Ajattelin, että nyt helmikuussa on otettava itsestään niskasta kiinni ja aloitettava ns. terveellinen elämäntapa ja opeteltava nukkumaan öisin. Minuahan on vaivannut jo pitemmän aikaa tämä kolmannen yön valvominen eli kaksi yötä saatan nukkua kunnolla ja kolmas onkin sitten kaikkea muuta kuin nukkumista. Pikemminkin kellon vahtimista!
Jo lauantaina tein valmiista tomaattikeitosta, joka ei siis sisältänyt mitään - eli ei rasvaa, eikä kaloreita eikä oikein makuakaan... - sörsselin, johon lisäsin punaisia linssejä ja tietty vähän naudanlihaa. Itse olisin sen lihan voinut jättää poiskin, mutta kun eihän miehet pelkkää tomaattikeittoa suostu syömään. Niin ja laitoin sitten vielä vähän basilikaa ja oreganoakin joukkoon. Muuten syötiin viikonloppuna sitten kermaperunoita ja jauhelihamureketta täytettynä pikkuporkkanoilla.
No, eilen söin molemmilla ateriakerroilla tuota tomaattikeittoa, ruisleipää ja välipalaksi söin mandariineja, vaikken normaalisti niin hedelmien ystävä olekaan. Ennemmin vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kävin useamman kerran ulkonakin. Lisäksi kävin hammaslääkärissä paikkuuttamassa paikan ja kävin toisen kerran kirkolla viemässä pojalle kitaratunnille kitaran ja tultiin sitten kahdeksan aikaan illalla pois. Pidin yllä myös ystävyyssuhteitani 10 minuutin ajan, kun kaveri soitti just, kun oltiin ajamassa kirkolta pois. Sovittiin, että menen perjantaina heille käymään.
Pidin yllä myös parisuhdettani eli kun ternivasikat tulivat iltakahdeksan jälkeen, menin auttamaan miestäni navettaan poikien vastaanotossa. Lisäksi katsoin televisiota vain tunnin eli Täydelliset naiset. Tänä aamuna katsoin sitten Emmerdalet.
Ja illalla kuvittelin, että nyt nukuttaa, kun päivä on mennyt ihan "oikeaoppisesti", vaikkakin tein töitäkin kaiken tuon välissä. Ja minähän valvoin käytännössä koko viime yön, voi "paha sana"! Minua paleli koko ajan ja aamulla taas vähän väänsi vatsastakin, mutta kyllä se taitaa ohi mennä! Isännän kanssa jo juteltiin, että taidan todellakin tehdä nuo valvotut yöt töitä enkä vaan odotella unen tuloa, jota ei kuitenkaan tulo. Kuinka olisikaan tehokasta...
Juu, on tässä tullut viime aikoina luettua paljon, miten saan vireyttä ja jaksaa paremmin. Täytyy varmaan kokeilla kauemmin kuin pari päivää...
Loppuviikko onkin taas matalalentoa. Olen kovasti suunnitellut sen helikopterin hankkimista, muuten en millään ennätä joka paikkaan. Torstainakin pitäisi olla töiden loppumisen aikaan hakemassa poikaa 90 kilometrin päässä töistä, sen lisäksi pitäisi olla sovittamassa tyttären vanhojenpäiväpukua. Näitä tällaisia päiviä on sattunut yllättävän usein viime aikoina, että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. No, tähän mennessä on selvitty, kun ollaan vähän joustettu kaikki. Eli lapset ovat odottaneet, sonnit ovat odottaneet ja minä olen luistanut töistä aikaisemmin kuin normaalisti.
Vielä tai enää kolme vuotta, niin nuorimmainenkin saa silloin ajokortin. Jospa tää sitten helpottais...
Vaan nyt on aloitettava taas työt: aiheena hiehon kasvatus ja lypsylehmien ruokinta eri tuotantovaiheessa.
Niin, käsityöt... Eikös sanonta kuulu, että hiljaa hyvä tulee... :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Juu ja sitten kun kaikilla on ajokortti, ei sinulla ole enää autoa:D
Täälläkin kovasti yritetään terveellistää elämäntapoja =) Etkä ole ainoa huonouninen. Mietin aina miten se voikin olla vaikeaa noinkin yksinkertainen asia kuin nukahtaminen, himpskatti!
Onpa jännä lähiöiden asukkaan lukea merkintöjäsi joissa vilahtelee hiehoja ja lypsylehmiä... öö, vai onko se sama asia? :)
Minulla muuten terveellisemmän elämäntavan ylläpitäminen on alkanut jo tuottaa tuloksia. Olen kirjaimellisesti keventynyt. En paljon, mutta selvästi. Kyllä se kannattaa! Onnea jatkamiseen ja jaksamiseen!
Vetäsin tuossa ihan hatusta sinun nimesi. Onneksi olkoon, olet voittanut blogiarvonnassa. Laitatkos osoitetta tulemaan sähköpostiini nirunarun_nyorit(ät)suomi24.fi
Hiljaa hyvä tulee, kyllä! Ja sama pätee täällä.. terveellisempää elämäntapaa kaivataan.
Lähetä kommentti