Pitää tännekin kirjoittaa, ettei tätä tosiaankaan tapahdu toista kertaa: lähdin eilen siis viemään poikaa Mikkeliin kitaraharjoituksiin. Poika oli jäänyt kirkolle isoiskoulutukseen, joten tarkoitus oli, että olen kello 17.40 kirjastolla, otan pojan ja hänen kaverinsa mukaan ja ajetaan Mikkeliin. Menin hyvissä ajoin kirjastoon ja etsiskelin luomukirjallisuutta! No, ihan sen takia, että opiskelijat ovat pyytäneet käsittelemään luomua jonakin päivänä. Niinpä opettaja opiskelee ensin luomun ja sitten opettaa opiskelijoilleen. Poikani tuli oikeaan aikaan ilmoittamaan, että ovat paikalla ja siinä vaiheessa kun näin hänen kaverillaan kitaran kädessään, niin muistin: minun pojan kitara on sitten kotona! Eipä enää ennätetty hakemaan kitaraa 20 kilometrin päästä, joten poika soitti opettajalleen ja sai sitten häneltä kitaran lainaan.
Vitsi, kun harmitti!! Olin vain pitänyt mielessäni, että pitää syöttää koira ja kissat, kun kotiinpaluu on kuitenkin vasta yhdeksän maissa.
No, tänään sitten on itse esiintyminen. Ja poika tulee koulun jälkeen ensin kotiin, joten eiköhän se kitara nyt lähde mukaan!
Kyllähän minä vähän stressaantunut olen...
Mutta nyt suunnittelemaan tunteja. Tänään olen taas kotona, kun on illalla tuo "keikka" Mikkelissä. Jossain vaiheessa pitäisi etsiä jotain siistiä päälle pantavaa. On sen verran isot kekkerit kuulemma :-).
10 kommenttia:
siis oliko se kitara sinun vastuulla? Minä en koskaan muistanut ja välittänyt lasteni tavaroista, saivat itse muistaa :)
Juu, meillä on sellainen juttu, ettei anneta pojalle kitaraa matkaan koko koulupäiväksi, koska on sen verran arvokas kitara. Joten minä tai mies viedään kitara koulupäivän jälkeen pojalle. Poika ei voi oikein itse hakea kitaraansa, kun on tuo 20 km matkaa yhteen suuntaan.
Voi, kyllä tuota sattuu, tietäisit vaan :D!
Meillä on joskus "unohtunut" koko poika, jota varta vasten on lähdetty hakemaan. Lapsiperheissä sattuu ja tapahtuu!
Tuohan nyt on ihan normaalia. Samaa olen yrittänyt vakuutella itselleni viimeöisestä seikkailustani. Heräsin "kellon herättämänä" (mikä lie päässäni soi) ja vilkaisin sivusilmällä kelloradiota, 5.45. Aika siis herätä ja painua suihkuun että kerkeää aamuksi töihin. Suihkun jälkeen keittelin kahvit ja vilkaisin kelloon, 3.03. TÄH. Tarkastus makkariin, kyllä kolme se vasta oli (mitä unihiekkaa ollut silmissä ekalla kertaa). Eikun takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi ja sitten uusi yritys.
Et sentään poikaa unohtanut?
Meillä on miäs lähtenyt useamman kerran hakemaan lapsia, kun on ajanut vain ohi ajattelematta asiaa sen enempää.
Kiva kun vierailit blogissani.
On se rankkaa jos on pitkä työmatka, se on syö kovasti sitä vapaa-aikaa. Jos vaan mahdollista saada lähempää töitä, niin aina parempi.
Sallan poropuistoon?! Kerrohan sitten enemmän mitä tykkäs tyttö siellä olla ja mitä kaikkea siellä teki harjoittelun aikana. Ihanalta ainakin harjoittelupaikka kuulostaa.
Yksi pojista soitti ssksofonia ja olipa iso ja painava 9-vuotiaalle bussissa... Hänen pikkuveli valitsi klarinetin :)
Käypä blogissani. Siellä on sinulle jotain.
Aina sitä töpeksii itse kukin välillä.
Lähetä kommentti