Aivan ihanahan tuota Puroa oli neuloa ja vain kahdessa kerässä oli pari solmua. Muistaakseni noista solmuista on Puron osalta valiteltu enemmänkin.
Muuta viikon tapahtumia: töitä, töitä ja töitä. Tosi rankka viikko, mutta nyt pitäisi vähän helpottaa. Huomenna ja tiistaina teen töitä etänä, kun joudun molempina iltoina viemään poikaa Mikkeliin Mikaeliin. Siellä on Mikkelin musiikkiopiston 50-vuotisjuhlat ja maanantaina on sound check ja tiistaina itse esiintyminen. Toivottavasti nyt muistan ottaa kameran mukaan ja saisin videoitua. On meinaan tosi upea esitys tiedossa kitarakvartetilla. Ohjeistuksena on, että puku pitää laittaa päälle. Mitähän äiti keksis laittaa päällensä...
Niin, ja uskomatonta kyllä, ajoin maanantaina uudestaan kameraan. Tällä kertaa vauhtia oli 6 km yli!! No, nyt olen muistanut vähän hellittää kaasujalkaa kameratolppien kohdalla. Samalla olen opetellut positiivista ajattelua jälleen: kun on pitkät työmatkat ja ajaa hyvin hiljaa, niin ei tarvitse olla niin paljoa kotona. Viimekin viikolla sain kulumaan työmatkoihin 15 tuntia tai vähän enemmänkin, jos lasken maanantaisen pojan haun Juvalta, jolloin se kamerakin räppäsi. Minä olen kyllä kuullut, että joillakin ihmisillä on harrastuksia ja sosiaalistakin elämää työpaikan ulkopuolella, mutta nehän on vaan pikkuseikkoja!! Niin ja kotona joutuu siivoamaan, leipomaan ja laittamaan ruokaa...
Täytyy myöntää, että tänä talvena olen katsellut hyvin tarkkaan työpaikkailmoituksia, josko niitä töitä olisi vähän lähempänä!
Kotitöistä tykkään kaikkein vähiten leipomisesta (sen jälkisiivouksen takia pääasiassa), mutta nämä muffinit ovat minun bravuurini. Ohje löytyy Valion Antoisaa arkea -keittokirjasta. Näihin muffineihin laitoin suklaarouhetta, sillai ihan kunnon sattumina. Ja parasta tietysti on tuo silikonivuoka! Aivan huippu.
2 munaa
2 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl kevytkermaa (tai kermaa tai kermamaitoa)
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Paista 200 asteessa 15-17 min.
Aina ovat onnistuneet, paitsi nyt repesivät vähän pinnasta. Olisko johtunut siitä, että tällä kertaa mittailin aineet vähän huolimattomasti...
Vaan nyt valmistautumaan huomiseen päivään. Loppuun "pakollinen" Harri :-)
13 kommenttia:
Just illalla kattelin noita puro-ohjeita, tulee kyllä ihana liivi! Harristahan on kasvanut komia nuori mies :D
On se Puro ihanaa lankaa ja tuo pyröryläliivi nätti :)
Nami, kivat värit, täällä ei ole puutunut mikään, ollaan ahkerasti lapioitu lunta :)
P.S.
Poika ja mies siivoamaan, pojat hyviä leipomaankin.
Juu, poika meillä aikaisemmin leipoikin, kun tykkäs täytekakuista ja minä en niitä tykännyt tehdä. Ja pojasta jotain apua aina onkin, mies ei meillä tee kotitöitä - äitinsä kouluttama poika! :-(
Kivannäköiset liivin osat! Ja Harri... suloinen. Mie ootan innolla töiden alkua, jo nyt. Mut myös jännityksellä, miten lähtee sujumaan työssäkäyntiarki. Eiks sillon saa lisätunteja vuorokauteen? ;)
Minä tykkäsin myös Purosta eikä tainnut 10:ssä kerässä olla kuin yksi solmu.
Ihanan näköinen liivi tulossa..
Kiitos huivi kommentista:)
Tuommoinen liivi minunkin on pitänyt tehdä. Eka pikkuneidille, ja katsoisin sitten, tykkäänkö itse. Jospa sitten Lankahamstereiden aikaan ensi kuussa... (Langat ovat nimittäin olleet varattuna jo viime vuoden puolelta.)
Eipä ole minunkaan Puroissani ollut juurikaan solmuja, ja minä olen sentään neulonut niitä aikasta monta! Kiva lanka!
Voitko kuvitella, että minä tein purosta villapuseron, kaulahuivin ja huovutetut lapaset eikä kerissä ollut yhtään ainoata solmua! Aika turhaa valitusta siis on solmuista porukalla. Niih! :)
Aivan ihana malli! Anoppi teki itselleen niin tykkää kovasti! :) Itse tein liivin puro langasta, on todella lämmin!
Liivi on tosi kiva. En kyllä yhtän ihmettele jos peffa puutui sitä reunusta tikuttaessa. Mä olen tehnyt noita kaks...
Mä kans joskus tuskailen pitkää (=n. tunti suuntaansa) työmatkaa ja kaasujalka painaa. Sit kerran laskin et jos ajan koko ajan 10 km/h ylinopeutta niin säästän ajassa jotain 5 min...
Lähetä kommentti