Hyvää loppuloppiaista!

Kuten huomaatte luovuuteni on huipussaan otsikoiden suhteen... :-)

Mutta loppiainenhan se nyt on ja joulukuusi on jo lähtenyt tuvasta. Olisin luopunut siitä jo aiemminkin, kun se karisi niin paljon, mutta sitkeästi isäntä piti sitä tähän päivään saakka. Heti aamusta alkoi jo koristeiden poistaminen. Tontut ja enkelit saivat myös lähteä ikkunoista ja piparkakkutalo siirrettiin syötävien joukkoon, mutta muuten koristeita on vielä paikoillaan. Ja saa ollakin, poistan sitten innostuksen mukaan.

Tulipa heiluttua eilen kamerankin kanssa, joten nyt kuvia muistakin kuin käsitöistä. Ihan ensiksi haluan esitellä meidän keittiön parhaimman keittiötyövälineen/koneen/laitteen: leivinuunin. Tätä lämmitetään vähintään joka toinen päivä ja aina samana päivänä laitan jotain uuniruokaa tai joskus jopa leivon. Olen vähän laiska leipomaan. Mutta en ymmärrä, kuinka pärjäisin ilman leivinuunia. Kesäisin onkin vaikea keksiä ruokia, kun tuota ei lämmitetä. Ja koska sähkö on ihan arvossaan, meidän paikan sähköhella on todella vähän käytetty, vaikka onkin jo kohta 19 vuotta vanha. Kesäisin sitten yritän keksiä erilaisia grilliruokia, kun ei sitä makkaraakaan aina jaksa syödä.

Tässä sitten kuvia meidän postinhakureissultamme. Ensin nämä keltasirkut (onhan ne niitä!) olivat tosi kesyjä. Kerrankin pääsin kuvaamaan melko läheltä. Hankaluuksia kyllä aiheutti nuo koivun oksat.

Meillä posti tulee naapurin pihaan ja sinne suorin tie kulkee pellon poikki. Tietä pitkin matkaa tulee yli kilometrin verran, tuosta suoraan noin 100 metriä. Noiden puiden jatkeena oli ennen Asta-myrskyä tosi komea kuusi. Tuonne meidän lapset kävelivät taksille ala-asteella ollessaan. Silloin kun lapset kulkivat, niin isäntä ajoi aina traktorilla jäljet tuonne. Ja aikoinaan maitoauto oikaisi myös pellon poikki. Nyt tuota tietä ei lingota, kun muuten kyläläiset ajavat meidän pihan halki oikaistakseen. Olemme ilkeitä!! :-) Eilen posti oli sen verran myöhässä, että poljimme taas kunnon polun postireissuja varten. Lunta on sen verran vähän, ettei se vielä haittaa menoa. Joskus olen joutunut tuon välin tarpomaan lumikengillä.

Ja kaverina minulla polun teossa ovat aina yhtä ahkerat Wallu ja Harri!

Mutta olen minä saanut jotain valmiiksikin käsityörintamalla. Tuon pannanhan tein jo aikoja sitten, nyt tein sille kaveriksi tuollaisen kaulaliinan, jonka päät on silmukoitu yhteen. Tuli ihan kiva setti käytettäväksi. Väri on tuossa kuvassa väärä, mutta tykkään itse tuosta väristäkin. Tein tuon kaulaliinan senkin takia, että oli joku helppo neule mukana neuletapaamisessa.

Lanka Drops Nepal yht. 200 g
Puikot 5
3o, 3 n

Mutta sellaista tällä kertaa. Nyt taas ruoanlaittoon ja katsomaan mäkihyppyä.
Loppiaisterveisin Pami