Kun ei omia, niin sitten toisten!

Ihan pakko esitellä poikani hitsaustöitä. En tiedä, olenko riittävästi kehunut, mutta ainakin noin tunnin välein käyn ihailemassa tuota tuikkukynttelikköä. Ja oli poika saanut kehuja opettajaltakin. Olen taas niin ylpeä!!!! Tuo risuaitakin on ihana. Se on jotenkin uunissa muovitettu ja aivan ihanan tuntuinen kädessä. Oliskohan poika tullut äitiinsä! No, isä on kyllä myös hyvä hitsaustöissä, joten kai sitä kädentaitoa on tullut sieltäkin. Isännän mukaan hitsari tarvitsee tiettyä rytmitajua, että tulee kunnon jälkeä. No, musiikkimiehenä pojalla on kyllä rytmi hallussa. Ja sit minun tekeleet. Näihin tulee kyllä vähän himo. Yhdeksän on valmiina ja kymmenes tulossa. Laput on vähän reiluja, joten ajattelin kaivella kaikki Seitsemän veljestä -langat ja tehdä kokonaisen peiton hyväntekeväisyyteen.
Sain laitettua taas kuvia, kun olen vanhaalla koneella. Uusi on niiiin epävakaa vielä, että vaihdellaan nyt konetta aina tarvittaessa.

Harmittavaa, kun olen huomannut, että aika monet blogit ovat menneet salasanojen taakse tai sitten lopettavat kokonaan. Vaikka en aina jaksa kaikkiin tilaamiini blogeihin joka päivä täysin paneutuakaan, minusta niitä on mukava lueskella, vaikka aina ei olisikaan juttua käsitöistä tai muistakaan maailmaa mullistavista asioista. Välillä kyllä tuntuu, ettei tässä minunkaan blogin pidossa ole mitään järkeä, jos esiteltävänä on vain 20 x 20 cm lappuja ja vielä päättelemättömiä... :-)

Tämä on paha uutinen kaikille sukkapuikkojen omistajille!

Uuden koneen rukkaus jatkuu taas...

Olin lomalla: löhöilin, neuloin ja tuijotin telkkaria, tein ruokaa ja siivosin! Tulin kotiin, olen ihan väsy. Jatkoin ruoanlaitolla, siivoamisella ja neulomisella ja vaihteeksi pyykinpesulla. Haluu pooooiiiiissss....:-)

Joo, tuo alku on kirjoitettu pienellä huumorilla, sillä kolmen päivän loma meni tosiaankin ihan minun itseni ehdoilla. Miehet olivat laskettelemassa kaikki päivät ja tytärhän olikin sisareni perheen luona. Ruoatkin olivat hyvin yksinkertaisia, joten niissä ei mennyt pahemmin aikaa.

Ja sitten taas tuli jälleen todistettua, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Viimeisenä lomapäivänä eli eilen ahdoin jääkaapista kaikki syömättömät fetajuustot ja oliivit pizzan päällä naamariin ja kylläpä illalla janotti, mutta kun oli niin turvonnut olo, ettei jaksanut juoda edes vettä!! Kyllä minä sitten pakotin kolme lasillista vettä kurkusta alas ja helpottihan se. Tämä aamu oli ihan hyvä!! Kuka käski syömään kaiken suolan....nuukuus!

Niin, olen neulonut niitä ns. vaakalappuja. Ne ovat oikein hyviä lomaneuleita, niitä voi tehdä parin oluttölkin jälkeenkin...:-) Ja toisen polvisukan sain valmiiksi, sen suuremman purin ja aloitin sitten uudestaan. Nyt ovat sopivan kokoisia.

Kuvia en voi vielä laitella, kun tämä on nyt ns. uusi kone, jolla touhuan, enkä vielä ole ennättänyt opettelemaan systeemejä riittävän hyvin. Kiertelen nyt sitten vain kurkkimassa toisten blogeja ja yritän kirjoitella kommentteja! :-)

Kirjoja, kirjoja...

Nyt on myönnettävä, että olen tuhlaavainenkin kaikkien muiden vikojen lisäksi! Ihan kuin se ei olisi selvinnyt tässä aikojen saatossa... Sitä tuli liityttyä sellaiseen kirjakerhoon kuin Jujuun. Ja eilen sieltä tuli erilaisia kirjoja! En ole vielä suurta mielipidettä saanut aikaan niistä, mutta koska rakastan kirjoja yli kaiken, niin sillä ei ole aina niin väliä, mikä hyllyt täyttää :-). Eli Jujusta tulivat kirjat: Ompele, kirjo, koristele, Sahalla ja siveltimellä sekä Suloiset sukat.

Sen lisäksi hyllyyni kotiutui Punokset puikoille. Alustavan vilkaisun jälkeen tuohon kirjaan olen tyytyväinen.

Savonlinnalaiset saavat tutustua kirjoihin kun nähdään seuraavan kerran.

Koolla on väliä!

Sain "luvan" olla hetken tietokoneella . Eilen tuli uusi aparaatti ja kuulemma tämä päivä meneekin sitten asennellessa siihen ohjelmia ja muutenkin jos sen saisi toimimaan...!!! Minä aina vähän pelkään noita uusia juttuja, kun juuri saatiin tämä vanha toimimaan suht moitteettomasti.

Kyllä se nyt on uskottava, että koolla on väliä! Tekniikka ei enää riitä... Niin, kysehän on siis puikkokoosta, neulepuikkojen. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, että yhdestä polvisukasta tuli liian iso kolmosen numeron puikoilla. Kävin sitten ostamassa 2,5 numeron Addin puikot ja pienempäähän niillä tulee. Eli kai se sitten tuo isompi on purettava! :-(

Tähän vielä kuvausyritelmä meidän hömötinteistä, joita pihallamme on ainakin kaksi. Ihanan pieniä ja yllättävän kesyjä. Harmi, kun kamerallamme en saanut kuitenkaan parempaa kuvaa, vaikka kuinka zoomailin.

Mäntyharjun keikka meni eilen hienosti. Kyllä voi taas olla ylpeä omasta sekä kyydissä olleesta oman kunnan pojasta. Kitarat soivat oikein mallikkaasti.

Itselläni meinasi taas pinna palaa tuolla liikenteessä. Jos minä ajan vakionopeuden säätimen avulla n. 95 km/tunti rajoituksen ollessa 80 km/tunti, niin miksi minut pitää ohittaa ja jäädä eteen ajamaan hiljaisempaa vauhtia! Ei ymmärrä, ei!! Yleensä pidän vähän mittarin mukaan ylinopeutta, etten ainakaan jää jalkoihin, koska ohituspaikkoja on niukasti täällä päin. Tuo vakionopeuden säädin on vaan siitä "inhottava", että hyvin nopeasti huomaa, jos toiset ajavat vaihdellen nopeutta ja sitä tapahtuu aika paljon täällä päin, kun on noita kameroita tien poskessa. Kameroiden välissä mennään vauhdilla ja sitten painetaan ennen kameraa "jarrut pohjaan". Turvallista, just joo! Minä yleensä ajan aina kun mahdollista tuon säätimen kanssa enkä jarruttele enkä myöskään kiihdyttele ja se taitaa sitten ärsyttää muita tiellä liikkujia! Onneksi pystyn (vielä) pitämään malttia liikenteessä enkä sorru hurjiin ohituksiin tai ajamaan toisen takapuolessa kiinni. Turvallista matkaa kaikille! :-)

Eilen tuli sähköpostiini viesti, että Punokset puikoille on laitettu postiin. Tulisikohan se jo tänään?! Tilasin kirjan Bookylta. Oli edullisin, mitä netistä etsimällä löysin.

Tossut ja musiikkia!

Kiitos tossukehuista. Kyllä minäkin niistä tykkään ja aion tehdä toisetkin, kun itse en oikein tuosta harmaasta välitä. Täytyis vaan opetella paremmin tekemään taas tuota kirjoneuletta. Joskus olen sitä harrastanut, mutta nyt tuntuu, että jokainen silmukka on erikokoinen ja jostain vetää ja jostain löystyy...

Ohje on Ateljé Margarethan valikoimista. Itse ostin kyllä ohjeen lankoineen paikallisesta kangasliikkeestä ja hintaa tuli paljon enemmän kuin jos olisin tilannut suoraan tuolta Margarethalta. Pari viikkoa jouduin opettelemaan positiivista ajattelua: täytyyhän paikkakunnan kangasliikkeenkin elää! :-) Navia-lanka on yhdistettyä shetlannin- ja merinolampaan villaa, joten sekään ei ole ihan halpaa. Mutta tulipahan kokeiltua ja nyt on tossun ohje muokattavissa muihin lankoihin! Tuolla Margarethalla on minusta muitakin ihan kivoja malleja, mutta ensin on yritettävä käyttää nuo omat varastot mahdollisimman tyhjiin ja käyttää jo ostettuja neulelehtiä ja -kirjoja! Edelleenkin niitä haaveita ja toiveajattelua...

Eilinen päivä meni opiskellessa uutta mp3-soitinta. En ollut vielä aikaisemmin muuta tehnyt sillä kuin kuunnellut vähän radiota, mutta nyt lomaa varten tallettelin siihen musiikkia: Eaglesia, Phil Collinsia, Yötä, Apulantaa jne. Eli vähän erilaista musiikkia kuin muu porukka kuuntelee. Tyttö kuuntelee rappia ja poika heviä (josta minäkin kyllä tykkään) ja isäntä kuuntelee Novaa. Nova on muuten ihan hyvä, mutta välillä kyllästyttää se sama ohjelmakaava ja mainokset!

Ja nyt valmistautumaan taas muihin hommiin. Neljältä on lähtö sinne Mäntyharjulle.

Canto-huivi ja Navia-tossut

Meinas äsken tulla pieniä erimielisyyksiä kameran kanssa, mutta sainhan minä nämä kuvat otettua, kun eilen niin niitä lupailin.
Tässä ensiksi eilisen saavutus! Kun en muuta keksinyt, nappasin viime talvena ostamani Canto-langat, 15 numeron puikot ja aloin sutkutella. Ja tuollainen kolmiohuivihan siitä tuli! Lanka on ihanaa, mutta ei ollenkaan minun väristä, joten huivi menee lahjoitukseen. Onneksi muistin siskontyttöni 18 v. syntymäpäivät! Hänen väritykseen tämä huivi sattuu paremminkin. Ja hän tykkää pitää kolmiohuiveja. Ja oma tyttökin sanoi, että voisi olla hyvä syntymäpäivälahja.

Neulomiseen meni pari tuntia, kaikkine mietintätaukoineen. Olen huomannut välillä jääväni haikailemaan jotain kummallista ja silloin puikot pysähtyvät! Niin ja lankaa tähän huiviin meni kaikki neljä kerää eli 200 grammaa. Juu, en ole liittynyt lankahamstereihin, mutta tavoitteenani oli siis se 5 kiloa lankaa varastoissa!!! Haaveissa vainko oot mun... lalaalalalalaalala...

Ja sitten nää minun tossukkain, jotka pingotuksessa venyivät ihan käytettäviksi. Ei minusta taida olla kirjoneuleita tekemään. Toista tossukkaa piti neuloa kolme kertaa ennen kuin onnistui...














Nyt sitten taas pitäisi kehitellä, mitä seuraavaksi. Äidillä olisi nimipäivä maaliskuun puolella, mietin hänelle jotain tai sitten neulon jotain hyväntekeväisyysjuttuja. "Vaakalaput" on kivoja!

Olen yrittänyt tässä innokkaasti viikonlopun aikana kommentoida muiden blogeissa. Tähän asti olen ollut vähän laiskansiepreä, mutta nyt yritän päästä pois vitkastelusta. Eli yritän tehdä heti, enkä mieti, että sitten joskus. Eli tänään on silitettävä pyykit, vaikka kuinka on lähdettävä iltapäivällä kirkolle! Huomenna olisi vietävä poikaa Mäntyharjulle soittamaan kitaraa. Ihme laulu tuli taas jälleen mieleen: "Mäntyharjun pojat lähti reissulle...".

Vielähän tässä olis keksittävä käsityö lomallekin. Perjantaina isäntä vie tytärtä lukuunottamatta (menee siskoni luo) meidät pienelle lomalle Tahkolle. Ja sitä ennen käydään Kuopiossa shoppailemassa: pojalle on taas hommattava parit riittävän pitkälahkeiset housut. Kaikki viime syksynä ostetut ovat jo liian lyhyet tai vyötäröstä puristaa.

Hauskaa....

Kerron ihan ensiksi, että huomenna tulee kuvia neuleista!
Kulutin tänään yli
200 grammaa lankaa... :-)

Kymmenen käskyä - lasten suusta kuultuna
1. Älä varasta köyhiltä, jos he huomaavat. (Frida 6v.)
      
2. Älä anna vauvoille sipulia. Minä olen
 kerran kokeillut. (Thea 7v.)
      
3. Lyö toista vain jos on ihan pakko. (Henriette 7v.)
      
4. Älä puhu pahaa kenenkään selän vieressä. (Oscar 7v.)
      
5. Ole niin kiltti kuin pystyt, mutta muuten
 voit tehdä mitä haluat. (Glenn 6v.)
      
6. Kuuntele aina äitiä, ja sitä mitä
 äänensävyä hän käyttää. (Thomas 7v.)
      
7. Varjele itseäsi. (Kristin 8v.)
      
8. Jos joku lyö sinua, niin ole kuin et kuulisikaan.
  (Sebastian 6v.)
      
9. Rakasta Jumalaa tosi paljon, vaikka se on
  vaikeaa eikä häntä näy vaikka huutaisi
  "Tule esiin! " (Robin 6v.)
 
10. Älä himoitse aviopuolisosi asioita. Ja
  Äitienpäivänä pitää laulaa, muuten alkaa
  jumalaton meteli. (Tom 9v.)

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tässä on nyt sitten yksi koristeltu purkki. Ja tulipa keksittyä, mihin voi laittaa langanpätkiä! Nuo langat kiinnitin ihan erikeeperillä, mutta niinet pyörittelin purkkiin liimalakalla. Saa nähdä, miten kestävät.









Seuraavaksi Pami opettelee lukemaan ohjeita ja tekemään niiden mukaan. Jos ohjeessa lukee 3,5 numeron puikot, niin sitten otetaan 3,5 numeron puikot - ei kolmosen puikkoja. Niillä tulee liian pientä! No, näillä näkymin tytär suostuu pitämään nuo tossut. Ne on vähän napakat, mutta kestäväthän sitten paremmin jalassa. Ja voihan niitä varmaan vielä vähän venytellä... Toinen tossu on siis valmis, toinen melkein valmis. Polvisukan osalta en tiedä mitä teen, mutta siinäkin kävi niin, että ohjeessa luki 2,5 numeron puikot ja minä tein kolmosen puikoilla. Liian isohan siitä tuli! Jaa, miksi nuo kolmosen puikot kummittelevat nyt jatkuvasti. Siksi, että ne on ne puiset, joilla on todella mukava neuloa.... :-)














Ja sitten tää villatakki. Höh, kuvassa näyttää hassulta ja minä paksulta... En ole vielä tuota takkia pingottanut muotoonsa. Varmaan sekin pitäisi tehdä.

Kiharoista ei tullut nyt kuvia...

Ihana, kun paistaa aurinko - on pakko aloittaa siivoaminen. Mistä tuota pölyä tulee...

Ilmoitusasiaa!

Villatakki on valmis ja sopiva!

Toinen polvisukka on valmis ja liian iso!

Aloitin neulomaan tossua, joka on liian pieni!

Yksi purnukka on koristeltu, ihan kiva!

Mulla on uusi pää, laitatin eilen kiharat hiuksiin. Kivat!

Kuvia! Ei tule nyt, on pimeää ja synkkää, vaikka kello on yli yhdeksän! Äh!

Seuraavaksi minun pitäis...

Minä taidan muuttaakin tämän blogini nimeksi: Minun pitäis...

Paljon on taas suunnitteilla, pitäisi kai opetella vähän priorisoimaan :-) Laitan nyt pari kuvaa, mitä pitäis saada aikaiseksi.

Ensinnäkin pitäis saada valmiiksi tuo villatakki, siitä puuttuu vähän etuosaa ja hihat. Sen lisäksi pitäisi saada valmiiksi elämäni ensimmäiset polvisukat, mutta kun ohut lanka ja ohuet puikot aiheuttavat sormien kipeytymistä ja neulominen on muutenkin HIDASTA!

Sitten minun pitäisi keksiä tällaisille purkeille tehtävä. No, säilytyspurkkeja aina tarvitsee, mutta ajattelin kokeilla vähän koristella purkkia kuvilla ja liimalakalla. No, se on vielä pitäis kokeilla vaiheessa. Näitä purkkeja meille tulee noin yksi kuukaudessa eikä oikein hennoisi roskikseenkaan heittää...

Ja sitten pitäis käydä vielä tämä blogi lopullisesti lävitse - tai eihän sitä tarvitsisi, mutta kun haluan vähän tarkistella, mitä tänne on tullut kirjoiteltua. Ja laitella oikeat tunnisteet kirjoituksille.

Niin ja sitten pitäis miljoona muutakin asiaa, mutta eiköhän ne jossain vaiheessa valmistu. Yritän kuitenkin pitää käsitöiden tekoa harrastuksena, mutta välillä näköjään iskee pieni stressinpoikanen. Jospa tämä blogi kuitenkin pysyisi käsityöblogina.

En ole ilmoittautunut tänä vuonna mihinkään yhteiseen juttuun, kuten lankahamstereihin, mutta löysin viime syksyltä bloggauksen, jossa olen kaavaillut vähentäväni lankamäärän viiteen kiloon. Toivotonta, mutta kai ihmisellä haaveita voi olla... :-))

Eilen oli taas Savonlinnassa tosi mukavaa ja mieli piristyi kummasti. Kiitos kaikille seurasta!

Huoh...

Nyt ei tule sitten vieläkään kuvia, kun neulonut olen, mutten mitään valmiiksi saakka. Osasin tänään aloittaa yhden uudenkin työn, vaikka entinen odottaa tuolin vierellä...

Siis villatakkia neulon edelleenkin, hihat puuttuvat. Tänään aloitin polvisukkien neulomisen!! Halusin aloittaa jonkin pienemmän työn, jota jatkan sitten huomenna Savonlinnan neuletapaamisessa. Lankana on Trekking pro nature -villabambulanka.

Minä en taas ymmärrä ollenkaan, miten tää aika kuluu niin kauhistuttavan nopeasti ja mitään en saa aikaan!! Olen jopa osannut istua television ääressä aivan pyöritellen peukaloita. Taisin siirtyä suoraan syysväsymyksestä kevätväsymykseen!! Ja tänäänkin oli aivan mahtavan ihana päivä ulkona enkä sielläkään malttanut kuin pyörähtää.

Perjantaina käytiin sitten Kuopiossa ja isännän silmäleikkaus meni mainiosti! Minulla vain meinasi olla tylsää, kun neljä tuntia piti kiertää kaupunkia ympäri eikä millään meinannut keksiä mitään ostettavaa!!! Siis todella ei napannut mikään, vaikka kuinka kiertelin kaupoissa. No, ehkä minä pikkusen shoppailin - keittiötarvikkeita ja dvd:itä. Mutta kenkiä enkä vaatteita yhtään!! Niin ja sitten muistin, että Kauppahallissa on lankaliike ja sieltähän nuo polvisukkalangat lähtivät matkaan.

Ajan autolla jatkuvasti ja joskus olen työn takia ajanut autoa kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, joten kuvittelen osaavani ajaa autoa, mutta isännän kanssa on tehty sopimus, että silloin kun hän on mukana, hän ajaa. No, nyt minun piti ajaa auto pois Kuopiosta ja olin aivan hiestä märkä ja ajoin jopa punaisia päin Kuopion keskustassa, kun jännitin niin paljon! Onkohan isäntä joskus maininnut, etten osaa ajaa... Ehkä joo, muutaman kerran. Kun kerroin omassa pihassa, että jännitin koko matkan, niin isäntä ihmetteli, kun eihän hän ollut sanonut mitään. Eikä kyllä sanonutkaan. Minulla taitaa olla vähän huono itsetunto!

Niin, isäntä lähti heti perjantai-iltana traktorihommiin (lumen linkoukseen) ja muutenkin on touhunnut käytännössä ihan normaalisti. Tänään vaan joutui kaivamaan aurinkolasit esiin, kun silmät ovat kuulemma vielä vähän valonarat.

Lauantai-iltana tuli katsottua sitten ostamani ihan hauska elokuva, Klik, jossa pääosassa Adam Sandler. Ostin myös Elisabethin, jonka olin sekoittanut Queen elokuvaan. Onneksi en ostanut kuitenkaan tuota jälkimmäistä mainittua, kun se tulee Canalilta kohta puoleen. Dvd:t oli tarjouksessa 7,99 euroa kappale. Ei minusta paha hinta ollenkaan.

Joo, mutta jos tässä muutaman päivän sisällä tulee päivityksiä, mutta ei kirjoituksia, niin olen ajatellut jossain vaiheessa vähän "puhdistella ja muokata" noita alkupään bloggauksia. Toivon kärsivällisyyttä.

Nyt ruoanlaittoon ja poikaa viemään kitaratunnille.

Jatketaan vielä tirpoista :-)

Kun ei minulla vieläkään ole mitään valmista käsityötä näytettäväksi, niin tarinaa ihan jostain muusta. Sen verran eilen tuli langankulutusta katsottua, että vielä ollaan yli 60 gramman päivävauhdissa, vaikka muutama päivä on jäänytkin neulomatta.

Niin, noista linnuista. Ensinnäkin harakoitahan ne ovat, mitä täällä pihalla näkyy eikä variksia ja varpuset jäi kokonaan mainitsematta :-). On noita lintuja aina meillä ollut, joten ei niihin oikein kiinnitä huomiota. Noin viisi vuotta sitten vasta aloin niitä ruokkimaan, kun aikaisemmin pelkäsin, että kissat hätistelevät niitä, mutta kylläpä nuo kissat antavat olla lintujen melko lailla rauhassa. Ainakin nuo, jotka tuossa ruokintapaikan ympärillä pyörii. Pientä pelkoa tietysti on näin nautatilallisena, että jospa nuo tirpat tuo jotain tautia tullessaan, mutta ei ainakaan vielä ole mitään ollut, kop, kop (koputan päätäni eli maalaamatonta puuta...) Kesällä sitten kuhina vasta onkin, kun muuttolinnut saapuvat.

Kesäisin on aivan ihana seurata pelloillamme pesiviä (varmaan toistakymmentä pesää) töyhtöhyyppiä. Välillä tulee suorastaan surku niitä töyhtöhyyppäuroksia, jotka sitten paimentavat tien laidalla ja joka kerta, kun auto ajaa ohitse, yrittävät lentää toiseen suuntaan hämätäkseen autot pois pesiltä. Eikö ne jo monen vuoden kokemuksella opi, ettei ne autot sinne pellolle aja... :-))

Pari vuotta sitten ihmeteltiin erästä lokkipariskuntaa, joka aikaisemmin oli pesinyt pellolla sijaisevalla kivirauniolla. Kun kiviraunio sitten hävitettiin, luultiin lokkienkin lähtevän, mutta ei. Seuraavana kesänä pariskunta pesi aivan samalla paikalla pellolla! Siis ei aina voi kuin ihmetellä noiden lintujen ajatuksia ja tarkkuutta. Nuo töyhtöhyyppien pesätkin ovat aina suht samalla paikalla. Helppo paikantaa ja laittaa merkit, jottei traktorilla tule ajettua yli.

Kiitos noista kitarankielikommenteista. Poika oli tietysti ne vain heittänyt sykkyrään lattialle, joten eilen sain ne vasta selvitettyä. Metallisia sähkökitaran kieliä ne olivat. Pojallakin on aina sormenpäät rullalla, kun on vielä niin innokas soittamaan. Huomenna olis käytävä ostamassa akustiseen uudet kielet, on pari esiintymistä tiedossa ja soitonopettaja oli sanonut, että kielet on vaihdettava sitä ennen. Jos jotain askarteluohjeita löytyy, niin otan mielelläni niitä vastaan.

Niin, huomenna on jännä päivä: isännän silmäleikkaus. Tytär oli jo aivan varma, että iskä sokeutuu. Piti ihan topakkana kieltää puhumasta moisia. Mutta myönnettäköön, vähän jännittää minuakin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja tulis hyvä ajokeli. Sen verran tuonne Kuopioon on ajomatkaa.

Ei tullut tänään aurinkoa...

Siis ihmisen ei kai tarvitse nukkua joka yö?!? Minä taas valvoin viime yön, olen aivan pirteä (vielä) ja ennätin yöllä miettiä kaikkea kivaa, mitä voisi tänne blogiinkin kirjoittaa. No, onneksi olen unohtanut jo melkein kaiken... :-)

Mutta ensin suora lainaus Anu Harkin kirjasta Viritetty, jonka lainasin eilen kirjastosta: "Opettele keräämään talteen kaikenlaista MMH-materiaalia (eli Mahdollisesti Myöhemmin Hyödyllistä). Juu, romuvarastot saattavat häiritä asuinkumppaneitasi, mutta älä anna sen lannistaa....jne." Entäs sitten, kun toinen kerää talon täyteen ja toinen kaikki aitat ja varastot täyteen... No, itse kirjassa ei hirveästi ollut minua kiinnostavaa, mutta sen päätin, että ensin tehdään noista romuista jotain ennen kuin haalitaan uutta tilalle. Alkaa näyttää jo taas siltä!!

Eilen oli kaunis päivä! Joten innostuin kuitenkin ottamaan kuvia. Ensinnäkin tässä ihanat nallukkaiseni, jotka sain viime Savonlinnan tapaamisessa Varpulta, hän toi ne minulle Helsingissä käydessään. Kiitos vielä kerran. En taida vaan ihan heti käyttää... ovat niin ihanat. Muuten miehestä sen verran, että kysyi jopa tänä aamuna, että menenkö Savonlinnaan?! Sanoin, että tapaamiset ovat kerran kuukaudessa, johon hän, että niin arvelikin, mutta kysyi varmuuden vuoksi!

Seuraavaksi kuvasin Kirsiltä saaman lahjan, jonka sain kovasta yrittämisestä. Tämä tuli aivan yllätyksenä, sillä olin jo unohtanut Kirsin blogissa olleen lukubongauksen. Mukana oli myös kaksi Royalin tummaa suklaata, joista toisen lapset ennättivät syömään ennen kuin ennätin väliin. Mur! Paketti oli kauniisti koristeltu (Kirsin poika) ja pieni keltainen pyykkipoikakin on tallessa. Ei vaan nyt kuvaan sekään mahtunut. Huomasin jälkeen päin! Kiitos vielä sinnekin. Minulle oli uusi sana tuo biscornu, mutta löytyihän sillekin selitys googlettamalla.

Sitten innostuin, kun kuulin, että viime viikonloppuna oli ollut pihabongausta. No, enpä ennättänyt sinne tietojani laittamaan, mutta yritin epätoivoisesti laskea meidän pihan lintuja. Pääsin viiteenkymmeneen ennen kuin tuskaannuin. Niitähän on meillä aivan älyttömästi. Osa käy lintujen ruokintapaikalla, osa piileksii pensaikossa, osa lehmuksessa ja osa pihlajassa ja missä sitten lieneekin. Kaikki eivät kerralla ole syömässä ja välillä närhipariskunta häätää tirpat pois. Bongattu on kuitenkin useampi kymmenen keltasirkkua, talitiaisia, punatulkkuja, variksia, närhiä ja niitä "mutanttitalitiaisia" eli hömötiaisia. Kun niillä ei ole sitä keltaista mahaosaa... :-)

Ja tässä vielä alekirjat ja lehdet, joita ostin, kun suutuin isäntään. Onneksi meillä ei kirjojen ostosta tule sanomista, ainakaan kovin paljon....




Lopuksi: löysin pojan huoneesta "aarteita". Nyt vaan pitäis miettiä, mitä niistä voisi tehdä. Onko kenelläkään tietoa, voiko vaihdetuista kitarankielistä tehdä esim. koruja? Ajattelin ainakin kokeilla. Molempia löytyy sekä sähkökitaran että akustisen kitaran kieliä (minulla ei harmainta hajua, mitä eroa niillä on...)

Katsoihan kaikki eilen illalla tulleen hyvän elokuvan "Love actually" eli Rakkautta vain. Ihana! Olen myös katsonut Canalilta Esikon mainitseman Holiday -leffan. Ajattelin ostaa sen ennen joulua itselleni dvd:nä joululahjaksi, en ostanut ja nyt olen oikein tyytyväinen.

Oliskohan tässä tämän päivän puminat...

Rauha maassa!

Ei olla tapeltu kahteen päivään!! Tai siis keskusteltu... :-)

Mutta tässä on tyttären kaulaliina, heh! Eli valmistui jo jonkin aikaa sitten, mutta erehdyin antamaan jo kaulaliinan tytölle ennen valokuvausta, ja sen jälkeen en ole nähnyt sitä kuin ohimennessä. Lankana oli siis Novitan Mambo, mallina 2 o, 2 n ja hapsut. Langankulutus oli niin, että 300 grammasta jäi 30 tähteelle.



Tässä on sitten minun villapaitani. Öh, eli jouduin purkamaan, kun en osannut lukea ohjetta. Yritin tehdä Kauneimmat Käsityöt -lehden kansikuvan puseroa ja eihän siitä mitään tullut. Minua jo ihmetytti kovasti erään merkin selitys: neulotaan nurin työn nurjalla puolella, oikein nurjalla!! Ja kun olin aikani oman pään mukaan soheltanut, purin koko helahoidon. Nyt minulla on kyllä menossa jo toinen pusero Novita-lehdestä. Siihenkin on jo upotettu 400 grammaa tuota Sirdar Juniper-lankaa.

Paljon olisi vielä kaikenlaista kuvattavaa kaikista jutuista, mutta jostain kumman syystä kuvausinto on kovasti laantunut. Tekisi mieli sitä uutta kameraa, josta on aikaisemminkin ollut tässä blogissa mainintaa, mutta jos sekään ei nosta kuvausinnostusta, niin turha ostos olisi sekin.

Juu, sain Kirsiltä ekoteko-haasteenkin. Nyt ajattelin sitä vähän kommentoida. En aio kukkasia ottaa blogiini, koska:
- en aio lopettaa lihansyöntiä ja maatalouden harjoittamista ns. "tehotuotantona" (tehokasta on, isäntä pistää aina pihalla juoksujalkaa...)
- aion edelleenkin asua meidän perheelle aivan liian isossa talossa ja polttaa puuta (sehän on nyt tutkittu pahimmaksi saastuttajaksi!) ja asua maalla
- aion edelleenkin ajaa autolla ne matkat, mitä pitääkin (meillä on kaksi autoa ja kolmas tulee melko varmasti parin vuoden päästä) ja jopa käydä Savonlinnassa kerran kuukaudessa huvittelureissulla :-). Matkoihin yleensä sisältyy vähintään kaksi asiaa, esim. lasten haku harrastuksista ja kaupassa käynti niputetaan - bensa on kallista!
- aion ostaa edelleenkin ne tavarat, mitä käytännössä tarvitsee (yleensä saan ne joulu- tai syntymäpäivälahjaksi mieheltäni, eli saan todella imureita ja leivänpaahtimia lahjaksi, en koruja tai muuta "turhuutta ja tarpeetonta")
- aion lomailla muutaman päivän vuodessa jossain muualla kuin kotona ja jopa ulkomailla (koska kotimaassa se ei ole lomailua, aina voi tulla "hälytys" kotiin)
- aion hoitaa metsiämme ja kaataakin välillä puuta, koska sitä kasvaa tilalle uutta (ja on toinen elinkeinomme)
- aion edelleenkin silloin tällöin ostaa vaihtelun vuoksi riisiä, persikoita, ananasta ja jopa muutaman purkin tonnikalaa

Silti aion:
- kompostoida, kuten viimeiset 15 vuotta
- harrastaa kierrätystä, kuten viimeiset 40 vuotta (pidin sisaruksieni vanhoja vaatteita 3-kymppiseksi asti, nyt olen jopa oppinut ostamaan omia!), kierrätän mm. lehdet, pienmetallin, paristot, pullot, mutta poltettavan jätteen poltan itse
- syödä kotimaista ns. lähiruokaa (tällä hetkellä ehkä noin 90 %) enkä haaskaa ruokaa, kaikki syödään, mitä taloon tuodaan!
- käyttää oman kunnan palveluita (tai naapurikunnan) mahdollisimman pitkälti
- harrastaa kotona television katselua (paha-paha, mutta en käy elokuvissa tai muissakaan tilan ulkopuolisissa harrastuksissa), neulomista ja kierrätysaskartelua
- sammutella valot ja käyttää energiansäästölamppuja
- käyttää vettä vain tarvittaessa (kun kolme omaa kaivoa eivät tahdo riittää normaaliinkaan käyttöön ja kunnan vettä ei taideta saada ihan lähiaikoina)
- pestä ylitäysiä astianpesu- ja pyykinpesukoneellisia, kuten tähänkin asti
- käyttää ruoanlaiton apuna mikroaaltouunia, vedenkeitintä ja aromipesää ja tehdä yleensäkin ruoat leivinuunissa (minulla on todella vähän käytetty, 15 vuotta vanha sähköhella)
- käytän kankaisia kauppakasseja ja koria, kuten tähänkin asti

jne. jne.

Myönnän, että minua on vähän alkanut ahdistaa tuo jatkuvasta ilmastonmuutoksesta puhuminen. Hyvähän se on, että puhutaan, mutta jotenkin tässä tuntuu syyllistyvän aina johonkin "pahantekoon", vaikka kuinka yrittäisi elää "luonnonmukaisesti"! Ja aina tulee uusia tutkimuksia, miten ei saa tehdä niin ja täytyy tehdä noin. No, eläkehaaveenani on päästä muuttamaan kerrostaloasuntoon seitsemänteen kerrokseen! :-) Juu, ja minulle tekisi todella hyvää pitää viikon mittainen tauko uutisten kuuntelemisesta!

Ja vielä tuli mieleen viikonlopun aikana keksitty niksi: koska emme käytä paperinenäliinoja vaan talouspaperia, ostamme sitä. Ja viikonloppuna luin niksin, että talouspaperirullan voi puolittaa veitsellä kahtia. Miksi minä en tuota aikaisemmin tajunnut!!

Tässä otsikko...

... ja täällä vinopino erilaisia kirosanoja kaikkine variaatioineen!!

Siis, mistähän taas aloittaisi. Pieni valitusjuttu kuitenkin. Neulomisista ja Kirsin haasteen vastauksista sitten joskus, kun taas jaksaa!

Minulla on MIES! Minä vaan harva se päivä jaksan ihmetellä, mitä minä sillä teen!! Kuvittelen, että hän hoitaa meidän talossa tekniikan!! En kuvittele enää!!

Muutamana yönä sitten pätki sähköt, ei ole mitään uutta, kun täällä maalla, keskellä korpea asutaan. Seuraavana aamuna ei toimi netti. Minä pönttö, örvelö sanon isännälle, että mikäköhän on vikana. Vastaus on kuten aina, käyttäjän vika eli minun! Muutaman tunnin kuluttua kysyn jälleen, missäköhän on vika, kun tyttärenkään netti ei toimi. Vika oli tällöin linkissä, ok! Minä hyväksyn vastauksen jollain lailla. Eilen aamulla kysyin, onko mies sattunut soittamaan huoltoon, koska netti ei toimi. On kuulemma soittanut, kiitos! Eli minun ei vieläkään tarvitsisi puuttua asiaan. Tänään minulta petti jo pinna jälleen kerran, ja kysyin, että haetaanko vanhainkodilta uudet miehet tarkistamaan asioita. No, mies vihdoin otti asian "käsittelyyn", soitti huoltoon ja meidän koneessahan se vika oli!!!!!!!!! Ei muuta kuin töpselit irti seinästä, "koneen jäähdytys" ja nyt tämä pelittää!!

Ja minä suunnittelin kerran jo repiväni töpselit irti, kun v...tti jo sen verran asia!!! Kun tiedänhän minä, että sekoavat elektroniikkalaitteet saa kuntoon, kun ottaa töpselin pois seinästä. Näin on tehty jo monta kertaa esim. meidän digiboxeillekin.

Mutta nyt on pientä väsymystä edelleenkin ja päätäkin vähän jomottaa, joten jatkoa myöhemmin...

Ei vieläkään valmista...

...mutta varmaan jo tänään valmistuu tytön peruskaulahuivi Mambosta. Ainakin yritän saada sen valmiiksi.

Mutta nyt olis aika laittaa tuo Nukkumatti oikeaan aikaan töihin! Minä en oikein pidä siitä, että hän jättää minut yksin valvomaan vielä kahden aikaan yöllä!! Kyllä se pitäisi töihin tulla kuten ennenkin eli ennen yhtätoista. Sen lisäksi vielä herättää aamulla kello kuusi päänsärkyyn ja korvakipuun, joka jäi edellisessä postauksessa mainitsematta. Kaiken huippu oli se, että olin aivan varma, että isännän kelloradio on päällä, kun kuuluu puhetta. Nousin istumaan, mitään ei kuulunut, jälleen laitoin pään tyynyyn ja puhetta alkoi kuulua. Siis minä kuulen harhoja. Ei se toisaalta mitään, jos on mukavaa juttuseuraa eipähän tarvitse yksin olla. No, leikki leikkinä. Mutta kohta on pakko lähteä käväisemään lääkärin luona, jos tämä olo ei ala parantua.

Katsoin muuten eilen aivan ihastuttavan elokuvan, oikein lällylällyn: Elisabethtown. Siis Orlando Bloom on IHANA!!! Muuten elokuvan juoni oli kyllä ennalta arvattava, mutta oikein sopiva neulomiseen. Naispääosaa esitti Kirsten Dunst. Pidän kyllä hänestäkin. Vaikka vähän kateellinen olinkin, kun pääsi Orlandoa pussailemaan :-))

Mutta saattaa olla, että tänään tulee toinenkin postaus, kunhan saan valmista taas aikaan, tai sitten ei...

Nyt en huomannut Canal-kanavilla mitään hyvää elokuvaa. Mutta saattaahan siellä olla "helmiä", joista ei tiedäkään. Eilen vähän harmitti, kun näin Tohtori Housen (en nyt saa päähäni näyttelijän nimeä, siis Hugh Laurien - heti tuli mieleen) vain osittain. Sitä nyt vahdin, milloin tulee uudestaan.

Niin, olen laittanut tuonne sivuun laatikon nimeltään Päivän paras. Päivitän sitä, kun päivitän tätä blogiani muutenkin. Löysin kirjan, jossa noita arjen letkautuksia on, ja ainakin minun huumorilleni ne sopivat vallan mainiosti! :-)

Sairas, sairaampi...

Tiistai-iltana alkanut päänsärky on jaksanut muistuttaa minua joka päivä - eri muodoissaan: välillä koskee päähän, välillä hampaisiin, välillä niskoihin ja nyt on ristiselkäkin taas kipeä. Jotain tautiahan tämä on, mutta kun kuume ei nouse, niin ei kai silloin sairas ole...

Perjantain shoppailut meni hienosti: Anttilassa olin vielä "rikas" ja ostin pojalle ja itselleni mp3-soittimet (alennetut hinnat) ja tyttärelle kannettavaan kassin ja hiiren (alennettu hinta). Mutta sitten iski jo nuukuus!! No, housut sain 10 eurolla ja muutama kirja tuli hankittua alemyynnistä, mutta suuremmat ostokset jäi sitten tekemättä. Olisko syynä ollut jatkuva jomotus hampaissa... Niin ja tytär osti 3 kerää Mamboa kaulaliinaa varten. Hän oli kuulemma hävittänyt minun akaisemmin neulomani pinkin kaulaliinan! No, jospa vaikka tänään kärsisi ottaa neuleen käteen. Takaraivossa jumpsuttaa kyllä vielä mukavasti, vaikka yhden Ibumaxin olen jo tänä aamuna niellyt!

Nyt huilaamaan!

Pieni "valivali" -tuokio!

Ihan vaan pikaisesti päätin tulla purkautumaan tännekin. Nyt on meinaan pinna ihan jonkin verran kireällä. En muistakaan, että näin ongelmallista olisi vähään aikaan elämä ollutkaan.

Ihan ensiksi: jos minulla ei olisi poikaa, niin minun puolestani saisi koko miessukupuoli kuolla sukupuuttoon. En ymmärrä, miten miehille voi olla tuo raha niin v..tun tärkeätä, että voidaan jopa vaimolle aina muutaman viikon välein huomautella, että kun sinulla ei ole mitään! Ja asun hänen talossaan ja ajan hänen autollaan, vaikka auto onkin minun nimelläni!! Ehkä tulee yleistettyä, mutta kummasti tulee vaan mieleen, miten aika moni mies vaan puhuu, että minun auto, minun talo, minun rahat.

Ja kun yrittää vähän puolustautua, että kyllä siinä kauppakirjassa minunkin nimi on, niin saattaa jopa kuulla sellaisen lapsellisuuden, että ei sillä mitään merkitystä ole tai muuta vastaavaa. Tekis nyt tosiaankin mieli laittaa avioero vireille ja tehdä ositus, katsoa miten äijän käy rahojensa kanssa. Eli jos muuttaa toisen kotiin ja vaikka kuinka on ostanut siitä osan, niin ei se ole minun koti, vaan sen toisen! Voi #¤&%&¤#/%¤/!

Mutta kiusataan ukkoa sen verran, että lähden kohta viemään tytärtä kaupunkiin ja "ihan vaan pikkuisen" sitten hävitetäänkin rahaa. Mitäs väliä sillä on, kun se raha ei kerran ole minun eikä tämä talokaan ole minun! Ajattelin ostaa itselleni kannettavan ja tyttärelle, pojalle ja itselleni Mp3-soittimet tai i-podit. Riippuu nyt siitä, miten innostutaan. Mihinkään ei olis kyllä varaa isännän silmäleikkauksen takia, mutta voihan hän sen nyt sitten peruakin! Vähän olen kostonhimoinen, mutta kun on 20 vuotta tuota p-jaskaa kuunnellut, niin nyt meni hermot!

Sain eilen aloitettua kuitenkin puseron neulomisen. Vähän meinasi tulla taas ongelmia ohjeen kanssa, mutta hyvin se lähti edistymään. 100 grammaa lankaa tuli neulottua!

Pannualusta!

Eilen tuli sitten väkerrettyä kahvipussi-
pannualunen loppuun päänsärky- ja muiden ahdistus-
kohtauksien välissä.
Kuvasin pannualusen molemmilta puolin.

Jostain kumman syystä tuo alunen ei vaan kestä kunnolla kasassa!!!








Katja taisi neuvoa, että kannattaa silittää silitysraudalla, niin pussien alumiinipinnat ottavat kiinni ja näin se voisi kestää paremmin kasassa. Muistankohan väärin... Täytyy kokeilla tänään, kun näkyy muutenkin tuo silitettävien vaatteiden pino taas kasvavan. Yleensä harrastan vaatteiden silitystä sunnuntaisin, mutta viime sunnuntaina oli niin paljon lakanoita mankeloitavana, ettei enää kiinnostanut seistä pidempään kodinhoitohuoneessa.

Isäntä kertoi, kun tuli eilen illalla kuoroharjoituksista, että nyt on jotain sellaista tautia liikkeellä, missä koskee kovasti päähän. Taitaa olla minulla se tauti. Onneksi tänä aamuna ei enää kuin vähän tuntuu päässä. En ole tarvinnut edes särkylääkkeitä, mutta pääni kyllä muistan koko ajan! Jospa tänään jaksaisi ottaa jo puseroneuleen käteen, kun tuli kerran ne langatkin hommattua. Tai sitten alan tehdä jotain aivan muuta...

Valokuvia on helppo ottaa kaamoslampun valossa. Valoa riittää! Sen takia kuvat on nykyisin otettu samassa paikassa toimistohuoneen pöydän ääressä. Myöhemmin keväällä voi taas tulla jo vaihtelua! :-)

Tämän väristä huivia minulla ei vielä olekaan...

Kun tuli tehtyä tuo "lupaus", että lankaa pitää kuluttaa 50 grammaa päivässä, niin kaivelinpa lankakätköistäni loput Red Heart Mozart color -langat ja neuloin vanhalla hyväksi havaitulla Ullaneuleen roosa-mallilla itselleni huivin. Ja kuvittelin käyttäväni kaiken langan: reilu 100 grammaa.











Tänä aamuna löytyi tuolin vierestä tuo pieni nyssäkkä, siinä on noin 10 grammaa lankaa. Koko huiviin ei enää hapsuja saa, mutta jos vaikka joka nurkkaan upottaisin nuo viimeiset... Vähän harmittaa...


Eilen oli mukava ilta Savonlinnassa. Opettelimme kahvipussien taittelua pannualusiksi Katjan ohjeiden mukaan. Vähän jäi homma kesken, kun taas suu kävi enemmän kuin kädet. Milloinkahan Pami oppisi sellaiseksi rauhalliseksi... Jostain kumman syystä aivan poislähtöä tehdessä, alkoi vihleksiä niskaa ja kun pääsin kotia, oli päänsärky jo aika voimissaan! Otin kaksi särkylääkettä ja vielä nukkumaan mennessäkin särki päätä! Minulla, jolla todella harvoin koskee päähän. Tänä aamuna vielä jomotteli ja otin yhden tabun. Nyt on vähän hömelö olo ja silmiä kirvelee. Olis vissiin suunnattava silmälääkäriin...

Isäntä teki rohkean ratkaisun (voi kuulemma vielä peruakin) ja aikoo mennä silmäleikkaukseen helmikuun alussa. Hänen on käytettävä jatkuvasti silmälaseja ja nyt on tullut mitta täyteen: kuulosuojaimet painaa sankoja, talvisin lasit huurtuvat navetalla ja muutenkin aiheuttavat ongelmia likaantumisineen ja maanviljelijöille ei suositella jatkuvaa piilolasien käyttöä pölyisten töiden vuoksi. Leikkaus kuulostaa kauhealta, mutta ei kestä nykyisin kuin hetken ja sitten lasiongelmat poistuvat. Toivottavasti. Jospa hänellä päänsärkylääkkeidenkin syönti vähenisi!

Tänään on varmaan pidettävä välipäivä neulomisesta, että saa tuon pään kuntoon. Jos aloittaisi vaikka kirppistavaroiden kokoamisen jälleen kerran. Milloinkahan minä vaan veisin ne tavarat... Pahimmassa tapauksessa ne pussit ja laatikot löytyvät ensi kesänä aitasta...

Lopuksi Positiivareilta lainattua:

VASTAPAINOA

Rakas äiti ja isä; Kirjoitan tämän kirjeen koulun
paperille, koska omat kirjepaperini tuhoutuivat
tulipalossa. Pääsin toissapäivänä pois sairaalasta
ja muutin asumaan poikaystäväni luokse. Ensi
keväänä teistä tulee isovanhempia.

Rakkain terveisin tyttärenne Pirjo

P.s. Mikään edellä mainituista ei ole totta, mutta
yksikään joulukuun tenteistä ei mennyt lävitse.