Hieman anteeksipyydellen pyydetään trikookuteet äidiltä takaisin ja tuodaan kuteet kotiin, jossa ihmetellään muutama päivä, että mitä h...ttiä minä nämä tänne kannoin. Sitten jälleen välähtää: numero 10 virkkuukoukku käteen ja aloitetaan virkata ympyrää. Jälleen miettiminen, mitähän tästä tulee ja lopulta se sitten iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta: tietysti kattilansuojus!!!
Tähän sitten loppuivatkin trikookuteet, joten kai tässä on lähdettävä jälleen mamman puheille...:-) Aika tarkkaan osattiin mattoon menevä trikookude arvioida vain 300 g jäi jäljelle. Muita kuteita jäikin sitten enemmän.Virkattuja koreja näin Joensuussa käydessäni Taito-korttelissa. Sieltä tämä alkuperäinen idea.
2 kommenttia:
Mie kyllä kopioin nyt siun patakattila-ideaa! Tuo on hyvä kun meillä tontilla syödään ylhäällä ja tehdään ruoka kellarissa - eipä enää jäähdy kesken kaiken sopat kun teen tuommoisen suojuksen. Kiitos :-D
Ny olis eka tehtynä :-)
Lähetä kommentti