Meillä on raha-asiat yhteisiä, joten tiedän tasan tarkkaan hänen menonsa, kuten hän tietää minun menot. Laskut ovat tässä tietokoneen vierellä, joten molemmat tietää, missä mennään. Yhteistähän tämä on! Minä yleensä saan valitukset juuri puhelinlaskuista sekä muista ylimääräisistä menoista ja lapset eivät saisi kuluttaa ollenkaan mitään ylimääräistä. Esim. talvella oli naputusta pojan kitaransoittokeikoista.
En ole mustasukkainen toisille naisille vaan mustasukkainen sille ajalle, mikä käytetään muuhun kuin perheeseen. Jos minä pyydän jotain tai jos minä haluan puhua jostain, vastauksina on yleensä: "On minulla muutakin tekemistä", "Täytyy tehdä se ja se", "Sehän on sinun hommasi" tai muuta vastaavaa... No, onhan se aina kiire, jos pitää viestitellä päivittäin monta tekstiviestiä! Itsellänikin on hyviä miespuolisia ystäviä, joista mieheni tietää. Joskus 10 vuotta sitten tämä olisi ollut ns. läpihuutojuttu eli avioeropaperit ja sillä selvä. Nykyisin homma ei ole niin selvää... Lisäksi se tekee ongelman, että mies on kuunnellut toisen henkilön avioliitto- ja yritysongelmia. Siis kyllä niitä piisaa omassakin talossa ihan tarpeeksi!!
Mut just: nyt minä voin vaatia tekstiviestejä, kun kerran mies osaa niitä kirjoittaa!! Meillä ei tosiaankaan ole ollut tapana viestitellä eikä soitella toisen perään, mutta nythän tuo viestittely tuntuu sujuvan. Pelkät OK:t vastauksiksi ei enää riitä! :-)
Jostain kumman syystä miehelläni on tuo ajoitus just oikea! Ennen tyttären rippijuhlia hän sai vammoja kamppaillessaan sonnin kanssa ja nyt ennen pojan rippijuhlia tuli tämä esiin!
Mutta nyt valitukset seis, tästä todellakin selviää hengissä!
Kävin eilen katsomassa kaverin kanssa yhden kylän näytelmän. Tosi hyvä!! Ja kävinpä halaamassa yhtä pääesiintyjää (miespuolista!!!!). Hän on meinaan minun vanha koulukaverini! Sellainen, joka tuli linja-autoon minun kotipaikkani kohdalta ja joskus saattoi jopa käydä herättämässä minut linja-autolle. Ja kerronko, no kerron, yritettiin seurustella: se kesti kolme päivää! Kavereista ei saa vaan irti enempää! Tämä siis tapahtui yli 25 vuotta sitten!
Niin, meillehän tulee isännän kanssa yhdessäoloa 25 vuotta ja naimisissa oloa 20 vuotta elokuussa. Niin se aika vaan menee. Vaan eipä sitä 20 vuotta sitten olisi arvannut, mihin tämä elämä kääntyykään...
Tämän jälkeen siirrytään sitten käsityö- tai piha-aiheisiin! :-)
17 kommenttia:
Voi hurja miten rankkoja kesäkokemuksia sulla. Onneksi tunnut osaavan suhatautua asiaan rauhallisesti ja rakentavasti, itse en varmaan siihen kykenisi, vaikkei hysterisyydestä usein mitään apua olekaan.
Tsemppiä, toivottavasti saatte asiat sovittua!
Jaksuja siulle! Tiedät että voit soittaa tai piipahtaa vaikka kylään kun siltä tuntuu. Täällä on toinen joka alkaa olla ihan kypsä. Mutta jos tästä kanssa vähän kerrassaan selviäisi.
Elämä on kyl väliin tosi rankkaa, mutta kasvattavaa myös. Halituksia!
Kyllä minuakin helpotti kuulla,että selviät. Minä sinua muistin ja koko ajan mietin. Jaksamisia sulle edelleen ja heleja paljon. Toivottelee: blogiystäväsi Intsu
Tsemppiä Pami!
Jaksamista siulle! Eilen aamulla pikapikaa lukaisin juttusi ennen mustikkaan lähtöä ja se jäi mietityttämään. Mutta hyvä, että pärjäät ja selvität järkevästi asiat. Mie en olis kovinkaan järkevä vastaavassa tilanteessa.
Oma elämä, omat harrastukset ja omat ystävät ovat tärkeitä, ei siitä voi toiselle ruveta narisemaan. Molemmanpuolista pitää olla.
No siis todellakin vaadit tästä lähtien tekstareita - pitkiä lurituksia joihin pitää sisältyä monen monta kaunista sanaa. ;)
Kyllä sinä tuolla asenteella selviät tästä!
(Kun lapset penempiä, yritettiin omia ehtiä harrastuksia vuorotellen. Usein ei aika oikein riitä kaikkeen, mutta eihän lapsiakaan voi syyttää, että heidän takia kaikki lopetettu.. Ei he siitäkään kiitä.)
P.S.
Meiän äitien velvollisuus on olla vähän egositisia, ajatella enemmän itseämme. Tyytyväidillä äideillä tyytyväiset lapset ;)
Siis missään tapauksessa lapset eivät ole mihinkään syyllisiä ja omia harrastuksia tietenkin pitää olla. Ymmärrän sen täysin.
Mutta sitä en ymmärrä, että yhden perheen jäsenen harrastukset menee kaikkien muiden edelle. Kuten nyt on käynyt!
Itse olen luopunut kaikesta kodin ulkopuolella olevasta harrastustoiminnasta juuri muiden takia.
Muutaman kerran on käynytkin, kun olen kertonut, että isäntä laulaa, tytär tanssii ja poika soittaa kitaraa, että on kysytty, mitäs minä harrastan. Juu, autolla ajoa, töissä käymistä, kodinhoitoa ja jos vähän jää aikaa, niin neulomista ja ennen nukahtamista pari sivua luen kirjaa...!
Ja minä vieläkin jaksan ottaa tämän huumorilla! :-)
Juuri se, molemmanpuolista pitää olla.
Pitäisi olla kielletty äitien luopua omista kodin ulkopuolella olevasta harrastuksista. Tärkeä meitin olla egositisia ja vaatia omaa aikaa.
(Ajettu on lapsia meilläkin, joka ilta yhteen aikaan. Läksyjen kuulustelut, vanhempain kokoukset ja pyykinpesu ja muuta pientä)
*halaus* Voimia sinulle Pami edelleen! Kirjoitat asioista todella fiksusti ja kirjoituksiasi seurattuani tiedän, että selviät tästä todellakin hengissä. Aurinkoista sunnuntaita!
No todellakin tästä selviät. Ja rupeat tekemään käsitöitä ja laittamaan puutarhaa oikein urakalla. Ja tuosta asiasta olen samaa mieltä: tämähän osoittaa että miehesi osaa halutessaan kirjoittaa tekstiviestejä, eli tästä eteenpäin voit odottaa niitä häneltä saapuvan.
Kaikkea sattuu ... on nuo miehet joskus sellaisia toljakoita, vaan ei ne halua meistä eroon päästä, huoh!
Hyvin handlattu tilanne, tsemppiä Pami!
Jaksamista ja huumorintajun säilyttämistä jatkossakin toivottelen! Näin lomalla on jäänyt blogien luku hunnigolle ja luin vasta nyt rankasta kesäkokemuksestasi.
Voimia sinulle tuon kaiken kanssa. Ei ole helppoa, se on selvää.
Pura vaan ajatuksia niin paljon kun siltä tuntuu ja ota tarvittaessa etäisyyttä vaikka kotoa jos mahdollista. Voisi tehdä jopa hyvää ja antaa tilaa ajatuksille.
Nimm. Eroprosessin kokenut..
Lähetä kommentti