Vitsiä pukkaa..

Pakkaspäivän iloksi

Vanhapari istui aamukahvilla.
Pappa luki lehteä ja sanoi:'Se näyttää Mikkosen 
mammakin kuolleen.'
Mummo kysyy: 'Mihin se kuoli?'
'Ei oo pantu' sanoi pappa.
'Voiko siihenkin kuolla?' ihmetteli mummo ja jatkoi: 
'Se taitaa  
 lähtö olla lähellä meikäläiselläkin!'

Kokeilin uutta viinidiettiä, se on mahtava! 
Heti ekalla viikolla hävisi 3 päivää!!

Naisten pikkuhousuja valmistavan tekstiilifirman mainos:
Ehkä meidän tuotteemme ei ole maailman parasta tavaraa,  
mutta kuitenkin hyvin lähellä sitä.

Homopojat olivat tapelleet ja pitivät mykkäkoulua.  
Toinen oli lähdössä ulos rauhoittumaan, 
kun kenkiä laittaessa pääsi pieru. Toinen huusi
huoneestaan, että turha mitään lentosuukkoja on lähettää!

Nainen: Sepaluksesi on auki!
Mies: Kurkistaako se uljas myyntitykki sieltä?
Nainen: Ei, mutta joku veltto varastomies nojailee
kahteen jauhosäkkiin.

Huom!Huom!Huom!

Tänä iltana Euroviisujen finaali! Joutuuko Pami
muuttamaan Moskovaan.... :-)

Se kiertää, se kiertää...

On vähän ollu rankka viikko, etenkin tämä loppupää. Olis pitänyt perua...

Eli eilen aamulla alkoi mahassa kiertämään ja sitä jatkui ja jatkui. Illalla mahaan alkoi ihan todella koskemaan ja yö meni pätkittäin, kun etsin asentoa, mikä helpottaisi. Ajattelin jo, että työnnän sormet kurkkuun, niin kyllä lähtee, mutta en sitten jaksanut nousta sitä tekemään. Aamulla uskalsin ennen töihin lähtöä juoda lasillisen Gefilus-piimää ja sit seuraavan kerran söin lounaalla 11 maissa. Tuli paastottua reilusti 17 tuntia. Nyt alkaa helpottaa, vaikka kunnon mahatautia en ole siis saanutkaan. Kunhan vähän kärvistelee! Enkä ole ainut!

Haaste Rasalta

Vastaan Rasan heittämään haasteeseen ja etsin tämän tietokoneen Päivi-kansion alta neljännen kansion ja sieltä neljännen kuvan. Meinasin huijata, on taas niin maataloutta, niin maataloutta!

Ohjeet ovat siis:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Olen ottanut maatalousopettajan olon aikana paljon kuvia kaikenlaisista maatalousaiheista, kun työpaikallani on tähän mennessä opetettu vain luontoa ja metsää ja tietty kalaa (blogiini on tultu joskus hakusanalla "kalakoulu"), joten materiaalia maatalouspuolelle ei oikein ole.

Tämän kuvan otin viime syksynä ohranpuintiaikaan. Kuva on otettu sen verran kaukaa, ettei puimurissa istujaa vaan tunnisteta! Ja tää on vielä yksi huonoimmista otoista, mutta en ole hennonnut poistaa sen takia, että eihän sitä koskaan tiedä, missä tätäkin voisi käyttää...
Pitäis haastaa neljä tähän mukaan:

1. Makepeace
2. Villasukka
3. Teija
4. Kerroskiisseli

Ajattelin tällaista eläimellistä touhua... Voi jättää haasteen vastaanottamattakin!

Haluisko joku olla mun kaveri?

Eli mietin, että joku voisi olla minun kaveri ja voitais tilata minulle kimpassa Novita-lehti. Se kaverihan saisi sitten Novitalta lankaa... :-) Kommentoi ja laita viestiä sähköpostiin.

Sniiiiiffff!!!

Vähän on ollut tippa linssissä viime aikoina, kun Emmerdalen jaksoissa on seurattu Sethin hautajaisia. Vaikka olen tiennyt asiasta jo pitkään, niin silti se vaan on niin surullista.

Kannattaa kuunnella: Emmerdalen kitaraversio. Ihana!!

Töistä

Ensinnäkin mulla on vasen hartia nyt siinä kunnossa, että meinaa puuduttaa tuon vasemman kädenkin! Toiseksi: hyökkäsin tänään pomon luokse kehityskeskusteluun ja eihän siitä mitään tullut. En ollut täyttänyt ja lähettänyt yhtä kysymyskaavaketta etukäteen. Eipä ollut tullut mieleenkään. Aikaisemmissa töissä sitä on vaan käyty keskustelut ilman kaavakkeita, pomot on vain jotain merkinneet muistiin...

No, keskustelut siirtyi parilla viikolla, mutta vähän jo vihjailin tänäänkin, että jos hommat ei muutu, niin saattaa olla, etten ole käytettävissä ensi syksynä! Vaan en kai minä nyt pienistä suutu, en...

Mutta nyt on vielä viimeisiä verotusjuttuja katsottava huomiseksi ja tänään on varmaan katsottava 45 minuuttia, siellä on juttua eteläsavolaisesta eläinrääkkäystilasta. Minä vaan ihmettelen, miten tuotantoeläintilalla voi tapahtua eläinrääkkäystä, kun kuitenkin tarkastajia lappaa jatkuvasti paikalla. Ja eläinlääkärinkin on käytävä kerran vuodessa. Meillä hän käy vähintään kuusi kertaa (vasikat nupouttamassa). Mutta yleensähän ne niin sanotut lemmikinpitäjät ovatkin niitä eläinrääkkääjiä, ei tavalliset tuottajat, joiden on elettävä karjankasvatuksella. Mutta niinhän se on, että meidätkin mustamaalataan yleensä samalla :-(.

Muokkaus sittenkin: jos oikein luin tilalla on 200 nautaa lypsy- ja lihakarjaa! Tuollaiselle tilalle ei saisi käydä noin!!

Jos viikko alkaa huonosti...

...saako loppuviikon peruuttaa...

Eilinen päivä oli tosiaankin jostain sieltä syvältä. Piti ihan isännän kanssa keskustella työasioista, vaikken hänelle niitä pahemmin kerrokaan. Meinasin ihan todella hikeentyä ja lyödä hanskat naulaan. Jos on kerran liian vaikeaa, niin on liian vaikeaa. Mutta kai tästä sisuuntuneena täytyy vaan yrittää jatkaa.

Eilinen päivä oli myös liikenteessä todella surkea. Yhden kolaripaikankin ohitse tuli taas ajeltua. Kyllä täällä maallakin osataan näköjään törttöillä. Joskus olen meinaan ajatellut, että miten nuo eteläsuomalaiset eivät osaa ajaa, kun keli huononee...

Työpaikalta hyökkäsin saman tien viemään lapselle kitaraa, kun tunti alkoikin jo 16.45, normaalisti 18.45. Pikkusen meinas tulla kiire. Soitinkin jo pojalle, että saatan myöhästyä, mutta myöhästyin vain minuutin!

Lunta tuli koko ajan lisää ja autoa piti puhdistella koko ajan ja ikkunaa rapsutella. Sade oli jäätävää. Kirkolta on meille matkaa 20 km ja sillä välillä pysähdyttiin kolme kertaa putsaamaan ikkunat ja pyyhkijänsulat. Ja hytti (olin isännän nelivetolava-autolla liikenteessä) kuin sauna, mutta ei auttanut. Kun vihdoin päästiin kotiin, hartiat oli aivan jumissa, joten enpä neulonut yhtään. Lasin viiniä otin kyllä.

Luulin, että tämä aamu alkaisi paremmin, mutta jouduin jo heti viemään poikaa kouluun, sinne 20 km päähän, kun mönkijä hajosi tuohon 3 km matkalle, joka on taivallettava linja-autolle. Äsken haettiin isännän kanssa mönkijä tuolta tien varresta pois. Jotain hyvää kuitenkin, työnsin menemään koko ajan reilua ylinopeutta, kun luulin saavuttavani vielä linja-auton ja takaisin tullessa vielä kovempaa, kun potutti sen verran: tiellä ei ollut hirviä eikä poliiseja...

Kohta taas sonnipoikia siirtämään, jos isäntä ennättää korjaamaan yhden karsinan tällä välillä. Olishan se tuo mönkijäkin korjattava ja lumia olis vielä aurailtava. Minulla on leivinuunissa tuli, joten en ennen puolta päivää ennätä navettaan. Minun olis oltava loppuviikko työpaikalla ja uudet vasikat tuleevat maanantaina, joten myöhemmäksikään ei oikein voi poikien siirtoa siirtää. Jossain vaiheessa olisi vielä ennätettävä pesemään tulijoiden karsinatkin. Niiden pesu taitaa jäädä tyypillisesti viikonloppuun. Samahan se on, onko pyhä vai arki...

Kun aikataulut mättää, niin ne sitten mättää...

Vaan kai tässä olisi jotain esitystä yritettävä väsätä torstaiksi maatalouden verotuksesta. Huomenna olisi kehityskeskustelu. Täytyykin miettiä tarkkaan, mitäpä pomolle sanoo. Sanoisko pahasti vai ihan kokonaan hyvästi! :-)

Minä alan kohta olla samaa mieltä Nina Mikkosen kanssa: äitien pitää olla kotona!! (Tuo oli sitten sitä hyymöriä taas, ei saa ottaa tosissaan)

Hyi, meidän kamera haisee

Juu, tuli sitten eilen oltua vähän navetalla ja nyt kuulemma kamera haisee. En minä vaan mitään huomaa... :-)

Navettakoiramme, joka ei sitten suostunut millään katsomaan kameraan. Olemme tässä takakäytävällä, joka on melkoisen ahdas ja sonnit tykkäisi niin kovin nuolla Wallua. Onneksi tuo aita on takaosassa tiheämpi. Pari kertaa saivat Wallun karvoista kiinni ja silloin Wallu hikeentyy...
Sonnit tykkäisi niin kovin nuolla minuakin ja syödä kameran.


Vielä on kyllä harjoiteltava liikkuvien eläinten kuvausta. Tai ainakin mennä kuvaamaan rauhallisempaan aikaan. Nuoremmista kavereista, jotka nyt siirrettiin siis ns. vanhalta puolelta uudelle puolelle, en saanut kunnon kuvia, kun eihän ne nyt senkään vertaa kestänyt paikoillaan. Lisäksi kamerasta tietokoneelle siirtovaiheessa katosi johonkin vanhan puolen nuorten sonnien ja Helmi-kissan kuvat kokonaan. Niitä oli parikymmentä. Kun menin meinaan ne poistamaan kamerasta ennen kuin tarkistin, että ne varmasti löytyy tietokoneelta. Mutta oppia ikä kaikki!

Lintubongausta

Tänään minä sitten vahtasin pihalla olevat linnut. Noin niin kuin suurin piirtein... En todellakaan saanut aivan tarkkoja lukemia paitsi harakoista, närhistä ja tästä meidän käpytikasta, joka sattui kuin sattuikin tulemaan bongausaikaan paikalle. Siis tää oli kyllä aivan mieletön onnenkantamoinen. Olin jo vähän surkutellut, etten pysty käpytikkaa ilmoittamaan, kun ei sitä ole näkynyt muutamaan päivään.

Mietin vain, että onkohan tämä sama käpytikka kuin viime vuonnakin, kun tämä näyttäisi olevan nyt isompi. Kasvua olisi siis tapahtunut.
Edelleenkin neulottu on, mutta virheitäkin on tullut. Täytyy katsoa saanko huivista vielä esittelykelpoisen! Hidasta tuollainen ohut lanka.

Vaan nyt ruoanlaittoon ja kai sitä huomenna olisi vääntäydyttävä työpaikallekin! Tiistain meinasin taas pitää kotipäivän ja ehkä seuraavan kerran menen näyttäytymään torstaina, jos ei mitään ihmeellistä satu.

Isäntä pesee ensi viikon navettaa, kun seuraavalla viikolla tulee vasikoita jälleen. Pitää olla uusille tulokkaille puhtaat paikat. Voi kun täällä talossakin voisi vain surruutella painepesurilla katosta lattiaan...

Kestomeikkiä ja hevirokkia

Kestosilmämeikin muutamaksi päiväksi saa hienosti aikaiseksi, kun lyö silmäkulmansa oveen. Tää on jo toinen kerta, kun olen saanut tuolla hommalla silmäluomeni siniseksi! Toinen konsti on lyödä silmäkulma pöydänreunaan ja jos itse ei uskalla, kannattaa antaa kaverin tehdä se. Joskus 80-luvulla kävi niin, että kaveri nappasi niskasta yllättäen kiinni ja minä vetäisin pään alas ja naps! Se todella napsahti. Luulin, ettei mitään tapahtunut, mutta seuraavana aamuna huomasin, että silmä mustuu. Hauskinta oli, että isäni oli samaan aikaan silmä mustana, kun oli lautoja taaplatessaan saanut laudan silmäänsä. Ja ihan tosi näissä tapahtumissa ei ole käytetty mitään perheväkivaltaa, joka minusta on todella kauheata!

Voi Sillanpää...

Eilen oli siis Euroviisujen kolmannet alkukarsinnat ja uhkasin kyllä isännälle, että jos Suomesta lähetetään Euroviisu-edustajaksi Tapani Kansa, Remu tai Sillanpää, niin minä muutan Moskovaan. Jos kerran Suomen kansan on kärsittävä, niin kärsitään sitten kunnolla!! Vaikka Siltsulla joskus on ollut hyviäkin kappaleita, niin tuo oli aivan kauhea. Ja minä en voinut katsoa sitä ollenkaan (kuuntelin vain), kun huomasin sen balettitanssijan! Siis onko pakko matkia: viime vuonnahan Venäjän viisuedustajalla oli mukana taitoluistelija. Ja isäntä ei voinut sietää enkelikuoron hillumista ympäri lavaa...

Positiivinen yllättäjä oli ehdottomasti Vink ja tykkäsin jopa Signmarkista, vaikken räpistä niin välitäkään. Ja Osmo Ikonen oli ihan huippuyllätys. Hänen laulustaan tykkäsin.

Neulottukin on

Ja epätasaisesti, mutta kyllä se siitä vielä tasoittuu.... Ehkä tänä viikonloppuna valmista... ehkä...Neiti E:n hiukset

Eilen piti vähän aikaa nieleskellä, kun neiti E sanoi haluavansa täyspidennykset hiuksiinsa. Oltiin luvattu lisäpidennys, mutta täyspidennyksen hinta olisi 600 euroa!!!!!!!!!!!!! Pitää vielä tänään asiasta keskustella, kunhan neiti E kotiutuu opiskelupaikkakunnaltaan. Minä olen jotenkin yrittänyt selitellä asiaa itselleni, käynhän minäkin kampaajalla 6 kertaa vuodessa ja kerralla menee noin 60 euroa ja neiti ei ole käynyt kampaajalla viime heinäkuun jälkeen. Ja neiti lupas, että minäkin voisin käyttää samoja pidennyksiä sitten myöhemmin. Ottaa ne kuulemma tummana.

No, kaiken huippu oli, että viime viikonloppuna, kun ostin 2 euron Ilta-Sanomat matkalukemiseksi Tahkolle, niin perhe älähti, että mitä sinä nyt sitä ostat. Nyt isäntä, kun varovasti kerroin tyttären suunnitelmista, sanoi, että silloinhan E saa ne pitkät hiukset, mitä on aina toivonut! Neidin hiuslaatu on ohut eikä oikein kasva nätisti pitkiksi, joten hänellä on aina ollut melko lyhyet hiukset. Ja voi sitä itkua pienenä, kun muilla tytöillä oli pitkät hiukset! Onneksi se nyt oli melko vähäistä, mutta kuitenkin. Eli äiti taitaa jatkaa töissä olemista ja säästää...

Myytävänä nuotteja

No, sitten sitä hevirokkia, kai! En ole aivan varma musiikista, kun en ole kuin pari biisiä kuunnellut, mutta niinhän siinä kävi, että tuli tilattua kaksi nuottikirjaa Amazonista. En siis vieläkään ymmärrä, miten niitä tuli kaksi, mutta Amazonin sivut ovat melko sekavat! Tai siis tosi sekavat!!

Myytävänä olisi siis kilon painoinen DragonForcen Inhuman Rampage -nuottikirja postikuluineen 29 euroa. Laitan ensin tänne myyntiin, sitten Huutonettiin. Kirja on siis täysin uusi ja käyttämätön.
Lintubongausta

Ajattelin tänä viikonloppuna osallistua lintubongareiden joukkoon. Saa nähdä, maltanko tuntia istua paikoillaan... Mutta viime viikonloppuna jo harjoittelin kuvausta, että voi sitten vähän paremmin parvesta tunnistella linnut. Tänä aamuna jo katselin, ettei meidän "vakioharakoita" näy. Närhet jo kävivät ruokintapaikalla.
Napsauta kuvan päältä, niin linnut tunnistaa paremmin!

Jaahas, isäntä lähti tänä aamuna kuoron lauluharjoituksiin ja minun olisi nyt sit siivottava ja laiteltava ruoat valmiiksi. Puolen päivän jälkeen lähdetään sonnien siirtoon. Laitoin jo kameran akun lataukseen, jos vaikka sonnien kuvia seuraavassa postauksessa...

Ihana paikka - Kierrätyskeskus!

Tulipas tänään käytyä pitkästä aikaa kierrätyskeskuksessa ja vielä niin päin, että ostin sieltä, en vienyt tavaraa. Ostettiin neiti E:lle sohva ja pöytä. Ja lisääkin sieltä on vielä tavaraa käytävä, mutta ensin pitää vähän miettiä, että mitä.

Sen takia paikka oli tosi ihana, koska siellä todella oli ihania tavaroita ja halvalla. Nyt ostettiin ihan ns. vanha sohva, mutta siellä olisi ollut kunnostettuja, käytännössä uuden veroisia huonekaluja vaikka kuinka paljon. No, neiti sai ostaa mitä halusi ja hän valitsi tietysti sieltä halvemmasta päästä. Mistä kummasta nuo lapset tuon nuukuuden ovat oppineet... :-)

Ensinnäkin hämmästykseni oli valtavan suuri, kun kotiinkuljetuksen hinta kaupunkialueelle oli vain 5 euroa. Oltiin jo kotona mietitty, että onhan se varmaan pari kymppiä, jos ei enemmänkin.

Sitten sohvan hinnasta tiputettiin heti 5 euroa, joten se maksoi vain 30 euroa ja kun oltiin kassalla neiti hokasi, että olis saanut opiskelijakortilla 10 % alennuksen. No, opiskelijakortti oli tietysti autossa ja autolle oli vähän kävelymatkaa. Ei me kyllä ennätetty mitään edes tekemään, kun yksi mies sanoi, että se 30 euron pöytä maksaakin sitten vain 25 euroa, kun ei se opiskelijakortti ollut mukana!!! Eli kuljetuksineen meidän ostokset maksoivat vain 60 euroa. Ja tavarat toimitetaan opiskelija-asuntoon neljänteen kerrokseen ilman, että minun tai isännän pitäisi olla kantamassa. Siis minä olin aivan äimistynyt!

Jos minä tarvitsen vielä jotain joskus, niin käyn kyllä ensin kierrätyskeskuksessa. Ne uudelleen verhoillut sohvatkin maksoivat vain 100 - 200 euroa ja olivat todella ihanan näköisiä. Meille vaan ei tarvitse enää ostaa mitään, kun kaikki on jo kertaalleen viisi vuotta sitten kalustettu eikä isännän mielestä tätä huushollia tarvitse laitella enää. Minä olisin kyllä vähän eri mieltä...

Mutta ehkä minä sitten siellä omassa kodissa... :-)

Juu, neulon minä aina, kun on ns. isompi palaveri, jossa on enemmän porukkaa paikalla ja voi "piiloutua" takariviin, mutta kun ollaan vaan pari-kolme henkilöä, niin en ilkeä silloin neuloa. Yhdessä koulutuksessa virkkasin kerran salomoninsolmuilla huivia ja siitä tuli kuulemma muiden opettajien keskuudessa lause: "Hulokkosen Päevi tekköö Päläkkösen huivia".

Eikä ne ihan kaikki palaverit ole turhia, mutta valitettavasti tekisin mieluummin kuin pähkäilisin, että tehdäänkö vai eikö tehdä!

Mutta nyt neulomaan taas sitä ohutlankahuivia! Se alkaa valmistua, kun sitkeästi jättää kodinhoitotöitä väliin ja neuloo... :-)

Jotain meinasin...

Ensin meinasin blogata, että ahistaa... Odotin 15 minuuttia ja kohtaus meni taas ohi, mutta tiedän, kun menen huomenaamulla työpaikalleni, sama jatkuu. Siis ihan tosi: onko tämä elämä todellakin koko ajan sitä, että niukkuutta jaetaan, jos sitä kuitenkaan ei jaeta ns. tietyille tahoille. Jos ollaan köyhiä, niin ollaan koko porukka eikä vaan osa.

Tämä tuli siitä, että minun työalueellani pitäisi pitää tiukkaa linjaa, mutta sitten kun kuuntelee jonkun muun osa-alueen ostoja, niin huhhuh! Ja minä en edes niin hirveästi ole vaatimassa rahaa! No, kerron kuitenkin, minun 300 euron menoista tulee haloo, mutta toinen osasto pistää rahaa 100 000 ilman minkäänlaista haloota! Mutta eihän viljelijöihin toinnakaan satsata, ruoan voi tuoda ulkomailta!

Mutta se siitä...

Käsitöiden teosta ei paljon voi puhua, kun on koko ajan istunut autonratissa tai ollut jossain palaverissa (niissä ihan turhissa), mutta tänään aion neuloa! Ainakin Emmerdalien ajan. Jäi eilen toinen jakso katsomatta ja tänään tulee taas kaksi.

Lehtiä


Tuli minulle eilen tällainen lehti. Olenhan siis tilannut Voque Knittingin ja tämä olikin nyt tällainen Designer Knitting. Jotain voisi tuosta lehdestä tehdäkin, kunhan Eliina Shawl on ensin tikuteltu. Kuka himskutti aina erehtyy ohuisiin lankoihin, vaikka mieluummin tekisikin paksuista... No, Pami tietty!!

Ja lastenhoitoasiaa

Nythän on sitten Timo T.A. Mikkonen puolustanut vaimoaan ja sanonut, että juuri päivähoidon takia Suomessa on sairastunein sukupolvi ikinä. Siis eihän tuosta oikeastaan ollutkaan kyse, vaan rouva Ninan käyttäytymisestä!

Ja hei, ihan tosi! Pitääkö todella asettaa vastakkain kotiäidit ja ns. "kauheat uraäidit". Silloin kun minä olin kotiäitinä tunsin huonoa omatuntoa siitä, etten vienyt lapsiani riittävästi harrastuksiin ja muiden lapsien seuraan. Nyt uraäitinä vieläkin touhuan niin paljon lasteni kanssa, että he hikeentyvät, kun aina olen kyselemässä, onko kaikki hyvin!

Mitähän tässä taas tekis oikein... Vieläkin olen sitä mieltä, että jokainen tavallaan!

Vaan nyt lämmittämään leivinuunia ja takkaa ja tekemään etätöitä eli nyt pitäis tehdä etätehtäviä taloudesta opiskelijoiden pään menoksi. Eikös se ole opettajien tehtävä... :-)

Meemi ja muuta pulinaa

Minut on haastettu kertomaan itsestäni asioita ja olen sen joskus tehnytkin, mutta kerrotaan nyt vielä vähän lisää. Haasteen heitti minulle Rasa.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

1. En osaa lomailla, huolehdin aina jostain tai joistakin asioista. Olen kateellinen ihmisille, jotka osaavat viettää neljän viikon loman mökeillään ilman mitään huolia ja murheita. Olen aina ollut huolehtija-tyyppi, vaikka muuta väitänkin ja tuo lomakateus on iskenyt viimeisen viiden vuoden aikana. Vaikka olen päättänyt, etten puutu lasten asioihin, jaksan kuitenkin kysellä jatkuvasti heidän asioitaan. Minusta varmaan tulee vielä "kyylä-mummo" lasteni perheille....

2. Meillä pitää aina olla kaikkea talossa eli jos jotakin otetaan viimeinen, jääkaapin ovessa olevaan puutoslistaan heti kirjoitetaan se ylös. Esim. jos otetaan viimeinen rasia Oivariinia, niin heti puutoslistaan. Oivariini ei saa loppua. Sama pätee mm. kahviin, maitoon, kermaan, makaroneihin, vessapaperiin. Pakastimessa täytyy olla aina leipää ja lihaa ja kaapista pitää löytyä tomaattimurskaa ja tonnikalaa, kellarista perunoita. On aina varauduttava yllätyssyöjiin ja varta vasten en lähde mitään ainetta hakemaan. Ja tietysti lankaa, askartelutarvikkeita, kankaita ym. pitää olla yksi huoneellinen, jos joskus sattuu vaikka innostumaan tekemäänkin jotain! :-)

3. Tykkään ruoanlaitosta ja etenkin soveltaa. Meillä ei ole koskaan samanmakuista lihamureketta tai perunalaatikkoa. Tai jos on, niin se on vahinko. Minulla on keittokirjoja paljon, mutta en osaa ohjeen mukaan tehdä mitään. Tai sitten puuttuu joku ainesosa ja silloin taas sovelletaan. Leipomisesta en siksi tykkää...

4. Olen täysin addiktoitunut tähän tietokoneeseen ja nykyisin jopa "naamakirjaan", jota en alkuun voinut sietää. Ravelry on saanut vielä olla melko rauhassa...

5. Ainut haaveeni on saada joskus ihan oma koti, jonka voisin ihan itse sisustaa. En halua erota enkä jäädä leskeksi, mutta monta kertaa olen puhunut perheelleni, että kunhan minulla on ihan oma koti, niin sitten... Jostain kumman syystä en jaksaisi millään aina tehdä kompromisseja. Tai kuunnella rahanmenosta, kun jotain kotiimme laittelen. Muita haaveita minulla ei olekaan.

6. No, sitten vielä yksi käsityöpuolen juttu: tykkään neuloa kolmiohuiveja. En vain oikein osaa käyttää niitä...

Että sellaisia juttuja. Tämä on ollut melko monessa blogissa, joten jätän haastamatta ketään, mutta jos joku tämän haluaa napata mukaan, ollos hyvä!

Sitten vähän muuta juttua...

Mutta ei käsityöjuttuja. Oltiin yksi yö Tahkolla koko perhe. Pakotettiin jopa Neiti Nättinen mukaan. Hän ei meinaan oikein Tahkon reissuista välitä, kun ei laskettelekaan. Miehetkin ennättivät lasketella vain yhteensä viisi tuntia, kun tosiaan tultiin jo kiireellä eilen pois. Ihan sen takia, että meillä oli uusi lomittaja ja minä jo olin huolissani kissoista ja koirasta ja kun oli niin kova pakkanenkin, niin mitenkähän vesiputket ja niin edespäin...

Ja sitten miesten piti lähteä tänään kirkkoon. Isäntä laulamaan kuoron kanssa ja pojalla oli pakollinen kirkkopäivä rippikoulun puolesta. Sen lisäksi tänään lähdetään neiti E:n kanssa kokeilemaan vanhojen päivän pukua. Neiti joutuu vielä juontotehtäviinkin, joten nyt on panostettava pukuun kunnolla. Tai sitten ei... Neiti E ei ota stressiä, minä senkin edestä.

Tahkolla tuli oltua miehille autokuskina ja ruokaahan sielläkin joutui tekemään, kun ei maltettu ravintolaan lähteä syömään. Ja sitten katsoin lauantai-aamuna Yleltä Ykkösen aamu-tv:n (alkaa noin 13 min. kohdalta) ja sain niin kauhean ärsytyskohtauksen, etten meinannut yli päästäkään. Siis miten ihminen, joka tulee esittämään mielipiteitään, voi olla noin huonosti käyttäytyvä. Siis siinä oli kotiäiti Nina Mikkonen esittämässä mielipidettään kotiäitiydestä eikä antanut edes toisen puhua omasta mielipiteestään päivähoidon puolesta. Arrrrrgggghhhhh!! Toivottavasti se Mikkonen ei koskaan enää pääse telkkariin.

Niin ja minulla ei ole asiasta mielipidettä, koska olen ollut kotiäiti, mutta myös meidän lapset ovat käyneet välillä hoidossakin. Ihan sen takia, ettei täällä meidän kylällä ole samanikäisiä leikkikavereita. Ja ainakin meidän hoitotäti oli aivan ihana. Lapset vieläkin muistelevat Anua ja miten kivaa siellä oli.

Mutta nyt neulomaan ja katsomaan keskiviikon Greyn anatomiaa.

Juu, äiti täällä sekoilee...

Tää on siis tätä, kun toiset vaan murahtelee minulle tai sitten puhuvat jonnekin huitsin kuuseen, etten varmasti saa selvää, niin sitten ollaankin tilanteessa, että minä sekoilen!

Poika oli kuulemma pyytänytkin varaamaan ajan terkkarilta, ei terveyskeskuksesta. Olipas kiva, kun sielläkin antoivat ajankohtaista tietoa ja käskivät soittaa yksityiselle? No, minähän soitin ja varasin ajan. Poika eilen illalla sitten hikeentyi ja minä hikeennyin ja... Että hyvää syntymäpäivää vaan... No, asia on nyt sitten niin, että poika itse käy varaamassa ajan terkkarilta ja jos sieltä saa sen todistuksen, niin minä perun sen yksityisen ajan! Tytär aikoinaan hoiti kaiken itse, niin mistä minä enää muistan, miten se kävikään... No, ei tää ole eka kerta.

Minua ei ole sitten tarkoitettu lomailemaan. Olen tänään lähdössä yhden yön reissuun ja eilen sitten lohkesi paikka hampaasta. Onneksi ei koske, joten tilaan ajan hammaslääkäriin vastan ensi viikolla. Madeirallahan (edellinen loma, saahan ihminen kerran kolmessa kuukaudessa viettää vapaapäivää muualla kuin töissä, saahan...) oli tulehtunut se juurihoidettu hammas, josta onneksi nyt on päästy eroon.

Vaan kai se olis aloitettava kunnolla viimeiset työrykäykset ja sitten jos saisi huilata pari päivää ilman huolia ja murheita...Näkis vaan!

Minun vauva!

Mihin tuo aika oikein katoaa? Minun nuorimmaiseni, ei enää suinkaan pienimmäiseni, täyttää tänään 15 vuotta!

Yritän tässä saada jostain aikaa lääkäriin, että lapsi saisi lääkärintodistuksen mopo- ja traktorikorttia varten. Joskus kyllä tuntuu, että mitä hittoa varten veroja maksaa, kun yleisiin palveluihin ei kyllä pääse. Joo, no veroilla maksetaan myös nuo huonokuntoiset tiet, joita pitkin pääsee sitten yksityisten antamiin palveluihin... Tuonne terveyskeskukseen kun ei sitten millään tunnu pääsevän. Jos on sairas, niin sitten todella tiukkana olon jälkeen saattaa saada ajan terveyskeskukseenkin, muuten ei! Onneksi meidän perhe on suht tervettä, niin ei ole montaa kertaa tarvinnut aikaa tapella. Minun pääkin on taas ihan ehjä. En kyllä eilen uskaltanut ottaa mitään rohtoja ja suht hyvin nukuin yöni.

Mutta kauanko ihminen jaksaa 4-5 tunnin yöunilla, kun päivälläkään ei ennätä nukkumaan...

Nyt kauppaan ja sitten olis taas tehtävä vähän töitä. Pitäis ensi viikon tunteja ruveta jo suunnittelemaan.

Mun pää on särki...

Kärsin omasta mielestäni harvoin päänsärystä. Tänä aamuna heräsin siihen!!! Nyt koskee ja kovaa. Mietin, että johtuiskohan tuo apteekista ostamastani "unilääkkeestä", joka antaisi minun nukkua yöllä enemmän kuin neljä tuntia. Ennen tuota rohdosvalmistetta heräsin yöllä 2.34, kun otin nuo tabut heräsin 2.43 eli antoihan se jopa 9 minuuttia pitempään nukkua! Jess!!! :-)

Leonardo -kuvia (kissaa ei vahingoitettu, vaikka siltä näyttääkin...)

Päästäkää mut Wallun luo pukuhuoneeseen...
Hei! On Wallu siellä aivan varmasti, aukaiskaa nyt äkkiä ovi!!
No, vihdoin! Eikä Wallu ollutkaan sisällä, joten käynpä ensin pesuhuoneessa tarkistamassa. Onhan sieltä taas ovi takaisin sisälle...
Ei kun jano mulla vaan... Ettei vaan tuo emäntä hermostu, kun ravaan monesta ovesta edestakas...
Ja nyt valtaan Wallun maton ja tyynyn, kuten aina. Wallu saa nukkua missä vaan, vaikka pyykkilaatikon päällä. Mut mee jo pois sen kameran kanssa...

No, kun sä et mee, niin mä meen. Sen pesuhuoneen kautta takkahuoneeseen, josta kohta voin naukua Wallun luo, kunhan se tulee sisälle....On täällä neulottukin

Vihdoin uskalsin ottaa käsittelyyni Tapion kaupasta tilatun Merinosilkin. Reilu tunti meni sitä keriessä! Ihanaa lankaahan se on, mutta niiiiiiin kamalan ohutta. Ja aivan ihania malleja pilvin pimein täällä netissä. Ratkaisu oli sitten tämä Eliina Shawl (ravelry). Joku muukin on moisen neulonut, en taas muista kuka!
Juu, alussa vasta....

Kirjat

Luin Marian Keyesin Kuuleeko kukaan? ihan hetkessä (minun mittapuun mukaan). Jälleen taattua tavaraa. Tosi hyvä ja viihdyttävä!

Voi Tapsa, minkä teit!

Minä tykkään Euroviisuista, etenkin niistä vanhoista. Uusistakin sen takia, että olen saanut lapsenikin niistä innostumaan sen verran, että kerran vuodessa valvotaan porukalla Euroviisujen loppukilpailut.

Eilen sitten katsoin ensimmäiset Suomen karsinnat. Ei hyvä! Toivottavasti taso paranee seuraavissa karsinnoissa. Tapani Kansa oli kyllä jälleen ihan oma itsensä: Tapani Kansa. Hei, ihan tosi: ei suorassa lähetyksessä aloiteta uudestaan. Toisaalta varmaan sai säälipisteitäkin moisen tempauksen vuoksi! Tai sitten ei... No, jokaisella on oma mielipiteensä.

Minäkin, kun muut

Pitihän sitä kokeilla pöytärättienkin tekoa. Tämä oli ihan terapianeule, kun ei muutakaan keksinyt. Neuloin ns. vaakalapun, vähän virkkailin pitsiä reunaan. Kokeilu sinänsä, kun en tiennyt, miten Novitan Butterfly -lanka käyttäytyy. Tosi hyvin! Etenkin teräspinnoitteista sain tosi hyvin sormenjäljet pois! Katsotaan nyt, kumpi tulee enempi käyttöön. Hyvin harvoin kyllä siivousrättejä (aikoinaan emäntäkoulussa opetettiin, että siivouspyyhkeitä!) ostankaan. Shifonetitkin pesen koneessa lakanapyykin mukana.
Pitäis natista...

Mutten viitsi. Sen verran sanon, että olen liian kiltti! Teen kaiken, mitä perheeni sanoo (ja myös mitä työpaikallani sanotaan...). Jos olisin mies, osaisin sanoa, että hoida homma itse! Mutta kun olen kiltti nainen, yritän aina auttaa! Tai ainakin voisin miehenä sanoa, että sitten joskus!!

Lopuksi stressitöntä päivää itse kullekin

Minä lähden siivoamaan....

Liikkeellä on virus nimeltään TYÖ. Jos saat työtä pomoltasi
tai muuten, älä koske siihen missään tapauksessa!
Tämä virus pyyhkii yksityiselämäsi olemattomiin.
Jos joudut kosketuksiin työn kanssa,
toimi näin:

1) Ota takki mukaan ja 2 hyvää ystävää.
Menkää lähimpään pubiin.
2) Tilaa 3 kaljaa. Kun toistat tämän 14 kertaa,
huomaat työn kokonaan
tuhoutuneen aivoistasi.

Lähetä tämä virusvaroitus 5 ystävälle.
Jos ei ole viittä ystävää, työ
hallitsee jo elämääsi.

Stressitöntä päivää!

Nyt ei keksi otsikkoa....

... tai oli mulla äsken otsikko mielessä, mutta unohdin.

Olipas mukava olla pari päivää taas työpaikallakin. Joitain asioita selvisi ihan hyvin, mutta muutama jäi avoimeksi ja niidenkin pitäisi olla valmiina maanantaihin mennessä. Lisäksi työpaikalla reistaili kopiokoneet (molemmat kaksi, joita minä käytän) sekä postituslaite. Toimistolta vaan sanottiin, että postita vaan kirjeitä, ei ne mihinkään lähde. Onneksi se oli vain sitä kuuluisaa huumoria, muuten olisin repinyt pelihousuni ihan totaalisesti.

No, eilen kotiin tullessa kävin ensin ruokakaupassa Prismassa, jossa vierähti aikaa enemmän kuin piti! Satuin meinaan löytämään ale-kirjat! Tämähän sieltä matkaan lähti:

Ihan kivoja juttuja, kun kiireittäin sitä eilen vilasin. Ja hauskasti kirjoitettu!

Sitten kotona odotti Suuri Käsityö -lehti. En kyllä vielä odottanutkaan uuden päätoimittajan suuria aikaansaannoksia, mutta pettymys tämä oli. Ehkä sen takia, että sattui juuri tällainen "lastenlehti". Viime aikoina ei ole ollut tarvetta neuloa vauvanvaatteita. Mutta säästän lehden, ehkä kymmenen vuoden sisällä... Siis mullahan on jo mummokuume... :-)

Ja sitten oli tullut Juju-kerhon lehtikin. Kovasti nyt mietin, annanko tulla Leikkiä langoilla -kirjan. Ainakin tuossa lehdessä oli ihan kivoja malleja.
Nyt pitäis alkaa tehdä lampaista tehtäviä. Onneksi löytyy lammasmateriaaliakin tästä paikasta, vaikkei meidän aikaan ole lampaita ollutkaan eikä niistä ole tullut itse opiskeltuakaan paljoa. Mutta maatalousalan opettajalta vaaditaan vaikka minkälaista maatalousalan tietämystä... :-)

Pieni narskaus loppuun: just kun olin päättänyt järkeistää elämääni ja lukea vain yhdestä paikasta blogit, niin vuodatus sekoitti GoogleReaderin sillä lailla, että avaan samat blogit moneen kertaan! No, jos blogilista sitten ei haamupäivittelisi niin usein kuin ennen, niin voisihan sitä siirtyä takaisin sinnekin. Sieltä kautta olen muutamaan blogiin käynyt kommentoimassakin. Mutta tää on nyt sit taas tätä.... Nykyaikaa :-)

No, niinpä tietysti

Jarkko ja Laurahan sen Kuin silloin ennen -kipaleen esittivät! Koko päivän mietin...

Kiitos kovasti pistelytöiden kehuista. Vielä joku päivä sitten esittelen tuolta kaapinperukoilta löytyvät tekemättömät työt...

Juu, tänään kävin sitten töissä. Ja menen muuten huomenna uudestaan. Minun työaikanihan on vain noin 70 % täydestä työajasta, joten joka päivä ei ole pakko työpaikalle vääntäytyä ja osan suunnittelutöistä voin tehdä kotonakin, mutta nyt jätin kiltisti työtietokoneen työpaikalle ja menen huomenna paikan päälle vielä suunnittelemaan - jotain... No, ei vaineskaan, kyllä mulla nyt on taas ihan hyvin hanskat taskussa, tänään sain vihdoin kunnollista opastusta aikuisten näyttökokeista eli tutkintosuorituksista. Kyllä tämä iloksi muuttuu!

Viime yö tuli taas nukuttua huonosti, mutta nyt en ole nukkunut päiväunia, joten ehkä ensi yönä nukuttaa sitten paremmin! Toivottavasti.

Mutta tällaista tälle päivälle. Laittelin tuonne sivulinkkeihin nyt Emmerdalen webbikamerankin muistiin. Voi päivällä käydä katselemassa minkälaiselta näyttää Englannissa.

Niin ja sain eilen kutsun myös Lappeenrannan Sukkana -näyttelyyn. En taida uskaltaa ilmoittautua.... :-)

Ja sitten vielä hyppään asiasta viidenteenkymmenenteenkahdeksanteen :-). Minä olen yrittänyt kuunnella mitä Juha Tapio laulaa Suurenmoisessa elämässä ja ollut tähän asti aivan varma, että hän laulaa "virkattuina viettävä". Selvisihän tässä muutama päivä sitten, että siinä taidetaankin laulaa "virta tuima, viettävä" vai kuulinko vieläkin väärin....

Kuin silloin ennen, silloin ennen...

Jostain tuli tuollaisen laulun sanat päähän. Olikohan laulajina Päivi Paunu ja Kim Floor?

No, mutta, tässä joutessani (en siis millään tajua, että tänään on pyhäpäivä!) ajattelin laitella tänne kuvat talossa olevista ristipisto- ja kanavatöistä. Olen jossain vaiheessa ilmoittanut olevani kiinnostunut ristipistoista. No, on niitä siis tullut tehtyä ja osa on jo lähtenyt maailmallekin, mutta vähän laiska olen niitä tekemään, kun ei niitä voi telkkaria katsoessa tehdä. Tai siis minä en voi!

Keittiön seinällä oleva kanavatyö.
Tähän sarjaan lapset keksivät kertomuksen, että kotoa lähdettiin kirkkoon ja sitten soutelemaan. Tämänkin paikka keittiön seinällä.
Emmerdalen Villapakka
Rullat puuttuu. Taustalla lasten tekemät delfiinit, joita suunnittelen ottavani pois tässä jossain vaiheessa.

Tästä piti tulla lahja jollekin, en muista kelle (!) ja sitten se jäi meidän seinälle. Annan sen tulevaisuudessa ehkä neiti E:lle.
Tytär soitti äsken ja sanoi, että täältä viety patja pitää hakea pois: se haisee navetalle! Annettiin lapselle matkaan meidän vanha joustinpatja... No, rahahan se haisee, sanotaan.

Vuodatus aiheuttaa jotain häikkää myös GoogleReaderin puolelle, että hyvistä päätöksistä johtuen, joudun käymään myös blogilistalla. En pääse muuten kommentoimaan, blogilistan kautta pääsen. Blogilistasta en ole sen takia tykännyt, kun se ilmoittaa jokaisen pikkuripsauksen päivittyneeksi enkä millään jaksa lukea moneen kertaan samoja päivityksiä. Anteeksi ja anteeksi sekava selitykseni!

Kiitos sukkakehuista! Itsekin tykkään.

Retroa

Jesss...

Minä sain ne valmiiksi eilen. Ainut mikä vähän - ihan vähän vaan - ärsyttää, on se, että neuloin kyllä tarkasti saman määrän kerroksia ja muutenkin yritin aloittaa samasta värikohdasta, niin toiseen sukkaan vielä tuli pikkuisen mustaa kärkeen ja toisessa sitä ei ole! No, ehkä minä sen kestän....

Ja jälleen blogeista

Eilen hetken ihmettelin, kun ei ollut montaa päivitystä tehty (minulla on nykyisin 200 blogia suosikeissani). Tänä aamuna päivityksiä tulikin sitten GoogleReaderissa vastaan yli 1000. Jätin osan lukematta.... Tajusin kyllä, että vuodatus päivittää!

Ja sit sitä yleistä höpötystä

Mutta nyt ajattelin aloitella ihan työjuttuja. Viime yö oli taas ns. valvontayö. En ymmärrä, kun välillä nukun aivan täysiä öitä ja välillä aivan kuten viimekin yönä heräsin jo kolmelta täysin virkeänä! Ja sit olikin odottelu, että jaksoin puoli kuuteen, jolloin "saa herätä". Joo, minulla on ihan hyvä mies, mutta se ei ymmärrä ollenkaan, että yöllä valvotaan! :-) Saisipa yhtä hyvät unenlahjat kuin noilla miehillä. Isäntä ainakin sanoo, että se johtuu armeijasta, siellä kuulemma oppii nukkumaan heti ja aina kuin mahdollista.

No, minä taas olen kuullut, että naisten unettomuuteen vaikuttaa lapset. Ja vaikka lapseni onkin hyviä nukkumaan, niin minä aina välillä valvon, kun mietin, mitä kauheaa voikaan sattua... Etenkin, kun neiti E on iltarientoloissa, joissa hän ei kyllä viime yönä ollut vaan meni opiskelijakämppäänsä yöksi, kun tänään on koulupäivä!!! Se on tuo matkailuala, ei väliä onko pyhä tai arki!

Juu, ei!

Eli se oli sitten vain eilisen aamun kuvitelma, että sairastuisin. Yritin kyllä päivän olla edes vähän sairaan oloinen: "ei jaksais millään tehdä ruokaa, ei oikein jaksais siivota keittiötä ruuan jälkeen, särkee vähän päätä, ettei oikein jaksais tyhjentää astianpesukonetta..." :-). No, ei tullut sitten neulottuakaan, kun makoilin vain viltin alla sohvalla ja sit tympäännyin ja aloitin normaalielämän!

Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, meillä aloitetaan joulu vasta joulun jälkeen. Tuli sitten illalla meinaan tarkisteltua jääkaappia ja löytyi punakaali, josta minun piti jouluksi tehdä haudutettua punakaalia. Tein sen sitten eilen illalla. Kuiva-ainekaapista puolestaan löytyi simatarpeita, joten nyt on tulossa simaatakin.

Ja lapset halusi tehdä iltaruuaksi tortilloja. Sain kyllä tortillan teko-ohjeetkin (niitä on jossain vaiheessa kokeiltava itse paistaa), mutta olin jo ostanut valmiita jossain vaiheessa, niin paistettiin vain täytteeksi jauhelihaa ja laitettiin siihen vähän mausteita. Sekä Taffelin valkosipulidippi. Ostettiin neiti E:n kanssa ennen joulua sitä instanttia, mihin ei tarvitse lisätä kuin vettä ja se oli muuten kauheeta. Yleensä syön kaiken, mikä vastaan kävelee, mutta nyt oli pakko antaa periksi ja kun kukaan muukaan ei tykännyt siitä, niin laitettiin tosiaan jauhelihan sekaan ja siinä se sitten meni ihan hyvin chilimausteiden kanssa. Ne on paljon parempia dippejä, joihin laitetaan kermaviili. Tietty oli meillä paljon muutakin täytevalikoimaa, kuten erilaisia salaatteja ja juustoraastetta.

Tämän aamun yritin saada tähän pohjaan kolmatta saraketta. En onnistunut vielä. En haluaisi kovasti pohjaa muutella, mutta haluaisin sarakkeen vasempaankin reunaan. Pitkään yritin kaikkien mahdollisten ohjeiden mukaan, mutta ei....

Mutta nyt neulomaan. Tänään pitää saada sukat valmiiksi! Tai huomenna!

Kyllä kohta alkaa tehota!

Kun riittävän pitkään juoksentelee pihalla liian vähissä vaatteissa, niin kyllä se tauti alkaa iskeä minuunkin. Eilen tuli siivottua ja kannettua petivaatteita pihalle, kun kerrankin oli kunnolla pakkasta eikä sitä vaatetta malttanut joka uloskäynnille lisätä. Tänä aamuna sitten heräsin päänsärkyyn, kurkun karheuteen (ei vieläkään kunnolla kipeä) ja nenäkin alkaa jo vähän tuhista siihen malliin, että nuhaa vois olla tulossa. Katotaan nyt, miten tässä käy...

Eilen en käsitöihin koskenutkaan, vaan aloitin tosiaan "joulusiivouksen". Minulla on sellainen outo tapa, että innostun vasta joulun jälkeen siivoamaan. Jossain vaiheessa kuvittelin, että seuraavaksi jouluksi ennättäisin laittaa paikat kuntoon! :-) Kuusi riisuttiin ja vietiin jo pois, mutta muut joulukoristeet saivat jäädä vielä näkösälle.

Neiti E leipoi porkkanasämpylöitä ja niitä saatiin nyt sitten pakastimeen saakka. Toissapäiväiset valkosipulisämpylät huitastiin syödä kerralla pois. Hyviä pitkästä aikaa omatekoiset sämpylät. Onneksi tytär on innokas leipomaan, minä kun en siitä hommasta perusta.

Minä laittelin ruuaksi valkosipuliperunoita ja isäntä paistoi sitten sisäfileet, joten meillä oli oikein herkkuruuat eilen.

Ja sitten illalla katottiin Sinkkuelämää -leffa. Olenkohan minä jotenkin kriittinen noille elokuville, kun en nyt ihan täysiä pisteitä antaisi tuostakaan leffasta. Vielä olisi pukin tuoma Batman -elokuva katsomatta. Jokohan sitten taso nousisi...

Vaan nyt sunnuntain viettoon eli pyykinpesuun. Ja vielä tuota siivoamista jäi. Meinasin käydä tänään lävitse vielä muutamat keittiönlaatikot. Näkyy sen verran pohjalla olevan roskaa...

Kun mun takapuoli ei vaan kestä...

Ensin vähän kuvia meidän aurinkoiselta pihalta... Aivan mahtava auringonpaiste ja pakkasta on noin 13 astetta. Äkkiseltään tuntuu kylmältä! Leivinuunissa on kuitenkin jo tuli. Suunniteltiin eilen neiti E:n kanssa, että tänään paistetaan sämpylöitä.


Neuloa olen yrittänyt: eilenkin Kulkuri ja Joutsen -elokuvan kanssa (no, osa meni kyllä ruoanlaittoon ja syömiseen), Emmerdalen (tunnin pätkä) ja kahden Housen kanssa, mutta kun takapuoli ei kestäis noin pitkiä istumisjaksoja. No, on minulla toinen sukka valmiina!

Kulkuri ja joutsen -elokuva oli toisaalta hyvä, mutta kun jouduin tosiaankin välillä hyppäämään keittiön puoleen ja siellä pikkutelkkari on vähän onneton, niin jäi taas pätkä, etten oikein ole varma, mitä siinä tapahtui. Ja sitten juonesta tulikin vähän hyppelehtivä. Kyllä noihin elokuviin pitäisi malttaa keskittyä kunnolla, niin niistä sais jotain irti!

Luettua

Eilen sain sitten Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi -kirjan luettua. Kyllä se sitten ihan luettava olikin, vaikka kyllä minä sen aloitin vissiin kolme kertaa! Alku ei vaan oikein napannut. En kyllä osaa sanoa miksi. Ehkä tuo yliopistomaailma on minulle kuitenkin vähän vieras. Lukemisen pystyi tekemään sohvalla maaten, joten se onnistui paremminkin... :-)

Tänä aamuna aloitin sitten Marian Keyesin kirjaa Kuuleeko kukaan? Sen aloittaminen kävi tosi helposti.

Sit vähän bloggaamisesta ja blogeista

Järjestelin äsken Googlereaderin kautta lukemani blogit ja ajattelin, että jätän nyt Blogilistan omaan arvoonsa. On pakko vähän miettiä, mihin aikansa käyttää. Eli tästä lähtien luen päivityksiä vain Googlereaderin kautta, mutta en poista blogiani blogilistalta ja sinne ne jäävät tämän hetkiset merkityt suosikkinikin, jotka kyllä olen yrittänyt Readeriin laitella.

Muutenkin täytyy saada nyt tätä elämää järjestykseen, ettei aina tarvitsisi mättää, ettei ennätä mitään eikä pysty mitään tekemään. Aikaahan on vaikka mihin, kunhan halua riittää... :-) Mutta tää tietokone tahtoo olla melkoinen aikasyöppö. Tietty televisio vie myös paljon aikaa, etenkin jos on tuollaisia päiviä kuin eilinen!

Uudenvuoden juttuja!

Nyt on uusi Valtran kalenteri toimistohuoneen seinällä! Ei meillä kyllä Valtraa ole ollut vuosiin, mutta kalenteri taitaa tulla Maaseudun tulevaisuuden välissä vuosittain.

Eilisen päivän neulonnat

Ensin katoin, että tuleepas kauhea, mutta kivannäköinenhän tuosta tuleekin. Ainakin itse tykkään. Ja kiitos vielä Strickerille ihanista sukkalangoista.
Yleensähän en keskeneräisiä vielä näyttele, mutta nyt ajattelin laittaa sen takia, että olen päättänyt tänä vuonna opetella tiimalasikantapään. Tässähän on vielä ns. vanhanaikainen.

Ilotulistusta

Muutama pommi käytiin posauttelemassa. Minun on vissiin opeteltava vielä tuota ilotulituskuvausta... Ei oikein osunut aina hollilleen. Vaan eipä tuota montaa kertaa vuodessa tule kuvailtua. :-)
Nää oli hauskat tai siis kuva on hauska. En kyllä muista tuollaisia koiranpäitä nähneeni...
Ja vähän meidän taloa valaistuksessaan. Harmi, kun nuo pääoven valot sitten tössähtivät. En tiedä, mikä niille tuli, mutta eivät ole palaneet muutamaan päivään. No, kohtahan nuo voi korjata jo poiskin.

Keskiviikkopäivän ateriat

Lounaaksi:

kalkkunaa - ja ehdottomasti kotimaista!!
makaronia, johon laitoin kastikkeeksi 3 juuston kermaa, kuivattua persiljaa, kuivattua ruohosipulia, punaista pestoa ja hiukan chilikastiketta

Illalla syötiin peruna-sipuli-kylmäsavulohilaatikkoa, jossa siis:
peruna-sipulisekoitusta (laiska ei jaksanut nyt kuoria omia perunoita...)
kylmäsavulohta viipaleina (päiväys mennyt jo tiistaina... hups! kuka ei huolehdi jääkaapin sisällöstä!)
kermaa
valkosipuli-pippurisekoitusta
suolaa
tilliä
voita päälle (reilusti :-))

Uuden vuoden lupaukseni

Yleensä en tee uuden vuoden lupauksia (pitäiskö tuo kirjoittaa jotenkin yhteen) enkä tee oikeesti nytkään, mutta yritän edelleenkin muistaa, että kaikki asiat on tehtävä heti. Tätä olen yrittänyt opetella, mutta aina se välillä unohtuu!! Ei meinaan todellakaan ole kivaa pilkkopimeällä alkaa kääntää kaksiosaisen kompostin kantta, kun edellisellä kerralla toinen puoli tuli täyteen. Lisäksi kun vaatevarustus on todella kehno. No, vielä en ole tullut kipeeksi, vaikka välillä tuota kurkkua kutittaakin siihen malliin.

Minulla on yleensä talvella Kuomat jalassa aina kotipihalla ja kesäisin kumpparit. Nyt oli hiiret mokomat käyneet syömässä aitassa kesäsäilössä olleet Kuomani ja niinpä joudun kävelemään nykyisin kumpparit jalassa näin talvisinkin. En suosittele! Olen meinaan kumpparit jalassa meinannut lentää selälleni jo monta kertaa ja aina selkä niksahtaa ilkeästi. Ja lisäksi, kun kumppareissa pitäisi olla ainakin tällaisilla keleillä sukat jalassa eikä minulla koskaan niitä ole! Just, pitäis ostaa heti uudet Kuomat!

Toinen mikä pitää tehdä AINA on tarkastaa tuhkaluukut, kun lämmittää takkaa tai leivinuunia. Aina ne vaan on ylitäydet....

Ja viimeisenä taidan luvata, etten päivittele enää joka päivä! Nyt olen ollutkin tässä hommassa ahkera, kun en ole käynyt töissä, mutta ensi viikolla tahti muuttuu.