Juu, tuli sitten eilen oltua vähän navetalla ja nyt kuulemma kamera haisee. En minä vaan mitään huomaa... :-)
Navettakoiramme, joka ei sitten suostunut millään katsomaan kameraan. Olemme tässä takakäytävällä, joka on melkoisen ahdas ja sonnit tykkäisi niin kovin nuolla Wallua. Onneksi tuo aita on takaosassa tiheämpi. Pari kertaa saivat Wallun karvoista kiinni ja silloin Wallu hikeentyy...
Sonnit tykkäisi niin kovin nuolla minuakin ja syödä kameran.
Vielä on kyllä harjoiteltava liikkuvien eläinten kuvausta. Tai ainakin mennä kuvaamaan rauhallisempaan aikaan. Nuoremmista kavereista, jotka nyt siirrettiin siis ns. vanhalta puolelta uudelle puolelle, en saanut kunnon kuvia, kun eihän ne nyt senkään vertaa kestänyt paikoillaan. Lisäksi kamerasta tietokoneelle siirtovaiheessa katosi johonkin vanhan puolen nuorten sonnien ja Helmi-kissan kuvat kokonaan. Niitä oli parikymmentä. Kun menin meinaan ne poistamaan kamerasta ennen kuin tarkistin, että ne varmasti löytyy tietokoneelta. Mutta oppia ikä kaikki!
Lintubongausta
Tänään minä sitten vahtasin pihalla olevat linnut. Noin niin kuin suurin piirtein... En todellakaan saanut aivan tarkkoja lukemia paitsi harakoista, närhistä ja tästä meidän käpytikasta, joka sattui kuin sattuikin tulemaan bongausaikaan paikalle. Siis tää oli kyllä aivan mieletön onnenkantamoinen. Olin jo vähän surkutellut, etten pysty käpytikkaa ilmoittamaan, kun ei sitä ole näkynyt muutamaan päivään.
Mietin vain, että onkohan tämä sama käpytikka kuin viime vuonnakin, kun tämä näyttäisi olevan nyt isompi. Kasvua olisi siis tapahtunut.
Edelleenkin neulottu on, mutta virheitäkin on tullut. Täytyy katsoa saanko huivista vielä esittelykelpoisen! Hidasta tuollainen ohut lanka.
Vaan nyt ruoanlaittoon ja kai sitä huomenna olisi vääntäydyttävä työpaikallekin! Tiistain meinasin taas pitää kotipäivän ja ehkä seuraavan kerran menen näyttäytymään torstaina, jos ei mitään ihmeellistä satu.
Isäntä pesee ensi viikon navettaa, kun seuraavalla viikolla tulee vasikoita jälleen. Pitää olla uusille tulokkaille puhtaat paikat. Voi kun täällä talossakin voisi vain surruutella painepesurilla katosta lattiaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tulee ihan lapsuus mieleen. Siis silloin meillä oli lehmiä; sonneja ei kasvatettu.
Juttelin eilen M:n kanssa ja kyse oli hiuslisäkkeestä ei hiuspidennyksestä, huh! Tyhmä äiti ei taas(kaan) ollut kuunnellut kunnolla.
Lähetä kommentti