Tälle ompelijalle ei kannata tuoda edes suoraa ommelta vaativia töitä!! Tuli ommeltua pojan huoneeseen verhot, kun hän halusi valkoiset verhot. No, äetee ei tietysti ihan valkoista kangasta ostanut, mutta vaaleaa kuitenkin. Aloitin verhojen ompelun sunnuntaina ja leikkasin ne sopivan pituisiksi ja koska kuviot oli kohdennettu, niin ompelin yläosat ensin kaikista neljästä verhosta (meidän kaikissa makuuhuoneissa on kaksi ikkunaa). Sitten laitoin työn jäähylle ja enhän minä enää muistanut maanantaina, että kaikki verhot on jo lyhennetty sopivan mittaisiksi. Joten rapsautin vielä yhdestä verhosta 40 senttiä pois. Se on tuo vasemman puoleinen verho!! Poikkisaumahan siihen piti laittaa, mutta ei se onneksi näy (ainakaan kuvassa :-)). Minulla on hyvä muisti, mutta hiukan vaan lyhyen näiveä!!!
Kierrätin sitten pojan huoneen vanhat verhot toimisto- ja askarteluhuoneeseen ja sainpa niistäkin huoneista verhot pesuun. Eipä niitä ole monta kertaa 20 vuoden aikana pestykään. Niin, kun meillä sisustetaan niin ahkerasti :-). Muuten minulta löytyisi noita verhojen "alaosia" eli 30-50 cm verhokangaspaloja. Haluaisiko joku niitä tai antaisiko joku vinkkiä, mitä niille voisi tehdä. Tyynynpäällisiä en tee, niitä on jo ihan liikaakin!
Joskus olen miettinyt, kun kaikki kehuu mummojen pihoja, miten siellä kukkii jatkuvasti jokin kukka. No, niin kukkii meilläkin, ainakin vuohenputki, koiranputki, voikukka... No, kukkii meillä ns. oikeatkin kukat. Tällä hetkellä esim. unikot. Olen joskus keräillyt noita siemenkotia talteen tehdäkseni niistä jotain askartelujuttuja. Mutta jotenkin nyt vasta huomasin, miten kauniita ne todella ovat!! Täytyy keräillä noita enemmän ja jospa vaikka sinipallo-ohdakkeen kanssa tekisi jotain kivaa. Vuosi sitten heittelin pölyyntyneitä kuivakukkajuttuja pois, joten nyt niitä voisi taas tehdäkin.
Mutta tällaista tällä kertaa. Töissä olin tällä viikolla kolme päivää ja kierreltiin metsiä ja löydettiin kaikenlaisia kivoja kasveja, joita piti opetellakin tunnistamaan. Harmi, kun en jaksanut kantaa kameraa mukana, mutta olin kuitenkin sellaisessa flunssassa, että hyvä, kun metsässä pääsin kävelemään. Lisäksi upotin toisen kumpparin suo-ojaan, kun eihän minun jalat yltänytkään ojan reunalta toiselle.
Neulomista olen ihan vähän harrastanut. Nyt alkaa vaan Haruni-huivin malli jo kyllästyttää. Mutta kun en osaa aloittaa muuta työtä ennen kuin se huivi on valmis!!
Nyt siivoamaan ja hyvää viikonloppua toivottelee
Pami
4 kommenttia:
Ainahan ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Kaunis verhokangas.
Verhonpaloistasi voisit leikata kapeita suikaleita ja virkata nyt niin muodikkaan maton.
Minäkin ihailin eilen noita unikkojen siemenkotia. Ne on todella kauniita.
Minähän en edes koske ompelukoneeseen, vaikka se on joskus tullut ostettua. Housutkin (vain omat) lyhennän käsin. Muut saavat lyhennyttää oston yhteydessä liikkeessä.
Mulle ei kans käy ompeluhommat. Erästä mekkoa ompelin monta vuotta ja aina kangas pieneni. Olisi lopulta tullut tyynynpäällinen, jollei ystävä oli ottanut itselleen. En tiedä mitä siitä lopulta tuli, tuluskukkaroko.
Viime vuosina olen housunlahkeet lyhentänyt nitojalla.
Noi siemenkodat on sitten kauniita. Pysyyköhän väri talven yli. Ikkunavälissä voisivat olla kivoja (jos on ikkunanväliä).
Lähetä kommentti