Olen tänään melkein kotona...

Eli pidän etätyöpäivän tänään. Normaalisti pidän sen aina tiistaisin, mutta nyt taitaa olla vissiin jonkinlainen tauti taas päällänsä: väsyttää, mahassa pyörii ja vähän niiskututtaakin. Mutta ei sen pahempaa. Väsyminen on ehkä pahinta.

Eilen saatiin leikattua marjapensaat, omenapuut ja luumupuukin siistittiin. Tänä vuonna pääsin todella helpolla, kun talon kumpikin mies oli touhussa mukana. Poika kiipeili omenapuissa ja isäntä leikkasi sitten marjapensaat oksasaksien kanssa. Vanhimmat oksat ovat niin paksuja, että minä olisin joutunut käyttämään varmasti sahaa, mutta isännällä on tuota voimaa vähän enemmän. :-)

Sitten minä ajattelin päivittää vähän tuota lukuharrastustakin. Tuli meinaan luettua ihan tuosta noin vaan melko mainio kirja (vain kirosanat välillä ärsyttivät) Janet Street-Porterin Tee mitä haluat! No, en nyt hirveästi voinut ottaa oppia, kun kirjoittaja kuitenkin elää melko toisenlaisessa maailmassa kuin minä, mutta kirjan etukansi antoi jo melkoisen lupauksen: Näin saat elämältä kaiken tuhlaamatta aikaa, rahaa ja vaivaa. Kirjan tarkoitus on saada naiset huomaamaan, että elämä on liian lyhyt, jotta siitä viettäisi päivääkään noudattamalla muiden laatimia sääntöjä. Hei haloo, kyllä nyt jotain sääntöjä on pakko noudattaa! Välillä en ihan ymmärrä tuota nykyistä ajattelutapaa, että jokainen voi elää miten haluaa. Mutta toisaalta, kaikkiahan ei voi miellyttää.

Kirjassa kerrotaan mm. siitä, että ystävät vaihtuvat elämän aikana eikä kaikista ole tarvis pitää kiinni. Itsellä on ystäväpiiri vaihtunut melkoisesti esim. sen jälkeen, kun siirryimme maatalousyrittäjiksi. Kummallisesti kun emme päässeetkään parin tunnin varoitusajalla lähtemään reissuun tai pippaloihin, meitä ei enää niin kutsutakaan mihinkään. Ja kun juttujen aiheetkin on aivan erilaiset, meillä työ ja lapset, niin eipä siinä oikein osaa keskustella juhlimisesta, matkustelusta tai parhaista ravintoloista! Eikä sitten vapaa-ajalla jaksais tosiaankaan aina olla selvittämässä suomalaisen maatalouden tilaa ja puolustamassa töitään. Erään kaverin kanssa käytiin aikoinaan shoppailemassa yhdessä, mutta nyt en ole muutamaan vuoteen lähtenyt, kun en jaksa olla selittämässä, mistä sitä rahaa tulee ostoksiin.

Tällä hetkellä luen Juha Itkosen kirjaa Anna minun rakastaa enemmän. Enpä ole aikaisemmin Itkosen kirjoja lukenutkaan, joten mielenkiintoinen tuttavuus tuokin.

Mutta nyt töihin. Illalla taas on kitarankuskausta kirkolle. Ja jos vielä pääsis pihaakin vähän laittelemaan. Paria kukkapenkkiä vois jo siivota. Pari on vielä katolla tulleiden lumikasojen alla!

Niin ja sitähän minun piti kirjoittaa, että ne aikaisemmin lupaamani käsityöt ovat teon alla, mutta menee varmaan vielä jonkun aikaa ennen kuin pääsen postittamaan. Mutta onneksihan se aikaraja taisi olla tämän vuoden loppuun! Nyt olis vaan tarkoitus saada tätä taloa siivottua sinne kirpparipöydälle, joka on minulla vielä viikon ajan.

Hyvää viikonalkua!