Bloggausta ennen formuloita!

Valmiita käsitöitä

Siis kyllä täällä välillä saadaan jotain valmistakin. Eli lopuista Sisu -langoista tuli tyttärelle toiset säärystimet. Ihan vaan 2o 2n -systeemillä. Nyt nuo ovat minun jaloissani, joten tyttärellä ne tulee olemaan vielä enemmän makkaralla, mutta kuulemma tykkää!
Nyt aloitin neuloa huivia Viron villalangasta, jonka sain eräästä arvonnasta. Sen verran tuo allergisuus vaivaa, että nyt on silmät turvoksissa ja hengitystä välillä ahdistaa. Kyllä nuo aidot langat vaan sen verran tuoksahtaa. Lisäksi yritin eilen taas lämmittää tuota ilmastoa ja syötiin naudanlihapihviä punaviinin kera, joten osa syy voi olla sielläkin... :-) Siis mikä laihdutuskuuri ilman punaviiniä... (kts.edellinen postaus tai sitä edellinen, kuitenkin se, missä puhutaan paremmista elämäntavoista :-))

Kodinhoitoa

Minä tarviin siivoojan!!! Eilen kuvasin vähän salin nurkkaa ennen imurointia...
Pihaa

Ja sitten kiertelin pihassa kuvaamassa, kun eilen paistoi jossain vaiheessa aurinkokin...

Vaikuttaa pahalle tämän koivun kohdalta. Toinen puolihan jo kaadettiin keväällä. Mikähän sienikasvusto kasvaa tuolla!

Ensi viikolla

Röitä, röitä (kuten Uuno sanoisi): Maanantaina käyn oman sonnin lihat kotia teurastamolta, vien lapsen uuteen kouluun, tiistaista perjantaihin sitten olis taas tehtävä tosissaan töitä. Näyttää kyllä jo siltä, että tänään formuloiden jälkeen alan valmistella torstain ja perjantain koulutustunteja, kun ei vissiin muulloin ennätä.

Eilen illalla tuli kyllä mieleen, että minkä ihmeen takia minä ratkean joka suuntaan, kun ei siitä minulle mitään hyötyä näytä olevan. Isäntäkin suunnittelee kamarikuoron kanssa matkaa Puolaan ensi huhtikuussa. Hän on käynyt Itävallassa ja Pietarissa ja vaikka missä. Tytär E:kin reissuaa innokkaasti ja on kovasti uuden koulun myötä lähdössä vaihto-oppilaaksi. Vaikka kotona olevaa tyyppiä olenkin, niin olisihan minustakin välillä kiva käydä jossain. Muutakin kuin töissä! Ihan vähän vaan kateellinen. No, poika S on kuitenkin aina minun kanssani kotona, vielä!

Ja lopuksi
tää on juttu minusta!

Jos olet ihmetellyt, miksi pyöri(n/t) usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä:

Vähän aikaa sitten havaittiin , että nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus
Häiriö. Naisilla oireet alkavat huomattavasti miehiä aikaisemmin,
joten tarkkana sisaret!

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin
menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin
menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on
pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän
laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi
postimerkki.

Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden
kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää,
siirrän sitä hieman syrjään.Huomaan, että kokis on alkanut hieman
lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua.

Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen
kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja
menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn
kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että
illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta
todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän
viedä sen oikealle paikalleen kunhan
vain ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten,
laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,
joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän
muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole
tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut
autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella
väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta
ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus,jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että
sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan! VANHENEMINEN ON
PAKOLLISTA,
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!!!