Tätä minulle ei tapahdu toista kertaa!!!

Pitää tännekin kirjoittaa, ettei tätä tosiaankaan tapahdu toista kertaa: lähdin eilen siis viemään poikaa Mikkeliin kitaraharjoituksiin. Poika oli jäänyt kirkolle isoiskoulutukseen, joten tarkoitus oli, että olen kello 17.40 kirjastolla, otan pojan ja hänen kaverinsa mukaan ja ajetaan Mikkeliin. Menin hyvissä ajoin kirjastoon ja etsiskelin luomukirjallisuutta! No, ihan sen takia, että opiskelijat ovat pyytäneet käsittelemään luomua jonakin päivänä. Niinpä opettaja opiskelee ensin luomun ja sitten opettaa opiskelijoilleen. Poikani tuli oikeaan aikaan ilmoittamaan, että ovat paikalla ja siinä vaiheessa kun näin hänen kaverillaan kitaran kädessään, niin muistin: minun pojan kitara on sitten kotona! Eipä enää ennätetty hakemaan kitaraa 20 kilometrin päästä, joten poika soitti opettajalleen ja sai sitten häneltä kitaran lainaan.

Vitsi, kun harmitti!! Olin vain pitänyt mielessäni, että pitää syöttää koira ja kissat, kun kotiinpaluu on kuitenkin vasta yhdeksän maissa.

No, tänään sitten on itse esiintyminen. Ja poika tulee koulun jälkeen ensin kotiin, joten eiköhän se kitara nyt lähde mukaan!

Kyllähän minä vähän stressaantunut olen...

Mutta nyt suunnittelemaan tunteja. Tänään olen taas kotona, kun on illalla tuo "keikka" Mikkelissä. Jossain vaiheessa pitäisi etsiä jotain siistiä päälle pantavaa. On sen verran isot kekkerit kuulemma :-).

Takapuoli puutui....

...mutta sitkeästi tein nämä osat sitten tänään valmiiksi. Tai siis tänään valmistui tuo reunaosa, takaosa on ollut valmiina jo jonkin aikaa. Kukahan nämä nyt vielä pingottaisi (tai tuota reunaosaa en taida saada mihinkään kunnolla pingottumaan) ja ompelisi sitten liiviksi... No, ehkäpä ensi viikon aikana. Siis kysymyksessähän on Novitan pyöryläliivi.

Aivan ihanahan tuota Puroa oli neuloa ja vain kahdessa kerässä oli pari solmua. Muistaakseni noista solmuista on Puron osalta valiteltu enemmänkin.

Muuta viikon tapahtumia: töitä, töitä ja töitä. Tosi rankka viikko, mutta nyt pitäisi vähän helpottaa. Huomenna ja tiistaina teen töitä etänä, kun joudun molempina iltoina viemään poikaa Mikkeliin Mikaeliin. Siellä on Mikkelin musiikkiopiston 50-vuotisjuhlat ja maanantaina on sound check ja tiistaina itse esiintyminen. Toivottavasti nyt muistan ottaa kameran mukaan ja saisin videoitua. On meinaan tosi upea esitys tiedossa kitarakvartetilla. Ohjeistuksena on, että puku pitää laittaa päälle. Mitähän äiti keksis laittaa päällensä...

Niin, ja uskomatonta kyllä, ajoin maanantaina uudestaan kameraan. Tällä kertaa vauhtia oli 6 km yli!! No, nyt olen muistanut vähän hellittää kaasujalkaa kameratolppien kohdalla. Samalla olen opetellut positiivista ajattelua jälleen: kun on pitkät työmatkat ja ajaa hyvin hiljaa, niin ei tarvitse olla niin paljoa kotona. Viimekin viikolla sain kulumaan työmatkoihin 15 tuntia tai vähän enemmänkin, jos lasken maanantaisen pojan haun Juvalta, jolloin se kamerakin räppäsi. Minä olen kyllä kuullut, että joillakin ihmisillä on harrastuksia ja sosiaalistakin elämää työpaikan ulkopuolella, mutta nehän on vaan pikkuseikkoja!! Niin ja kotona joutuu siivoamaan, leipomaan ja laittamaan ruokaa...

Täytyy myöntää, että tänä talvena olen katsellut hyvin tarkkaan työpaikkailmoituksia, josko niitä töitä olisi vähän lähempänä!

Kotitöistä tykkään kaikkein vähiten leipomisesta (sen jälkisiivouksen takia pääasiassa), mutta nämä muffinit ovat minun bravuurini. Ohje löytyy Valion Antoisaa arkea -keittokirjasta. Näihin muffineihin laitoin suklaarouhetta, sillai ihan kunnon sattumina. Ja parasta tietysti on tuo silikonivuoka! Aivan huippu.

2 munaa
2 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl kevytkermaa (tai kermaa tai kermamaitoa)
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Paista 200 asteessa 15-17 min.
Aina ovat onnistuneet, paitsi nyt repesivät vähän pinnasta. Olisko johtunut siitä, että tällä kertaa mittailin aineet vähän huolimattomasti...

Meidän neiti lähti sitten perjantaina Sallan poropuistoon ja on siellä 7 viikkoa työharjoittelussa. Vähän meinaa ikävä tupata...

Vaan nyt valmistautumaan huomiseen päivään. Loppuun "pakollinen" Harri :-)

Vielä tämän päivän aikana...

Toivottelen hyvää ystävänpäivää!!

Ystävät ovat
kuin lyhdyt polkumme varrella:
matka ei lyhene, mutta tie
näyttää valoisammalta.

Neulomisen alla on vielä pyöröliivi, ja sen valmistumiseen vissiin menee hiukan aikaa... No, olen minä yrittänyt ihan kovasti sitä neuloa, mutta paljonhan siihen reunukseen kerroksia tulee, etenkin kun teen sitä röyhelömäisempää reunusta. 

Ensi perjantaina neiti E lähtee Sallaan Sallan poropuistoon seitsemäksi viikoksi työharjoitteluun. Snifff!! Mitenkähän minä pärjään... Juu, neiti varmaan pärjää siellä oikein hyvin. Omaa pärjäämistä epäilen kovasti.

 

Muistin vihdoin ottaa monta vuotta vanhasta tulilatvastakin kuvan. Aina välillä saan sen kukkimaan! En vaan ole keksinyt miten se onnistuu, kun esim. viime vuonna se ei kukkinut. Vähän harvassahan noita kukkia on, mutta sen verran kuitenkin, etten poiskaan henno heittää.  

Viime keskiviikkona sitten SE tapahtui: liikennevalvontakamera herätti minut aamulla töihin mennessä. Valokuvaa odotin mielenkiinnolla, mutta eipä mulla ollut ylinopeutta kuitenkaan kuin 7 km/h, joten muistutushan siitä vaan tuli. Unohdin vakionopeuden säätimen liian korkealle, kun tulin kamera-alueelle. No, muistanpa tästä lähtien. Yleensä pidän säätimen noin 15 km yli sallitun, kun otan huomioon mittarivirheen. Juu, onhan se liikaa sekin, mutta kun työmatka kestää muutenkin tunnin, niin ei vaan viitsis junnata hyvällä autolla...

Mutta eipä tässä  sen kummoisempaa. Lähdenpä paistamaan vähän naudan lihaa ja syödään se sitten tortillojen kanssa. En tällä kertaa teekään perusjauhelihatortilloja. Viime viikolla söin ns. yliterveellisesti, kun koululla oli tarjolla torstaina matikkapaistia ja perjantaina borssikeittoa! Nyt sitten viikonloppuna on tullutkin syötyä vaan lihaa!! :-)

Ihanaa, kun poika S opettelee soittamaan Metsäkukkia -valssia. Ei muuten olekaan mikään kovin helppo kappale.

Minä vaan täällä päivittelen...

...mutta kukaan ei taida tietää siitä mitään!! Eli jostain kumman syystä ilmoitus päivityksistä ei mene GoogleReaderiin eikä Blogilistalle, mutta nyt sain yhden neuvon tuon päiväyksen muuttamiseen, jotta josko nyt onnistuisi! :-)

Nyt se onnistui. Minä se olin todella sohlannut tuon Ravelry-osoitteen kanssa eli syöte oli päin honkia. Kiitos, Villasukka, kun neuvoit tarkistamaan tuon syötteen!!! Mitähän meikä on taas miettinyt... En siis paljoa mitään!! :-)

Niin, edellisessä postauksessa on viime lauantaina päivitetty tarina kuvineen. Nyt ei tällä kertaa enempää! :-)

Virkattu sukka ja ostettu lankaa

Oli minulla suunnitelmissa blogata jo paljon aikaisemmin, mutta kun tää minun rakas oli tyttäreni matkassa ympärämpär, joten kuvatonta postausta en viitsinyt tehdä. Ja kun yhdessä vaiheessa suunnittelin moista, niin siitä olisi tullut sellainen valitusvirsi, että ajattelin ajatella muutaman minuutin pidempään ja tulin siihen tulokseen, että jääköön...


No, ei minulla missään tapauksessa ollut tarkoitus ostaa lankaa. Juu, olenhan jo monta vuotta ollut langanostolakossa (jostain kumman syystä lanka ei lopu ja yleensä se lisääntyy... :-)), mutta sitten tuli Tokmannin tarjouslehti + ihan liikaa aikaa. Aika tuli siitä, että jouduin odottamaan poikaa 2 tuntia kitaraharjoituksista. No, pakkohan se silloin on käydä ostamassa tarjouslankoja, eikö vain?!! (Kiitos kaikille etukäteen, jotka nyökyttelevät siellä päätään ja jopa kommentoivat, että totta kai! :-))


Koska tarjous oli 3 kerää kympillä, niin siinäpä miettiminen, montako kerää ostaisi. Koska lopputuloksen piti olla kolmella jaollinen, päätin ostaa yheksän!! Se, miksi päädyin siniseen juontaa juurensa siitä, että olen päättänyt pitää vaatteitani tietyssä värijärjestyksessä (juu, ja nyt kaikki voi nyökytellä, että hullu mikä hullu...:-))



- oranssi/keltainen (jostain kumman syystä näitä värejä on tullut kaappiin...)
- lila (muotiväri, joten tullut on kaappiin...)
- punainen (ihan minun väri...)
- vihreä (samoin minun väri...)
- ruskea (no, tää on ihan ehdoton!)
- sininen/vaalea



No, kun tuo viimeinen vaihtoehto on melko vähäistä, niin pitäishän siihen saada täydennystä. Juu, kuva näyttää enemmän lilalta, mutta luokittelen nuo langat siniseksi.

Luettelo on vain niitä päiviä varten, kun olen tilan ulkopuolella. Isäntä tykkäis nähdä minua vain haalarit päällä, kumpparit jalassa, huivi päässä ja vähintään näppylähanskat kädessä... (Mikä romantiikka...)
Ja sitten yksi tekemätön työ lopussa. Eli olenhan jo virkannut toisen noista sukista viime kesänä. Jostain kumman syystä toinen sukka jäi tekemättä, mutta nyt se on valmis!! Kuka sitä nyt töitään kesken jättäisi... ( Ei todellakaan ole ainut kesken jäänyt työ, vaikka aina kehuskelen, etten osaa aloittaa uutta, ennen kuin entinen on valmis. Juu, ihminen muuttuu.... ja maailma... ja muut... :-))
Sitten vihdoin aloitin sen Novitan pyöröliivin (en jaksa nyt linkittää!) ja muuten homma toimii, mutta ihmetystä aiheuttaa tuo suuri aloitusreikä. Kuulemma se pitää kursia myös lopussa kokoon. Äh! Miksi ei olisi voitu neuvoa aloittamaan siten, ettei NOIN suurta reikää olisi jäänyt... Ihmettelen minä vaan!
Värisävyt taas aivan päin prinkkalaa, mutta yritän valmiina kuvata ne oikein!

Ja sitten syömään!

Ps. Edellisessä postauksessa olevaa kissaa ei mitenkään kiusattu, vaan hän halusi työntää nenänsä kameraan!!! Kuten yleensä... :-)

Pss. Huom! Tässä postauksessa ei ole eläinten kuvia! Jätin ne nyt rauhaan :-)