Nyt on ainakin kuvia...

Hohhoijaa, kun meinaa olla vähän väsynyt olo. Vielä on ollut yhtä opettelua tuo töissä käynti kolmen vuoden tauon jälkeen. Mutta työ on ollut mukavaa ja erittäin haastavaa. Ensin tuntui, ettei tule yhtään mitään, mutta nyt olen vihdoin päässyt juonen päästä kiinni, joten aina paremmalta tuntuu.

Sen verran tuo aika tuntuu olevan kortilla, ettei käsitöitä ole pahemmin tullut tehtyä. Hienosteluhuivia olen vieläkin neulonut! Mutta päätin tänään, että näin sunnuntaisin kirjoittelen kuitenkin tänne vähän kuulumisia. Eli välttämättä joka kerta ei ole käsityöasiaa!!

Viime maanantaina tuli sitten ensimmäisen kerran kokeiltua, miten sujuu työpäivä, sitten kotiin ruoanlaittoon ja sen jälkeen viemään poikaa kitaratunnille. Hyvinhän se sujui. Illalla kyllä vähän väsytti. Viimeksi kun olin työelämässä, ei minun tarvinnut kyyditä lapsia harrastuksiinsa, koska silloin isällään sattui olemaan samaan aikaan harrastuksensa.

Tiistaina oli neuletapaaminen Savonlinnassa. Aamulla kävin ensin kuvaamassa meidän sonnipoikia, niistä kuvia lopussa. Tarvitsin koulutusesitteeseen maatalouskuvia, joten meidän pojat joutui nyt sitten kuvauskohteeksi. Koululla, jossa opetan maatalousalaa, ei ole lehmiä eikä muitakaan eläimiä. Illalla kävin sitten töiden jälkeen piristäytymässä neuleporukassa. Mukavaa oli, kuten aina. Kiitokset jälleen kerran seurasta! Huomattiin Marjon kanssa, että ajellaan töihin samoihin aikoihin ja opeteltiin automme - Lulu ja Figaro - ja nyt voi tervehtiä mennen tullen jo kaukaa. :-) Minä ajelen aamuisin siis Savonlinnaan päin ja Marjo ajaa vastaan. Marjo ei vaan torstaiaamuna minua tunnistanut, kun olin silloin isännän autolla liikenteessä. Yritin kyllä kovasti huitoa! :-)

Muuten on sitten päivät menneetkin yhdessä hujauksessa, ettei pahemmin puikkoja ole käteen ennättänyt ottaa. Muutama silmukka aina silloin tällöin, joten valmista ei nyt sitten ole. Keskiviikkona käväisin kaupungissa ostoksilla ja sieltä tarttui käteeni uusin Novita, sitäkään en ole vielä kovin tarkasti jaksanut katsella, mutta pari tehtävää juttua löysin, joten piti sitten lehti ostaa. Kannattaisikohan tuo jo tilata, kun melkein kaikki lehdet ostan kuitenkin...

Torstaina tuli myös paketti Unelmakerhosta. Toinen kirja ja muistikirja saapuivat. Toinen, muistaakseni 201 virkkausideaa -kirja jäi vielä puuttumaan, mutta tulee sitten jälkilähetyksenä.

Ja tässä näitä meidän sonneja isosta pieneen. Nuo "kaulakorut" pienemmillä vasikoilla on juottoautomaattia varten. Pojat saa hakea automaatilta äidinmaidonvastiketta, kun nälkä yllättää.




Minä haluan edelleenkin uuden kameran ja kyllä se nyt tulee hankittavaksi. Nuo sonnikuvat ovat paljon parempia ja terävempiä, kun ne on otettu koulun kameralla. Tänään yritin kuvata meidän tikkaa, joka on pyörähdellyt aina pihassamme silloin tällöin. Eipä siitä paljon mitään erota... mutta laitan kuvan kuitenkin. Muutenkin aivan ihana seurata taas noita lintuja, on monta punatulkkua, mustarastaitakin on ilmestynyt useampi ja tietysti on kiva nähdä noita vähän harvinaisempiakin lintuja.
Lauantai-iltana tuli katsottua Borat, osa kuitenkin silmät kiinni! Eli nukahdin loppupuolella. Alkuosa oli ihan kiva. Täytyy jossain vaiheessa katsoa uudestaan...

Että semmoista. Nyt olis tarkoitus väsätä Anittalle pakettia...

Jospa seuraavan kerran olis paremmin käsityöasiaa.

Nyt minä arvon!

Ihan ensiksi kiitos kaikille osallistujille. Oli tosi mukava lueskella hyviä vinkkejä, mitä neuleelleni voisin tehdä. Saa nähdä tuleeko siitä ihan kokonaan valmista koskaan, kun nyt on myönnettävä, että on ihan pikkuisen vähän kiirus. Töiden alku on aina ollut sellaista sählinkiä ja niin se näkyy olevan nytkin....

Arvontaan käytän apunani tätä arvontageneraattoria.

Ja numeroksi tuli 32 ja arvontapaketin saaja on siis

Anitta
Onneksi olkoon! :-)

Laitapa yhteystietosi tuonne minun profiilin alla olevaan sähköpostiosoitteeseen ja mielellään tiedot, jos satut olemaan kovinkin allerginen jollekin, niin en turhaan laita pakettiin sellaista.

Arvonta päättyykin 6.4.

Nyt on sitten niin, että päätän arvonnan huomiseen iltapäivään, sanotaan vaikka kello 16.00. Näkyy menevän sen verran aikaa ennen kuin 20 000 kävijää on täynnä (mitähän liene ajatellut, kun arvonnan pistin pystyyn jo aikoja sitten...). Ja näyttää siltä, etten pahemmin ennätä bloggailla, kun tuli otettua se työkin vastaan. Haasteellista, haasteellista... Mutta ihan mukavaa! Ihan sen takia päätän arvonnan, että muistan sitten palkinnonkin lähettää jossain vaiheessa eli ensi viikolla.

Ja sitten jos joku sattuu bongaamaan tuon 20 000, niin paketti lähtee sitten hänellekin.

Käsityöt... etenee hitaasti, mutta varmasti. Ehkä sitten joskus... :-)

Hienostelua!

Laitanpas kerrankin kuvan vielä keskeneräisestä työstä. Katsotaan nyt, kuinka kauan menee ennen kuin saan valmiiksi, voin kertoa, että malli ja neulominen on HELPPOA! Jotenkin vaan nyt on iskenyt se kuuluisa neuleblääh!

Jouduin oikein pakottamaan itseni etsimään ns. kesälangoista jotain tekemistä ja löytyi tuollainen ohuen ohut Cewecin California Fontana. Mihinkähän tuonkin olen ostanut... Netistä ei löytynyt mitään, vaikka kuinka googletin langan nimeä, joten otinpa sitten oman "kirjastoni" käyttöön ja löysin sieltä KIRJAN! Siis nyt minä uskon ostavani aivan liian paljon tavaraa, kun en muista kaikkia ostoksiani. Kirja on Jane Davisin Knit Ponchos Wraps & Scarves ja siellähän oli vaikka kuinka monta hyvää mallia.

Tuo huivi on nyt sitten ihan kesäksi tarkoitettu ja lanka on kyllä aika veikeätä. Pinta on kivan näköistä, vaikka teenkin vain aina oikeaa.

Niin, välillä tietysti voisi virkata ja muutama ristipistotyökin odottelee ja pari palapeliä, joten voisihan tuon neuleblääh -ajan käyttää vaikka tehden muutakin kuin löhöten ja televisiota katsoen!

Tänään piti olla ensimmäinen työpäiväkin, mutta sain jäädä kotia, kun työhön opastaja olikin tullut kipeäksi. Huomenna sitten paremmalla yrityksellä. Kovasti kyllä odottelen työn alkamista, välillä innostuneesti, välillä vähän kauhistellen. Kuinka sitä taas pärjää...

Jotenkin näyttäis, että tänään moni lopettaa bloggaamisen ja käsitöiden harrastamisen!! Kauheeata!!

Ai niin, tänäänhän on APRILLIPÄIVÄ! :-)

Ihan pakko!

Juu, ei mitään käsitöitä, mutta pakko tulla kertomaan, että Ylellä on mielettömän ihana sarja nimeltään Lehmän vuosi. Tulee keskiviikkoisin iltayhdeksältä ja uusintana näin lauantaisin. Suosittelen lämpimästi! Vaikka sarjassa on humoristiseksikin tarkoitettuja piirteitä, niin ainakin maatalouspuoli on yllättävän realistinen. Sarjastahan on tullut aikaisemmin jaksoja ja nyt nämä näytettävät ovat ihan uusia. Miten olinkaan unohtanut moisen sarjan...

Ai niin ja näissä uusissa jaksoissa on Ismo Apell, joka on kyllä Juha Veijosen rinnalla yksi suomalaisista lempinäyttelijöistäni! Joten siitä lisää pisteitä kyseiselle sarjalle!

Vastailin...

...tähän kyselyyn!

Eikun muutkin vastailemaan...

Öh, olen nyt 28.3.2008 blogilistalla sijalla 666...

Onneksi en ole taikauskoinen!

Alle 10 kiloa...

Pienestä se välillä ihminen on iloinen: eli olen saanut neulontalankani määrän alle kymmenen kilon. Vähän tuossa olen huijannut, sillä mm. vaakalaput ovat vielä päättelemättä ja "arvontatuubi" on vielä lopullisesti valmistumatta, mutta silti!! Vaan en vielä osta lisää lankaa, sillä pari suunniteltua juttua odottaa valmistumista.

Niin ja onhan tuo Zetor -huivi vielä lopullisesti valmistumatta. Laitoin sen tänä aamuna pingoittumaan ja kun ei aina tiedä, milloin olen tällä koneella, mistä pystyn kuvia lataamaan blogiini, niin laitan ne nyt!! Huivi on tehty Pirtin kehräämön karstalangasta ja siitä puuttuu reunus, lanka ei riittänyt enää siihen, joten loppu on vain kolme kerrosta aina oikeaa. Lankaa meni 155 grammaa.















Toinen viime aikoina valmistunut on tämä ns. pujoteltu huivi. Ostin jo ennen joulua tuon pujottelupohjan ja langat, mutta jostain kumman syystä tuo ei oikein sytyttänytkään. Ihanan pehmeä huivi tuosta tuli ja on sitä varmaan jossain yritettävä käyttää...

Katsotaan nyt, saanko ensi viikonloppuna taas jotain aikaan, kun miehet lähtee Tahkolle. Minä jään tyttären kanssa kotia, kun hän menee lauantaina hygienipassikoulutukseen. Passi on hommattava kesätöitä varten, kun pääsee opettelemaan muikun paistoa paikallisen S-marketin pihalle.

Minun on taas katseltava tarkempaa noita maatalousjuttuja, koska ensi tiistaista lähtien olen maatalousalan opettaja. Eikä ole aprillipila, vaikka päivämäärä onkin 1.4. :-)

Minä pääsin töihin... lallallallaaa....

Ihan todella, olen aivan onnellinen!! Vihdoin tärppäsi. Työpaikka ei ole vielä täyspäiväinen, mutta tulevaisuutta ei koskaan tiedä... Nyt voi taas ostaa lankaa... Ei, kun siis ostaa tarpeellisia ja hyödyllisiä tavaroita! :-) Ei tuota eilenkään tullut Savonlinnasta muuta ostettua kuin pari isoa kollia vessapaperia...

Kuvia en nyt saa taas laitettua, mutta olen tehnyt huivin pujottelemalla verkkopohjaan lankoja (haasteellista...:-)) ja aloitin vihdoin Zetor-huivin teon. Se alkaa ollakin jo loppusuoralla. Muita käsitöitä, ruoanlaittoa lukuunottamatta, ei olekaan tullut tehtyä.

Remontti jatkui läpi pääsiäisen ja jatkuu vielä tänään. Sitten pitäisi olla taas tämän talven remontit tehty. Vaikka haluaisin minä kyllä makuuhuoneeseen uudet tapetit. Joo, ja olishan vielä noin "sata muuta paikkaa", joita vois vähän fiksailla... Vaan ihmisellähän täytyy olla haaveita ja unelmia...

Minä lupasin Sinille kertoa tuosta aiemmin tehdystä huovutetusta saippuasta. Otteet on otettu suoraan Ihana -lehdestä:

"Villapinnan avulla käsistä on helppo hangata tahrat, esim. liimat ja maalit. Saippuanpala ei myöskään likaa saippuakulhoa. Saippuan pinta on miellyttävä ja villa sopii pehmeäkuorisille saippuoille, jotka menevät käytössä mössöksi. Saippuan kuluessa pinta tiivistyy, kun se pesujen yhteydessä huopuu. Kun saippua on loppu, voi villakuoren käyttää vaikka siivouksessa"

Minä huovutin siis tuon yhden saippuan, mutta vähän huonosti, joten kannattaa katsoa, että sitä huopaa tulee ympäri saippuan. Muuten olen kovasti tykästynyt tuohon huovutettuun saippuaan, on se paljon siistimpi kuin normaali palasaippua. Ensin vain piti antaa perheelle käyttöohjeet, että kyllä sitä käytetään ihan normaalin saippuan tavoin! Ja huovutus tehdään ns. normaalisti: saippua villahuovan sisään, Marseille-saippuaa ja sitten vaan hankaamaan.

Sitten elokuvakatsaus: pääsiäissunnuntaina maltoin istahtaa television ääreen pidemmäksi aikaa ja The Queen tuli katsottua. Oli ihan hyvä elokuva, vaikka Charlesin esittäjä hiukan ärsytti. Minusta hän ei puhunut edes kunnollista englantia. En kyllä yhtään ihmettele, että Helen Mirren sai roolistaan Oscarin. Hän on HYVÄ!!

Vaan nyt on lähdettävä makkarakastikkeen tekoon. Ja linnuille on vietävä jyviä. Reppanat ovat taas tällä kelillä niin surkean näköisiä! Onneksi ei tarvinnut tänään ajaa autolla kuin kolmen kilometrin päähän viemään lapsia linja-autolle. Minunkin on myönnettävä, että keli on kurja!!

Arvonta edelleen voimassa...

Hyvää pääsiäistä!

Muutaman blogin jaksoin kierrellä, oli aivan ihania pääsiäistervehdyksiä. Minä laitan ihan tavallisen tekstin kaikille:

Munarikasta ja hauskaa pääsiäistä!!

Meillä jatkuu remontti tänään, lauantaina ja sunnuntaina valut kuivuvat ja maanantaina jatketaan...

Hyvää pääsiäisen odotusta!

Jotain olen saanut aikaan! Mallina Ullaneuleen kierrehuivi. Lankana Novita Pop ja puikot numero 7. Lankaa meni 190 grammaa.

Pientä säpinää on taas pitänyt: remontti ei ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan, kuten ei koskaan tässä talossa. Vanhaa kun korjataan, niin aina tulee yllätyksiä! Joten siinäpä se menee pääsiäinen, ei tarvitse paljon keksiä tekemistä!!

Katsoin viime perjantaina The Ganesin. Kyllä aika tarkkaan piti kuunnella, mitä Remu sanoi, mutta en jaksanut vekslata, vaan arvasin osan... :-) Muuten elokuva oli suht hyvä. Sanotaanko "ihan katsottava". Ehkä eniten häiritsi se, että elokuva kertoo Remun nuoruusvuosista ja loppuu ennen huippuvuosia. Ja kyllä Cissestä oli tehty vähän, sanoisko suoraan: yksinkertainen! Minua harmitti Cissen puolesta. Perjantaina on yritettävä istahtaa Queen-elokuvaa katsomaan!

Vaan nyt jälleen kahvinkeittoon ja siihen malliin... Siivottavakin olisi, on tulossa vieraita pääsiäispyhinä. Se on ihan kivaa, vaikka meillä nyt sattuukin olemaan vähän kiire aika! Oliskohan pääsiäiskoristeet kaivettava esille...

Tosi kivoja ehdotuksia on tullut tuolle putkilolle. Onneksi tuota lankaa vielä on, joten täytyy varmaan toteuttaa useampi ehdotus!

Arvontaa...

Laitanpas nyt minäkin arvonnan käyntiin. Lopetellaan sitten, kun 20 000 kävijää on täynnä.

Arvontaan voi jälleen osallistua ihan vain kommentoimalla, mutta jos innostusta riittää, voi antaa vinkkejä, mitä teen tuollaiselle tuubille, jonka neuloskelin joutessani. Itselläni on pieni idea, mitä siitä voisi syntyä, mutta kaikki ehdotukset otetaan vastaan. Tuubin koko on noin mitattuna leveys 20 cm eli piiri on silloin 40 cm ja pituus 75 cm. Neulomiseen on käytetty Lidlin efektilankaa ja puikot olivat numero 6. Ja eikun ideoita kehiin... :-) Palkinnoksi lähtee sitten varmaankin jotain käsityöhön liittyvää.

Mietittiin tuossa eilen isännän kanssa, kun oli kulunut 20 vuotta siitä, kun mentiin kihloihin, että meillekin kelpaisi ylimääräinen rakkausloma Tommy Tabermannin ehdotuksen mukaan. Voitais kyllä lähteä molemmat eri suuntiin lomailemaan. Maalaistalossa kun työ- ja vähäinen vapaa-aika ollaan yhdessä, niin joskus meinaa rasittaa! Nyt olen kyllä yksin kotona, kun isäntä meni kasvinsuojelukoulutukseen. Remonttimieskään ei tullut tänään. Taitaa vaan mennä tämä päivä siivotessa. Illalla on kyllä lähdettävä kirkolle hakemaan tyttö harrastuksista ja ruokakaupassakin olisi jälleen piipahdettava.

Huovutettua saippuaa..

Löysin huovutetun saippuan ohjeen Ihana-lehdestä 1/2008. Huovutus on tuo valkea-oranssi -juttu, mutta päätin laittaa omenasaippuanjämät tuohon päälle. Tuleepahan kulutettua nuo pienetkin jutut. Joo, jälkeenpäin tajusin, että tuonne sisäänhän nuokin kuuluu...

Kiitokset polvisukkakehuille. Voi olla, ettei ne viimeiset olekaan. Tytär jo kovasti katsoi niitä siihen malliin, että josko äiti pääsee taas töihin...

Ja lopuksi kiitos AnniTannille. Tein hänen ohjeen mukaan napolinpadasta pasteijoita. Hyvin ovat kelvanneet!!

Minun ensimmäiset...

... ja saattaa kyllä olla viimeiset - siis polvisukat. Olipa niissä neulominen, kun toinen piti neuloa kokonaan uudestaan. Sukat on neulottu Trekking pro nature -bambulangasta, puikoilla numero 2,5. Kivat ne on pitää jalassa, mutta se neulominen kyllästytti jo jossain vaiheessa aika tavalla.

Sitten mitäs muuta. Vaakalappuja on tullut neulottua, olen ahkerasti yrittänyt siivota ja lukenutkin olen. Huitasin viikonlopun aikana lukea kaksi kirjaa: Tuija Lehtisen Franseskan ja Mertzi Bergmanin Inspiroidu arjesta. Lehtisen kirja ei ollut oikein minun makuuni, mutta tuo Bergmanin kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Siinä kirjassa oli myös tehtävä, mitkä asiat antavat minulle energiaa. Piti listata 20 asiaa. Luettelenpa ne tähänkin, järjestys epämääräinen:

1. Siisteys ja järjestys
2. Neulominen + valmiit työt
3. Askarteleminen + muut käsityöt
4. Kauneudenhoito ja hiustenlaitto
5. Elämää helpottavat omat niksit
6. Muiden antamat niksit
7. Hyvät elokuvat, etenkin komediat
8. Hyvä musiikki
9. Kun keksii "turhille" tavaroille käyttöä
10. Lukeminen
11. Hyvä ruoka, etenkin kun oppii laittamaan itse jotain uutta ja hyvää
12. Savonlinnan neuletapaaminen
13. Kasvit, puutarhanhoito
14. Kissat
15. Koira
16. Luonto
17. Lasten kanssa nauraminen ja hassuttelu
18. Tanssiminen
19. Uusien asioiden oppiminen
20. Ystävien seura, puhelut, sähköpostit

Katsoin myös viime viikon aikana kaksi suomalaista elokuvaakin. Toinen oli Kaksipäisen kotkan varjossa, joka toisaalta oli hyvä, toisaalta hmmmm.... en oikein osaa sanoa, mikä siinä häiritsi. Eilen aamulla katsoin sitten Lupaus -elokuvan, jota miehenikin oli kovasti kehunut. Se on hyvä!!! Tuli noita elokuvia katsellessa mieleen, etten enää yhtään ihmettele, miksi täällä päin ei oikein pidetä, kun maita ja rakennuksia alkaa siirtyä venäläisomistukseen. Seuraava elokuva, minkä olen suunnitellut katsovani on Ganes. Vilkaisin sitä eilen vähän tyttären katsoessa ja pelkään pahoin, etten kyllä saa mitään selvää Remun puheesta.

Viikonloppuna sain myös sen verran aikaan, että vaihdoin kahteen kukkaan mullat ja laitoin persiljaa kasvamaan. Muistan, kun oli aika jolloin en itse voinut sietää persiljaa ja tilliä, nyt ne ovat koko perheen herkkuja! Olen löytänyt myös aivan uuden ihastuksen: viinisuolaheinän! Nam, nam. Voiskohan sitäkin kasvattaa itse, en ole vielä asiaan perehtynyt.

Tänään alkoi pieni navetan remppauskin. Yksi sonnien karsinoista täytyy korjata ja meidän vakituinen remonttimies tuli sitä tekemään. Joten täytyy tästä lähteä suunnittelemaan viikon ruokalistaa. Illalla kauppaan, kun vien poikaa kitaratunnille.

Lumikide kyselee, minkälaisia lepokauhoja kullakin on. Minulla on tuollainen, muutaman vuoden se on majaillut hellani vieressä kovassa käytössä. En yhtään muista, mistä olen tuon ostanut.

Oletteko huomanneet!

Tällainen pikainen kirjoitus, että saan nuo sivulaatikotkin päivitettyä, mutta ajattelin kertoa, että nyt on sitten tullut Unelmakerhokin markkinoille. Pitihän tuolta kaksi kirjaa tilata, kun halavalla sai! Että silleen...

Vaakalappuja on valmistunut nyt 22 kappaletta. Tytärkin innostui neulomaan noita lappuja!Äiti on tyytyväinen :-). Harmi, kun aloitin ennenkuin huomasin tuon jämälankaprojektin.

Kun ei omia, niin sitten toisten!

Ihan pakko esitellä poikani hitsaustöitä. En tiedä, olenko riittävästi kehunut, mutta ainakin noin tunnin välein käyn ihailemassa tuota tuikkukynttelikköä. Ja oli poika saanut kehuja opettajaltakin. Olen taas niin ylpeä!!!! Tuo risuaitakin on ihana. Se on jotenkin uunissa muovitettu ja aivan ihanan tuntuinen kädessä. Oliskohan poika tullut äitiinsä! No, isä on kyllä myös hyvä hitsaustöissä, joten kai sitä kädentaitoa on tullut sieltäkin. Isännän mukaan hitsari tarvitsee tiettyä rytmitajua, että tulee kunnon jälkeä. No, musiikkimiehenä pojalla on kyllä rytmi hallussa. Ja sit minun tekeleet. Näihin tulee kyllä vähän himo. Yhdeksän on valmiina ja kymmenes tulossa. Laput on vähän reiluja, joten ajattelin kaivella kaikki Seitsemän veljestä -langat ja tehdä kokonaisen peiton hyväntekeväisyyteen.
Sain laitettua taas kuvia, kun olen vanhaalla koneella. Uusi on niiiin epävakaa vielä, että vaihdellaan nyt konetta aina tarvittaessa.

Harmittavaa, kun olen huomannut, että aika monet blogit ovat menneet salasanojen taakse tai sitten lopettavat kokonaan. Vaikka en aina jaksa kaikkiin tilaamiini blogeihin joka päivä täysin paneutuakaan, minusta niitä on mukava lueskella, vaikka aina ei olisikaan juttua käsitöistä tai muistakaan maailmaa mullistavista asioista. Välillä kyllä tuntuu, ettei tässä minunkaan blogin pidossa ole mitään järkeä, jos esiteltävänä on vain 20 x 20 cm lappuja ja vielä päättelemättömiä... :-)

Tämä on paha uutinen kaikille sukkapuikkojen omistajille!

Uuden koneen rukkaus jatkuu taas...

Olin lomalla: löhöilin, neuloin ja tuijotin telkkaria, tein ruokaa ja siivosin! Tulin kotiin, olen ihan väsy. Jatkoin ruoanlaitolla, siivoamisella ja neulomisella ja vaihteeksi pyykinpesulla. Haluu pooooiiiiissss....:-)

Joo, tuo alku on kirjoitettu pienellä huumorilla, sillä kolmen päivän loma meni tosiaankin ihan minun itseni ehdoilla. Miehet olivat laskettelemassa kaikki päivät ja tytärhän olikin sisareni perheen luona. Ruoatkin olivat hyvin yksinkertaisia, joten niissä ei mennyt pahemmin aikaa.

Ja sitten taas tuli jälleen todistettua, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Viimeisenä lomapäivänä eli eilen ahdoin jääkaapista kaikki syömättömät fetajuustot ja oliivit pizzan päällä naamariin ja kylläpä illalla janotti, mutta kun oli niin turvonnut olo, ettei jaksanut juoda edes vettä!! Kyllä minä sitten pakotin kolme lasillista vettä kurkusta alas ja helpottihan se. Tämä aamu oli ihan hyvä!! Kuka käski syömään kaiken suolan....nuukuus!

Niin, olen neulonut niitä ns. vaakalappuja. Ne ovat oikein hyviä lomaneuleita, niitä voi tehdä parin oluttölkin jälkeenkin...:-) Ja toisen polvisukan sain valmiiksi, sen suuremman purin ja aloitin sitten uudestaan. Nyt ovat sopivan kokoisia.

Kuvia en voi vielä laitella, kun tämä on nyt ns. uusi kone, jolla touhuan, enkä vielä ole ennättänyt opettelemaan systeemejä riittävän hyvin. Kiertelen nyt sitten vain kurkkimassa toisten blogeja ja yritän kirjoitella kommentteja! :-)

Kirjoja, kirjoja...

Nyt on myönnettävä, että olen tuhlaavainenkin kaikkien muiden vikojen lisäksi! Ihan kuin se ei olisi selvinnyt tässä aikojen saatossa... Sitä tuli liityttyä sellaiseen kirjakerhoon kuin Jujuun. Ja eilen sieltä tuli erilaisia kirjoja! En ole vielä suurta mielipidettä saanut aikaan niistä, mutta koska rakastan kirjoja yli kaiken, niin sillä ei ole aina niin väliä, mikä hyllyt täyttää :-). Eli Jujusta tulivat kirjat: Ompele, kirjo, koristele, Sahalla ja siveltimellä sekä Suloiset sukat.

Sen lisäksi hyllyyni kotiutui Punokset puikoille. Alustavan vilkaisun jälkeen tuohon kirjaan olen tyytyväinen.

Savonlinnalaiset saavat tutustua kirjoihin kun nähdään seuraavan kerran.

Koolla on väliä!

Sain "luvan" olla hetken tietokoneella . Eilen tuli uusi aparaatti ja kuulemma tämä päivä meneekin sitten asennellessa siihen ohjelmia ja muutenkin jos sen saisi toimimaan...!!! Minä aina vähän pelkään noita uusia juttuja, kun juuri saatiin tämä vanha toimimaan suht moitteettomasti.

Kyllä se nyt on uskottava, että koolla on väliä! Tekniikka ei enää riitä... Niin, kysehän on siis puikkokoosta, neulepuikkojen. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, että yhdestä polvisukasta tuli liian iso kolmosen numeron puikoilla. Kävin sitten ostamassa 2,5 numeron Addin puikot ja pienempäähän niillä tulee. Eli kai se sitten tuo isompi on purettava! :-(

Tähän vielä kuvausyritelmä meidän hömötinteistä, joita pihallamme on ainakin kaksi. Ihanan pieniä ja yllättävän kesyjä. Harmi, kun kamerallamme en saanut kuitenkaan parempaa kuvaa, vaikka kuinka zoomailin.

Mäntyharjun keikka meni eilen hienosti. Kyllä voi taas olla ylpeä omasta sekä kyydissä olleesta oman kunnan pojasta. Kitarat soivat oikein mallikkaasti.

Itselläni meinasi taas pinna palaa tuolla liikenteessä. Jos minä ajan vakionopeuden säätimen avulla n. 95 km/tunti rajoituksen ollessa 80 km/tunti, niin miksi minut pitää ohittaa ja jäädä eteen ajamaan hiljaisempaa vauhtia! Ei ymmärrä, ei!! Yleensä pidän vähän mittarin mukaan ylinopeutta, etten ainakaan jää jalkoihin, koska ohituspaikkoja on niukasti täällä päin. Tuo vakionopeuden säädin on vaan siitä "inhottava", että hyvin nopeasti huomaa, jos toiset ajavat vaihdellen nopeutta ja sitä tapahtuu aika paljon täällä päin, kun on noita kameroita tien poskessa. Kameroiden välissä mennään vauhdilla ja sitten painetaan ennen kameraa "jarrut pohjaan". Turvallista, just joo! Minä yleensä ajan aina kun mahdollista tuon säätimen kanssa enkä jarruttele enkä myöskään kiihdyttele ja se taitaa sitten ärsyttää muita tiellä liikkujia! Onneksi pystyn (vielä) pitämään malttia liikenteessä enkä sorru hurjiin ohituksiin tai ajamaan toisen takapuolessa kiinni. Turvallista matkaa kaikille! :-)

Eilen tuli sähköpostiini viesti, että Punokset puikoille on laitettu postiin. Tulisikohan se jo tänään?! Tilasin kirjan Bookylta. Oli edullisin, mitä netistä etsimällä löysin.

Tossut ja musiikkia!

Kiitos tossukehuista. Kyllä minäkin niistä tykkään ja aion tehdä toisetkin, kun itse en oikein tuosta harmaasta välitä. Täytyis vaan opetella paremmin tekemään taas tuota kirjoneuletta. Joskus olen sitä harrastanut, mutta nyt tuntuu, että jokainen silmukka on erikokoinen ja jostain vetää ja jostain löystyy...

Ohje on Ateljé Margarethan valikoimista. Itse ostin kyllä ohjeen lankoineen paikallisesta kangasliikkeestä ja hintaa tuli paljon enemmän kuin jos olisin tilannut suoraan tuolta Margarethalta. Pari viikkoa jouduin opettelemaan positiivista ajattelua: täytyyhän paikkakunnan kangasliikkeenkin elää! :-) Navia-lanka on yhdistettyä shetlannin- ja merinolampaan villaa, joten sekään ei ole ihan halpaa. Mutta tulipahan kokeiltua ja nyt on tossun ohje muokattavissa muihin lankoihin! Tuolla Margarethalla on minusta muitakin ihan kivoja malleja, mutta ensin on yritettävä käyttää nuo omat varastot mahdollisimman tyhjiin ja käyttää jo ostettuja neulelehtiä ja -kirjoja! Edelleenkin niitä haaveita ja toiveajattelua...

Eilinen päivä meni opiskellessa uutta mp3-soitinta. En ollut vielä aikaisemmin muuta tehnyt sillä kuin kuunnellut vähän radiota, mutta nyt lomaa varten tallettelin siihen musiikkia: Eaglesia, Phil Collinsia, Yötä, Apulantaa jne. Eli vähän erilaista musiikkia kuin muu porukka kuuntelee. Tyttö kuuntelee rappia ja poika heviä (josta minäkin kyllä tykkään) ja isäntä kuuntelee Novaa. Nova on muuten ihan hyvä, mutta välillä kyllästyttää se sama ohjelmakaava ja mainokset!

Ja nyt valmistautumaan taas muihin hommiin. Neljältä on lähtö sinne Mäntyharjulle.

Canto-huivi ja Navia-tossut

Meinas äsken tulla pieniä erimielisyyksiä kameran kanssa, mutta sainhan minä nämä kuvat otettua, kun eilen niin niitä lupailin.
Tässä ensiksi eilisen saavutus! Kun en muuta keksinyt, nappasin viime talvena ostamani Canto-langat, 15 numeron puikot ja aloin sutkutella. Ja tuollainen kolmiohuivihan siitä tuli! Lanka on ihanaa, mutta ei ollenkaan minun väristä, joten huivi menee lahjoitukseen. Onneksi muistin siskontyttöni 18 v. syntymäpäivät! Hänen väritykseen tämä huivi sattuu paremminkin. Ja hän tykkää pitää kolmiohuiveja. Ja oma tyttökin sanoi, että voisi olla hyvä syntymäpäivälahja.

Neulomiseen meni pari tuntia, kaikkine mietintätaukoineen. Olen huomannut välillä jääväni haikailemaan jotain kummallista ja silloin puikot pysähtyvät! Niin ja lankaa tähän huiviin meni kaikki neljä kerää eli 200 grammaa. Juu, en ole liittynyt lankahamstereihin, mutta tavoitteenani oli siis se 5 kiloa lankaa varastoissa!!! Haaveissa vainko oot mun... lalaalalalalaalala...

Ja sitten nää minun tossukkain, jotka pingotuksessa venyivät ihan käytettäviksi. Ei minusta taida olla kirjoneuleita tekemään. Toista tossukkaa piti neuloa kolme kertaa ennen kuin onnistui...














Nyt sitten taas pitäisi kehitellä, mitä seuraavaksi. Äidillä olisi nimipäivä maaliskuun puolella, mietin hänelle jotain tai sitten neulon jotain hyväntekeväisyysjuttuja. "Vaakalaput" on kivoja!

Olen yrittänyt tässä innokkaasti viikonlopun aikana kommentoida muiden blogeissa. Tähän asti olen ollut vähän laiskansiepreä, mutta nyt yritän päästä pois vitkastelusta. Eli yritän tehdä heti, enkä mieti, että sitten joskus. Eli tänään on silitettävä pyykit, vaikka kuinka on lähdettävä iltapäivällä kirkolle! Huomenna olisi vietävä poikaa Mäntyharjulle soittamaan kitaraa. Ihme laulu tuli taas jälleen mieleen: "Mäntyharjun pojat lähti reissulle...".

Vielähän tässä olis keksittävä käsityö lomallekin. Perjantaina isäntä vie tytärtä lukuunottamatta (menee siskoni luo) meidät pienelle lomalle Tahkolle. Ja sitä ennen käydään Kuopiossa shoppailemassa: pojalle on taas hommattava parit riittävän pitkälahkeiset housut. Kaikki viime syksynä ostetut ovat jo liian lyhyet tai vyötäröstä puristaa.

Hauskaa....

Kerron ihan ensiksi, että huomenna tulee kuvia neuleista!
Kulutin tänään yli
200 grammaa lankaa... :-)

Kymmenen käskyä - lasten suusta kuultuna
1. Älä varasta köyhiltä, jos he huomaavat. (Frida 6v.)
      
2. Älä anna vauvoille sipulia. Minä olen
 kerran kokeillut. (Thea 7v.)
      
3. Lyö toista vain jos on ihan pakko. (Henriette 7v.)
      
4. Älä puhu pahaa kenenkään selän vieressä. (Oscar 7v.)
      
5. Ole niin kiltti kuin pystyt, mutta muuten
 voit tehdä mitä haluat. (Glenn 6v.)
      
6. Kuuntele aina äitiä, ja sitä mitä
 äänensävyä hän käyttää. (Thomas 7v.)
      
7. Varjele itseäsi. (Kristin 8v.)
      
8. Jos joku lyö sinua, niin ole kuin et kuulisikaan.
  (Sebastian 6v.)
      
9. Rakasta Jumalaa tosi paljon, vaikka se on
  vaikeaa eikä häntä näy vaikka huutaisi
  "Tule esiin! " (Robin 6v.)
 
10. Älä himoitse aviopuolisosi asioita. Ja
  Äitienpäivänä pitää laulaa, muuten alkaa
  jumalaton meteli. (Tom 9v.)

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tässä on nyt sitten yksi koristeltu purkki. Ja tulipa keksittyä, mihin voi laittaa langanpätkiä! Nuo langat kiinnitin ihan erikeeperillä, mutta niinet pyörittelin purkkiin liimalakalla. Saa nähdä, miten kestävät.









Seuraavaksi Pami opettelee lukemaan ohjeita ja tekemään niiden mukaan. Jos ohjeessa lukee 3,5 numeron puikot, niin sitten otetaan 3,5 numeron puikot - ei kolmosen puikkoja. Niillä tulee liian pientä! No, näillä näkymin tytär suostuu pitämään nuo tossut. Ne on vähän napakat, mutta kestäväthän sitten paremmin jalassa. Ja voihan niitä varmaan vielä vähän venytellä... Toinen tossu on siis valmis, toinen melkein valmis. Polvisukan osalta en tiedä mitä teen, mutta siinäkin kävi niin, että ohjeessa luki 2,5 numeron puikot ja minä tein kolmosen puikoilla. Liian isohan siitä tuli! Jaa, miksi nuo kolmosen puikot kummittelevat nyt jatkuvasti. Siksi, että ne on ne puiset, joilla on todella mukava neuloa.... :-)














Ja sitten tää villatakki. Höh, kuvassa näyttää hassulta ja minä paksulta... En ole vielä tuota takkia pingottanut muotoonsa. Varmaan sekin pitäisi tehdä.

Kiharoista ei tullut nyt kuvia...

Ihana, kun paistaa aurinko - on pakko aloittaa siivoaminen. Mistä tuota pölyä tulee...

Ilmoitusasiaa!

Villatakki on valmis ja sopiva!

Toinen polvisukka on valmis ja liian iso!

Aloitin neulomaan tossua, joka on liian pieni!

Yksi purnukka on koristeltu, ihan kiva!

Mulla on uusi pää, laitatin eilen kiharat hiuksiin. Kivat!

Kuvia! Ei tule nyt, on pimeää ja synkkää, vaikka kello on yli yhdeksän! Äh!

Seuraavaksi minun pitäis...

Minä taidan muuttaakin tämän blogini nimeksi: Minun pitäis...

Paljon on taas suunnitteilla, pitäisi kai opetella vähän priorisoimaan :-) Laitan nyt pari kuvaa, mitä pitäis saada aikaiseksi.

Ensinnäkin pitäis saada valmiiksi tuo villatakki, siitä puuttuu vähän etuosaa ja hihat. Sen lisäksi pitäisi saada valmiiksi elämäni ensimmäiset polvisukat, mutta kun ohut lanka ja ohuet puikot aiheuttavat sormien kipeytymistä ja neulominen on muutenkin HIDASTA!

Sitten minun pitäisi keksiä tällaisille purkeille tehtävä. No, säilytyspurkkeja aina tarvitsee, mutta ajattelin kokeilla vähän koristella purkkia kuvilla ja liimalakalla. No, se on vielä pitäis kokeilla vaiheessa. Näitä purkkeja meille tulee noin yksi kuukaudessa eikä oikein hennoisi roskikseenkaan heittää...

Ja sitten pitäis käydä vielä tämä blogi lopullisesti lävitse - tai eihän sitä tarvitsisi, mutta kun haluan vähän tarkistella, mitä tänne on tullut kirjoiteltua. Ja laitella oikeat tunnisteet kirjoituksille.

Niin ja sitten pitäis miljoona muutakin asiaa, mutta eiköhän ne jossain vaiheessa valmistu. Yritän kuitenkin pitää käsitöiden tekoa harrastuksena, mutta välillä näköjään iskee pieni stressinpoikanen. Jospa tämä blogi kuitenkin pysyisi käsityöblogina.

En ole ilmoittautunut tänä vuonna mihinkään yhteiseen juttuun, kuten lankahamstereihin, mutta löysin viime syksyltä bloggauksen, jossa olen kaavaillut vähentäväni lankamäärän viiteen kiloon. Toivotonta, mutta kai ihmisellä haaveita voi olla... :-))

Eilen oli taas Savonlinnassa tosi mukavaa ja mieli piristyi kummasti. Kiitos kaikille seurasta!

Huoh...

Nyt ei tule sitten vieläkään kuvia, kun neulonut olen, mutten mitään valmiiksi saakka. Osasin tänään aloittaa yhden uudenkin työn, vaikka entinen odottaa tuolin vierellä...

Siis villatakkia neulon edelleenkin, hihat puuttuvat. Tänään aloitin polvisukkien neulomisen!! Halusin aloittaa jonkin pienemmän työn, jota jatkan sitten huomenna Savonlinnan neuletapaamisessa. Lankana on Trekking pro nature -villabambulanka.

Minä en taas ymmärrä ollenkaan, miten tää aika kuluu niin kauhistuttavan nopeasti ja mitään en saa aikaan!! Olen jopa osannut istua television ääressä aivan pyöritellen peukaloita. Taisin siirtyä suoraan syysväsymyksestä kevätväsymykseen!! Ja tänäänkin oli aivan mahtavan ihana päivä ulkona enkä sielläkään malttanut kuin pyörähtää.

Perjantaina käytiin sitten Kuopiossa ja isännän silmäleikkaus meni mainiosti! Minulla vain meinasi olla tylsää, kun neljä tuntia piti kiertää kaupunkia ympäri eikä millään meinannut keksiä mitään ostettavaa!!! Siis todella ei napannut mikään, vaikka kuinka kiertelin kaupoissa. No, ehkä minä pikkusen shoppailin - keittiötarvikkeita ja dvd:itä. Mutta kenkiä enkä vaatteita yhtään!! Niin ja sitten muistin, että Kauppahallissa on lankaliike ja sieltähän nuo polvisukkalangat lähtivät matkaan.

Ajan autolla jatkuvasti ja joskus olen työn takia ajanut autoa kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, joten kuvittelen osaavani ajaa autoa, mutta isännän kanssa on tehty sopimus, että silloin kun hän on mukana, hän ajaa. No, nyt minun piti ajaa auto pois Kuopiosta ja olin aivan hiestä märkä ja ajoin jopa punaisia päin Kuopion keskustassa, kun jännitin niin paljon! Onkohan isäntä joskus maininnut, etten osaa ajaa... Ehkä joo, muutaman kerran. Kun kerroin omassa pihassa, että jännitin koko matkan, niin isäntä ihmetteli, kun eihän hän ollut sanonut mitään. Eikä kyllä sanonutkaan. Minulla taitaa olla vähän huono itsetunto!

Niin, isäntä lähti heti perjantai-iltana traktorihommiin (lumen linkoukseen) ja muutenkin on touhunnut käytännössä ihan normaalisti. Tänään vaan joutui kaivamaan aurinkolasit esiin, kun silmät ovat kuulemma vielä vähän valonarat.

Lauantai-iltana tuli katsottua sitten ostamani ihan hauska elokuva, Klik, jossa pääosassa Adam Sandler. Ostin myös Elisabethin, jonka olin sekoittanut Queen elokuvaan. Onneksi en ostanut kuitenkaan tuota jälkimmäistä mainittua, kun se tulee Canalilta kohta puoleen. Dvd:t oli tarjouksessa 7,99 euroa kappale. Ei minusta paha hinta ollenkaan.

Joo, mutta jos tässä muutaman päivän sisällä tulee päivityksiä, mutta ei kirjoituksia, niin olen ajatellut jossain vaiheessa vähän "puhdistella ja muokata" noita alkupään bloggauksia. Toivon kärsivällisyyttä.

Nyt ruoanlaittoon ja poikaa viemään kitaratunnille.

Jatketaan vielä tirpoista :-)

Kun ei minulla vieläkään ole mitään valmista käsityötä näytettäväksi, niin tarinaa ihan jostain muusta. Sen verran eilen tuli langankulutusta katsottua, että vielä ollaan yli 60 gramman päivävauhdissa, vaikka muutama päivä on jäänytkin neulomatta.

Niin, noista linnuista. Ensinnäkin harakoitahan ne ovat, mitä täällä pihalla näkyy eikä variksia ja varpuset jäi kokonaan mainitsematta :-). On noita lintuja aina meillä ollut, joten ei niihin oikein kiinnitä huomiota. Noin viisi vuotta sitten vasta aloin niitä ruokkimaan, kun aikaisemmin pelkäsin, että kissat hätistelevät niitä, mutta kylläpä nuo kissat antavat olla lintujen melko lailla rauhassa. Ainakin nuo, jotka tuossa ruokintapaikan ympärillä pyörii. Pientä pelkoa tietysti on näin nautatilallisena, että jospa nuo tirpat tuo jotain tautia tullessaan, mutta ei ainakaan vielä ole mitään ollut, kop, kop (koputan päätäni eli maalaamatonta puuta...) Kesällä sitten kuhina vasta onkin, kun muuttolinnut saapuvat.

Kesäisin on aivan ihana seurata pelloillamme pesiviä (varmaan toistakymmentä pesää) töyhtöhyyppiä. Välillä tulee suorastaan surku niitä töyhtöhyyppäuroksia, jotka sitten paimentavat tien laidalla ja joka kerta, kun auto ajaa ohitse, yrittävät lentää toiseen suuntaan hämätäkseen autot pois pesiltä. Eikö ne jo monen vuoden kokemuksella opi, ettei ne autot sinne pellolle aja... :-))

Pari vuotta sitten ihmeteltiin erästä lokkipariskuntaa, joka aikaisemmin oli pesinyt pellolla sijaisevalla kivirauniolla. Kun kiviraunio sitten hävitettiin, luultiin lokkienkin lähtevän, mutta ei. Seuraavana kesänä pariskunta pesi aivan samalla paikalla pellolla! Siis ei aina voi kuin ihmetellä noiden lintujen ajatuksia ja tarkkuutta. Nuo töyhtöhyyppien pesätkin ovat aina suht samalla paikalla. Helppo paikantaa ja laittaa merkit, jottei traktorilla tule ajettua yli.

Kiitos noista kitarankielikommenteista. Poika oli tietysti ne vain heittänyt sykkyrään lattialle, joten eilen sain ne vasta selvitettyä. Metallisia sähkökitaran kieliä ne olivat. Pojallakin on aina sormenpäät rullalla, kun on vielä niin innokas soittamaan. Huomenna olis käytävä ostamassa akustiseen uudet kielet, on pari esiintymistä tiedossa ja soitonopettaja oli sanonut, että kielet on vaihdettava sitä ennen. Jos jotain askarteluohjeita löytyy, niin otan mielelläni niitä vastaan.

Niin, huomenna on jännä päivä: isännän silmäleikkaus. Tytär oli jo aivan varma, että iskä sokeutuu. Piti ihan topakkana kieltää puhumasta moisia. Mutta myönnettäköön, vähän jännittää minuakin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja tulis hyvä ajokeli. Sen verran tuonne Kuopioon on ajomatkaa.

Ei tullut tänään aurinkoa...

Siis ihmisen ei kai tarvitse nukkua joka yö?!? Minä taas valvoin viime yön, olen aivan pirteä (vielä) ja ennätin yöllä miettiä kaikkea kivaa, mitä voisi tänne blogiinkin kirjoittaa. No, onneksi olen unohtanut jo melkein kaiken... :-)

Mutta ensin suora lainaus Anu Harkin kirjasta Viritetty, jonka lainasin eilen kirjastosta: "Opettele keräämään talteen kaikenlaista MMH-materiaalia (eli Mahdollisesti Myöhemmin Hyödyllistä). Juu, romuvarastot saattavat häiritä asuinkumppaneitasi, mutta älä anna sen lannistaa....jne." Entäs sitten, kun toinen kerää talon täyteen ja toinen kaikki aitat ja varastot täyteen... No, itse kirjassa ei hirveästi ollut minua kiinnostavaa, mutta sen päätin, että ensin tehdään noista romuista jotain ennen kuin haalitaan uutta tilalle. Alkaa näyttää jo taas siltä!!

Eilen oli kaunis päivä! Joten innostuin kuitenkin ottamaan kuvia. Ensinnäkin tässä ihanat nallukkaiseni, jotka sain viime Savonlinnan tapaamisessa Varpulta, hän toi ne minulle Helsingissä käydessään. Kiitos vielä kerran. En taida vaan ihan heti käyttää... ovat niin ihanat. Muuten miehestä sen verran, että kysyi jopa tänä aamuna, että menenkö Savonlinnaan?! Sanoin, että tapaamiset ovat kerran kuukaudessa, johon hän, että niin arvelikin, mutta kysyi varmuuden vuoksi!

Seuraavaksi kuvasin Kirsiltä saaman lahjan, jonka sain kovasta yrittämisestä. Tämä tuli aivan yllätyksenä, sillä olin jo unohtanut Kirsin blogissa olleen lukubongauksen. Mukana oli myös kaksi Royalin tummaa suklaata, joista toisen lapset ennättivät syömään ennen kuin ennätin väliin. Mur! Paketti oli kauniisti koristeltu (Kirsin poika) ja pieni keltainen pyykkipoikakin on tallessa. Ei vaan nyt kuvaan sekään mahtunut. Huomasin jälkeen päin! Kiitos vielä sinnekin. Minulle oli uusi sana tuo biscornu, mutta löytyihän sillekin selitys googlettamalla.

Sitten innostuin, kun kuulin, että viime viikonloppuna oli ollut pihabongausta. No, enpä ennättänyt sinne tietojani laittamaan, mutta yritin epätoivoisesti laskea meidän pihan lintuja. Pääsin viiteenkymmeneen ennen kuin tuskaannuin. Niitähän on meillä aivan älyttömästi. Osa käy lintujen ruokintapaikalla, osa piileksii pensaikossa, osa lehmuksessa ja osa pihlajassa ja missä sitten lieneekin. Kaikki eivät kerralla ole syömässä ja välillä närhipariskunta häätää tirpat pois. Bongattu on kuitenkin useampi kymmenen keltasirkkua, talitiaisia, punatulkkuja, variksia, närhiä ja niitä "mutanttitalitiaisia" eli hömötiaisia. Kun niillä ei ole sitä keltaista mahaosaa... :-)

Ja tässä vielä alekirjat ja lehdet, joita ostin, kun suutuin isäntään. Onneksi meillä ei kirjojen ostosta tule sanomista, ainakaan kovin paljon....




Lopuksi: löysin pojan huoneesta "aarteita". Nyt vaan pitäis miettiä, mitä niistä voisi tehdä. Onko kenelläkään tietoa, voiko vaihdetuista kitarankielistä tehdä esim. koruja? Ajattelin ainakin kokeilla. Molempia löytyy sekä sähkökitaran että akustisen kitaran kieliä (minulla ei harmainta hajua, mitä eroa niillä on...)

Katsoihan kaikki eilen illalla tulleen hyvän elokuvan "Love actually" eli Rakkautta vain. Ihana! Olen myös katsonut Canalilta Esikon mainitseman Holiday -leffan. Ajattelin ostaa sen ennen joulua itselleni dvd:nä joululahjaksi, en ostanut ja nyt olen oikein tyytyväinen.

Oliskohan tässä tämän päivän puminat...

Rauha maassa!

Ei olla tapeltu kahteen päivään!! Tai siis keskusteltu... :-)

Mutta tässä on tyttären kaulaliina, heh! Eli valmistui jo jonkin aikaa sitten, mutta erehdyin antamaan jo kaulaliinan tytölle ennen valokuvausta, ja sen jälkeen en ole nähnyt sitä kuin ohimennessä. Lankana oli siis Novitan Mambo, mallina 2 o, 2 n ja hapsut. Langankulutus oli niin, että 300 grammasta jäi 30 tähteelle.



Tässä on sitten minun villapaitani. Öh, eli jouduin purkamaan, kun en osannut lukea ohjetta. Yritin tehdä Kauneimmat Käsityöt -lehden kansikuvan puseroa ja eihän siitä mitään tullut. Minua jo ihmetytti kovasti erään merkin selitys: neulotaan nurin työn nurjalla puolella, oikein nurjalla!! Ja kun olin aikani oman pään mukaan soheltanut, purin koko helahoidon. Nyt minulla on kyllä menossa jo toinen pusero Novita-lehdestä. Siihenkin on jo upotettu 400 grammaa tuota Sirdar Juniper-lankaa.

Paljon olisi vielä kaikenlaista kuvattavaa kaikista jutuista, mutta jostain kumman syystä kuvausinto on kovasti laantunut. Tekisi mieli sitä uutta kameraa, josta on aikaisemminkin ollut tässä blogissa mainintaa, mutta jos sekään ei nosta kuvausinnostusta, niin turha ostos olisi sekin.

Juu, sain Kirsiltä ekoteko-haasteenkin. Nyt ajattelin sitä vähän kommentoida. En aio kukkasia ottaa blogiini, koska:
- en aio lopettaa lihansyöntiä ja maatalouden harjoittamista ns. "tehotuotantona" (tehokasta on, isäntä pistää aina pihalla juoksujalkaa...)
- aion edelleenkin asua meidän perheelle aivan liian isossa talossa ja polttaa puuta (sehän on nyt tutkittu pahimmaksi saastuttajaksi!) ja asua maalla
- aion edelleenkin ajaa autolla ne matkat, mitä pitääkin (meillä on kaksi autoa ja kolmas tulee melko varmasti parin vuoden päästä) ja jopa käydä Savonlinnassa kerran kuukaudessa huvittelureissulla :-). Matkoihin yleensä sisältyy vähintään kaksi asiaa, esim. lasten haku harrastuksista ja kaupassa käynti niputetaan - bensa on kallista!
- aion ostaa edelleenkin ne tavarat, mitä käytännössä tarvitsee (yleensä saan ne joulu- tai syntymäpäivälahjaksi mieheltäni, eli saan todella imureita ja leivänpaahtimia lahjaksi, en koruja tai muuta "turhuutta ja tarpeetonta")
- aion lomailla muutaman päivän vuodessa jossain muualla kuin kotona ja jopa ulkomailla (koska kotimaassa se ei ole lomailua, aina voi tulla "hälytys" kotiin)
- aion hoitaa metsiämme ja kaataakin välillä puuta, koska sitä kasvaa tilalle uutta (ja on toinen elinkeinomme)
- aion edelleenkin silloin tällöin ostaa vaihtelun vuoksi riisiä, persikoita, ananasta ja jopa muutaman purkin tonnikalaa

Silti aion:
- kompostoida, kuten viimeiset 15 vuotta
- harrastaa kierrätystä, kuten viimeiset 40 vuotta (pidin sisaruksieni vanhoja vaatteita 3-kymppiseksi asti, nyt olen jopa oppinut ostamaan omia!), kierrätän mm. lehdet, pienmetallin, paristot, pullot, mutta poltettavan jätteen poltan itse
- syödä kotimaista ns. lähiruokaa (tällä hetkellä ehkä noin 90 %) enkä haaskaa ruokaa, kaikki syödään, mitä taloon tuodaan!
- käyttää oman kunnan palveluita (tai naapurikunnan) mahdollisimman pitkälti
- harrastaa kotona television katselua (paha-paha, mutta en käy elokuvissa tai muissakaan tilan ulkopuolisissa harrastuksissa), neulomista ja kierrätysaskartelua
- sammutella valot ja käyttää energiansäästölamppuja
- käyttää vettä vain tarvittaessa (kun kolme omaa kaivoa eivät tahdo riittää normaaliinkaan käyttöön ja kunnan vettä ei taideta saada ihan lähiaikoina)
- pestä ylitäysiä astianpesu- ja pyykinpesukoneellisia, kuten tähänkin asti
- käyttää ruoanlaiton apuna mikroaaltouunia, vedenkeitintä ja aromipesää ja tehdä yleensäkin ruoat leivinuunissa (minulla on todella vähän käytetty, 15 vuotta vanha sähköhella)
- käytän kankaisia kauppakasseja ja koria, kuten tähänkin asti

jne. jne.

Myönnän, että minua on vähän alkanut ahdistaa tuo jatkuvasta ilmastonmuutoksesta puhuminen. Hyvähän se on, että puhutaan, mutta jotenkin tässä tuntuu syyllistyvän aina johonkin "pahantekoon", vaikka kuinka yrittäisi elää "luonnonmukaisesti"! Ja aina tulee uusia tutkimuksia, miten ei saa tehdä niin ja täytyy tehdä noin. No, eläkehaaveenani on päästä muuttamaan kerrostaloasuntoon seitsemänteen kerrokseen! :-) Juu, ja minulle tekisi todella hyvää pitää viikon mittainen tauko uutisten kuuntelemisesta!

Ja vielä tuli mieleen viikonlopun aikana keksitty niksi: koska emme käytä paperinenäliinoja vaan talouspaperia, ostamme sitä. Ja viikonloppuna luin niksin, että talouspaperirullan voi puolittaa veitsellä kahtia. Miksi minä en tuota aikaisemmin tajunnut!!

Tässä otsikko...

... ja täällä vinopino erilaisia kirosanoja kaikkine variaatioineen!!

Siis, mistähän taas aloittaisi. Pieni valitusjuttu kuitenkin. Neulomisista ja Kirsin haasteen vastauksista sitten joskus, kun taas jaksaa!

Minulla on MIES! Minä vaan harva se päivä jaksan ihmetellä, mitä minä sillä teen!! Kuvittelen, että hän hoitaa meidän talossa tekniikan!! En kuvittele enää!!

Muutamana yönä sitten pätki sähköt, ei ole mitään uutta, kun täällä maalla, keskellä korpea asutaan. Seuraavana aamuna ei toimi netti. Minä pönttö, örvelö sanon isännälle, että mikäköhän on vikana. Vastaus on kuten aina, käyttäjän vika eli minun! Muutaman tunnin kuluttua kysyn jälleen, missäköhän on vika, kun tyttärenkään netti ei toimi. Vika oli tällöin linkissä, ok! Minä hyväksyn vastauksen jollain lailla. Eilen aamulla kysyin, onko mies sattunut soittamaan huoltoon, koska netti ei toimi. On kuulemma soittanut, kiitos! Eli minun ei vieläkään tarvitsisi puuttua asiaan. Tänään minulta petti jo pinna jälleen kerran, ja kysyin, että haetaanko vanhainkodilta uudet miehet tarkistamaan asioita. No, mies vihdoin otti asian "käsittelyyn", soitti huoltoon ja meidän koneessahan se vika oli!!!!!!!!! Ei muuta kuin töpselit irti seinästä, "koneen jäähdytys" ja nyt tämä pelittää!!

Ja minä suunnittelin kerran jo repiväni töpselit irti, kun v...tti jo sen verran asia!!! Kun tiedänhän minä, että sekoavat elektroniikkalaitteet saa kuntoon, kun ottaa töpselin pois seinästä. Näin on tehty jo monta kertaa esim. meidän digiboxeillekin.

Mutta nyt on pientä väsymystä edelleenkin ja päätäkin vähän jomottaa, joten jatkoa myöhemmin...

Ei vieläkään valmista...

...mutta varmaan jo tänään valmistuu tytön peruskaulahuivi Mambosta. Ainakin yritän saada sen valmiiksi.

Mutta nyt olis aika laittaa tuo Nukkumatti oikeaan aikaan töihin! Minä en oikein pidä siitä, että hän jättää minut yksin valvomaan vielä kahden aikaan yöllä!! Kyllä se pitäisi töihin tulla kuten ennenkin eli ennen yhtätoista. Sen lisäksi vielä herättää aamulla kello kuusi päänsärkyyn ja korvakipuun, joka jäi edellisessä postauksessa mainitsematta. Kaiken huippu oli se, että olin aivan varma, että isännän kelloradio on päällä, kun kuuluu puhetta. Nousin istumaan, mitään ei kuulunut, jälleen laitoin pään tyynyyn ja puhetta alkoi kuulua. Siis minä kuulen harhoja. Ei se toisaalta mitään, jos on mukavaa juttuseuraa eipähän tarvitse yksin olla. No, leikki leikkinä. Mutta kohta on pakko lähteä käväisemään lääkärin luona, jos tämä olo ei ala parantua.

Katsoin muuten eilen aivan ihastuttavan elokuvan, oikein lällylällyn: Elisabethtown. Siis Orlando Bloom on IHANA!!! Muuten elokuvan juoni oli kyllä ennalta arvattava, mutta oikein sopiva neulomiseen. Naispääosaa esitti Kirsten Dunst. Pidän kyllä hänestäkin. Vaikka vähän kateellinen olinkin, kun pääsi Orlandoa pussailemaan :-))

Mutta saattaa olla, että tänään tulee toinenkin postaus, kunhan saan valmista taas aikaan, tai sitten ei...

Nyt en huomannut Canal-kanavilla mitään hyvää elokuvaa. Mutta saattaahan siellä olla "helmiä", joista ei tiedäkään. Eilen vähän harmitti, kun näin Tohtori Housen (en nyt saa päähäni näyttelijän nimeä, siis Hugh Laurien - heti tuli mieleen) vain osittain. Sitä nyt vahdin, milloin tulee uudestaan.

Niin, olen laittanut tuonne sivuun laatikon nimeltään Päivän paras. Päivitän sitä, kun päivitän tätä blogiani muutenkin. Löysin kirjan, jossa noita arjen letkautuksia on, ja ainakin minun huumorilleni ne sopivat vallan mainiosti! :-)

Sairas, sairaampi...

Tiistai-iltana alkanut päänsärky on jaksanut muistuttaa minua joka päivä - eri muodoissaan: välillä koskee päähän, välillä hampaisiin, välillä niskoihin ja nyt on ristiselkäkin taas kipeä. Jotain tautiahan tämä on, mutta kun kuume ei nouse, niin ei kai silloin sairas ole...

Perjantain shoppailut meni hienosti: Anttilassa olin vielä "rikas" ja ostin pojalle ja itselleni mp3-soittimet (alennetut hinnat) ja tyttärelle kannettavaan kassin ja hiiren (alennettu hinta). Mutta sitten iski jo nuukuus!! No, housut sain 10 eurolla ja muutama kirja tuli hankittua alemyynnistä, mutta suuremmat ostokset jäi sitten tekemättä. Olisko syynä ollut jatkuva jomotus hampaissa... Niin ja tytär osti 3 kerää Mamboa kaulaliinaa varten. Hän oli kuulemma hävittänyt minun akaisemmin neulomani pinkin kaulaliinan! No, jospa vaikka tänään kärsisi ottaa neuleen käteen. Takaraivossa jumpsuttaa kyllä vielä mukavasti, vaikka yhden Ibumaxin olen jo tänä aamuna niellyt!

Nyt huilaamaan!

Pieni "valivali" -tuokio!

Ihan vaan pikaisesti päätin tulla purkautumaan tännekin. Nyt on meinaan pinna ihan jonkin verran kireällä. En muistakaan, että näin ongelmallista olisi vähään aikaan elämä ollutkaan.

Ihan ensiksi: jos minulla ei olisi poikaa, niin minun puolestani saisi koko miessukupuoli kuolla sukupuuttoon. En ymmärrä, miten miehille voi olla tuo raha niin v..tun tärkeätä, että voidaan jopa vaimolle aina muutaman viikon välein huomautella, että kun sinulla ei ole mitään! Ja asun hänen talossaan ja ajan hänen autollaan, vaikka auto onkin minun nimelläni!! Ehkä tulee yleistettyä, mutta kummasti tulee vaan mieleen, miten aika moni mies vaan puhuu, että minun auto, minun talo, minun rahat.

Ja kun yrittää vähän puolustautua, että kyllä siinä kauppakirjassa minunkin nimi on, niin saattaa jopa kuulla sellaisen lapsellisuuden, että ei sillä mitään merkitystä ole tai muuta vastaavaa. Tekis nyt tosiaankin mieli laittaa avioero vireille ja tehdä ositus, katsoa miten äijän käy rahojensa kanssa. Eli jos muuttaa toisen kotiin ja vaikka kuinka on ostanut siitä osan, niin ei se ole minun koti, vaan sen toisen! Voi #¤&%&¤#/%¤/!

Mutta kiusataan ukkoa sen verran, että lähden kohta viemään tytärtä kaupunkiin ja "ihan vaan pikkuisen" sitten hävitetäänkin rahaa. Mitäs väliä sillä on, kun se raha ei kerran ole minun eikä tämä talokaan ole minun! Ajattelin ostaa itselleni kannettavan ja tyttärelle, pojalle ja itselleni Mp3-soittimet tai i-podit. Riippuu nyt siitä, miten innostutaan. Mihinkään ei olis kyllä varaa isännän silmäleikkauksen takia, mutta voihan hän sen nyt sitten peruakin! Vähän olen kostonhimoinen, mutta kun on 20 vuotta tuota p-jaskaa kuunnellut, niin nyt meni hermot!

Sain eilen aloitettua kuitenkin puseron neulomisen. Vähän meinasi tulla taas ongelmia ohjeen kanssa, mutta hyvin se lähti edistymään. 100 grammaa lankaa tuli neulottua!

Pannualusta!

Eilen tuli sitten väkerrettyä kahvipussi-
pannualunen loppuun päänsärky- ja muiden ahdistus-
kohtauksien välissä.
Kuvasin pannualusen molemmilta puolin.

Jostain kumman syystä tuo alunen ei vaan kestä kunnolla kasassa!!!








Katja taisi neuvoa, että kannattaa silittää silitysraudalla, niin pussien alumiinipinnat ottavat kiinni ja näin se voisi kestää paremmin kasassa. Muistankohan väärin... Täytyy kokeilla tänään, kun näkyy muutenkin tuo silitettävien vaatteiden pino taas kasvavan. Yleensä harrastan vaatteiden silitystä sunnuntaisin, mutta viime sunnuntaina oli niin paljon lakanoita mankeloitavana, ettei enää kiinnostanut seistä pidempään kodinhoitohuoneessa.

Isäntä kertoi, kun tuli eilen illalla kuoroharjoituksista, että nyt on jotain sellaista tautia liikkeellä, missä koskee kovasti päähän. Taitaa olla minulla se tauti. Onneksi tänä aamuna ei enää kuin vähän tuntuu päässä. En ole tarvinnut edes särkylääkkeitä, mutta pääni kyllä muistan koko ajan! Jospa tänään jaksaisi ottaa jo puseroneuleen käteen, kun tuli kerran ne langatkin hommattua. Tai sitten alan tehdä jotain aivan muuta...

Valokuvia on helppo ottaa kaamoslampun valossa. Valoa riittää! Sen takia kuvat on nykyisin otettu samassa paikassa toimistohuoneen pöydän ääressä. Myöhemmin keväällä voi taas tulla jo vaihtelua! :-)

Tämän väristä huivia minulla ei vielä olekaan...

Kun tuli tehtyä tuo "lupaus", että lankaa pitää kuluttaa 50 grammaa päivässä, niin kaivelinpa lankakätköistäni loput Red Heart Mozart color -langat ja neuloin vanhalla hyväksi havaitulla Ullaneuleen roosa-mallilla itselleni huivin. Ja kuvittelin käyttäväni kaiken langan: reilu 100 grammaa.











Tänä aamuna löytyi tuolin vierestä tuo pieni nyssäkkä, siinä on noin 10 grammaa lankaa. Koko huiviin ei enää hapsuja saa, mutta jos vaikka joka nurkkaan upottaisin nuo viimeiset... Vähän harmittaa...


Eilen oli mukava ilta Savonlinnassa. Opettelimme kahvipussien taittelua pannualusiksi Katjan ohjeiden mukaan. Vähän jäi homma kesken, kun taas suu kävi enemmän kuin kädet. Milloinkahan Pami oppisi sellaiseksi rauhalliseksi... Jostain kumman syystä aivan poislähtöä tehdessä, alkoi vihleksiä niskaa ja kun pääsin kotia, oli päänsärky jo aika voimissaan! Otin kaksi särkylääkettä ja vielä nukkumaan mennessäkin särki päätä! Minulla, jolla todella harvoin koskee päähän. Tänä aamuna vielä jomotteli ja otin yhden tabun. Nyt on vähän hömelö olo ja silmiä kirvelee. Olis vissiin suunnattava silmälääkäriin...

Isäntä teki rohkean ratkaisun (voi kuulemma vielä peruakin) ja aikoo mennä silmäleikkaukseen helmikuun alussa. Hänen on käytettävä jatkuvasti silmälaseja ja nyt on tullut mitta täyteen: kuulosuojaimet painaa sankoja, talvisin lasit huurtuvat navetalla ja muutenkin aiheuttavat ongelmia likaantumisineen ja maanviljelijöille ei suositella jatkuvaa piilolasien käyttöä pölyisten töiden vuoksi. Leikkaus kuulostaa kauhealta, mutta ei kestä nykyisin kuin hetken ja sitten lasiongelmat poistuvat. Toivottavasti. Jospa hänellä päänsärkylääkkeidenkin syönti vähenisi!

Tänään on varmaan pidettävä välipäivä neulomisesta, että saa tuon pään kuntoon. Jos aloittaisi vaikka kirppistavaroiden kokoamisen jälleen kerran. Milloinkahan minä vaan veisin ne tavarat... Pahimmassa tapauksessa ne pussit ja laatikot löytyvät ensi kesänä aitasta...

Lopuksi Positiivareilta lainattua:

VASTAPAINOA

Rakas äiti ja isä; Kirjoitan tämän kirjeen koulun
paperille, koska omat kirjepaperini tuhoutuivat
tulipalossa. Pääsin toissapäivänä pois sairaalasta
ja muutin asumaan poikaystäväni luokse. Ensi
keväänä teistä tulee isovanhempia.

Rakkain terveisin tyttärenne Pirjo

P.s. Mikään edellä mainituista ei ole totta, mutta
yksikään joulukuun tenteistä ei mennyt lävitse.

Ihmisten älykkyys?

Siivoilin tuossa sähköpostejani, niin löytyipä tällainen: 

Siinä tapauksessa ettet ole vielä vakuuttunut siitä,
että ihminen on tuomittu tyhmyyteen, tässä on
muutama esimerkki.
Ohjeet ovat aitoja,kulutustavaroissa nähtyjä.

Hiustenkuivaajassa:
''Älä käytä nukkuessa.''
(Se onkin ainut aika jolloin laitan hiuksiani.)

Saippuapalassa:
''Ohjeet: käytä kuten tavallista saippuaa.''
(Eli?)

Sipsipussissa:
''Voit olla voittaja! Ei ostopakkoa.
Ohjeet pussin sisällä.''
(Myymälävarkaan erikoinen)

Pakaste-valmisruoka-annoksessa:
''Tarjoiluehdotus: sulata.''
(siis ''ihan vaan'' ehdotus)

Silitysraudan pakkauksessa:
''Älä silitä vaatteita päälläsi.''
(Mutta eikö se säästäisi paljon aikaa?)

Tiramisu-jälkiruuan POHJASSA:
''Älä käännä ylösalaisin.''
(Liian myöhäistä...)

Nukahtamislääkkeessä:
''Varoitus: saattaa aiheuttaa uneliaisuutta.''
(Toivoa sopii)

Uunivanukkaassa:
''Tuote on kuuma lämmityksen jälkeen.''
(eikös se yö seuraa päivää?)

Maapähkinöissä:
''Varoitus: tuote sisältää pähkinää.''
(Kuka oli näin fiksu?!!)

Lasten yskänlääkkeessä:
''Älä aja autoa tai käytä muita koneita.''
(Liikenneonnettomuuksia voitaisiinkin vähentää rutkasti,
kun saataisiin kaikki ne 5-vuotiaat
hurjapäät pois ratista)

Lentokoneessa tarjoiltavan maapähkinäpussin kyljessä:
''Ohjeet: avaa pussi, syö pähkinät.''
(3. Lennä Deltaa.)

Useimmissa jouluvaloissa:
''Vain sisä- ja ulkokäyttöön.''
(Ja muita vaihtoehtoja on?)

Lapsen Supermies-asussa:
''Tämä puku ei mahdollista lentämistä.''
(No tästä nyt ei voi yhtiötä syyttää.)

Japanilaisessa tehosekoittimessa:
''Ei saa käyttää siihen toiseen tarkoitukseen.''
(Nyt nimittäin heräsi uteliaisuus, täytyy tunnustaa.)

Ruotsalaisessa moottorisahassa:
''Älä yritä pysäyttää sahaa käsilläsi.''
(Onko sellaista tapahtunut paljonkin?!!)

Palkintoja ja valmista!

Sain tällaisen Kirsiltä:

Kiitos paljon!

Säännöt: "Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

Suosikkilistallani on monia kymmeniä blogeja, joissa pyrin käymään aina päivityksien jälkeen. Välillä innostun kommentoimaan ahkeramminkin, välillä laiskottelen. Nyt en jaksa keksiä, kenelle laittaisin tuon tunnustuksen eteenpäin, mutta kaikille bloggaajillehan se kuuluisi. Katsotaan, saanko jonkinlaista listaa aikaiseksi!

Ja sitten valmistuneita. Tämä valmistui kyllä jo perjantaina, mutta en saanut aikaisemmin kuvaa otettua. Eli kaulaliina Jenga-langasta, ohje langan vyötteessä. Tyttärelle kaulaliina kelpasi ja minustakin siitä tuli ihan kiva, vaikka onkin noin yksinkertainen. Lankaa meni 100 g.

Ja kilo lankaa...

Tässäpäs tämä Novitan Jenga-langasta tehty torkkupeitto. Idean sain syksyn Novita-lehdestä (2007) ja koska paikallinen Tokmanni möi juuri tuota lankaa tarjouksessa, niin torkkupeitto oli saatava, vaikkei ollut niin tarvettakaan...

Koska ostin lankaa 1100 g, niin aloitin tekemään Jenga-vyötteen mukaista kaulaliinaa tupsuineen. Siihen menee ohjeen mukaan tuo loput 100 g.

Ainakin tässä vaiheessa olen reilussa 50 g/pv vauhdissa, mutta kohta on aloitettava ristipistotyöt ja virkkaamisetkin. Ja eilen tuli ostettua lisää lankaa... Mutta siitä joskus myöhemmin, kun tulee valmiita töitä kuvattavaksi, jos tulee...!

Muuten, olen löytänyt aamujeni ratoksi ja neuleajaksi uuden ohjelman, tai siis vanhan: Bill Cosby -showta näytetään KinoTv:llä joka aamu kello 10. Ihana sarja! Tulle ihanat nuoruusajat mieleen, kun tuota sarjaa aikoinaan katselin.

Niin ja anteeksi taas etukäteen, jos tulee haamupäivityksiä: tässä virittelen blogipohjaa hiukan! Yritän kyllä olla tekemättä haamupäivityksiä. Nytkin on aikaa reilu tunti muokata ennen kuin päivitys näkyy listoilla.

Minua ei saa laskea Lidliin....

Eilinen Savonlinnan neule- ja käsityötapaaminen sitten peruuntui, mutta minä olin kuitenkin kaupungissa, kun oli muitakin asioita. Rahathan siellä tietysti meni. Tulin siihen tulokseen, että kyllä se on perheen kanssa parempi kierrellä kauppoja, he eivät anna minun ostella mitään "turhuutta ja tarpeetonta". Jopa lapset ovat niin nuukia, että ilmoittavat aina minulle, että et osta! Vieläkin minä ihmettelen, miten olenkaan noin nuukat lapset kasvattanut, vai onkohan isä siihen "syyllinen"! :-)

Niin, Lidlissä piti tietysti käydä, ihan sen takia, että oli kolme tyhjää limpparipulloa palautettava... Olihan sinne muutakin asiaa: pikkulinnut lauloivat, että siellä olisi halpaa lankaa! Olihan siellä ja pitihän sitä ostaa paketti virkkauslankaa ja pari pakettia efektilankaa. Villalangat jätin nyt ostamatta ja ne virkkauslangat, joissa kimalteli! Ja sitten ostin sen, mistä olen jo kesästä lähtien haaveillut: laminointikoneen! En vielä tiedä, mitä sillä teen, mutta olen vain aina halunnut sellaisen! No, on minulla sille käyttöäkin, mutta siitä sitten, kunhan ennätän "leikkiä" koneen kanssa ensin. En ole vielä uskaltanut purkaa sitä pois paketistakaan, kun tänään on taas tiedossa pientä sutinaa. Eli ei malta keskittyä uusiin askarteluihin.

Kuulemma kohta tulee vieraita ja uuniakin on lämmitettävä, joten tämä tässä tällä kertaa.

Nyt se nurmikko...

Tässäpä nämä "nurmikkokuvat" nyt sitten on. Minusta ainakin näyttää paremmalta tuo vihreä tuolla kukkien välissä (joo, tuo on kuivakukka -asetelma) kuin pelkkä levy. Vähän kapoinen tuosta tuli, mutta en jaksa nyt uuttakaan neuloa, joten menköön noin.














Vasikat tulivat sitten eilen illalla kello yhdeksän jälkeen nälkäisinä kuin mitkä. Etenkin eräs Ylermi huuteli karsinassa kovasti sapuskaa. Nälkäiset vasikat, kun niitä on yli 20, eivät ole mitenkään miellyttäviä: ne syövät ja purevat haalarit, kumpparit, kädet ja töykkivät kovilla otsillaan. Onneksi ne rauhoittuvat sitten aikaa myöten, kun huomaavat, mistä tutista sitä sapuskaa saakaan.

Isäntä "asustaa" tämän päivän poikien kanssa navetassa opettaen ruokapaikan. Alussa on muutaman kerran opastettava automaatille syömään, mutta varmaan jo huomenna jokainen osaa käydä syömässä silloin, kun nälättää. Minä lähden kohta Savonlinnaan neule- ja käsityötapaamiseen. On lähdettävä jo hyvissä ajoin, kun on taas kaupunkiin asioita. Lupasin käydä kirjastossakin etsimässä pojalle Metallican kappaleiden nuotteja.

Lihapullatkin löytyi...

Heh, otsikko kertoo - ei ainakaan kovin paljon siitä, mitä kirjoittelen tänne. No, sen verran, että tein jouluksi lihapullia, sitten ne "hävisivät" jonnekin pakastimen uumeniin ja tänä aamuna tein vähän töitä, että löytäisin ne iltaruoaksi. Lisukkeeksi aion tehdä perunamuussia.

Mutta viikonlopun jutut: oltiin Tahkolla koko perhe. Miehet laskettelivat ja minä yritin pitää jonkinlaista seuraa tyttärelle, joka ei olisi halunnut olla meidän mukana. No, tulipa jälleen päätettyä, että nyt en lähde enää teinien kanssa lomailemaan. Helpommalla pääsee kotona. Kun olimme ns. omassa mökkiosakkeessa, joka on meillä joka 6. viikko, niin ruoanlaitoksi ja siivoamiseksihan se minun loma jälleen lipsahti. Ei vaan hennonnut käydä ravintolassa syömässä kuin kerran. Ja tytär halusi tietenkin syödä mökillä. Jostain kumman syystä olen kasvattanut todella nuukan tyttären!! :-) Luin jostain, että suomalaiset käyvät noin 3 kertaa viikossa ravintolassa syömässä. Minä käyn nykyisin saman verran noin puolessa vuodessa. Onneksi pidän jonkin verran ruoanlaitosta. Etenkin silloin, kun voi itse säveltää sapuskat.

Niin, mutta sain minä jotain aikaankin. Tein ns. ruohoa! Siis olen tehnyt jo aikaisemmin neuloen SandnesGarn Funnysta pääsiäisruohot meidän pöydille ja ikkunoiden väliin. Nyt keksin neuloa samanlaista salin kukkapöydälle, kun jostain kumman syystä muuten petsatun kukkapöydän taso on lastulevyä! Ja minusta se näyttää rumalta kukkien välissä. Nyt ruoho on pingottumassa, vähän pelkään, että tulikohan siitä liian pieni. No, sitten siitä tulee hyvä kaulaliina.

Kuvan laitan vasta huomenna! Samalla, kun neuloin ruohoa (siis ainaoikein) mietin, että jos joka päivä neuloo 50 g, niin vuodessahan siitä tulisi huikeat reilu 18 kiloa lankaa. Silloin jo saisin ostaa tänä vuonna huoletta uuttakin lankaa. Lankavarastonihan on nyt vain 12 kiloa. Joo, toiveajattelua. Ruohoon meni kuitenkin 150 grammaa ja useampi sata grammaa on mennyt jo virkattuun torkkupeittoon, jota teen Jenga-langasta. Siihenhän uppoaakin kilo lankaa!

Mutta ennen kuin aivan innostun, niin lähdenpä tekemään ruokaa ja viemään poikaa kitaratunnille. Tänään pitäisi vielä taloon tulla 22 uutta poikaa! Eli uudet ternivasikathan ne jälleen saapuvat! Muutama päivä taas pientä hulinaa...
Löysinpäs tämän pääsiäisruohokuvan vielä tänne loppuun. Tämä kuva oli eri paikassa kuin minun muut kuvani!

Jopas, jopas!

Alkaahan sitä valmistakin tulla, kun oikein tanakasti istuu telkkarin edessä! Kaverille tein toisen salomoninsolmuhuivin. Tämän lankoja en ole mihinkään laittanut. Sain häneltä kerän lankaa (50 g) ja kokonaan se meni; lopputulos on siis nolla grammaa lankaa. Nämä huivit olivat ns. tilaustöitä. Tein niin, että kun kerä näytti suht pieneltä, kerin sen virkkauspuolelta lähtien ja ns. loppupäästä otin hapsut. Sen jälkeen kerin jälleen ja jatkoin virkkaamista niin kauan kuin kerää riitti. Oliko riittävän sekavasti selitetty!? :-) Lankana Kitten Mohair ja muunnellut salomoninsolmut. Ohje löytyy mm. täältä Jouluruusu-huivin nimellä. Linkki johtaa Kauhavan Kangas-Aittaan.

Vähän meinaa tökkiä...

...tämä uuden vuoden aloitus, mutta eiköhän tämä tästä. Tänään oli ihan suht kiva päivä, kun meillä oli lomarenkaan kokous. Tarkoittaa siis sitä, että suunnitellaan, milloin lomittaja tulee meille ja milloin menee kolmelle muulle tilalle lomittamaan. Meillä vain isäntä on lomansaaja ja hänellä on nyt tänä vuonna huikeat 25 lomapäivää. Työpäiviä ei jääkään kuin 340. Minulla ei lomaoikeutta, kun en ole anonut! Ja en ole anonut, koska minun päiviini lomittajan läsnäolo ei vaikuta käytännössä mitenkään. Minä juoksen aina siellä, missä minua tarvitaan.

Kaverille teen salomoninsolmuhuivia, mutta jostain kumman syystä en saa noinkaan nopeaa työtä valmiiksi. Johtuu ehkä siitä, ettei nyt ole malttanut oikein keskittyä mihinkään. Tämän hetken innostus on kerätä ympäri taloa kirpputoritavaraa. Suunnittelin myös myyväni lankoja pois, että vihdoin pääsisin ns. uutuuslankojen kimppuun. Tuntuu, ettei henno ostaa uusia, kun entisiäkin on, mutta entisetkään eivät kulu sitten mihinkään. Tai kuluishan ne, jos jotain tekisi niistä...

Ja sitten poikkeus vahvistaa säännön: Novitan Jengaa tuli ostettua vielä uudenvuodenaattona ihan kivasti: 1100 g. Ostin nuo langat virkatakseni niistä torkkupeiton (ja kun sain halavalla).

Eli ei mitään kummoista tällä kertaa, mutta päivitin samalla tuon langankulutustaulukon. Itselleni oli yllätys, kuinka paljon olin kuitenkin lankaa käyttänyt vuoden aikana. Ostopuoli ei ollut niinkään yllätys... :-) Siis vähän mietin, onkohan tämä kallis harrastus, vai ei... Lisäksi kun tulee hommattua noita virkkauslankoja ja kirjoja! Välillä on käynyt mielessä jaksanko pitää tuota langankulutuspäiväkirjaakaan, kun välillä se meinaa stressata. Miinuspuoli on aina niin paljon pienempi :-). Tehtyjä töitä en jaksa luetella.