Ja ei siis vieläkään jaksa laittaa kuvia...
Tää viikko on ollut tosiaan töitä aamu puoli kuudesta ilta puoli yhteentoista, jonka jälkeen en ole suostunut enää valvomaan!!
Muutaman hetken olen jo katunut työpaikkaani: aikuisopetus ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, kun koko ajan täytyy olla ajan hermolla (niin ovat opiskelijatkin) ja meikäläisellä menee kauan tuntien valmisteluihin, kun ei ole minkäänlaisia pohjia. Siis opetan maataloutta paikassa, jossa ei ole mitään maatalousalan kirjaa, videota, dvd:tä, lehtiä tai muuta vastaavaa. Onneksi meidän paikasta löytyy jo itsessään materiaalia jonkin verran. Jotain hyötyä olla maanviljelijä... (onko se ainut, hmmm....) Opetustyöstä pidän kovasti ja etenkin siksi, että ryhmäni on todella mukavaa, innokkaita ja keskustelevia, siis ihan asiasta.
Opetuksen lisäksi minulle on kasaantunut paljon paperityötä, johon en ollut ollenkaan varautunut työtä hakiessani. Siinäkin on ollut kova opetteleminen. Oletan, että tämän kuun lopun jälkeen minulle jää vain opetustyö. Tai sitten taas aukaisen suuren suuni ja työmäärä jälleen lisääntyy. Näinkin on tapahtunut turhan useasti.... Mitenkähän sitä oppisi menemään siitä mistä aita on matalin - tai jopa kaatunut. Elämä olisi paljon helpompaa!
No, turhat valitukset pois! Tytär E:n koulunvaihto kuitenkin sujui oikein mukavasti, E tykkää kovasti ja sehän on pääasia. Ja puintihommatkin ovat käynnistyneet tämän viikon poutien aikana mallikkaasti. On niitä hyviäkin asioita tapahtunut!
Mutta nyt huilaamaan taas silmiä! Ehkä huomenna jaksan laittaa kuvia ainakin arvontapalkinnosta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minähän olenkin päässyt "vähällä", maanantain kahdeksasta seitsemään, muina päivinä kahdeksasta kuuteen. Vain. Paperityöt on homman huono puoli, ja kaiken maailman projektit, jotka teettävät ylimääräistä, mutta niistä ei makseta mitään... Ja minäkään en osaa pitää suutani kiinni, tai sanoa ei, vaan huomaan aina tekeväni kaikkea mahdollista.
Toivottavasti ne päivät siitä lyhenisivät. Sinä teet tärkeää työtä. Vaikka minulla on paljon nuristavaa koulusta, niin meidän opettajat ovat aivan mahtavia.
Tuttu tunne täälläkin, aina pitää olla suostumassa kaikkeen. Aikuisten kouluttaminen on hauskaa, mutta vaatii todellakin paneutumista. Sen verran minullekin muutama vuosi kouluttajana opetti:) Tsemppiä ja kiva että paketti osui kohdalleen!
Lähetä kommentti