Mistähän aloittais...

No, aloitanpa ensin siitä, että kiitos kaikkia tytärtäni ja tietysti hänen tanssipariaan kehuneille. Mekko on minustakin tosi upea ja kaikki kunnia kyllä kuuluu upealle ompelijalle, joka sai tyttären suunnitteleman puvun aikaan. Suunnitelmahan kuului siis näin: "sellainen, jossa on halterneck yläosa ja alaosassa ryppyjä". Kaikki ei - etenkään minä - ei ois osannut noin ihanaa tehdä. Kangashan olikin ostettu jo viime kesänä, kun tytär ilmoitti haluavansa pinkin puvun. Ja sitä löytyi ihan oman kotikylän kangaskaupasta, jolle myös kiitos.

Hyviä uutisia

Vastataan nyt ensin Marjutin heittämään haasteeseen, kun tuli tuo kuva näköjään ensin:

Norjalaistutkimuksen mukaan suomalainen, yöllinen järvimaisema on ihmisiä rauhoittavin maisemakuva. Tutkimuksen mukaan verenpaine laski huomattavasti jo muutaman minuutin katsomisen jälkeen. Samoin sykkeen huomattiin laskevan sekä hengityksen rauhoittuvan. Myös mielessä pyörivien ärräpäiden määrä laski jo parin minuutin jälkeen. Samaan tulokseen ei päästy vuori- eikä vuonomaisemilla.

Tutkimukseen osallistui kaksi norjalaista ja kaksi suomalaista kesälomamatkailijaa. Tutkimusta jatketaan muilla suomalaisilla maisemakuvilla.

Just, eli jutun juoni oli tämä:

Marjut haastoi minut
1. Kirjoittamaan hyvän uutisen ja julkaisemaan sen, ellei huvita niin haasta joku toinen sijaiksesi.

2.Valitse joku kuvistasi haastekuvaksi.

3.Julkaise kuva ja haasta muita. :)

Nyt ei ennätä haastamaan muita, kun ei jaksa kuvia niin tarkkaan selata, mutta jos jossain vaiheessa inspis iskee, niin voitte arvata, että haastan jollain maatalousaiheisella kuvalla! :-)

Ja sitten kukkia

Minulla on vaan ihanat miehet. Tämä ruusu tuli eilen illalla pojalta. Heh! Eli ruusu on esiintyjäkiitos kitaransoitosta Mäntyharjun Soi Suxilla -tapahtumasta. Isäntähän kantaa aina minulle ruusuja kamarikuoron konserteista, kun laulajia on kiitelty. Mutta kauniitahan nuo ruusut ovat. Ja poika soitti hienosti! Kyllä häntä kehuttiinkin! Täällä ylpeä äiti kirjoittelee..

Tänään käytiin sitten mopokorttitentissä ja sielläkin poika onnistui. Nyt voi ajella mopolla, traktorilla ja moottorikelkalla. Tärkeintä tässä vaiheessa on tietysti traktorikortti, kun sitä meidän talossa saatetaan tarvita milloin vain. Mopolla ajoon sää on vähän vilakan puoleinen.

Neulottukin on
On, on! Voipi olla jo lauantaina viimeistään kuvattunakin.

Lisäksi tänään kaupungissa käydessä valittiin pojan kaulahuivia varten kolme kerää Woolia. Saan vihdoin neuloa mahdollisimman pitkän kaulaliinan. Entisiä hän ei suostu enää pitämään ja kaula-aukko näyttää aina niin avonaiselta.

Kirjojakin olen lukenut

Siis nyt on tullut luettua ihme äitivastaisia kirjoja. Tuli vähän huono olo koko kirjoista. Ja sitten tietysti tuli jo mietittyä, miten lapset kokevat minut! Vaikka yritän pitää heistä kovasti huolta, niin olenko kuitenkin liian tyrkky. Ja koska räjähtelen noin kerran vuodessa (viime lauantaina viimeksi, kun kukaan muu ei taaskaan suostunut tekemään tuvalla mitään eli siivoamaan), niin saako lapset siitä jotain ahdistusta. Onneksi meillä on järkipäinen isä!

Niin kirjat siis:

Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa
Sinänsä ihan hyvä ja luettava kirja, mutta voimakas äiti on siis vaikuttanut perheen sisäisiin suhteisiin, joten kukaan ei tule toimeen oikein kenenkään kanssa.

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä
Seuraava äitikompleksi. Tässä äiti taas oli hyvä ja mukava, mutta silti kirjoittajaa ahdistaa ja masentaa. Lisäksi minusta äiti oli yllättävän avoin. Mutta tässä kirjassa tuli selkeästi esille se, että kun pitää olla kiltti vanhemmilleen. Mietin aina välillä tuota kiltteyttä: itse en koe olevani mitenkään kiltti, mutta ei minulle ole koskaan tullut mieleeni rähjätä vanhemmilleni!

Ehkä nämä "äiti-kirjat" vähän ahdistivat minua, kun olen kuullut elämäni aikana sen verran monta kertaa olevani huono äiti: opiskelin, kun lapset olivat pieniä, laitoin lapset hoitoon, menin tilan ulkopuolelle töihin jne. Eihän sitä nyt ennen vanhaan noin tehty...

Mutta ei vaivuta synkkyyteen, nyt saunaan ja huomenna töihin!