallella ja olihan sitä virkatussa muodossa. Kiitos Minnalle!!!
En minä malttanut suoristella tuota lankaa, vaan virkkasin saman tien sakaran valmiiksi.
Virkattu lehdykkäliina
Kauneimmat Käsityöt nro 6, 2010
Ohje nro 42

Siis minä olen niin onnellinen ja tyytyväinen, että tuo liina on nyt valmis!!

Ihanaista joulukuuta toivottaen
Pami