Viikonloppu meni tuhertaessa Minttumaari -huivia: tein ja purin, tein ja purin ja tein... Siis mikä helekutti siinä olikaan, kun ei se keskisilmukka sattunut ollenkaan sinne päinkään. Viimeisen kerran purin huivin Sahara -elokuvaa katsoessa (jäi kesken - uni tuli silmiin). Tänä aamuna sitten otin langat ja puikot käteeni vielä kerran ja päätin, että nyt on onnistuttava ja niinhän se siitä sitten lähti kulkemaan. Ja keskisilmukkakin on paikoillaan!!!! Siis minä en taas ymmärrä, mikä se alussa oli niin vaikeata!

Niistä lupauksista. Päätin tällä viikolla laittaa pihan talvikuntoon. Eli kitkeä viimeiset kukkapenkit ja viedä osan kesäkalusteista pois. Voi jäädä vaikka tekemättäkin... Lisäksi päätin taas kerran lisätä vähän tuota liikuntaa. Meinaa mennä hartiat juntturiin ja muutenkin olishan se ihan terveellistä, kai... :-)
2 kommenttia:
Mulla on kyseiseen huiviin langat varattuna...Ei vain mitään hajua milloin kerkeän sitä tekemään. Harmittaa ihan.
Samoin kävi minullekin, toivottavasti sinun loppu sujuu mallikkaasti. Minä takkusin myös lopussa, mutta silti huivi-innostus säilyi.
Tero on kyllä varsinainen anopin unelmavävy, hymykuopat ja kaikki :)
Lähetä kommentti