Hyvää juhannusta kaikillle!!

Toivottelee Pami

20 pihakuvaa

Tulipas sitten harjoiteltua tuota kuvaamista sillä järkkärikameralla, joten tässä tuloksia. Yritin valita parhaimmat otokset :-)

Itsekasvattama daaliani kukkii, mutta eipä tullut sen näköinen kuin paketin päällä oli kuva. Mutta tykkään. Ainahan kukat ovat kauniita!

Pioni, vähintään 30 v. Ei tietoa lajikkeesta.

Hopeahärkki, joka leviää vähän sinne sun tänne, mutta on kaunis kukkana.

Ja toinen pioni tuon toisen vierestä.

Jotkut kuulemma kitkevät päivänkakkaroita. Minäkin jossain vaiheessa, mutta nykyisin tykkään ja annan niiden kukkia melkein missä paikassa vaan.

Ja tämä on ihan villi poimulehti ja sekin saa kukkia tuon heinäseipään juurella.

Hula on kova tyttö kantamaan palloa ja sille on sitä potkittava joka välissä. No, tässä kuvia koirasta, pallosta ja samalla myös pihasta.

Lisää päivänkakkaroita eri penkissä.

Vuorimäntyjen kasvuja nipistelin viime sunnuntaina. Leikkaan yleensä niistä noin puolet ennen juhannusta. Ensi vuonna jää muutama mänty leikkaamatta, kun en enää yletä, mutta aika tuuhean näköisiä nuo ovat jo nyt, joten eiköhän niiden leikkaaminen riitäkin.

Kaverilta saadut akileijat. Ja tänään kuvatessa huomasin nuo kauniin väriset lehdet. Yleensä ihailen vain tuota lehden muotoa.

Tämän kukan nimeä en koskaan muista. Muistaakseni on joku kurjenpolvi. Tätä kasvaa pionien edessä peittämässä narsissien kuivuvia varsia.

Ja toisesta koirasta Wallusta ei edelleenkään saa kuin puruluukuvia, huoh!!

Muistan, kun yritin jossain vaiheessa kuvata pokkarikameralla nurmitädykettä. Tätä kasvaa meidän ns. niityllä ihan sinisenään. Kaunis kukka tämäkin.

Ja lisää päivänkakkaraa. Näitä en antanut isännän ajella pois, kun hän siivoili tuon aitan vieruksia ja rappusten alusia trimmerin kanssa.

Vaan tällaista meidän pihalle kuuluu. Paljon jäi kuvaamattakin.

Pami

Ps. Kiitos kommenteista ja Haruni-kehuista! Haruni-malli on aina kaunis!

Moneskohan Haruni

Nyt mää haluan tehdä jo jotain muuta mallia. Alkaa meinaan tuo Haruni-malli olla jo niin tuttu, että vähän kyllästyttää. Kaunishan se on! Tämä tuli tehtyä, kun aloitin ensin tästä Zitronin Trekking Hand Art -langasta tekemään tätä huivia siskolleni, mutta väritoivomus olikin fuksia, joten ostin sitten uudet langat ja tämän tein nyt sitten valmiiksi. Ihan kiva siitä tuli. Mielestäni!

Ukkosia ja sateita on pidellyt. Miehet sai yhden siilollisen tehtyä rehua ja nyt sitten onkin taukoa nähtävästi juhannuksen yli. Ei hyvä ollenkaan!! Minä en ole niin sateista välittänyt, pihahommat ovat tietysti retuperällä, mutta niin ne olisivat varmaan, jos aurinkokin paistaisi. Vaikka kyllä tuo rappusten vieressä oleva kukkapenkki olisi kitkettävä, mutten oikein uskalla siihen koskea koirien ollessa mukana, kun etenkin Hula tahtoo sitten tehdä kuoppia sille kohdalle, mistä olen kitkenyt! Jotenkin nuo vähäisetkin pihahommat kyllä onnistuisi paremmin ilman apureita...

Mutta nyt hommiin toisihin. Ja muistakaa, että juhannus tulee, vaikkei niin höyryäkään siitä. Meillä ei tehdä sen kummempia juhannussiivouksia, ehkä mökillä käydään saunomassa, mutta jos säät ovat sitä, mitä on luvattu, niin minä ainakin saunon kotona ja tuijotan telkkaria :-).

Pami

Turaompelija

Tälle ompelijalle ei kannata tuoda edes suoraa ommelta vaativia töitä!! Tuli ommeltua pojan huoneeseen verhot, kun hän halusi valkoiset verhot. No, äetee ei tietysti ihan valkoista kangasta ostanut, mutta vaaleaa kuitenkin. Aloitin verhojen ompelun sunnuntaina ja leikkasin ne sopivan pituisiksi ja koska kuviot oli kohdennettu, niin ompelin yläosat ensin kaikista neljästä verhosta (meidän kaikissa makuuhuoneissa on kaksi ikkunaa). Sitten laitoin työn jäähylle ja enhän minä enää muistanut maanantaina, että kaikki verhot on jo lyhennetty sopivan mittaisiksi. Joten rapsautin vielä yhdestä verhosta 40 senttiä pois. Se on tuo vasemman puoleinen verho!! Poikkisaumahan siihen piti laittaa, mutta ei se onneksi näy (ainakaan kuvassa :-)). Minulla on hyvä muisti, mutta hiukan vaan lyhyen näiveä!!!

Kierrätin sitten pojan huoneen vanhat verhot toimisto- ja askarteluhuoneeseen ja sainpa niistäkin huoneista verhot pesuun. Eipä niitä ole monta kertaa 20 vuoden aikana pestykään. Niin, kun meillä sisustetaan niin ahkerasti :-). Muuten minulta löytyisi noita verhojen "alaosia" eli 30-50 cm verhokangaspaloja. Haluaisiko joku niitä tai antaisiko joku vinkkiä, mitä niille voisi tehdä. Tyynynpäällisiä en tee, niitä on jo ihan liikaakin!

Joskus olen miettinyt, kun kaikki kehuu mummojen pihoja, miten siellä kukkii jatkuvasti jokin kukka. No, niin kukkii meilläkin, ainakin vuohenputki, koiranputki, voikukka... No, kukkii meillä ns. oikeatkin kukat. Tällä hetkellä esim. unikot. Olen joskus keräillyt noita siemenkotia talteen tehdäkseni niistä jotain askartelujuttuja. Mutta jotenkin nyt vasta huomasin, miten kauniita ne todella ovat!! Täytyy keräillä noita enemmän ja jospa vaikka sinipallo-ohdakkeen kanssa tekisi jotain kivaa. Vuosi sitten heittelin pölyyntyneitä kuivakukkajuttuja pois, joten nyt niitä voisi taas tehdäkin.

Mutta tällaista tällä kertaa. Töissä olin tällä viikolla kolme päivää ja kierreltiin metsiä ja löydettiin kaikenlaisia kivoja kasveja, joita piti opetellakin tunnistamaan. Harmi, kun en jaksanut kantaa kameraa mukana, mutta olin kuitenkin sellaisessa flunssassa, että hyvä, kun metsässä pääsin kävelemään. Lisäksi upotin toisen kumpparin suo-ojaan, kun eihän minun jalat yltänytkään ojan reunalta toiselle. 

Neulomista olen ihan vähän harrastanut. Nyt alkaa vaan Haruni-huivin malli jo kyllästyttää. Mutta kun en osaa aloittaa muuta työtä ennen kuin se huivi on valmis!!

Nyt siivoamaan ja hyvää viikonloppua toivottelee

Pami

Kauheesti kuvia...

Ihan ensin kiitokset heille, jotka ovat kommentoineet, että olen ahkera!! Itsestä tuntuu, ettei mitään saa aikaan, rahaa palaa ja muutenkin hommat ovat retuperällään.... Mutta ehkä tässä jossain vaiheessa saa itsestä niskasta kiinni ja aloittaa taas ns. kunnon elämän :-).

Viime viikonloppuna meillä olisi pitänyt olla juhlat: neiti E valmistui matkailupalvelujen tuottajaksi ja lauantaina sai vielä valkolakin. Juu, mutta meillähän ei juhlia saanut järjestää. Neiti oli niin kovana, että ketään ei saa kutsua, joten ei sitten kutsuttu ja mentiin itse naapuriin, jossa toinen kaksosista pääsi ylioppilaaksi ja toinen valmistui ammattiin. Siellä mäkäräiset söivät minut täysin verille kaulasta ja korvista ja jostain nappasin vielä kesäflunssankin. Sitä olen nyt potenut muutaman päivän. Muuten vielä menisi, mutta yskä on aivan kauhea. Välillä tuntuu, että ihan tukehtuu!! Vaan vielä tässä hengissä sinnitellään. 

Ja sitten niitä kuvia:

Tässä kuvassa liisukkaa, tyttären valitsemaa begoniaa ja tuollaisissa kolmessa sinkkiämpärissä minulla on kolme pasuunakukkaa. Sinkkiämpärit ovat uusia, joten niistä puuttuu vielä se ruosteinen patinointi, mutta ehkä se sieltä vielä tulee: poika S on meinaan tehnyt jokaiseen ämpäriin pohjaan reikiä. Ja tuo viimeinen kukka on sitten meitin Hula :-).

Sitten tätä sikinsokin -osastoa. Vanha rautasaavi sai tänä vuonna kantaakseen tähtisilmää ja lobeliaa.

Akileijat kukkivat kauniisti.

Ja Wallu-parka kärsii kuumuudesta. Pitäisi taas tehdä turkinleikkausta.

Rappusten juuressa nupuilla on pioni ja jokin kärhö (miksi minä en koskaan opi laittamaan mitään ylös!!!) Ja omakasvattamissa daalioissakin on jo nuput.

Miljoonakelloja on ostettu nyt neljä roikkumaan. Aivan ihania!!

Ja perunakin on tehty. Jossain minulla pitäisi olla perunalajikekin muistissa, mutta isäntä osti siemenen, niin en muista mitä se on. Ei kuitenkaan Nikolaa. Sitä meillä on ollut parina vuonna ja se on turhan kova perunalajike, kun tykkään tehdä uuniperunajuttuja. Huom. koirat tykkäävät kovasti perunamaasta ja siellä niiden possukin näköjään köllöttelee. Sipuliakin on laitettu kahteen harjaan ja vielä on tilaa porkkanoille, mutta en ole vielä jaksanut laittaa niitä.

Ja talontauspenkki sai tällä kertaa kannoja ja verbenoita.

Yrttilaatikossa kasvaa persiljaa, tilliä, hernettä, salaattia, laventelia ja basilikaa.

Ja minun pieni, vaatimaton Lidlin kasvihuoneeni, joka on palvellut jo pari kesää. Siellä kasvaa tomaatit ja kurkut, tyttären chilit ja muutaman purkin taimet pitäisi jo istuttaa pihamaalle.

Viime kesänä siirsin puna-ailakkia ns. niitylle.

Ja aho-orvokkia. Ojakellukasta näkyy vasta lehdet, mutta eiköhän sekin viihtyne!!

Ja kuumahan on, läähättää Hulakin.

Ja sitten sisäkasveista: joskus olen olevinaan viherpeukalo, toisinaan sitten taas en. Jostain syystä vehka tykkää minusta :-). Pari vuotta sitten ostettu ja jaksaa ilahduttaa vieläkin kukinnallaan. Lotraan kyllä aika paljon vettä sille.

Mutta pientä neuleintoakin on, joten ehkä ensi kerralla jo jotain valmista. Lisäksi voisin tietysti kuvata ostamiani ihania lankoja. Olin neiti E:n kanssa Jykylässä, kun hän oli pääsykokeissa. Tulihan siellä sitten kierreltyä lankakauppoja ja kirjojakin lähti matkaan. Eli ei mikään turha reissu :-)

Helteisin terveisin Pami