Erilaisia urakoita...

Viikolla olleiden tapahtumien jälkeen on tullut tentattua lasten ajatuksia niin paljon, että jopa hikeentyivät minuun todella! Kuulemma kaikki on hyvin ja kertoovat kyllä, jos joku asia mättää. Eli en aio edelleenkään juosta vanhempainilloissa kyselemässä, mitä lapsilleni kuuluu, vaan kysyn ihan heiltä suoraan itseltään.

Tämäkin viikonloppu oli mukava ja kuten yleensä ihan mukavasti työntäyteinen.

Urakka 1

Oli eilen puutalkoot. Isäntä kävi tekemässä polttopuita ja lapset pinosivat puut liiteriin. Vähän naputtivat, kun kuulemma jotkut pääsevät muutamalla kottikärryllisellä, meillä tuodaan puita traktorin peräkärryllä ja usealla. No, hyvin ne puut kuitenkin paikalleen menivät, kun neiti E kuulemma kertoili tarinoita samalla, mm. Ali Baba -tarinan. Minä pyörähdin paikalla pikaisesti, kun yritin siivota taloa asumiskuntoon ja lisäksi lämmittelin uuneja. Täällä oli siis tosi kyyyylmä, kun ei kolmeen päivään ollut leivinuunissa tulta. Eikä sähkölämmitystä vieläkään ole laitettu päälle!

Urakka 2

Siivottiin muutenkin, mutta tulipa siivottua vihdoin askarteluhuonekin! Vielä siellä on vähän tavaroiden paikalleenlaittamista, mutta kuitenkin! Siellä mahtuu jopa kävelemään, mikä on minusta hienoa! :-)

Urakka 3

Ommeltiin neidin kanssa opiskelijakämppään verhot. Ihana, kun lapset ovat aina niin innokkaita omaan asiaansa. Itsellä kuuden verhon ompelemiseen olisi mennyt noin...hmmmm... vuosi. Teimme tiimityötä, minä neulasin ja tytär ompeli, joten nyt ne on sitten ommeltu! Ja kankaat ostettiin perjantaina.

Kuvat kankaista:Ja minun käsityöt

Eli sain sitten villaisen kaulahuivin neulottua. Tässä pestynä: Viron villan tuoksu on melko voimakas. En jaksanut sitä pingoittaa tuon paremmin. Mallina on Morning Surf Scarf.

Lisäksi virkkasin neiti E:n valitsemista langoista hänelle oikein "nuorisopöytäliinan". Eli ei mikään pitsiliina vaan reilu villaliina pöydälle!
Täällä muuten on jotain kivaaaaa!!!!!


Ja nyt olis kyllä jatkettava urakointia silityksen muodossa! Kodinhoitohuoneeseen on kertynyt jo jonkinlainen kasa silitettävää.

Eikä oikein suomalaiset kuskit vakuuttaneet formuloissa! Paitsi Rosberg! Oli siis tänään suomalainen. :-)

Rahaa vai rakkautta ja rajoja!

Olen lukenut nyt tässä parin päivän aikana monta tekstiä, jossa vaaditaan rahaa. Johonkin, en ole oikein ymmärtänyt mihin. Kouluun, päiväkotiin, sairaanhoitoon, vanhuksille, mielenterveyshoitoon... ja vaikka mihin.

Nyt sitten vähän politikoin. Eli olisiko se rahan syytäminen joka paikkaan auttanut Kauhajoen ampujaa? Olen ymmärtänyt, että tekijä oli aivan "tavallinen nuori mies", josta ei päälle päin huomannut mitään. Itse olen opiskellut yli 30 oppilaan luokassa 80-luvun alussa. Olisiko minusta tullut erilainen 10 oppilaan luokassa? Entä vanhemmat sisareni ja veljeni, joiden luokassa oli aikoinaan yhtä paljon oppilaita.

Olen itse käynyt mielenterveyshoitajalla muutaman kerran, kun uuvuin työhöni. Entä jos en olisi käynyt niitä muutamaakaan kertaa, olisinko erilainen... Itse minun sinne piti hakeutua, auttajia kyllä olisi ollut muutenkin, mutta kukaan ei väkisin minua roudannut jututtamaan vierasta ihmistä. Entä jos en olisi läheisille missään vaiheessa kertonut, että olen uupunut!

Mutta miten kummassa vanhemmat, tai muut läheiset eivät ole huomanneet kuuden vuoden aikaista ihmisvihaa. Tätä minä kovasti ihmettelen. Olisiko vihan määrää voinut laskea muutamilla merkkifarkuilla tai muuten vaan rahan maksamisella, jos paha olo siinä perheessä on lähtenyt sen puutteesta! Aikoinaan ihmiset pitivät yhtä, kun rahaa ei ollut ja oli pula kaikesta. Onko nyt niin, että olemme liian rikkaita ja kuvittelemme, että yhteiskunta aina huolehtii kaikesta. Juu, tiedän, että Suomessa on paljon köyhiäkin, mm. eläkeläisiä (ja lähipiirissäni on sellaisia), mutta eikö täällä muka voi esim. harrastaa ilmaiseksi: kirjastot, luonto, liikkuminen (juoksu, kävely).

Jokaisella minunkin tutulla, joka natisee rahasta on puhelin, tietokone, lehdet, ruokaa, asunto... Autokin melkein kaikilla. Ja lomallekin on jokainen jossain vaiheessa päässyt. Lomailusta voisinkin näin osa-aikaisena maanviljelijänä ja maanviljelijän vaimona tehdä toisen kirjoituksen. Ilman lomaa ja vapaapäiviä pärjää melko pitkään... :-(

Olen surullisena lukenut mm. hallituksen ja ministereiden erovaatimuksia sekä sen poliisi-paran syyllistämistä, joka antoi aseen hallussapidon jatkua. Oma poikani haluaisi harrastaa metsästystä. Onko minun nyt kiellettävä metsästys tai sallittava se ja jos jotain sattuu, niin syytettävä hallitusta ja jotain yhtä ministeriä...

Olen tämän päivän aikana mm. kuunnellut pojan kanssa hänen mielimusiikkiaan (heavyä), jutellut ampumisesta, soittanut tyttärelle (joka oli kyllä melko hiljainen... hmmmm...) ja yrittänyt jutella, painaako joku mieltä. En minä tähän tarvitse hallitusta enkä ketään muutakaan virkamiestä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja olen antanut lapsilleni kunnolliset elämänarvot, joiden mukaan voidaan jatkaa elämää syyllistymättä tyhmyyksiin. Minusta ainoat syylliset näihin sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumiin, ovat ampujat itse.

Olen surullinen!!!

Ps. Olen saanut yhden kaulahuivin valmiiksi. Kuvia varmaan viikonlopun aikaan!

Sanaton...

....

Osanottoni uhreille ja heidän omaisilleen sekä muille Kauhajoen koulun oppilaille sekä kaupungin asukkaille.

Mistä kummasta näitä tekijöitä tulee...!!!!

Pyysin lupaa ja sain lainata tätä Turistilta:

Ensin Jokela ja nyt sitten tämä.

Onko ihan kaikkeen pakko ottaa mallia valtameren takaa? Mitä tapahtui suomalaiskansalliselle perinneleikille, puukkohipalle, sen synnyinseuduilla Pohjanmaalla?

Minä en kertakaikkisesti pysty samaistumaan näihin hörhöihin, jotka ryhtyvät päättömästi tussaroimaan kanssaihmisiään, hankittuaan ensin tuliaseen ja notkuttuaan verkossa. En.

Pistää väkisinkin miettimään kannattaako tällaiseen maailman omaa jälkikasvua tuottaa. Ei minua lämmitä ajatus siitä, että koulussa saattaa ipanalle tulla ysimillinen Burana otsaluuhun, jos naapurin Mikolla on paska päivä.

Tai että oma kakara niittaa naapurin Mikon.

Kiitokset!

Taas tällainen pikabloggaus: kiitokset tunnustuksista, joita olen tässä lähiaikoina saanut. Mieltä lämmittää kovasti! Ja nämä tunnustukset ovat kaikille, jotka blogiani käyvät lukemassa.


Tällaisia kiireitä on nyt ollut sen lisäksi, että olen tosiaankin käynyt kuutena päivänä "oikeissa töissäkin". Nyt oletan, että vähän rauhoittuisi nuo työkiireet. Voisi jopa neuloakin jossain välissä.... :-)
Tässä on kuvattu kaverin lehmät, meillähän ei noita lypsäviä olekaan.
Että tällaista tällä kertaa. Nyt jos vilaisis, mitä Strömsössä on! Ja vähän katselisi, mitä lapselle pakkaisi mukaan. Neiti muuttaa huomenna opiskelija-asuntoon. Ja äiti tuntee itsensä vanhaksi... :-)

Äidin turhat huolet!

Illan torkun ongelmat

Olen aina ollut pikemminkin aamunvirkku, illan torkku ja vanhemmiten tämä korostuu. Eilenkin illalla "sammuin" heti kymmenen jälkeen täysin ongelmitta, mutta heräsin ensimmäisen kerran yöllä kolmelta katsomaan kelloa. Tämä aiheutti "ongelman", koska neiti E oli lähtenyt minulle tuntemattoman pojan kyydissä kaupunkiin jo viiden aikaan. Yöllä mietin, onko tyttö tullut kotia. Kun isäntä tuli navetalta kysyin häneltä, että tietääkö tytöstä mitään, niin sain selville, että tyttö oli tullut jo yhdentoista aikaan kiltisti kotiin!! Minä olin vain nukkunut niin sikeästi, etten tiennyt asiasta yhtään mitään. Parempi kuitenkin näin päin kuin että neiti ei olisi vieläkään kotona.

Arvonnasta saatua

Eli nyt sitten kuva paketista, jonka kyllä sain jo maanantaina. Paketti sisältää aivan ihania tuotteita eikä ole mikään ongelma olla "Syyskuu kuivilla", kun kerran viikossa tulee paketteja sisältäen lankaa! :-)

Kiitos Päiville Wirkkuu ja tikkuu -blogista!


Nyt katsomaan Kirppistä. Aamulla aloitin jo kuudelta katsomaan rästiin jääneitä Emmerdaleja! Uunissa on jo tuli ja kai sitä tänään olisi vähän siivoiltavakin. Iltapäivällä on jälleen formuloiden aika-ajot. En ollut edes muistanut viikolla, että tänäkin viikonloppuna "joutuu" formuloita seuraamaan... :-)

Ja nyt aloitan jo hyvissä ajoin loppuviikon tuntien valmistelun. Alkuviikosta on taas niitä paperitöitä ja niihin liittyviä palavereita.

Mutta ehkä seuraavalla kerralla on jo jotain valmista käsitöiden puolestakin! Toivotaan...

Väsyttää...

Ja ei siis vieläkään jaksa laittaa kuvia...

Tää viikko on ollut tosiaan töitä aamu puoli kuudesta ilta puoli yhteentoista, jonka jälkeen en ole suostunut enää valvomaan!!

Muutaman hetken olen jo katunut työpaikkaani: aikuisopetus ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, kun koko ajan täytyy olla ajan hermolla (niin ovat opiskelijatkin) ja meikäläisellä menee kauan tuntien valmisteluihin, kun ei ole minkäänlaisia pohjia. Siis opetan maataloutta paikassa, jossa ei ole mitään maatalousalan kirjaa, videota, dvd:tä, lehtiä tai muuta vastaavaa. Onneksi meidän paikasta löytyy jo itsessään materiaalia jonkin verran. Jotain hyötyä olla maanviljelijä... (onko se ainut, hmmm....) Opetustyöstä pidän kovasti ja etenkin siksi, että ryhmäni on todella mukavaa, innokkaita ja keskustelevia, siis ihan asiasta.

Opetuksen lisäksi minulle on kasaantunut paljon paperityötä, johon en ollut ollenkaan varautunut työtä hakiessani. Siinäkin on ollut kova opetteleminen. Oletan, että tämän kuun lopun jälkeen minulle jää vain opetustyö. Tai sitten taas aukaisen suuren suuni ja työmäärä jälleen lisääntyy. Näinkin on tapahtunut turhan useasti.... Mitenkähän sitä oppisi menemään siitä mistä aita on matalin - tai jopa kaatunut. Elämä olisi paljon helpompaa!

No, turhat valitukset pois! Tytär E:n koulunvaihto kuitenkin sujui oikein mukavasti, E tykkää kovasti ja sehän on pääasia. Ja puintihommatkin ovat käynnistyneet tämän viikon poutien aikana mallikkaasti. On niitä hyviäkin asioita tapahtunut!

Mutta nyt huilaamaan taas silmiä! Ehkä huomenna jaksan laittaa kuvia ainakin arvontapalkinnosta!

Pika-pika ilmoitus!

Tää päivä on ollut yhtä hulinaa, mutta ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että sain jälleen aivan ihanan paketin Wirkkuu ja tikkuu -blogin arpajaisista (ei jaksa nyt linkittää, myöhemmin).

Siis on minulla ollut hyvää tuuria viime aikoina. Kunpa se jatkuisikin...

Nyt on "Syyskuu kuivilla" tiukoilla, kun tänäänkin löysin alennuksesta Novitan Polka -lankaa ja se tuntuis aivan ihanalle. Mutta en osta en....

Yritän vielä vähän aikaa valmistella to-pe -tunteja, jos jaksais! Meinaa kyllä tulla jo väsy. Huomenna olis etsittävä Savonlinnan kaupungista Volvon huoltoliike, kun toinen "silmä" on sammunut, eikä meistä nyt kukaan malta opiskella polttimen vaihtoa. Isännän puinnitkin alkoi toisaalta hyvin (pouta), toisaalta huonosti (remontti)

Minä oletan, että ensi viikolla ainakin minun kiireet helpottaa. Kaverin kanssa teen vähän vaihtokauppaa ja saan häneltä puolukat!! Muuta ei enää pakastimiin mahdukaan! Eli säilönnät oli siinä.

Että sellaista. Hyvin menee, mutta menköön! :-)

Sähköpostista tullutta

Jos jollekin on vielä epäselvää kuinka kaikki saa alkunsa - nykyään!!Kuka nyt kukista ja mehiläisistä enää puhuu... sehän on niin yesterday!Pieni poika kysyy isältään: 'Isi, miten minä tulin maailmaan?'Isä vastaa: 'Nooh, siinä kävi sillä tavalla, että eräänä päivänä äitisi ja minä tapasimme netin keskusteluryhmässä. Sovimme treffit sähköpostilla ja tapasimme virtuaalikahvilassa. Siellä livahdimme salaiseen huoneeseen, missä äitisi suostui lataamaan tavaraa kovalevyltäni.'Mitä sitten tapahtui?''Juuri kun aloitin latauksen, huomasimme, että olimme unohtaneet kytkeä palomuurin päälle. Siinä vaiheessa olikin sitten liian myöhäistä painaa 'poista'-nappulaa, joten yhdeksän kuukauden kuluttua tietokoneidemme näytölle ilmestyi pop-up-ikkuna, jossa luki, että olemme saaneet postia.

Ihan hauska juttu tässä kesken kaiken naudan pötsin ja muiden mahojen tutkimisen... :-) Juu, yritän tehdä powerpoint -esitystä nautojen ruokinnasta. Vähän erilaista kuin meidän ihmisten ja muiden yksimahaisten. Kannattaa tutustua... :-)

Bloggausta ennen formuloita!

Valmiita käsitöitä

Siis kyllä täällä välillä saadaan jotain valmistakin. Eli lopuista Sisu -langoista tuli tyttärelle toiset säärystimet. Ihan vaan 2o 2n -systeemillä. Nyt nuo ovat minun jaloissani, joten tyttärellä ne tulee olemaan vielä enemmän makkaralla, mutta kuulemma tykkää!
Nyt aloitin neuloa huivia Viron villalangasta, jonka sain eräästä arvonnasta. Sen verran tuo allergisuus vaivaa, että nyt on silmät turvoksissa ja hengitystä välillä ahdistaa. Kyllä nuo aidot langat vaan sen verran tuoksahtaa. Lisäksi yritin eilen taas lämmittää tuota ilmastoa ja syötiin naudanlihapihviä punaviinin kera, joten osa syy voi olla sielläkin... :-) Siis mikä laihdutuskuuri ilman punaviiniä... (kts.edellinen postaus tai sitä edellinen, kuitenkin se, missä puhutaan paremmista elämäntavoista :-))

Kodinhoitoa

Minä tarviin siivoojan!!! Eilen kuvasin vähän salin nurkkaa ennen imurointia...
Pihaa

Ja sitten kiertelin pihassa kuvaamassa, kun eilen paistoi jossain vaiheessa aurinkokin...

Vaikuttaa pahalle tämän koivun kohdalta. Toinen puolihan jo kaadettiin keväällä. Mikähän sienikasvusto kasvaa tuolla!

Ensi viikolla

Röitä, röitä (kuten Uuno sanoisi): Maanantaina käyn oman sonnin lihat kotia teurastamolta, vien lapsen uuteen kouluun, tiistaista perjantaihin sitten olis taas tehtävä tosissaan töitä. Näyttää kyllä jo siltä, että tänään formuloiden jälkeen alan valmistella torstain ja perjantain koulutustunteja, kun ei vissiin muulloin ennätä.

Eilen illalla tuli kyllä mieleen, että minkä ihmeen takia minä ratkean joka suuntaan, kun ei siitä minulle mitään hyötyä näytä olevan. Isäntäkin suunnittelee kamarikuoron kanssa matkaa Puolaan ensi huhtikuussa. Hän on käynyt Itävallassa ja Pietarissa ja vaikka missä. Tytär E:kin reissuaa innokkaasti ja on kovasti uuden koulun myötä lähdössä vaihto-oppilaaksi. Vaikka kotona olevaa tyyppiä olenkin, niin olisihan minustakin välillä kiva käydä jossain. Muutakin kuin töissä! Ihan vähän vaan kateellinen. No, poika S on kuitenkin aina minun kanssani kotona, vielä!

Ja lopuksi
tää on juttu minusta!

Jos olet ihmetellyt, miksi pyöri(n/t) usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä:

Vähän aikaa sitten havaittiin , että nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus
Häiriö. Naisilla oireet alkavat huomattavasti miehiä aikaisemmin,
joten tarkkana sisaret!

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin
menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin
menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on
pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän
laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi
postimerkki.

Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden
kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää,
siirrän sitä hieman syrjään.Huomaan, että kokis on alkanut hieman
lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua.

Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen
kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja
menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn
kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että
illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta
todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän
viedä sen oikealle paikalleen kunhan
vain ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten,
laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,
joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän
muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole
tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut
autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella
väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta
ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus,jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että
sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan! VANHENEMINEN ON
PAKOLLISTA,
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!!!

Mullon ihana SNY!

SNY-vaihto

Minä sain tänään paketin, paketin, paketin... (rallatellen laulua!)
Kiitos sny, erittäin paljon. Tämä vielä tuli siinä mielessä tarpeeseen, kun tässä ollaan syyskuu kuivilla :-) Olenpa noin miljoona kertaa (savolainen ei koskaan liioittele!) hiplaillut tuota Kuura-lankaa, mutta en ole ostanut. Nyt minä sain sitä eli voin vähän koeneuloa ja kokeilla minkälaista se oikeasti on. Kaksi kerää tuli Tove-lankaa ja aivan ihana tuikkukuppi, joka kyllä saattaa hävitä tytär E:n huoneeseen, kun hän näkee tuon. Ja tietty tuikut tuoksahtivat tosi ihanalle. Eli tällainen punainen paketti. Joko minä kiitin!

Itse vielä mietin, mitä laitan lähtevään sny-pakettiin, kun on muutamakin vaihtoehto. Kaikki laitan, mutta mietin vain, että missä järjestyksessä. No, viikonlopun aikaan paketin on muodostuttava.

Ja sitten vähän muuta...

Tytär E sitten siirtyy lukemaan matkailua ja melko hyvin otti isäkin tiedon vastaan. Onneksi! No, lapsi käyttää omia aivojaan ja tekee omat virheensä. On niitä tullut itsekin tehtyä aikoinaan - mutta hyvin vähän... :-))

Mutta vaikka kiire onkin vain tunne, niin nyt on kyllä tunnustettava, että tekemistä on enemmän kuin laki sallii... Vai onkohan siitä lakia.... :-)

Hyvin alkoi nenänvalkaisu.. :-)

Yhtään en oo ite ostanut, en oo...

Eli sain tänään postissa Pelagialta arvontavoiton. Ja minä voitin hopeata!!!! Aivan ihanaa Kamomilla -lankaa, tietty mitali oli myös paketissa ja karkkeja. Nam! Olen onellinen, kiitos kaunis!
Ja sitten tuli Kauneimmat käsityöt. Nyt lehti oli taas innostava, edellisen lehden jälkeen jo mietin peruvani koko lehden. Enpä taida nyt hennotakaan... Kävin äsken kirjastossa selaamassa uusimman Modan. Se vaikutti hyvältä lehdeltä. En sitten tiedä, pitäiskö olla kuivilla myös lehtiostosten suhteen. Ei oikein tuo rahansäästö muuten pelitä.
Lapsiongelmia

Tytär E sitten ilmoitti, että haluaa muuttaa koulua. Lukion käynti tuntuu olevan melkoista tervanjuontia ja nyt matkailualan perustutkinto houkuttaa niin paljon, että saa nyt nähdä, mitä tässä tapahtuu. Minä en hirveästi uskalla mitään luvata, kun isäntä on kuitenkin melko ehdoton joissain asioissa ja lukio on yksi niistä. Se kun pitäisi käydä....

Laihikselle

Nyt minä olen päättänyt ihan oikeasti aloittaa terveellisemmän elämän. Muutama kilo olis saatava pois, että vaatteet mahtuisi sujuvasti päälle ja kuntoa olis saatava kohotettua. Kävin tänään pyörällä hakemassa postin reilun sadan metrin päästä ja olin jo ihan poikki kun tulin pois! Ajoin kyllä pehmeällä, märällä pellolla, mutta silti. Minä olen ihan rapakunnossa!! Saunaoluet pois, punaviini pois, sitten en oikein keksikään, mitä pitäisi vähentää. Aika vähän suolaa ja rasvaa tulee syötyä muutenkaan. Ehkä annoksia vois vähän pienentää, ei työpaikallakaan tarviis ihan aina täyttä lautasellista ruokaa ottaa!! Mietitään...

Mutta nyt television ääreen. Tänään alkoi taas Emmerdale. Olin just sillä hetkellä käyttämässä poikaa kitaratunnilla, joten nyt se on katsottava boxilta. Huomenna töihin ja illalla neuletapaamiseen!