Kitarankieliaskartelua ja suuuuri moka

Minä vihdoin päätin kokeilla kitarankieliaskartelua, jota olen kysellyt vähän siellä sun täällä, mutta kukaan ei tunnu tietävän siitä mitään, ainakaan täällä koto-Suomessa. Ulkomaisia sivuja kyllä löytyy, mutta ne ovat taas niin hienoja, ettei meikäläinen niihin pysty. Ai mitä kitarankieliaskartelua?! No, meidän poika S soittaa siis sekä akustista että sähkökitaraa ja etenkin sähkökitaraan pitää vaihtaa (näköjään) aika usein kielet. Olen nyt sitten yrittänyt keksiä, että mitä noista vanhoista kielistä voisi tehdä.

Tässä kokeilemani rannerengas. Ensin virkkasin tuollaisen ympyräsysteemin keskelle ja sen jälkeen virkkasin siihen ympärille Tiimarista ostetuilla kuminauhoilla reunat.

Ja sitten se suuuri moka: jätin tekeleeni kiinnitystä vaille valmiina pöydälle ja armahat Ansa ja Oiva löysivät sen! Pää oli purtu!!! Siis älä missään tapauksessa ikinä koskaan jätä käsityötäsi mihinkään näkyviin. ÄLÄÄLÄÄLÄÄLÄÄLÄÄLÄ....

No, parempia uutisia: minä joka en todellakaan ole mikään viherpeukalo aina yllätyn välillä. Jälleen kerran (tämä on kyllä jo useampi kerta) pari kertaa tässä syksyn aikana kuivatettu vehka alkoi kukkia!

Ja sitten (jälleen kerran) kuvia näistä täystuhotiihosista!!

Jostain syystä Oiva tykkää nukkua kirjahyllyn ja kaiuttimen välissä. Mietin sitä jonkin aikaa, että miksi juuri tuossa, mutta selvisihän se minullekin: siinä on turvallista. Hula-koiran leikkinä kun on nuttuuttaa Oivaa!

Yritin tässä kuvailla vielä Ansan "liikavarpaita". Peukalo on selvästi näkyvissä!

Mutta tällaista tällä kertaa! Ja kiitos poika S:a koskevista onnitteluista. Hän on nyt sitten ajellut minun autollani kouluun ja viikonloppunakin oli menossa, mutta kiltisti tuli hyvissä ajoin kotia. 

Nyt alkaa pakkaslukemat olla sellaisia (-14), että huomaa asuvansa vanhassa hirsitalossa. Tämähän hengittää... sisäänpäin!! Ei kun puita uuniin. 

Pami