perjantaina, elokuuta 15, 2008

Pitkä matematiikka!

Meidän perheessä on ollut aina hienoinen vitsailun aihe se, että minä olen aikoinani kirjoittanut lukiosta pitkän matematiikan. En aina jaksa miettiä, mitä sanon ja joskus 1+1 onkin ollut kolme, jolloin porukoilla on ollut eri hauskaa.Vaan vieläkin pidän itseäni parempana matematiikassa kuin kielissä, mutta parin päivän sisällä olen huomannut, että matemaattiset kykyni ovat laskeneet nollaan.

Toissa iltana aloitin tehdä neiti E:lle säärystimiä ihanan Ullan ohjeiden mukaan. Malli ei vaan millään meinannut onnistua ja muutaman kerran aloitin ja purin ja aloitin ja purin... Tänä aamuna päätin, että viimeisen kerran kokeilen, sitten muutan mallia. Neitikin jo huomautti, ettei tarvitse tehdä liian vaikealla mallilla...

No, jos ei ihminen osaa laskea 66, joka on aloitussilmukoiden määrä, niin eihän siitä mitään tule!!! Tänä aamuna sitten vihdoin ymmärsin kuinka paljon silmukoita on 66:ssa...

Minäkö käsityöihminen... Muutaman kerran tullut mieleen viime aikoina....

Ja ettei tulisi kuvaton postaus, tässä meidän ohraa tällä hetkellä! Ei vielä pääse puimaan...

2 kommenttia:

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Olitpa tehnyt pehmoisennäköisiä huiveja! - Joo-o, noita virheitä sattuu itse kullekin, kaikenmoisia. Olenkin hokenut meillä, että äidille saa sitten aina nauraa, ei haittaa mitään! Parempihan se on, että hommat naurattaa, kuin jos ne itkettäisivät...

Outi kirjoitti...

Heh. Joskus 1+1 on kolme, joskus kaksi tai neljä =) Itsekin olen monta kertaa takonut päätä seinään ihan sen takia, että silmukat eivät täsmänneet.... vaikka kuinka laskin....