PikkuLaulajat saivat sitten vihdoin jalat. Tökit löytyivät aitasta ja yhtenä iltana sain suorastaan kuningasidean, kuinka voisin hyödyntää vanhoja moottorisahan ketjuja, jotka roikkuivat kärriliiterin seinillä. Vielä minun pitää vähän tuota kehitellä, mutta kyllä ne linnut nyt laulavat seisten!
Ja sitten se virkkaus. Tähän ei muuten mennytkään kuin olisiko kolmisen tuntia. Alkua piti vähän purkaa, kun meinasi tulla liikaa lisättyä pylväitä kerrokselleen. Virkkasin maton chenille -matonkuteista ja 15 numeron virkkuukoukulla. Halkaisijaltaan matto on vajaan metrin. Aluksi matto oli vähän luiru ja aseteltava, joten käytin vielä pyykkikoneessa. Nyt se on sitten ihan maton oloinen :-).
Äitini, 81 v., lopetti kutomisen kangaspuilla, joten sain häneltä paljon trikookudetta ja tuota chenillekudetta. Tuosta on tehty meidän tuvan matot. Saa nähdä, mitä nyt kehittelen noista kaiken kaikkiaan. Itselläni ei ole kangaspuita, enkä tiedä jaksanko koskaan laittaakaan niitä. Äidiltäni saisin hänen vanhat puut, jotka hän osti meidän kotipaikalle, mutta kun muuttivat sitten kirkonkylään, niin ne kangaspuut ovat olleet yli 20 vuotta tädilläni. Kyllä minä kutonut olen, siitä on kyllä aikaa noin 15 vuotta, kun viimeksi sitä harrastin.
Heinäseipäistä on vaikka minkälaisia ideoita, kuinka niitä voisi käyttää. Minä yritän keksiä, miten voisin hyödyntää ison kasan heinäseipäiden tappeja. Saiskohan näistä mitenkään esim. tuulikelloa...
Mutta nyt ihanaista sunnuntaipäivää kaikille. Minä lähden nyt neulomaan sitä kovan onnen huivia, joka ei nyt meinaa onnistua sitten millään!!
Pami
Ps. Wallun repimä kurkku taitaa sittenkin juurtua uudelleen!!!!
2 kommenttia:
No se on kyllä sitten ihmekurkku!
Noista tulisikin aivan ihana tuulikello!
Lähetä kommentti