Tammikuun virkkaus

Piti kaivaa välillä virkkuukoukku esiin, kun ei oikein jaksanut pistellä eikä mikään neulekaan just nyt napannut. Kroppa oli todella kipeä vielä eilenkin, vaikka eilen oli jo kuumeeton päivä. Tänä aamuna on vielä juilinut ilkeästi jalkoja. Jospa tämä tauti lähtee kantapään kautta ulos! :-) Edelleenkin olen tyytyväinen, ettei päähän koskenut, johtuen varmaan siitä tablettimäärästä, jonka pistelin syödä.

"Arvoin" eli käänsin vain jonkin sivun esiin, itselleni Virkkausmalleja jouluksi -lehdestä mallin numero 89. Olikin ihan mielenkiintoinen malli virkata. Ei ihan tavallista pylväs-kjs-ks -juttua. Lankana minulla oli luonnonvalkoista Eldoradoa. Tykkäisin kovasti tuosta langasta, mutta harmittavasti sen tekohan on nyt lopetettu. Vielä minulla sitä pieni nyssäkkä on, pitäisiköhän siitä tehdä vaikka joulukuusenkoristeita... Aloittais kerrankin ajoissa!

Lea Virkkausmalleja jouluksi 4/2010, malli 89
Lanka Eldorado, virkkuukoukku 1,5

Illalla aion sitkeästi lähteä käymään katsomassa poikaa lukion teatteriesityksessä. Auditoriossa on kyllä ylöspäin menevät portaat, toivottavasti jalat tottelevat tai sitten on jäätävä etupenkkiin.

Niin ja kiitokset bolerokehuista ja parantumistoivotuksista ja kaikista muistakin kommenteista. Niitä on ilo lukea. Minä pidän aina ns. kommentointipäiviä, että joinakin päivinä pyrin kommentoimaan kaikkiin blogeihin. Välillä kun on sellainen tohina, että hyvä, kun malttaa lukea kaikki blogit.

Niin tuo otsikko kertoo näin uudenvuoden jälkeen tekemästäni epävirallisesta lupauksesta: yksi neule, yksi virkkaustyö, yksi ristipistotyö per kuukausi. Katsotaan onnistuuko edes tämä tammikuu...

Hyvää torstai-päivää

toivotellen Pami

Meilläpäin sitä kutsutaan sinnikkyydeksi...

Minä en mitään kunnon valoa malttanut odotella, vaan napsasin kiireellä kuvat (kohta alkaa Emmerdalet). Siis oli tuo hihatin yksi tuskien taival. Aloitin jo puolitoista vuotta sitten tekemään tuota ja ihan ekaksi kyllästyin noihin nyppyihin. Ja Tennessee, miten halkeava lanka!! Aina jäi yksi säie pois ja inhottavasti näkymään. Sen jälkeen neule marinoitui yli vuoden ja nyt joulun alla otin ja purin entiset tekeleet ja aloitin uudestaan.

No, tehty se nyt sitten on, vaikka kavennuksetkin tein vähän miten sattuu. Tytär sovitti viikonloppuna käydessään ja istuu oikein hyvin päällä. Napin virkaa toimittaa vielä hakaneula, kun ajattelin, josko tytär itse haluaisi valita napin tuohon eteen. 

Vähän tuo näyttää vinksahtaneelta, mutta kyllä tuo etumuskin ihan hyvin istuu. En vaan malttanut riittävästi pienentää tuota nukkea joka kohdasta. Neiti kun on kokoa 34 ja minä 38, niin eroa on kuitenkin jonkin verran.

Novita kesä 2009, malli 39
Lanka Novita Tennessee, 315 g
Puikot 3,5

Ja sitten kuva ruususta, jonka poika toi lukion teatterin ensi-illasta. Poikahan soittaa teatteriesityksen bändissä ja yhdet vuorosanat hänellä on, mutta jokainen tietysti kukitetaan. Isäntä kävi ensi-illassa, tytär avokkinsa kanssa sunnuntaina ja minä yritän parantua torstaiksi katsomaan näytelmän, että saan samalla tuoda pojan kotia näytelmän jälkeen.

Juu, minun alkoi pakottaa lauantaina jäseniä, väsytti päivälläkin ihan mahdottomasti, illalla oli lievää kuumetta ja eilen ja tänään vähän enemmän. Kaikkein inhottavinta on tuo lihassärky ja parasta, ettei päähän koske!!! Kummallinen tauti! No, ristipistot ovat nyt vähän aikaa heikossa kantimissa, kun ei vaan jaksa niin tarkkaa työtä tehdä.

Ehkä tästä parannutaan nopeastikin

Pami

Lisää paljastuksia :-)

Siis on aivan ihana tietää, että joku todella tykkää minun blogistani!!! Sain Minnalta nämä tunnustukset, jotka aina ilolla otan vastaan!!

Koska näiden tunnustuksien jälkeen pitää kertoa 7 faktaa ja olen jo aika monta kertaa itsestäni kertonutkin, niin nyt laitan kuvien kera paljastuksia. Näitä on muuten enemmän kuin 7! :-)

1. Asumme isossa maalaistalossa, jota laajensimme ja peruskorjasimme viimeisen kerran vuosina 2002-2003. Ja meitä tällä hetkellä talossa asuu 3. Eli jos taas menemme siihen minun kirosanaani "ilmastonmuutos", niin olemme suuria muutoksen aiheuttajia. Tästä asiasta muuten tyttäreni joutui "kärsimään" yläasteella, kun siellä tehtiin niitä testejä, että miten aiheutat ilmastonmuutosta. Olipa muuten homma puhua tytär uskomaan, että kyllä täällä maalla vaan on tilaa asua ja olla ja että koska kuitenkin lämmitämme puulla, niin ei se ole niin kauheaa. Lisäksi tyttäreni sai kuulla siitäkin, kun silloin erehdyimme käymään lentokoneella lomalla. Ja sen jälkeen minä olen ollut erittäin kriittinen moisille puheille. Kyllähän yläasteelainen saadaan sekaisin noilla puheilla!! Onneksi tytär lopetti asioiden miettimisen ja puolustaa jopa naudanlihantuotantoa! :-)

2. Mutta sitten niihin  kuviin: tässä minä teen ristipistotöitä ja ompelen. Huone on pieni, aikoinaan isosta tuvasta lohkaistu ja kulkee nimellä askarteluhuone tai äiskän työhuone. Yleensä huoneeseen viedään ne tavarat, mistä ei tiedetä, mitä niillä tehdään. Tähän huoneeseen kerätään myös kaikki kierrätettävä ja kirppistavara.

2. Tämä tuoli sijaitsee tuvassa ja on minun neule- ja virkkaus- sekä televisionkatselutuoli. Pienelle tarjoilupöydälle ängetään sitten kaikki tarvittava. Tuo helmitaulu pöydällä on minun kerroslukumittarini. Erittäin kätevä. Haluaisin kyllä sellaisen vanhan mallisen, mutta tuo on lapsilta peritty.

3. Tässä minä bloggaan ja kun kehuin pöytäkonetta, niin yksi hyvä asia on suuuuuri näyttö!! Tämä on meidän toimistohuone, joka aikaisemmin oli lastemme yhteinen huone ennen kuin heille tehtiin omat huoneet. Ja tämä huone on täynnä maatalousaiheista paperia ja kirjallisuutta. Ja sitä nykyisin riittää!!

4. Tässä on minun sonnilaumani. Isännällä on vähän isompi tuolla navetan puolella :-). Näitä keräilen ja aika monesti joko omat lapset tai muut vieraat asettelee näitä. Näiden paikka tällä hetkellä on keittiön hellasaareke, mutta jos tuo lauma kovin kasvaa, niin sille on etsittävä uusi laidunnuspaikka. Vaikka paikalla on muutama vasikkakin, niin lehmät...

5. ...ovat kaapin seinällä. Meillähän ei ole lehmiä, vaan vasikat tulevat meille noin kahden viikon iässä. Mutta lehmäkortteja keräilen sitä mukaa, kun niitä minulle lähetetään tai näen joitain kivoja lehmiä. Nämä kortit ovat  siis toimistohuoneen kaappien päädyssä.

6. Ja sitten niitä enkeleitä - ja kissojakin. Enkelit lentelevät meillä ympäri taloa, joten tässä kuva meidän pianon päältä salista. Tässä jouluenkelikuoro...

...ja tässä sitten muina aikoina olevat enkelit. Onneksi aloin kuvata, niin muistin jouluenkelit korjata kaappin laulamaan. Tuon kissajutskan tuohon pianon päälle virkkasin jo joku aika sitten. Linkki ajankohtaan on tässä.

7. No, nyt nää kuvat on väärinpäin, mutta menköön. Eli tässä on kuva minun lukupaikastani. Meillä on iso makuuhuone, joka jakautuu nukkumiseen ja sitten tähän lukunurkkaukseen. Tuon pöydän vasemmalla puolella on lipasto ja tuolin oikealla puolella on sänky yöpöytineen. Kuvanottokohdalla on ovi ja siitä lähtee seinällinen komeroita. Kun niitä laitettiin, niin isäntä tuumasi, ettei niitä koskaan täyteen saada!!! Arvatkaapas onko ne täynnä... :-)

8. Ja sitten lisää niitä kissoja. On niitä muuallakin, mutta tähän olen keräillyt mm. ulkomailta tuliaisiksi tuodut tai saadut kissat. Tuossa lasitiili-ikkunalla on sitten kissat, jotka ovat viinipulloja. Valkoista pulloa vielä havittelen. Sellaisenkin olen nähnyt. Nuo kaikki ovat siis erivärisiä.

Ja kuten monella muullakin kerralla, en nyt jaksa kierrättää tätä eteenpäin. Paljon on ihania blogeja ja kaikki jotka ovat kommentoineet blogiini, ovat suosikeissani ja te kaikki ansaitsette nuo plakaatit. 

Että sellaista! Mutta sitten loppuun ristipistotyöni. Vielä siinä on tekemistä, mutta tuossa vaiheessa ollaan. Ja tuon takapuoli ei ole enää siistin näköinen, kun mokomassa on tiplu siellä, toinen täällä, joten pääteltäviä lankoja on ollut paljon. Lisäksi olen jo alkanut vähän "hyppimäänkin". Tauluksihan tämä meneekin...

Olen tässä pari päivää sähköpostitse lähettänyt pinaattitunikan ohjetta eteenpäin. Alkaa tulla painetta kokeilla itsekin tuon tunikan tekoa. Ehkä teen kesäksi, kunhan löydän kivan langan. 

Mutta nyt hyvää perjantaipäivää toivotellen Pami lopettaa puminat tältä päivältä.

Joskus minä vaan tunnen itseni tyhmäksi... :-)

Eli olen jo useamman päivän tässä kiroillut, kun en muistanut sitä usb-johtoa tuohon uuteen kameraan ennen kuin tänä iltana sen vasta hokasin: muistikortinhan voi siirtää paikasta A paikkaan B!!!! No, myönnettäköön, tässä meidän pöytäkoneessa ei ole muistikortille omaa lokeroa, joten siirsin nyt nuo kuvat entisen kameran kautta. Ja sekin onnistui mainiosti. Ja miksi en sitten kannettavan koneen kautta kuvia siirtänyt, niin tää pöytäkone on vaan niin paljon mukavampi ja nopeampi!! Just puhuttiin tuossa isännän kanssa pari päivää sitten, että jos haluaa tehdä todella paljon töitä koneella, niin onhan pöytäkone ihan toista kuin kannettava. Ainakin minä saan hartiat sillä laitteella jumiin enkä osaa näköjään ajatustyötä tehdä sohvalla röhnöttäen :-).

Niin ja kuvat on otettu pari viikkoa sitten, nyt lunta on huomattavasti enemmän!!!

Tyttären Hula-koiran syömä tulilatvakin kukkii!!!

Ja tämä viimeinen kuva on siitä minun neulomastani paperinarukranssista, jonka keskelle länttäsin Q-pointista ostamani kynttilän. Meillä valoilla varustetut paperinarukranssit palavat joka ilta edelleenkin, sillä täällä on ollut jatkuvasti sähkökatkoja, joten nuo on hyviä valontuojia äkkiseltään!!

Ehkä minä nyt alan kuvata enemmänkin, kun tiedän, miten ne kuvat siirretään ilman suurempia ärräpäitä :-). Ristipistotyö edistyy. Taidan ottaa siitä kuvan, vaikken yleensä keskeneräisiä kuvaakaan. Tänään ajattelin, että jos yhden ristipistotyön kuukaudessa tekisi, niin se pitäisi taidon ja innon yllä!

Pami

Tunnustuksia!

Sain Enkulin käsityöt -blogista tunnustusplakaatteja, joten ajattelin sitten blogata, vaikkei valmiita käsitöitä edelleenkään ole. Ristipistotyötä olen tehnyt suorastaan "hullun lailla", mutta se on niin suuritöinen, että ainakin vielä viikko on pisteltävä. Kun ei ihan joka päivä kahdeksaa tuntia jaksa pistellä!

Vaan kiitollisuudella otan vastaan nämä tunnustukset. Todella ihana yllätys!!

Näihin tunnustuksiin pitäisi kehitellä 7 faktaa itsestä ja ajattelin, kun olen noihin vaihtoihin ilmoittautunut, niin laitetaan faktat auttamaan vaihtoparejani: 

1. Suurinta herkkuani on tumma suklaa, mitä tummempaa, sen parempaa. Myös suolaiset herkut käyvät, mutta juustot ovat paheeni!!

2. Kerään sonneja eli kaikki mikä viittaa miespuolisiin nautoihin käy. Lehmätkin menettelee, mutta nykyisin, kun kasvatamme sonneja, niin mahan alla pitää olla muuta kuin utareet! :-) Kerään kyllä  lehmiä kortteina!

3. Jos joku löytäisi minulle ristipistotyönä tai muuna, vaikka kortteinakin, border collieita, walesinspringerspanieleita tai welsh corgi cardiganeja, niin otan mieluusti vastaan!

4. En käytä mustaa enkä puhdasta valkoista, mutta ne värit käyvät mainiosti tyttärelleni ja pojalleni ym tutuilleni.

5. Jostain kumman syystä kerään myös enkeleitä. Ja tietysti kaikki kissatavara kelpaa! Huh, meinasi ihan unohtua.

6. Ilahdun aina kaikesta, joten vaihtoparini ei tarvitse olla huolissaan :-). Sitä vartenhan näihin vaihtoihin osallistutaankin, että paketit ovat yllätyksiä!

Ja sitten viimeiseksi vähemmän hauska tunnustus, joka on aiheuttanut minulle todella paljon mielipahaa ja ahdistusta:


7. Minut saa verisesti loukkaantumaan kertomalla ensin matkoista, ostoksista, lomista, kalliista harrastuksista ja sen jälkeen kertomalla, että ruoka on kallista, kun maanviljelijöille maksetaan tukiaisia!! Silloin minua saa lepytellä todella kauan ja olen erittäin pitkävihainen moisesta. Naudanlihantuottaja saa jopa siitä kalliista sisäfileestä vain noin 3 euroa kilolta ja joku on jopa laskenut, että jos kilohinta tuottajalle nousisi 50 senttiä, niin tukia ei tarvittaisi ja täällä voisi elää kuten muutkin ihmiset (tai muutkin yrittäjät!). Mutta, mutta... No, se siitä!

En jatka tätä eteenpäin, koska olen nähnyt jo tämän niin monessa blogissa!

Mutta nyt jatketaan leivinuunin lämmitystä, työpaikkojen etsiskelyä, ristipistoilua, ja illalla on taas haettava poikaa pois teatteriharjoituksista. Kun ei nuo linja-autot vaan kulje enää niin myöhään tänne päin. Harmittavaa!

Hyvää tiistaipäivää
toivottelee Pami

Ne akat!

Kerronpa tässä erään vanhan jutun, joka liittyy noiden ristipistotöiden taustoihin. Jonkin verran olen liinojakin tehnyt, mutta nämä "akat" ovat muistaakseni ihan ensimmäiset.Eli tein tuollaiset tabletit yli 20 vuotta sitten. Nämä olivat sitten pöydällä, kun "neuvolan täti" tuli katsomaan vasta syntynyttä tytärtämme, joka siis nyt 19 v. Neuvolan täti kysyi ensin, että olenko itse nämä tehnyt ja kun myönsin, niin hän sanoi, että hänkin opettelee tekemään ristipistoja ja opettelee tekemään taustat siistiksi. Samalla hän käänsi yhden tabletin ympäri. Se jäi epäselväksi, oliko minun tablettien taustat riittävän siistejä...

Siitä lähtien olen miettinyt, että miten nuo takapuolet pitäisi tehdä. Jossain käsityökirjassa oli myös kuva, miten "ennen vanhaan" todelliset käsityötekijät kirjoivat sekä etu- että takapuolen samanlaisiksi, joten sama kummin päin liinaa pitää.

No, minä jatkan omia ristipistojani yrittäen kovasti tehdä ne siistiksi, mutta jos ei jaksa, niin pääasia, että johonkin langanpäät päättelee!!

Ristipistoterveisin Pami

Ps. Ja sitten mainos: kaikki mukaan tänne eli SNY kevät 2011. Se on ihan mukavaa!! :-)

Mää innostuin...

Olen viime aikoina seurannut blogeissa ristipistoaloituksia, joten innostuin minäkin kaivamaan vanhat tekemättömät työt esiin. Muita töitäni löytyy tunnisteista Pistot ristiin. Kaikkia en ole kuvannutkaan ja osa on mennyt aikoinaan lahjaksi, mutta pientä ristipisteilyä olen pitänyt yllä jo vuosia. Viime kesänä aloitin tämän pisteilyn, mutta silloin ongelmaksi tuli näköesteet! Kaksitehoilla en nähnyt ja sitten kun ostin Tiimarista ihan oikeat lukulasit, innostus hävisi. Nykyisin näen kaksitehoillakin tehdä tätä, kun on riittävän hyvä valo. Ei siinä mennytkään kuin reilu vuosi, että opin näitä kaksitehoja käyttämään!!

Nyt sitten kysymyksiä kokeneimmille ristipistoilijoille. Onko tuo ompelukehys hyvä? Teettekö ristipistot siten, että neula kokonaan alas ja sitten ylös vai samalla kertaa alas ja ylös? Tuon kehyksen kanssa minun ainakin pitää pistää neula kokonaan alas ja sitten nostaa ylös ja sehän hidastaa. Mutta olisiko tulos siistimpi niin? Miten päättelette langat? Joskus olen kuullut, että takapuolesta käsityön tekijä tunnetaan - siis käsityön takapuolesta ainakin. Kun paljon istuu, niin ainakin tämän käsityön tekijän takapuolikin muuttuu - leveämmäksi! :-) Minä yritän päätellä niihin pystysuoriin pistoihin, mutta jos niitä ei ole, niin sitten vaakaan. Aikaisemmin päättelin aina vaakaan, mutta sehän sitten sotkee tuota kuviota takapuolelta. Tulinkohan nyt ymmärretyksi...?

Ja sit meitin Hartsa ihmettelee isännän silmälaseja...

Hups, mihin ne hävisivätkään...

Hartsan mieluisiin leikkikaluihin kuuluu kaikki, mikä tippuu pöydältä. Yleensä kynät tiputetaan, mutta nyt meni jo silmälasitkin!

Täällä sataa lunta!
Lumisin terveisin Pami

Kirottu l-sana

Eli kun minulle sanoo sanan laihdutus, niin aina tulee pari kiloa lisää! Ostin marraskuussa aika tyköistuvan mekon ja sovittiin myyjän kanssa, että nipistän pari kiloa pois, jolloin mekko istuu vielä paremmin. Ennen kuin käytin mekkoa, oli kiloja tullut pari LISÄÄ!! Pois niitä kiloja en ole saanut, mutta ihan muuten vain olen taas kokeillut kävellä askelmittarin kanssa. Viime maanantaina oli sen verran asioita kirkolla, etten ennättänyt "viralliselle" kävelyreissulle, mutta askelmittari minulla oli mukana. Kävelin autolta kirjastoon, kolmeen kauppaan, kävelin kaupoissa ja kirjastossa, tulin kotia ja askelmittari näytti 73!! Ihan oikeasti, minä luulin, että askeleita tulee, kun kävelee ympäriinsä, mutta nähtävästi olenkin vain seisoskellut kaupoissakin. Tai sitten tuo mittari näytti omiaan.

No, tänä iltana on taas kirkonkyläreissu, kun pitää hakea poika S pois teatteriharjoituksista. Tässä vaiheessa kyllä harmittaa, ettei noita linja-autoja kulje edes tuota isoa tietä pitkin enää iltaisin. Ei millään viitsisi joka ilta käydä kirkolla, mutta pakkohan se on, että saadaan poika kotia. 

Edellisen postauksen kamerasta sen verran, että siinä on myös automaattitoiminto, joten sillä voi ottaa kuvia vain painamalla yhtä nappia. Ja kuten huomaatte tässä postauksessa ei ole kuvia! En löytänyt kirkolta sopivaa USB-johtoa enkä ole vielä tilannut sitä netistäkään. Pokkarissa on kuvia kirjanmerkistä, mutta ohjeen mukaan sitä ei julkaista ennen kuin viimeisen postituspäivän jälkeen eli 31.1. jälkeen. Tein kirjanmerkin virkkaamalla ja innostuinkin niin paljon, että tein samalla niitä kolme. Taidan laittaa niitä muihinkin paketteihin.

Ja keittiön kaapin oveen toin uuden saranan. Vääränlaisen. Joten ovi pidetään vieläkin kiinni sinitarralla. 

Tänään on kuulemma liukasta, joten liikutaan varovasti

Pami

Uusi lelu

Tuohon ilmoittautumisrynnäkköön vielä palatakseni: minä olen päättänyt, että minulla on aikaa siihen, mihin haluan. Ja koska elämäni hyvin pitkälti liikkuu vain Juva-Savonlinna-Mikkeli -akselilla ja siitäkin suurin osa kotona, niin jotain hupia pitää keksiä. Lisäksi olen jo varustautunut kaikkiin vaihtoihin, olen alemyynneistä keräillyt kaikkea kivaa, jonka voi sitten laittaa paketteihin. Ja kirjanmerkkiä en aio kauaa tehdä, kunhan saan vain aloitettua! Eniten minua huolestuttaa tuo Salainen leivontaystävä -vaihto. Siihen en oikein meinaa keksiä mitään. Mutta kunhan saan tietää vaihtoparit, niin sitten viimeistellään paketit heidän toiveidensa mukaan.

Mutta nyt esittelen teille uuden leluni, jonka ostin viime perjantaina Mikkelissä käydessäni. Vihdoin uskaltauduin ostamaan itselleni digijärkkärin. Ja heti tuli lisää ostettavaa eli kyllä tuohon vielä pitää ostaa lisäputki. Niin ja USB-johto. Vaikka se oli mielessä jo kameraa ostaessa, niin sehän se vielä unohtui. Lisäksi ostin vihdoin jalustankin. Sitä olen suunnitellut hankkivani jo pitemmän aikaa. Jos sitten saisi tärisemättömiä videoita poika S:n konserteista. Tahtoo tuo äidin käsi niin kovasti täristä, kun poika soittaa.

Tosiaan läksin käymään viime perjantaina kaupungissa, kun pojalla oli teatteriharjoitukset yhdestätoista iltakuuteen. Vein siis pojan ja toin tullessani kotia. Ei minulla oikeastaan ollut mitään asiaa, mutta ajattelin kierrellä Mikkelin alemyyntejä ja tuo kamera sieltä matkaan lähti. Tuli kyllä mieleen, ettei olis pitänyt lähteä, kun rämpsähdin polvilleni laattalattialle, kun kengänkannat olivat jäässä. Olin kyllä yrittänyt kopistella niitä, mutta liukkaathan ne olivat. Polviin tuli tietysti mustelmat, mutta eilen oli myös kädet kipeät, kun otin tietysti käsillä vastaan. Onneksi ei luita kuitenkaan mennyt, se oli pääasia.

Tämän päivän ohjelmistoon kuuluu perjantain Emmerdalet, neulontaa, iltapäivällä pitää viedä pojalle kitara ja samalla viettää aikaa pari tuntia kirkolla. Nyt suunnittelin, että vois vaikka käydä sillä välin kävelemässä. Niin ja yhteen keittiön oveen on hankittava uusi sarana. "Melkein uuden" 19 vuotta vanhan keittiön yhdestä ovesta hajosi sarana. Isäntä vaihtoi siihen vähemmän käytetystä ovesta saranan ja liimasi sitten sinitarralla saranattoman oven kiinni. Että näin meillä remontoidaan!! No, ennen kuin keittiötä remontoidaan jeesusteipin ja paalinarun avulla, aion hankkia oveen uuden saranan!

Hyvää viikonalkua itse kullekin

toivottelee Pami

Ilmoittautumisrynnäkkö

Siis jotain ihmeellistä on tässä talvessa. Olen ilmoittaunut vähän joka paikkaan.

Salaiseen neuleystävään


Salaiseen leivontaystävään

Magic Yarn Balliin

ja tekemään kirjanmerkkiä Novitapalstan vaihdossa.

Huh, huh... :-).

Nyt auton nokka suuntaa ensin Juvalle viemään poika teatteriharjoituksiin ja sitten Mikkeliin. Taidan kuluttaa tämän vuoden energiani jo näin tammikuussa. No, jää 11 kuukautta aikaa huilata taas seuraavaan sekoamiseen :-)

Energiallisin terveisin Pami

Hyvää loppuloppiaista!

Kuten huomaatte luovuuteni on huipussaan otsikoiden suhteen... :-)

Mutta loppiainenhan se nyt on ja joulukuusi on jo lähtenyt tuvasta. Olisin luopunut siitä jo aiemminkin, kun se karisi niin paljon, mutta sitkeästi isäntä piti sitä tähän päivään saakka. Heti aamusta alkoi jo koristeiden poistaminen. Tontut ja enkelit saivat myös lähteä ikkunoista ja piparkakkutalo siirrettiin syötävien joukkoon, mutta muuten koristeita on vielä paikoillaan. Ja saa ollakin, poistan sitten innostuksen mukaan.

Tulipa heiluttua eilen kamerankin kanssa, joten nyt kuvia muistakin kuin käsitöistä. Ihan ensiksi haluan esitellä meidän keittiön parhaimman keittiötyövälineen/koneen/laitteen: leivinuunin. Tätä lämmitetään vähintään joka toinen päivä ja aina samana päivänä laitan jotain uuniruokaa tai joskus jopa leivon. Olen vähän laiska leipomaan. Mutta en ymmärrä, kuinka pärjäisin ilman leivinuunia. Kesäisin onkin vaikea keksiä ruokia, kun tuota ei lämmitetä. Ja koska sähkö on ihan arvossaan, meidän paikan sähköhella on todella vähän käytetty, vaikka onkin jo kohta 19 vuotta vanha. Kesäisin sitten yritän keksiä erilaisia grilliruokia, kun ei sitä makkaraakaan aina jaksa syödä.

Tässä sitten kuvia meidän postinhakureissultamme. Ensin nämä keltasirkut (onhan ne niitä!) olivat tosi kesyjä. Kerrankin pääsin kuvaamaan melko läheltä. Hankaluuksia kyllä aiheutti nuo koivun oksat.

Meillä posti tulee naapurin pihaan ja sinne suorin tie kulkee pellon poikki. Tietä pitkin matkaa tulee yli kilometrin verran, tuosta suoraan noin 100 metriä. Noiden puiden jatkeena oli ennen Asta-myrskyä tosi komea kuusi. Tuonne meidän lapset kävelivät taksille ala-asteella ollessaan. Silloin kun lapset kulkivat, niin isäntä ajoi aina traktorilla jäljet tuonne. Ja aikoinaan maitoauto oikaisi myös pellon poikki. Nyt tuota tietä ei lingota, kun muuten kyläläiset ajavat meidän pihan halki oikaistakseen. Olemme ilkeitä!! :-) Eilen posti oli sen verran myöhässä, että poljimme taas kunnon polun postireissuja varten. Lunta on sen verran vähän, ettei se vielä haittaa menoa. Joskus olen joutunut tuon välin tarpomaan lumikengillä.

Ja kaverina minulla polun teossa ovat aina yhtä ahkerat Wallu ja Harri!

Mutta olen minä saanut jotain valmiiksikin käsityörintamalla. Tuon pannanhan tein jo aikoja sitten, nyt tein sille kaveriksi tuollaisen kaulaliinan, jonka päät on silmukoitu yhteen. Tuli ihan kiva setti käytettäväksi. Väri on tuossa kuvassa väärä, mutta tykkään itse tuosta väristäkin. Tein tuon kaulaliinan senkin takia, että oli joku helppo neule mukana neuletapaamisessa.

Lanka Drops Nepal yht. 200 g
Puikot 5
3o, 3 n

Mutta sellaista tällä kertaa. Nyt taas ruoanlaittoon ja katsomaan mäkihyppyä.
Loppiaisterveisin Pami

Hyvää kuluvaa vuotta!

Minä aion pitää ihan tavallisen tammikuun enkä ole antanut mitään uudenvuodenlupauksiakaan, joten jatketaan samalla lailla kuin ennenkin. Menneitäkään en muistele, vaan katson tulevaan silmät ja sydän avoinna. Toiveita on sen verran, että töitä olisi jo mukava saada. Ehkä se vaatii vähän itseltäkin, harvoin niitä kotiin tullaan tarjoamaan, vaikka sellainenkin ihme on minun kohdallani tapahtunut pari kertaa!

Käsitöitä en ole saanut tehtyä valmiiksi, kun aloitin tekemään toissa kesänä neulomaani hihatinta. Ja jostain kumman syystä sen tekeminen on yhtä vaikeaa kuin toissa kesänäkin!! Purin koko neuleen ja aloitin uudestaan. Nyt kuvio on ollut helpompi neuloa, joten enköhän tuon vielä valmiiksi saa. Eilen kyllä purin varmaan viisi kertaa ennen kuin meni lähellekään ohjeen mukaan. No, kuvia sitten joskus!! Ehkä...

Uusi vuosi vastaanotettiin Tahkovuorella meidän lomaosakkeessamme. Meidän käyttövuoro on joka 6. viikko, joten nyt se sattui tuohon viikonloppuun. Miehet olivat mäessä ja minä kävin parilla pitkällä kävelyllä.  Nuori pari olikin Jyväskylässä, joten olimme kolmestaan. Kamera ei vaan sattunut kävelyreissuillani mukaan, joten otin keittiön ikkunasta tällaisen kuvan:

Tuvan seinällä on puolestaan tällaiset taulut:

Tänään ajattelin ajella neuletapaamiseen. Pitäisi vielä keksiä joku hyvä neule, jota olisi helppo neuloa ilman ohjetta! Ennen sovittua aikaa ajattelin käydä vähän shoppailemassa. En ole vielä alennusmyynteihin ennättänyt. Loppuviikosta pitäisi käydä vielä Mikkelissäkin ostamassa pojalle plektroja ja muita kitaratarvikkeita. Pojalla on koko viikon, myös lauantaina ja sunnuntaina, mutta ei torstaina, lukion teatteriharjoitukset. Poika soittaa näytelmässä sähkökitaraa ja tarkka poika kun on, niin pitää olla asialliset vermeet. Vie kuulemma esitykseen oman kitaran, kun koulun kitarat ovat niin huonoja.  

Eilen sain katsottua loppuun Yle Teeman lähettämän Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan. En ollut sitä aikaisemmin katsonutkaan ja ihan hyvältähän tuo vaikutti. Nyt voisi vihdoin lukea sen kirjanakin loppuun (aloitettu jo joskus aikoja sitten...). Harmi vaan, kun Ylen tekstitykset ovat aivan onnettomat, joten pari jaksoa meni puoleen väliin ilman tekstitystä. Onneksi nyt jonkin verran osaan englantia, joten suurimman osan sain selvää, mutta tarkkaan piti kuunnella ja jostain kumman syystä silloin ei neulominen luonnistu!

Mutta niin se on vuosi 2011 alkanut, joten kaikille lukijoille ERITTÄIN HYVÄÄ KULUVAA VUOTTA!!

Pami