Päätin sitten pitää vapaa-aikaa

Ja ärräpäitähän siitä kehittyi eli vähän niinkuin v...ketutti. Kun eihän maalaistalossa ole mitään tekemistä loma-aikoina, niin päätinpä varustautua talon parhaimman telkkarin eteen neuleen kanssa ihan vielä päivällä. Heitin neuleen sohvalle ja kävin vielä vähän pyörähtämässä tuvan puolella ja kömmin sitten sohvalle painaen kädelläni neuletta, jonka alla oli siis nää puikot:
Muutama ärräpää siis pääsi suusta, vaikken yleensä harrasta kiroilua helkkari-sanaa pahempana. No, siirryin sitten metallisiin puikkoihin ja taidan siirtyä niihin lopullisesti! Ainakin ohuella langalla, vaikka kuinka kiristi tuota saumaa, niin aina takertui tuohon liitoskohtaan. Nythän neulon Woolia, joka ei takerru.

Elokuva, jonka nyt sitten katsoin vihdoin viimein oli Raja 1918. Jostain kumman syystä olen ihastunut näihin Suomen sotia kuvaaviin elokuviin. Minä tykkäsin tuostakin. Johtuu varmaan siitä, että vanhempani on sodan kokenut ja kertovat siitä usein. Vaikken ymmärrä, miksi pitää sotia jonkin aatteen, uskonnon tai muun vastaavan takia. En siis oikeesti ymmärrä sotia ollenkaan nykyisin! Eikö neuvottelemalla päästäis paljon parempaan tulokseen. Tai sitten tehdään kompromissi, niin kuin meidän 20-vuotisessa sodassa on monesti tehty. Tarkoitan tällä meidän avioliittoa, joka vaan näkyy kestävän konflikteista huolimatta :-).

Mutta nyt on vapaa-aika taas loppu ja ruoanlaittoon! Tää on nyt ihan pakko kysyä, miksi ruoanlaitto katsotaan kotiäidillä työksi, mutta työssä käyvälle vapaa-ajaksi? Ja tämä ei ole mikään riidan aihe! Voisin sanoa, että kysymyksessä on retorinen kysymys... :-)