Ihan pikaisesti: vanhojen päivä on todella upea tapahtuma. Neidit ovat kauniita ja pojat todella komeita. Siis meikäläinen on ihan täpinöissään, kun tulin katsomasta juhlaa, jossa tanssijat olivat aivan parhaimmillaan.
Itse aikoinaan kävin hakemassa pikaisesti teatterilta puvun, nuttura niskaan ja hartiahuivi harteille ja sitten mentiin. Eikä me edes tanssittu kuin kaksi kappaletta. Ja ilman suurempaa yleisöä, taisi oman koulun porukkaa olla muutama luokka. Paikallislehdessä oli sentään kuva! Nyt tapahtumaan on todella panostettua ja kaikki tuntuivat nauttivan esillä olosta! Siis onhan tuo mahtava "prinsessapäivä" tytöillekin. Tanssit kestivät lauluineen reilusti yli tunnin. Ja tytär kävi tanssittamassa isäänsä. Meille esiintymisen jälkeen on vielä ns. suurelle yleisölle esiintyminen ja sitten vielä käyvät vanhainkodilla laulamassa vanhuksille.
Totta on kyllä se, että rahaahan siinä palaa, joten pitäisikö sittenkin palata takaisin ja todellakin pukeutua "vanhaksi ja vanhoihin vaatteisiin". Kaksipiippuinen juttu! Itse jo huokaisin, että onneksi ei ole kuin yksi tyttö! :-)
Kolmen vuoden päästä sitten frakkia vuokraamaan pojalle, ehkä?
Kuvia sitten, kun neiti palauttaa kameran, jossa on parhaimmat kuvat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Meillä on pojan ko.tapahtuma vielä tässä parin tunnin kuluttua edessä, täällä on yleisöjuhla aina illalla, ennen kun Wanhat menevät omille jatkoilleen... Hienoja näyttävät olevan, tytöt varsinkin ovat panostaneet kunnolla. Meillä onneksi pojalle kelpasi jo olemassa oleva puku, uusi paita ja parin puvun värinen solmio vain piti hankkia...
Neiti M on parhaillaan lähdössä jatkoille. Huvittavaa verrata kustannuksia poikaan, jonka tanssit maksoivat 60€=puvun vuokra eikä muuta.
Vanhojenpäivän kustannukset on noussu ihan viime vuosinakin hirveästi. Minä tanssin omat tanssini 2001 ja maksoin puvusta (vuokra), kampauksesta ja meikistä suunnilleen saman markoissa kuin nämä nykyiset euroissa. Siskot (oma ja miehen sisko) selvisivät vielä halvemmalla, koska tein kummallekin puvut.
Mie seurasin tänään kahdet tanssit. Piipahdin katsomassa oman paikkakunnan tansseja, kun tyttären poikaystävä oli tanssimassa. Ehdin vielä työpaikalle katsomaan tanssit siellä. Minä aina jotenkin liikutun, kun katson näitä nuoria, kauniita ihmisiä, joilla on elämä edessä. Näinä hetkinä myös olen onnellinen ammatista, joka antaa minulle näitä hetkiä, vaikka välillä on raskastakin.
Lähetä kommentti