Meillä taas otatellaan yhteen

Äh, nuo miehet, nuo miehet. Sen verran kuitenkin tänään rähähdin, että sain isännän imuroimaan. Olisko viime kerta ollut joskus... jaa... enpä muista... varmaan 2000-luvun alussa! Meillä vieläkin miespuoliset kuvittelee välillä, että pyykit peseytyvät aivan itsestään ja siirtyvät puhtaina komeroon ja valmis ruoka pöytään tipahtaa taivaalta. Ja roskat puhaltuvat itsestään pois lattialta ja roskikset juoksevat pihalle roskapönttöön! Ja varmasti olen kertonut, miten näitä sisähommia tehdään!

No, 15 v. miehenalku saa minut välillä raivonpartaalle ja silloin saa kuulla koko perhe, mitä mieltä minä olen naisten ja miesten töistä!

Ja sitten minua suututtaa, kun olen laskeutunut lapsen tasolle enkä pysty pitämään päätäni kylmänä. Mutta saa kai sitä äitikin joskus suuttua, saahan? Välillä vaan tuntuu, ettei kukaan auta minua ennen kuin suutun ja se taas suututtaa minua. Miksei vois joskus tehdä, kun minä nätisti pyydän!

Mutta nyt on ihan pakko laittaa kuva Here And There Cables -kaulaliinasta. Kolmas kerä Novitan Woolia on menossa ja yksi kerä vielä pitäisi neuloa. Enempää en neulo, vaikka poika tilasi mahdollisimman pitkän (?) kaulaliinan. Ohje on Pam Allenin kirjasta ScarfStyle.

Päätin sitten pitää vapaa-aikaa

Ja ärräpäitähän siitä kehittyi eli vähän niinkuin v...ketutti. Kun eihän maalaistalossa ole mitään tekemistä loma-aikoina, niin päätinpä varustautua talon parhaimman telkkarin eteen neuleen kanssa ihan vielä päivällä. Heitin neuleen sohvalle ja kävin vielä vähän pyörähtämässä tuvan puolella ja kömmin sitten sohvalle painaen kädelläni neuletta, jonka alla oli siis nää puikot:
Muutama ärräpää siis pääsi suusta, vaikken yleensä harrasta kiroilua helkkari-sanaa pahempana. No, siirryin sitten metallisiin puikkoihin ja taidan siirtyä niihin lopullisesti! Ainakin ohuella langalla, vaikka kuinka kiristi tuota saumaa, niin aina takertui tuohon liitoskohtaan. Nythän neulon Woolia, joka ei takerru.

Elokuva, jonka nyt sitten katsoin vihdoin viimein oli Raja 1918. Jostain kumman syystä olen ihastunut näihin Suomen sotia kuvaaviin elokuviin. Minä tykkäsin tuostakin. Johtuu varmaan siitä, että vanhempani on sodan kokenut ja kertovat siitä usein. Vaikken ymmärrä, miksi pitää sotia jonkin aatteen, uskonnon tai muun vastaavan takia. En siis oikeesti ymmärrä sotia ollenkaan nykyisin! Eikö neuvottelemalla päästäis paljon parempaan tulokseen. Tai sitten tehdään kompromissi, niin kuin meidän 20-vuotisessa sodassa on monesti tehty. Tarkoitan tällä meidän avioliittoa, joka vaan näkyy kestävän konflikteista huolimatta :-).

Mutta nyt on vapaa-aika taas loppu ja ruoanlaittoon! Tää on nyt ihan pakko kysyä, miksi ruoanlaitto katsotaan kotiäidillä työksi, mutta työssä käyvälle vapaa-ajaksi? Ja tämä ei ole mikään riidan aihe! Voisin sanoa, että kysymyksessä on retorinen kysymys... :-)

Tässähän se....

Vihdoin valmiina. En kyllä pingottanut tuota kunnolla, kun ei ollut oikein mitään paikkaa, mihin sen sitten kuitenkaan olisin laittanut. Salin matto, jota yleensä käytän pingotuspaikkana, oli aivan liian pieni tälle. Ja kun huivi jotenkin venyi ja venyi, niin kastelin sen ja laitoin pyykkinarulle kuivumaan tuon keskisilmukkarivin kohdalta. Ihan hyvä siitä minusta tuli.

Malli on siis Eliina Shawl (ravelry). Muuten ihana malli, mutta en välttämättä tekisi noin ohuesta langasta, koska epätasaiset silmukat kyllä näkyvät...

Lankana oli Grignasco Merinosilk ja puikot 4,5 pyöröt KnitPicksit. Sekään ei ollut hyvä valinta, kun ohut lanka takertui kiinni liitoskohtaan.

Ja tuossa alakolmiossakin on vissiin virhe, mutta ei se menoa haittaa.

Sitten jatketaan pojan kaulaliinaa. En enää koskaan suostu neulomaan mustaa lankaa. Tai sitten minun on käytävä ensin silmälääkärissä... :-)

Kyllä Päivi osaa...

Pistinpä Googleen hakusanaksi "Päivi osaa"

1. Päivi osaa huomioida erilaisten ihmisten tarpeet, arvot ja elämänkatsomuksen, ...

2. Päivi osaa näyttää tien sitä tarvitseville hankalissa tilanteissa. ...

3. sitten kuitenkin mainittiin, ettei Päivi osaa käyttää metroa. ...

4. Päivi osaa poseerata jo pienenä niinkuin itämaisen kuuluu :)

5. kyllä Päivi osaa tehdä balsasta (?) vaikka mitä.

6. Päivi osaa opetaa ja pitää hyviä tunteja, jos haluaa, mutta valitettavan usein puuhailee suuren osan tunnista kaikkea muuta kuin opettaa (puhuu puhelimessa, ...

7. Ja Päivi osaa todella asiansa. On oikeen todellin Wedding planer aikataulujen ja yksityiskohtien ...

8. Päivi osaa iloita. jokaisesta päivästä ja nyt hänelle myös. maksetaan työstä, joka on rakasta ja. tärkeää. Siinä on aihetta hymyyn.

9. Kyllä Päivi osaa tehdä vaikka mitä :)

10. Kiva että Päivi osaa auttaa ja muut baarikaverit ymmärtää.

Kokeile sinäkin... Tää on hauskaa! :-)

Ps. Eliisa Shawl on pingotusta vaille valmis. Ja pojalle aloitin kaulaliinaa enkä ihan 2o2n -perusmallilla, vaan siinä on jopa erilaisia kiertoja... Kyllä Päivi osaa! :-)

Mistähän aloittais...

No, aloitanpa ensin siitä, että kiitos kaikkia tytärtäni ja tietysti hänen tanssipariaan kehuneille. Mekko on minustakin tosi upea ja kaikki kunnia kyllä kuuluu upealle ompelijalle, joka sai tyttären suunnitteleman puvun aikaan. Suunnitelmahan kuului siis näin: "sellainen, jossa on halterneck yläosa ja alaosassa ryppyjä". Kaikki ei - etenkään minä - ei ois osannut noin ihanaa tehdä. Kangashan olikin ostettu jo viime kesänä, kun tytär ilmoitti haluavansa pinkin puvun. Ja sitä löytyi ihan oman kotikylän kangaskaupasta, jolle myös kiitos.

Hyviä uutisia

Vastataan nyt ensin Marjutin heittämään haasteeseen, kun tuli tuo kuva näköjään ensin:

Norjalaistutkimuksen mukaan suomalainen, yöllinen järvimaisema on ihmisiä rauhoittavin maisemakuva. Tutkimuksen mukaan verenpaine laski huomattavasti jo muutaman minuutin katsomisen jälkeen. Samoin sykkeen huomattiin laskevan sekä hengityksen rauhoittuvan. Myös mielessä pyörivien ärräpäiden määrä laski jo parin minuutin jälkeen. Samaan tulokseen ei päästy vuori- eikä vuonomaisemilla.

Tutkimukseen osallistui kaksi norjalaista ja kaksi suomalaista kesälomamatkailijaa. Tutkimusta jatketaan muilla suomalaisilla maisemakuvilla.

Just, eli jutun juoni oli tämä:

Marjut haastoi minut
1. Kirjoittamaan hyvän uutisen ja julkaisemaan sen, ellei huvita niin haasta joku toinen sijaiksesi.

2.Valitse joku kuvistasi haastekuvaksi.

3.Julkaise kuva ja haasta muita. :)

Nyt ei ennätä haastamaan muita, kun ei jaksa kuvia niin tarkkaan selata, mutta jos jossain vaiheessa inspis iskee, niin voitte arvata, että haastan jollain maatalousaiheisella kuvalla! :-)

Ja sitten kukkia

Minulla on vaan ihanat miehet. Tämä ruusu tuli eilen illalla pojalta. Heh! Eli ruusu on esiintyjäkiitos kitaransoitosta Mäntyharjun Soi Suxilla -tapahtumasta. Isäntähän kantaa aina minulle ruusuja kamarikuoron konserteista, kun laulajia on kiitelty. Mutta kauniitahan nuo ruusut ovat. Ja poika soitti hienosti! Kyllä häntä kehuttiinkin! Täällä ylpeä äiti kirjoittelee..

Tänään käytiin sitten mopokorttitentissä ja sielläkin poika onnistui. Nyt voi ajella mopolla, traktorilla ja moottorikelkalla. Tärkeintä tässä vaiheessa on tietysti traktorikortti, kun sitä meidän talossa saatetaan tarvita milloin vain. Mopolla ajoon sää on vähän vilakan puoleinen.

Neulottukin on
On, on! Voipi olla jo lauantaina viimeistään kuvattunakin.

Lisäksi tänään kaupungissa käydessä valittiin pojan kaulahuivia varten kolme kerää Woolia. Saan vihdoin neuloa mahdollisimman pitkän kaulaliinan. Entisiä hän ei suostu enää pitämään ja kaula-aukko näyttää aina niin avonaiselta.

Kirjojakin olen lukenut

Siis nyt on tullut luettua ihme äitivastaisia kirjoja. Tuli vähän huono olo koko kirjoista. Ja sitten tietysti tuli jo mietittyä, miten lapset kokevat minut! Vaikka yritän pitää heistä kovasti huolta, niin olenko kuitenkin liian tyrkky. Ja koska räjähtelen noin kerran vuodessa (viime lauantaina viimeksi, kun kukaan muu ei taaskaan suostunut tekemään tuvalla mitään eli siivoamaan), niin saako lapset siitä jotain ahdistusta. Onneksi meillä on järkipäinen isä!

Niin kirjat siis:

Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa
Sinänsä ihan hyvä ja luettava kirja, mutta voimakas äiti on siis vaikuttanut perheen sisäisiin suhteisiin, joten kukaan ei tule toimeen oikein kenenkään kanssa.

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä
Seuraava äitikompleksi. Tässä äiti taas oli hyvä ja mukava, mutta silti kirjoittajaa ahdistaa ja masentaa. Lisäksi minusta äiti oli yllättävän avoin. Mutta tässä kirjassa tuli selkeästi esille se, että kun pitää olla kiltti vanhemmilleen. Mietin aina välillä tuota kiltteyttä: itse en koe olevani mitenkään kiltti, mutta ei minulle ole koskaan tullut mieleeni rähjätä vanhemmilleni!

Ehkä nämä "äiti-kirjat" vähän ahdistivat minua, kun olen kuullut elämäni aikana sen verran monta kertaa olevani huono äiti: opiskelin, kun lapset olivat pieniä, laitoin lapset hoitoon, menin tilan ulkopuolelle töihin jne. Eihän sitä nyt ennen vanhaan noin tehty...

Mutta ei vaivuta synkkyyteen, nyt saunaan ja huomenna töihin!

Minä nyt rohkeasti laitan...

... tämän nuorenparin kuvan tänne blogiin, kun kasvojen suttaaminen oli niin tyhmän näköistä! Kuva poistuu, jos tästä tulee mitään ongelmia. Tämä pari ei seurustele, mutta tanssi siis vanhojen tanssit parina. Ihana, kun kaveri oli löytänyt pinkin paidan itselleen.

Hyvää ystävänpäivää!

Joihinkin blogeihin ennätin toivottelemaan hyvää ystävänpäivää, mutta nyt sitten lopuille kesäisen kuvan myötä

Hyvää ystävänpäivää!

Olipa kaunista

Ihan pikaisesti: vanhojen päivä on todella upea tapahtuma. Neidit ovat kauniita ja pojat todella komeita. Siis meikäläinen on ihan täpinöissään, kun tulin katsomasta juhlaa, jossa tanssijat olivat aivan parhaimmillaan.

Itse aikoinaan kävin hakemassa pikaisesti teatterilta puvun, nuttura niskaan ja hartiahuivi harteille ja sitten mentiin. Eikä me edes tanssittu kuin kaksi kappaletta. Ja ilman suurempaa yleisöä, taisi oman koulun porukkaa olla muutama luokka. Paikallislehdessä oli sentään kuva! Nyt tapahtumaan on todella panostettua ja kaikki tuntuivat nauttivan esillä olosta! Siis onhan tuo mahtava "prinsessapäivä" tytöillekin. Tanssit kestivät lauluineen reilusti yli tunnin. Ja tytär kävi tanssittamassa isäänsä. Meille esiintymisen jälkeen on vielä ns. suurelle yleisölle esiintyminen ja sitten vielä käyvät vanhainkodilla laulamassa vanhuksille.

Totta on kyllä se, että rahaahan siinä palaa, joten pitäisikö sittenkin palata takaisin ja todellakin pukeutua "vanhaksi ja vanhoihin vaatteisiin". Kaksipiippuinen juttu! Itse jo huokaisin, että onneksi ei ole kuin yksi tyttö! :-)

Kolmen vuoden päästä sitten frakkia vuokraamaan pojalle, ehkä?

Kuvia sitten, kun neiti palauttaa kameran, jossa on parhaimmat kuvat.

Kirjoja ja mekkoja!

Tai siis kirja ja mekko. Vaikka kirjojen osalta tietysti vois olla monikkokin. Kyllä niitä niin paljon tulee hamstrattua. Ja kiitos keepin kehujille, minulta jo tehtiin tilauskin, mutta en luvannut tehdä. Enkä kyllä ole ihan varma saisko tehdäkään, ohjehan ei ole minun!

Mutta kirjoista

Juju-kerhosta

Tämän annoin sitten tulla ja aika mukavalta näyttää. Monta hyvää ohjetta, jotka voisin tehdä, jos jaksaisin. Ja toinen juttu, että pitäisi olla joku käyttötarkoitus. Esim. minähän en pahemmin neulo myssyjä, lapasia enkä sukkia, koska kukaan meistä ei niitä jatkuvasti pidä ja ne entiset kestää ja kestää ja kestää...
Ja se mekko

Muutamissa blogeissa on ollut vanhojenpäiväpuku jo esillä. Tässä meidän neidin. Kauniimpi se on kuin kuvassa, mutta nyt on ryttyjä helmassa. Niiden kanssahan meinasi tulla ongelma, kun kukaan meistä (tytär, minä, ompelija, kaavoja ei löytynyt) ei tiedetty, miten nuo rytyt oikeasti tehdään.
Puvusta tuli kuitenkin ihana ja selästäkin se kestää nyt riittävän korkealla, kun kiristettiin! Nyt vaan neiti ei saa lihoa grammaakaan! Ja löysin minä Lindeksiltä sellaista teippiäkin, jolla kiinnitellään vaatteita ihoon. Se löytö kyllä pelasti päivän, nyt minäkin voin käyttää muutamaa puseroa, joiden kaula-aukko tahtoo vähän roikkua...

Tässä joutuu vielä valvomaan, kun on leivinuunissa tuli. Kukaan ei huomenna jouda sitä lämmittämään ja tänäänkään ei aikaisemmin ennätetty ja täällä alkaa olla vähän kolakka.

Mutta nyt Teho-osastoa katsomaan.

Pompulakeeppi

Toinen vaihtoehto otsikoksi olisi voinut olla, että "onpa hankala ottaa itsestä kuvia!", mutta kun muistaakseni olen vissiin tuon otsikon jo käyttänyt...

Siis hankalaa on, kun en viitsinyt peilin kautta ottaa ja käsien asento oli aina pielessä. Tai sitten mulla oli pää alaspäin ja näkyi kaularypyt ja kaksoisleuka. Onko kellä muulla kaulakompleksia? Minulla meinaa olla! Muuten voin olla vanhan näköinen, mutta kaulan kiinteytysvoiteet on jo käytössä! Joo, ja en osaa vieläkään käyttää itselaukaisijaa, kun ei ole löytynyt sopivaa kohtaa, mihin kameran olisin laittanut ja niin poispäin. Pitäis opetella!

Mutta tässä tämä on: Susun pompulakeeppi. Ihanahan siitä tuli, vaikken millään meinannut saada kaikki pompuloita suoraan. Enkä sitten enää loppujen lopuksi jaksanut suoristella kaikkia, mitkä vähän vinksottaa...
Lankana siis Big Ball Funny 200 g, puikot numero 3. Ja pitkät puikot, joiden päässä on niin pienet nupit, että alkuun meinasi aina toisen laidan silmukat karata. Tai ei siis meinannut vaan karkasi ennen kuin tajusin laittaa puikon päähän lankarullan, joka piti silmukat puikolla! Saumastakaan en saanut ihan niin nättiä kuin olisi halunnut, mutta kyllä se kelpaa.

Ihana oli sinänsä neuloa jotain, joka valmistui nopeasti eikä hirveästi rasittanut vasenta, jumissa olevaa hartiaa. Jumi on tullut suoraan sanottuna autolla ajosta ja vaikka olen keksinytkin, että ajaessakin voi hartioita heilutella ja jumpata, niin kelit ovat olleet taas sellaisia, että kovasti on jäkistetty auton ratissa.

Mutta nyt taas tuntien tekoon. Tänään vuorossa investointilaskelmat: kannattaako se traktorin vaihto vai ei. Ja pojallekin olisi tilattava mt-kortin koetta varten vuoro. En vaan ole vielä osannut päättää kumpaan kaupunkiin. Olenko koulun jälkeen viemässä poikaa Mikkeliin vai tulisko hän linja-autolla Savonlinnaan. Siinäpä vasta kysymys...

Teillä on vatsassa kakara

Tuli nuo mummo-vitsit mieleen, kun kävin perjantaina lääkärissä ja katarrihan siellä vatsassa meinaa olla. Kahden viikon Nexium-kuuri tuli ja jos ei sillä tokene, niin sitten tähystykseen. Minä voin kertoa tässä vaiheessa, että kyllä tokenee!! Ei paljon tähystykset innosta.

Niin nuo mummovitsit, jos joku ei ole vielä kuullut:

Huonokuuloinen mummo meni lääkäriin ja pois tullessa kertoi ukolleen: Mullon vatsassa kakara (vatsakatarri). Toisen kerran mummo tuli ulos lääkäristä ja ukko kysyi, mitä lääkäri sanoi. Mummo vastasi, että heikun keikun ja otti viiskymppiä (heikot keuhkot, siis) :-).

Se vitseistä. Viime viikko oli kyllä taas sellaista menoa ja meininkiä etten yhtään ihmettele, kun vatsa ei enää kestä perässä.

Mutta nyt taloon saapuneet käsityöaiheiset julkaisut. Helmikuun Suuri Käsityö -lehtikin tuli. Tällä kertaa en useammankaan selailun jälkeen löytänyt oikein mitään. Edellisessähän loppujen lopuksi olisi jotain tekemistäkin. Jotenkin en vaan tykännyt tämän lehden tuunatuista vaatteista ja koska en ole tilkkutöiden tekijä, niin anti jäi melko vähäiseksi. Ehkä parhautta oli asusteet -osio: huivit ja baretti.

Ostin myös itselleni Lean Ruutuvirkkausta -lehden, josta aion virkata pääsiäisverhot tuvan ikkunaan.
Ja tämä oli sitten LÖYTÖ! Eli olen tuota betonikirjaa hivellyt jo useampaankin otteeseen, mutta en ole hennonnut vielä ostaa. Nyt se löytyi ale-pöydästä. Jesss! Ensi kesänä aloitetaan pojan kanssa betonityöt! Suunnittelin jo viime kesänä, mutten kuitenkaan saanut aikaan mitään.
Neiti E:llä on nyt sit pitkät hiukset. On ne vaan ihanat. Pitäisköhän minunkin...
Ja näinhän siinä käy, kun liian harvoin imuroi! Imurikin pölyyntyy! Siis kai täällä pitäis ihan oikeasti siivota ja kunnolla!
Tämä taivas on kuvattu muutama päivä sitten. En kyllä nyt muista milloin. Mutta kaunis tuo taivas oli.
Käsitöitä... Juu! Ajattelin, että kun muutkin tekevät hys-hys -juttuja, niin minäkin kirjoittelen, että meneillään on hys-hys -käsityöt! Koska en osaa huijata, niin kerron, että mitään en oo saanut aikaiseksi! Ostin kyllä Big Ball Funnya yhden kerän ja ajattelin tehdä siitä Susun pompulakeepin tässä kohtapuoleen! Näkis vaan...

Terveellistä ja tehokasta

Ajattelin, että nyt helmikuussa on otettava itsestään niskasta kiinni ja aloitettava ns. terveellinen elämäntapa ja opeteltava nukkumaan öisin. Minuahan on vaivannut jo pitemmän aikaa tämä kolmannen yön valvominen eli kaksi yötä saatan nukkua kunnolla ja kolmas onkin sitten kaikkea muuta kuin nukkumista. Pikemminkin kellon vahtimista!

Jo lauantaina tein valmiista tomaattikeitosta, joka ei siis sisältänyt mitään - eli ei rasvaa, eikä kaloreita eikä oikein makuakaan... - sörsselin, johon lisäsin punaisia linssejä ja tietty vähän naudanlihaa. Itse olisin sen lihan voinut jättää poiskin, mutta kun eihän miehet pelkkää tomaattikeittoa suostu syömään. Niin ja laitoin sitten vielä vähän basilikaa ja oreganoakin joukkoon. Muuten syötiin viikonloppuna sitten kermaperunoita ja jauhelihamureketta täytettynä pikkuporkkanoilla.

No, eilen söin molemmilla ateriakerroilla tuota tomaattikeittoa, ruisleipää ja välipalaksi söin mandariineja, vaikken normaalisti niin hedelmien ystävä olekaan. Ennemmin vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kävin useamman kerran ulkonakin. Lisäksi kävin hammaslääkärissä paikkuuttamassa paikan ja kävin toisen kerran kirkolla viemässä pojalle kitaratunnille kitaran ja tultiin sitten kahdeksan aikaan illalla pois. Pidin yllä myös ystävyyssuhteitani 10 minuutin ajan, kun kaveri soitti just, kun oltiin ajamassa kirkolta pois. Sovittiin, että menen perjantaina heille käymään.

Pidin yllä myös parisuhdettani eli kun ternivasikat tulivat iltakahdeksan jälkeen, menin auttamaan miestäni navettaan poikien vastaanotossa. Lisäksi katsoin televisiota vain tunnin eli Täydelliset naiset. Tänä aamuna katsoin sitten Emmerdalet.

Ja illalla kuvittelin, että nyt nukuttaa, kun päivä on mennyt ihan "oikeaoppisesti", vaikkakin tein töitäkin kaiken tuon välissä. Ja minähän valvoin käytännössä koko viime yön, voi "paha sana"! Minua paleli koko ajan ja aamulla taas vähän väänsi vatsastakin, mutta kyllä se taitaa ohi mennä! Isännän kanssa jo juteltiin, että taidan todellakin tehdä nuo valvotut yöt töitä enkä vaan odotella unen tuloa, jota ei kuitenkaan tulo. Kuinka olisikaan tehokasta...

Juu, on tässä tullut viime aikoina luettua paljon, miten saan vireyttä ja jaksaa paremmin. Täytyy varmaan kokeilla kauemmin kuin pari päivää...

Loppuviikko onkin taas matalalentoa. Olen kovasti suunnitellut sen helikopterin hankkimista, muuten en millään ennätä joka paikkaan. Torstainakin pitäisi olla töiden loppumisen aikaan hakemassa poikaa 90 kilometrin päässä töistä, sen lisäksi pitäisi olla sovittamassa tyttären vanhojenpäiväpukua. Näitä tällaisia päiviä on sattunut yllättävän usein viime aikoina, että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. No, tähän mennessä on selvitty, kun ollaan vähän joustettu kaikki. Eli lapset ovat odottaneet, sonnit ovat odottaneet ja minä olen luistanut töistä aikaisemmin kuin normaalisti.

Vielä tai enää kolme vuotta, niin nuorimmainenkin saa silloin ajokortin. Jospa tää sitten helpottais...

Vaan nyt on aloitettava taas työt: aiheena hiehon kasvatus ja lypsylehmien ruokinta eri tuotantovaiheessa.

Niin, käsityöt... Eikös sanonta kuulu, että hiljaa hyvä tulee... :-)