Kun ei minulla vieläkään ole mitään valmista käsityötä näytettäväksi, niin tarinaa ihan jostain muusta. Sen verran eilen tuli langankulutusta katsottua, että vielä ollaan yli 60 gramman päivävauhdissa, vaikka muutama päivä on jäänytkin neulomatta.
Niin, noista linnuista. Ensinnäkin harakoitahan ne ovat, mitä täällä pihalla näkyy eikä variksia ja varpuset jäi kokonaan mainitsematta :-). On noita lintuja aina meillä ollut, joten ei niihin oikein kiinnitä huomiota. Noin viisi vuotta sitten vasta aloin niitä ruokkimaan, kun aikaisemmin pelkäsin, että kissat hätistelevät niitä, mutta kylläpä nuo kissat antavat olla lintujen melko lailla rauhassa. Ainakin nuo, jotka tuossa ruokintapaikan ympärillä pyörii. Pientä pelkoa tietysti on näin nautatilallisena, että jospa nuo tirpat tuo jotain tautia tullessaan, mutta ei ainakaan vielä ole mitään ollut, kop, kop (koputan päätäni eli maalaamatonta puuta...) Kesällä sitten kuhina vasta onkin, kun muuttolinnut saapuvat.
Kesäisin on aivan ihana seurata pelloillamme pesiviä (varmaan toistakymmentä pesää) töyhtöhyyppiä. Välillä tulee suorastaan surku niitä töyhtöhyyppäuroksia, jotka sitten paimentavat tien laidalla ja joka kerta, kun auto ajaa ohitse, yrittävät lentää toiseen suuntaan hämätäkseen autot pois pesiltä. Eikö ne jo monen vuoden kokemuksella opi, ettei ne autot sinne pellolle aja... :-))
Pari vuotta sitten ihmeteltiin erästä lokkipariskuntaa, joka aikaisemmin oli pesinyt pellolla sijaisevalla kivirauniolla. Kun kiviraunio sitten hävitettiin, luultiin lokkienkin lähtevän, mutta ei. Seuraavana kesänä pariskunta pesi aivan samalla paikalla pellolla! Siis ei aina voi kuin ihmetellä noiden lintujen ajatuksia ja tarkkuutta. Nuo töyhtöhyyppien pesätkin ovat aina suht samalla paikalla. Helppo paikantaa ja laittaa merkit, jottei traktorilla tule ajettua yli.
Kiitos noista kitarankielikommenteista. Poika oli tietysti ne vain heittänyt sykkyrään lattialle, joten eilen sain ne vasta selvitettyä. Metallisia sähkökitaran kieliä ne olivat. Pojallakin on aina sormenpäät rullalla, kun on vielä niin innokas soittamaan. Huomenna olis käytävä ostamassa akustiseen uudet kielet, on pari esiintymistä tiedossa ja soitonopettaja oli sanonut, että kielet on vaihdettava sitä ennen. Jos jotain askarteluohjeita löytyy, niin otan mielelläni niitä vastaan.
Niin, huomenna on jännä päivä: isännän silmäleikkaus. Tytär oli jo aivan varma, että iskä sokeutuu. Piti ihan topakkana kieltää puhumasta moisia. Mutta myönnettäköön, vähän jännittää minuakin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja tulis hyvä ajokeli. Sen verran tuonne Kuopioon on ajomatkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti