Keskeneräisiä!

Käsityöt

Niinhän siinä sitten kävi, että Minttumaari -huivista loppui lanka. En ole vielä päättänyt mitä teen, vähän kuitenkin potutti... Olis pitänyt sittenkin malttaa tehdä pienempi!! Kun ei tuo langanpätkä riitä edes päättelyyn. Ja viimeinen osio on vielä tekemättä muutenkin... No, kunhan mietin vähän aikaa, niin saattaapi olla, että menee purkuun...Mutta tämä on ihanaaaaaaaa!!! Siis Ilulta ostettu lanka ja Kotiliesi -lehdestä Silmut-huivi. Ohutta tuo lanka kyllä on ja malliakin täytyy tarkasti tuijotella, mutta kyllä tuosta tulee ihanan pehmeä ja ihanan värinenkin huivi. Pari kertaa piti aloittaa ennenkuin taas malli alkoi mennä päähän...! :-)
Elokuvat ja televisio

Lauantai-iltana tuli sitten tuijoteltua pitkästä aikaa ihan tosi tyhmä elokuva taivaskanavilta. Miksi minä en ikinä opi, että Eddie Murphyn elokuvat ovat nykyisin ihan kamalia kohelluksia. No, Norbit oli kuitenkin elokuvan nimi ja katsoinhan minä sen, kun en malttanut tuota huivin tekelettä laskea käsistäni.

Eilen oli sitten ihana pätkä tuo Columbo, mutta nostalgisinta on kyllä ollut viime aikoina katsoa Pieni talo preerialla -sarjaa. Voi, kuinka se perhe onkaan hellyttävä! Yllättävää kyllä, miten paljon siitä sarjasta muistaakin, vaikka olin tosi pieni tyttö, kun sitä aikoinaan seurasin.

Kirjat

Vihdoin sain luettua tuon Pieni lankakauppa -kirjan. Siis juoneltaanhan se oli toisaalta hyvä... Loppu oli suorastaan yllättävä, mutta teksti oli jotenkin tönkköä. Joskus muulloinkin olen tökkääntynyt jonkun romaanin kieleen ja silloin se jää vähän huonolle lukemiselle. Ihan kuin itse nyt osaisin tätä suomea niin hyvin... Mutta tulipa mieleen, että olisi tosi ihana perustaa lankakauppa. Jos asuisin liikepaikoilla, niin saattaisin vaikka käsityömyymälän perustaa! Eräs harvoista haaveistani (ei saa kertoa kellekään :-))

Arvonta

Askarteluhuone on osittain siivottu ja paljon sieltä löytyikin tavaraa. Siis meillähän tuo askarteluhuone toimii myös keräilyhuoneena eli kaikelle, mille ei löydetä muutoin talosta paikkaa, sijoitetaan sinne... Kirpparillehan tästä olisi lähdettävä... Tai osa tullee varmaan taas säilöttyä tuonne aittaan. Mutta äsken arvottiin tyttären kanssa 2-vuotisblogiarvonta (onko tuo oikea sana...) ja tytär nosti lapun, jossa luki ESIKKO.
En nyt muista löytyykö minulta Esikon yhteystietoja, mutta pistä ne sähköpostiini, niin keräilen täältä jotakin... :-)

Ja kiitos paljon kaikille lukijoille. Onhan se tietysti ihan mukavaa kirjoitella, kun tietää, että joku käy lukemassakin. Vaikka kuinka yritän itselleni tolkuttaa, että omaksi iloksihan tätä... :-)

Juu, juhannus oli ja meni. Isäntä jatkaa heinänniittoa ja minä vaan ihmettelen, mitä iloa näistä juhlapyhistä oikein onkaan...