Navettakoiramme, joka ei sitten suostunut millään katsomaan kameraan. Olemme tässä takakäytävällä, joka on melkoisen ahdas ja sonnit tykkäisi niin kovin nuolla Wallua. Onneksi tuo aita on takaosassa tiheämpi. Pari kertaa saivat Wallun karvoista kiinni ja silloin Wallu hikeentyy...
Lintubongausta
Tänään minä sitten vahtasin pihalla olevat linnut. Noin niin kuin suurin piirtein... En todellakaan saanut aivan tarkkoja lukemia paitsi harakoista, närhistä ja tästä meidän käpytikasta, joka sattui kuin sattuikin tulemaan bongausaikaan paikalle. Siis tää oli kyllä aivan mieletön onnenkantamoinen. Olin jo vähän surkutellut, etten pysty käpytikkaa ilmoittamaan, kun ei sitä ole näkynyt muutamaan päivään.
Mietin vain, että onkohan tämä sama käpytikka kuin viime vuonnakin, kun tämä näyttäisi olevan nyt isompi. Kasvua olisi siis tapahtunut.
Vaan nyt ruoanlaittoon ja kai sitä huomenna olisi vääntäydyttävä työpaikallekin! Tiistain meinasin taas pitää kotipäivän ja ehkä seuraavan kerran menen näyttäytymään torstaina, jos ei mitään ihmeellistä satu.
Isäntä pesee ensi viikon navettaa, kun seuraavalla viikolla tulee vasikoita jälleen. Pitää olla uusille tulokkaille puhtaat paikat. Voi kun täällä talossakin voisi vain surruutella painepesurilla katosta lattiaan...
2 kommenttia:
Tulee ihan lapsuus mieleen. Siis silloin meillä oli lehmiä; sonneja ei kasvatettu.
Juttelin eilen M:n kanssa ja kyse oli hiuslisäkkeestä ei hiuspidennyksestä, huh! Tyhmä äiti ei taas(kaan) ollut kuunnellut kunnolla.
Lähetä kommentti