Vähän meinaa tökkiä...

...tämä uuden vuoden aloitus, mutta eiköhän tämä tästä. Tänään oli ihan suht kiva päivä, kun meillä oli lomarenkaan kokous. Tarkoittaa siis sitä, että suunnitellaan, milloin lomittaja tulee meille ja milloin menee kolmelle muulle tilalle lomittamaan. Meillä vain isäntä on lomansaaja ja hänellä on nyt tänä vuonna huikeat 25 lomapäivää. Työpäiviä ei jääkään kuin 340. Minulla ei lomaoikeutta, kun en ole anonut! Ja en ole anonut, koska minun päiviini lomittajan läsnäolo ei vaikuta käytännössä mitenkään. Minä juoksen aina siellä, missä minua tarvitaan.

Kaverille teen salomoninsolmuhuivia, mutta jostain kumman syystä en saa noinkaan nopeaa työtä valmiiksi. Johtuu ehkä siitä, ettei nyt ole malttanut oikein keskittyä mihinkään. Tämän hetken innostus on kerätä ympäri taloa kirpputoritavaraa. Suunnittelin myös myyväni lankoja pois, että vihdoin pääsisin ns. uutuuslankojen kimppuun. Tuntuu, ettei henno ostaa uusia, kun entisiäkin on, mutta entisetkään eivät kulu sitten mihinkään. Tai kuluishan ne, jos jotain tekisi niistä...

Ja sitten poikkeus vahvistaa säännön: Novitan Jengaa tuli ostettua vielä uudenvuodenaattona ihan kivasti: 1100 g. Ostin nuo langat virkatakseni niistä torkkupeiton (ja kun sain halavalla).

Eli ei mitään kummoista tällä kertaa, mutta päivitin samalla tuon langankulutustaulukon. Itselleni oli yllätys, kuinka paljon olin kuitenkin lankaa käyttänyt vuoden aikana. Ostopuoli ei ollut niinkään yllätys... :-) Siis vähän mietin, onkohan tämä kallis harrastus, vai ei... Lisäksi kun tulee hommattua noita virkkauslankoja ja kirjoja! Välillä on käynyt mielessä jaksanko pitää tuota langankulutuspäiväkirjaakaan, kun välillä se meinaa stressata. Miinuspuoli on aina niin paljon pienempi :-). Tehtyjä töitä en jaksa luetella.