On, on, paljon on tehty ja kultaakin saatu!

Nyt en jaksa laitella kuvia aikajärjestykseen, joten tässä sekava bloggaus aloittaen muusta kuin käsitöistä:

Harri on kovasti kasvanut. Vaikuttaa vaan siltä, että Harri taitaa olla kuitenkin Harriet (isännän keksimä nimi). Ei palleja näy, ei näy...
Ja sitten minä sain tällaisen korun Keskiäkäiseltä! Ja just minun tämän hetken värejä. Varmasti tulee tämä koru käyttöön!! Kiitos kovasti!
Ja olenhan minä itsekin saanut jotain aikaan. Tämä Lacy Baktus on on odottanut kuvaamista ja kerran jo kuvan otinkin ja kuva vaan hävisi johonkin (ihan kuin toisen auton vara-avainkin on vaan johonkin jäljiltäni hävinnyt...).
Ja tämä on sitten Rahakiri -malli Haapsalu sall -kirjasta, malli löytyy myös Knitted Lace of Estonia -kirjasta. Tämä on neulottu Novitan seiskaveikka langasta ja alussa olin sitä mieltä, että puran tämän, mutta kyllä siitä ihan hyvän kokoinen kaulaliina tuli kuitenkin!Ja sitten minä sain vielä tällaisen:
Kiitos Rita!

Pistetäänpäs tämä jakoon Marjolle, Kirsille, Katjalle, Sinille, Outille ja muille ihanille ihmisille, jotka blogiani seuraavat.

Nyt on siirryttävä markkinoinnin ja asiakaspalvelun pariin. Minun ei pitänyt tätä aihetta opettaa, mutta tämän aineen opettaja jäi virkavapaalle, joten pari päivää olisi keksittävä asiallista jutusteltavaa moisesta aiheesta. Ja ainahan asiakaspalvelu herättää keskustelua... :-)

Vähän mopo keuli...

... mutta ei se nyt ihan käsistä karannut. Kai...

Kävästiin perheen kanssa Tallinnassa alkuviikosta. Yritin kyllä, etten huomaisi lankakauppoja, mutta meillä kuitenkin miesväki bongaili lankoja minulle! No, enpä pahakseni pistänyt, vaikka "muutaman" kerän kotosuomeen toinkin.

Ja pari kirjaa. Viru-keskuksessahan oli iso kirjakauppa, jonne meikäläinen suunnisti ja osastolle Käsitöö. Loppuperhe katosi kyllä melko nopeasti muihin kauppoihin. Mutta nämä kaksi kirjaa lähtivät mukaan:Siis aivan puhtaasti blogien innoittamana tämän Haapsalu sallin ostin ja aivan ihania huivejahan tuossa on!Lisäksi nappasin toiseksi tämän Kindakirjad -kirjan, vaikken mikään lapasneuloja olekaan, mutta kukas sitä nyt yhtä kirjaa vain ostelee!! :-)

Ja sitten ne langat. Juu, en oikein osannut mitään ostaa, kun nyt ei ole oikein millekään tarvetta, mutta tässäpä nämä:Huom! Tarkastaja tarkastaa...Etenkin tämä oli hyvää lankaa!Jouluksi...Muuten vain...Vaikutti tarjouskorilangoille ja näistä suunnittelin vähän joululahjaa jollekin...Ja nämä värin takia, vaikka tarkastajan mielestä nämä kyllä olivat ihan hyvää lankaakin! :-)

Ja sitten me tuotiin tyttären kanssa kassillinen vaatteita ja isäntä osti kassillisen suklaata. Niin ja pojalle löydettiin suht edulliset mustat lenkkarit. Miksi Suomesta ei löydy kuin valkoisia lenkkareita?!! Ne on heti niin likaisen näköiset.

Mutta nyt siivoamaan. Tämä viikko oli siis lomaa ja ensi viikolla töihin. Aion vielä vähän tyhjennellä taloa. Eilen kävin AinaOikeiden ompeluseuroissa ja vein sinne vinon pinon käsityölehtiä. Toivottavasti niistä on iloa jollekin. Ja lisää talosta lähtee tavaraa...

Ja yksi Baktuskin on tullut tehtyä, mutta en ole vielä sitä höyryttänyt enkä myöskään pingottanut ja päivätkin on olleet niin pimeitä, niin en ole vielä kuvaa ottanut. Josko seuraavana aurinkoisena päivänä...

Tuunausta ja lunta

Ensin minä tein tällaisen joskus kauan sitten:Sitten minä tein tuon vasemmanpuoleisen joskus aikoja sitten:Ja sitten minä hokasin, että molemmat kaulaliinat ovat käyttämättömiä, enkä saanut niitä kirpparillakaan myytyä, joten ompelin huivit yhteen ja niistä tuli tällainen:


Vitsin vaikea kuvata tuon väristä Teddyä. Tuon nallenkin päälle huivi on ihan sininen, vaikka oikeasti on kovasti tumman vihreään kallellaan... Nyt voisin kuitenkin kuvitella jossain vaiheessa ottavani huivin käyttöön, katotaan nyt!

Aamulla oli tämän näköistä, kun katsoin toimistohuoneen ikkunasta ulos:
Että kyllä nämä käsityöt pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Pitäis vissiin lähteä hakemaan kaupalta mönkijään bensaa. Poika lähti aamulla mopolla tuonne tienvarteen ja oli kaatumisjäljet matkalla. Mönkijä menis kuitenkin neljällä pyörällä!

Likööriä, lasipurkkeja ja Punokset puikoilla

Kiitos lohduttavista kommenteista! Kyllä minäkin uskon, että käsityöinto sieltä vielä jossain vaiheessa ilmaantuu. Ja muutenkin opin tuon ajankäytönhallinnan (ja tässä vaiheessa meikäläinen kirkuu, siis on muuten niin ärsy sana, että!!!). Ehkä suurimpana ongelmana on se, etten vieläkään luota noiden meidän miesten kodinhoitohommiin. Kyllä ne varmaan saa ruokansa itsekin, jos on pakko, saahan?!! Ja onneksi minulla on aivan ihana tytär, joka kotona käydessään siivoaa, pesee pyykkiä ja etenkin imuroi ihan käskemättä. Hän on vaan niiiin ihana.

Mutta kerronpa vähän tässä "viinantissuttelustani". Eli tulipa laitettua sitten luumulikööri jouluksi muhimaan. Ohjeena oli, että yhtä paljon luumuja, viinaa, ruokosokeria ja pari kanelitankoa. Ensin pidellään huoneenlämmössä ja sitten viedään kellariin ja jos sen jälkeen on vielä juotavaa tähteellä, niin sitten jääkaappiin. Eilen vähän maistoin, kun hämmentelin noita sokereita. Nam... :-) Kun keksin tehdä tuota noista luumuista, niin kaupungilla kierrellessäni etsin sitten lasipurkkeja. Olivat loppuneet käytännössä kaikista kaupoista. Menekki oli ollut hurja tänä vuonna! No, minä sitten mietin, että mihinkäs minä liköörini laittaisinkaan ja käväisin aitassa. No, siellähän on lasipurkkeja pilvin pimein! Olen joskus säästänyt lasipurkit ja -pullot hyvinkin tarkkaan. Isäntäkin jo sanoi, että etkö muka muistanut! No, tosi ihanaa noissa lasipurkeissa on se, että ne ovat noita ns. vanhoja, ihania ilves- ja karhupurkkeja. Noista kuulemma jotkut maksaa ihan suuriakin summia. No, minä en niitä myy! Ihana, kun asuu vanhassa maalaistalossa, jossa kaikki on säästetty. Yllätyksiäkin sitten löytyy!

Ja sitten minun pitää kertoa vielä eräästä yllätyksestä, joka kyllä tuli jo pari viikkoa sitten, mutta olen ollut siitä lähtien niin hämmästyksissäni, etten ole edes tänne muistanut mainita: sain Punokset puikoilla -kirjan ihan tekijöiden nimikirjoituksella varustettuna. Enhän minä edes muistanut, että olin ottanut osaa Neuleyhdistys Ullan syntymäpäiväkyselyyn!! Minulla on kyllä jo tuo kirja, mutta siitäpä saan hyvän joululahjan ensi jouluna annettavaksi jollekin.

Mutta nyt on mentävä. Kebabit on uunissa ja kunhan ne ovat tunnin päästä valmiina ajattelin tehdä kebabpizzaa. Ja huomenna opetan luontokartoittajia, joten vielä pitää vähän katsastella, mitäs heille puhuisinkaan maataloudesta ja maatalousmaan käytöstä. Mutta jossain välissä vielä kyllä etsin ne puikot ja langan...Aurinkoisia ja pirtsakoita syyspäiviä toivotellen

Se vanha valitus....

Ihan tosi, nyt meinaa olla ajan kanssa ongelmia. Tai eihän sen kanssa ole ongelmia, kun sitä ei vaan tuntuis olevan. Vaikka kuinka ajattelee, että onhan sitä 24 tuntia vuorokaudessa. No, ajankäyttöä häiritsee yhä enenevässä määrin kokopäiväinen työ. Opettajantyöni muuttui siis 5 päiväiseksi työviikoksi, kun minua ajetaan kahteen hankkeeseen mukaan. No, ei valiteta. Ehkä se näkyy rahapussissakin.

Käsityöinto vaan on nyt todella kateissa. Vähäinen vapaa-aika menee kädet ristissä istuessa telkkaria tuijottaen. No, ei nyt ihan kädet ristissä, kun Harri-kissa vaatii osansa silityksestä ja leikityksestä.

Tunnustuksiakin on taas tullut, tällä kertaa Kirsiltä tuli tällainen. Ja samassa on haasteosiokin.Tehtävänanto on seuraavanlainen:

1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

1. Näkö: Juu, lähinäkö reistaa ja kuulemma kaukonäkökin sen verran, että tuli hommattua kaksiteholasit. Minä en vaan näe niillä mitään, joten olen mieluummin ilman laseja... :-)

2.Haju: Minulla on toivottoman huono hajuaisti, mutta kyllä minä jotain haistan. Tällä hetkellä nenässä useimmiten tuntuu Harri-kissanpennun kakan haju (silloin tyhjennetään hiekkalaatikko, kun minä sen hajun huomaan), lisäksi meillä haisee aina navetta ja tällä hetkellä voimakas liete. Isäntä lohduttelee, että se on rahan hajua... (Näkymättömän rahanko? kysyy tämä emäntä :-))

3. Kuulo: Kuulokin mulla on menny viime aikoina. Etenkin matalat miesten äänet ovat minulle tosi vaikeita!! Tuli mieleen vanha sanonta: "Näkö naiessa ja kuulo paskatessa". Hui minua, mitä täällä päästelenkään...

4. Maku: Ruoan pitää maistua hyvälle. Ruoan ulkonäkö ei merkkaa minulle oikeastaan mitään. Kunnon naudanlihapihvi ja punaviiniä, se on NAM!!!

5. Tunto: Olen kova kutiamaan!

Enkä minä nyt jaksa haastaa ketään. Aika monessa blogissa tämä on jo pyörinytkin!

Että oliskos tuossa nyt tälle päivälle... Nyt on kyllä alettava etsiä lankaa ja puikkoja, ei tästä elämästä muuten tule mitään!