perjantaina, elokuuta 27, 2010

Haruni 3 ja plakaatteja

Sainpas tällaisen plakaatin sekä Tesalta että Nirpulta. Ja nyt pitäisi sitten kertoa itsestäni seitsemän totuutta. Olen kyllä aikaisemmin paljon kertonutkin jo itsestäni, mutta kehitelläänpäs tähän nyt seuraavat totuudet:

1. Tällä hetkellä tekisin melkein mitä tahansa, ettei tarvitsisi olla millään lailla tekemisissä maatalouden kanssa. Ihan oikeasti haluaisin lankakauppaan töihin!
2. Tuijotan kotona ollessa pääasiassa televisiota, olen tv-ohjelmien suurkuluttaja
3. Olen erittäin taipuvainen synkkyyteen ja oletan, että kuolen alle 5-kymppisenä (kuten veljeni ja ukkini ja muutama muu sukulainen...). Vaikka tykkään rutinoidusta arjesta, niin tällä hetkellä elämä ei tarjoa minulle mitään odotettavaa eikä elettävää!
4. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän erakoidun, johtuen jo asuinpaikastanikin. Ei täältä lähdetä noin vain mihinkään.
5. Kävin tänä kesänä vain yhden ainoan kerran uimassa ja mökillämme en kertaakaan!
6. En laula koskaan, missään eikä minua saa juotettua niin humalaan, että laulaisin. Meillä isäntä hoitaa sen puolen niin hyvin.
7. Vaikka perheeni pitää minua synkistelijänä, saan monesti kehuja iloisuudesta, nauravaisuudestani ja puheliaisuudestani. Tämä kaikki siis kodin ulkopuolella! Näin voi huijata ihmisiä...

Vähän oli synkähköjä nuo minun paljastukset, mutta menköön. Jos joku haluaa tämän napata mukaansa, niin ollos hyvä.

Sitten käsitöitä: Haruni 3 on valmis. Tämä oli tilaustyö ja neuloin sen Puro Batikista. Valitettavasti en osannut oikein kunnolla pingottaa, vai johtuisiko langasta, mutta nuo "sakarat" ei näy niin selvästi kuin villalangasta neulotuissa Haruneissa. Nyt sitten taas pitäisi keksiä jotain muuta neulottavaa. Tai kokeilla taas ristipistoja, onnistuisiko ne Tiimarin lukulaseilla!

Tänään käytin Harrin leikkuutettavana. Nyt meille ei enää tule kissanpentuja. Kaikkein jännintä oli, miten Harri käyttäytyy autossa. Olin ostanut torilta sellaisen kannellisen korin ja pistin kissan sinne. Vedin vielä vyöllä kannet kiinni. Ja kissa oli niin nätisti autossa! Yleensä meidän kissat ovat pitäneet sellaisen metelin, kun on autoon viety. Ei naukunut edes eläinlääkärilläkään yhtään, vaikka siellä laskin vähän jaloittelemaan ennen nukutuspiikkiä. Tänään näin Harrin yhden pennun kuvia naamakirjassa. Voi, kun hän olikin suloinen. Hula oli saanut uudeksi nimekseen Täplä niskassa olevan täplän vuoksi. Toiselta nimeltään se on kuulemma Jaska-Pentti. Kun äitinsäkin on kerran Harri nimeltään!

Vieläkin on ikävä Bailaa...

Mutta jatketaan taas myöhemmin
Pami

9 kommenttia:

Stanna kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Stanna kirjoitti...

Tunnistinpas itseänikin tuolta sinun paljastuksista: ihmisiä voi huijata olemuksellaan. Itse olen ujo mitä harva tuiki tuntematon uskoo todeksi.

Lauluakaan en ole aikonut kunnes sitten häissämme sekin hetki yön pikkutunneilla sattui

Outi kirjoitti...

Kieltämättä, hieman synkkiä tunnustuksia. Mutta usko vaan Pami; piemeintäkin yötä seuraa aamunkoitto =) ja vaikka tänään tuntuukin, että mitään valoisaa ei ole luvassa, niin niitä tulee, ennemmin tai myöhemmin =) Täällä ollaan hengessä mukana... ihana huivi tässä bloggauksessa.. kauniit värit =)

TeSa kirjoitti...

Hiukan oli alakuloon, mutta häntä pystyyn!
Kaunis huivi. Olet neulonut mona kaunista lämmitintä.

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Älä nyt hyvänen aika niin synkkä ole, että luulet minun tarkoittavan, ettei maanviljelijät tee töitä :D! (Viitaten kommenttiisi blogissani.)
Ja tekeväthän ne opettajat ja papitkin (!), jotka samassa yhteydessä mainitsin.
Tuo "työläistausta" tarkoittaa ihan sitä, mitä se yleensäkin tarkoittaa, eli ns. duunariperhettä.
Kaikki mummolamme (niin isännän kuin minun) olivat pienviljelijäperheitä (tosin TOSI pienviljelijöitä, eli kaikista täytyi isännän käydä ainakin talvisin kodin ulkopuolella lisätienestissä.)
Maanviljelijöiden nykyisestä tulotasosta en tosiaankaan mitään tiedä. Naapureita kun olen katsellut, niin samanlaiselta heidän olikkeensa näyttävät kuin meidänkin.
En tiedä paljon duunareidenkaan palkoista noin yleensä, mutteivat nämä meidän perheen duunarit mitään paperikonetyöläisiä ole. Kaupungin leivissä olivat niin vanhempani kuin nyt siippanikin, ja sehän on kuin valtion leipä, kapea, mutta onneksi varsin pitkä. Mutta oikein hyvin silläkin rahalla käsityöromppeita ostelee, kun säästelee muusta :D.

Marjut kirjoitti...

Kieltämättä synkänpuoleista. Tuo ihmisten huijaus oli ihan samaa, mitä minäkin tunnen.

Päivikki kirjoitti...

Haruni on tosi inhottava pingotettava - siitä olen samaa mieltä! Huivisi on kuitenkin kaunis. Olen lukemassa L.M. Montgomeryn elämänkertaa. Synkistelysi kuulostavat kovasti hänen elämältään. Toivotan siulle kuitenkin kaikkea hyvää ja pieniä iloja arkeen.

Kaarina kirjoitti...

Niinpä, hyvin olet teeskennellyt, noiden totuuksien takana olevaa ihmistä en minä tunne!

Kyllä elämä joskus yllättää positiivisestikin, sen varassa on vain jaksettava. Elämä kantaa.

Ja ellet muuta odotettavaa keksi elämältä, niin odotahan kun jälkeläiset alkavat lisääntyä :) Vaikka kissat eivät enää lisääntyisikään.

Voimia arkeesi, onneksi sinulla on tuo taito luoda kaunista langoista!

Liisa kirjoitti...

Paljon sama synkistelyä oli minullakin muutama vuosi sitten. Onneksi on helpottanut. Voimia sinulle arkeen.

Minäkin olen enemmän erakko kuin sosiaalinen, enemmän tulee vain oltua kotona, kun en enää olen töissäkään kodin ulkopuolella. Olen arka ja ujo, hirveän huono solmimaan ihmissuhteita, ainakin tällä iällä se korostuu.

Mutta päivä kerrallaan.