Harmitusta ja iloa!

Aloitetaan harmituksella: mää oooon niiiin suuuurkeee kuuski!! Sniifff! Ja sitten selitys: vaihdoin eilen eräässä tutussa kaupungissa kaistaa (jossa ei TOD. pidä ruuhka-aikaan niin tehdä) ja niinhän siinä kävi, että Volvon takaoveen tuli lommo ja maanantaina sitten vielä selvitellään, kuka teki mitä! Minun kaskosta homma menee ja pääasiahan oli, ettei ihmisille käynyt kuinkaan. Juu, minun vika, ei siinä mitään, mutta tämän tutun kaupungin liikenteeseen olen niinku jonkun verran kyllääntynyt. Koska itsekin teen virheitä, kuten ed. kerroin, en viitsi lähteä mollaamaan moisen kaupungin liikennettä sen enempää, mutta jostain kumman syystä, muissa kaupungeissa homma sujuu huomattavasti mallikkaammin! Tässä kaupungissa aina sattuu ja tapahtuu - enkä ole edes ainut, joka kaupungin liikenteestä "valittaa"!

No, sen verran narskan, että jos kaupungeissa, etenkin tässä nimeltä mainitsemattomassa, jonka läpi melkein päivittäin ajan, saa ajaa 40 nopeusrajoituksella jopa 60, niin miksi - nyt kirosana ja useampi - täällä maalla peltipoliisit huomauttelevat jo 3 km ylityksistä!!!!

Mutta sitten ilonaiheet: Naamakirjassa on Virkkukoukkusella ollut kuvia laukuista. Ja nyt napsahti tämän bloggaajan päässä pahemman kerran; minähän tilasin yhden! Ihana! Toimitus oli tosi nopea, maksoin ke-iltana, perjantaina laukku löytyi tuvan pöydältä! Tuossa siis lukee "Saatan näyttää teiniltä, mut oikeast oon kyl jo aikuine".
Ja tää kortti lähetyksen mukana kruunasi kaiken. Paitsi, että toi kitkeminen on kyllä melkosesti hakusessaan meikäläisellä... :-)
Perjantaina tuli myös pakettikortti. Olin keskiviikkona käynyt tilaamassa itselleni uuden puhelimen ja myyjä sanoi, että saan sen vasta ensi viikolla. Nopea oli tämäkin toimitus! Lisäksi sain poika S:n hakemaan sen kevarilla kyläkaupalta ja lähetti oli tosi nopea. En itse olisi millään malttanut just tänään hakea tuota puhelinta, kun lauantait menee noissa siivoushommissa. Ihana, kun lapset tekee, kun suunnan vaan näyttää... :-). Lisäksi poika E imuroi tänään! Äiti on ylpeä lapsistaan!
Kaiken huippu eilen illalla oli vielä se, että neiti E soitti ja kysyi tuodaanko pizzat iltaruoaksi. Tottahan minä moisen lupasin ja tilasin 2 perhepizzaa. No, Kotipizzassa olikin tarjous: osta kolme, maksa 2, joten meille tuli 3 isoa pizzaa ja niin oli eiliset ruokahuolet poissa.

Ja sitten selitys kaikelle shoppaamiselle: olin lähdössä Prahaan. Kyselin jo matkojen hintoja ja olin tilaamassa, mutta jäi kuitenkin tilaamatta. Rahanmenoa tuntui riittävän. Kolmen hengen matka olisi maksanut reilu tuhat euroa. Lisäksi tuo tuhkahomma vähensi matkan varaamisen intoa! Ja niinpä: säästin tuhat euroa ja olenpa sitten shoppaillut ja kolaroinut sen rahan edestä.

Sain kaverilta joku aika sitten tällaisen kuvan sähköpostitse:
Hyvää viikonloppua toivotellen
Pami

Krookuksia ja motskareita: se on kevät!

Viime keväänä olin kuvannut krookuksia 25.4. eli täällä olis kevät tänä vuonna vähän aikaisemmassa.

Kävin näin kevään kunniaksi sitten käyttämässä minun jouluna saamani lahjakorttinikin eli kävin hierotuttamassa itseni. Lahjakortti oikeutti tunnin hierontaan ja vielä näin neljän tunnin päästä hieronnasta olen ihan sekaisin! Koko ajan huimaa... Oli minun selkäni ollutkin kuin kivikkoerämaa, joten jos nyt edes vähän paremmin veri kiertää, niin sehän on vain hyvä.
Nyt sitten taitaa tämän bloggaajan yöunet jäädä vieläkin vähemmälle. Poika S sitten sai sen kevarin. No, täytyy vain toivoa, ettei mitään sattuisi...

Onneksi tuli nuo tuhkapilvetkin. Muuten olisin lähtenyt lomalle. Kovasti suunnittelin, mutta suunnitelmiksi jäi. Ja nyt kun lomarahat paloivat pojan menopeliin, niin eipä se haittaa, vaikkei matkaan pääsekään.

Vaan nyt on yritettävä selvittää pää kunnolla (ihan tosi, olo on kuin humalaisella!) ja jatkaa töitä

Aurinkoisin terveisin Pami

Pari kuvaa pojaltani pyysin

Ja pari niitä sain, mutta nämä neuleet on nyt sitten valmiita. Tuon Puro-pyöröliivin kanssa tein niin, että pistin sen koneeseen käsinpesuohjelmalle ja niinpä siitä tuli huomattavasti parempi kuin heti neulottuna.

Aurinkoisin terveisin Pami

En ole vielä lukenut sitä digifotokoulu -kirjaa...

Eilen olis ollut hyvä päivä kuvata, kun aurinko paistoi niin kauniisti, mutta enhän minä ennättänyt, kun tulin vasta seitsemän maissa kotia ja läksin vielä auttamaan isäntää navetalla, kun uudet sonnipojat tuli taloon.

Eilen olikin kiva päivä muutenkin: käytiin opiskelijoiden kanssa yhdessä robottinavetassa ja yhdellä isolla lihanautatilalla. Tilanväet olivat tosi mukavia ja tuli taas mietittyä, miten hyvässä hoidossa nykyisissä tiloissa eläimet ovatkaan. Saavat vapaasti käpötellä ja on paljon ruokaa edessä. Kannattaa käydä tutustumassa, varmasti laskevat katsomaan, kun lupa kysytään ensin. Mietittiin just noita luvattomia navetoihin menijöitä, että kun ei voi oikein oviakaan laittaa lukkoon. Jokaisessa navetassa on useampikin ovi ja monesti ne ovat auki vähänkin lauhemmilla keleillä ja mitäs sitten, jos tulee vaikka tulipalo. Ja kun kukaan ei ole kertomassa asioiden oikeata tilaa, niin voihan navetasta aina kauhukuvia saada. Nytkin yhdessä sairaskarsinassa makasi hoidossa oleva sonni ja oli todella surkean näköinen, mutta sitä eläinlääkäri oli just edellisenä päivänä käynyt hoitamassa ja toivottiin hartaasti, että sonni siitä vielä virkoaisi!

No, mutta sitten näihin käsitöihin: yksi on valmis! Eli keskiviikkoiltana sitten ompelin saumat ja eilisen päivän tunika oli kuivumassa. Tuota helmaa piti vähän kastella. Muuten tuo oli yllättävän hyvä päälläkin, voisin vaikka sanoa, että tykkään. Kunhan neiti E tulee kotia ja aurinko paistaa, niin vois ottaa kuvan vaikka päälläkin. Nyt ei onnistu peilin kauttakaan, kun on niin synkkää.
Tunika on neulottu Puro Batikista, joka oli yllättävän hyvä lanka. Lankaa meni M-kokoon (joka oli siis sopiva mulla) 725 grammaa. Ohje löytyy Novitasta kevät 2010. Vähän pitää vetää tuossa joustinosassa vatsaa sisään, mutta muuten hyvä :-)

Vaan nyt on aloitettava taas työhommat ja nuo vasikkakortitkin pitäis naputella eläinrekisteriin. Poika S on ajamassa Mikkelissä kevarikortin käyttöosiota, äitiä jännittää taas enemmän kuin lasta. Kevarikin on jo ostettu ja siihenhän ne minun yöunet taitaa mennäkin!!!

Mutta hyvää loppuviikkoa itse kullekin

Pami

Ei vaan viitsi valittaa...

Muutama kuva löytyi tuolta kamerasta, laitetaanpas ne tänne. Tuo ihana ukkeli on tyttären tuoma tuliainen Sallasta.

Mukavaa pääsiäisen loppua kaikille! Palajan linjoille, kun piristyn.

Pami

Harmittaa kaikki...

Nyt on taas veto niin poissa, että vaikka olenkin työpaikalla, niin bloggaan silti! Eli en vaan nyt saa työinspistä esiin...

Juu, mitään en ole saanut aikaiseksi. Pyöröliivi on vielä kasaamatta. Puro Batikista olen tehnyt tunikaa ja hihat valmistui eilen. Nyt pitäis sitten aloittaa helma. Töiden jälkeen vaan tulee istuttua telkkarin ääressä eikä mitään saa aikaan.

Viime tiistaina aloitin kahvipussipunontakurssin. Kivaa! Ja tänään sitten unohdin kahvipussit kaikkinensa kotia. Tänään olisi meinaan ollut itse korinpunonta, viimeksi saatiin aikaan sanka...

Tänä aamuna taas muistin kirjaston kirjatkin ja tietysti eilen oli se viimeinen palautuspäivä. Tämä oli jo toinen kerta, kun muistan katsoa just päivää liian myöhään palautuspäivän. No, nyt ne on taas lainattu kuukaudeksi eteenpäin, vaikka aionkin ne huomenna palauttaa.

Mitäs vielä valittelisin... Tosiaankin alkaa olla selkeät työuupumisen merkit taas, mutta mitenkäs sitä ottais rennosti. Työt on vaan jossain vaiheessa tehtävä. Pitäis varmaan vaan yrittää olla tuolla pihalla, on vaan niin mahtava auringonpaiste tänäänkin.

Mutta nyt työhommiin. Kaikille aurinkoista kevättä!
Toivottelee

Pami, joka ei saa nyt tuota nimmariaankaan näkyviin... huoh!

Talvista menoa!

Yritin vielä laittaa yhtä videota näkyville, mutta kyllä se on uskottava, ettei se vaan onnistu. En ymmärrä, miten aikaisemmin sain kissavideon tänne näkymään!!!

Ja sitten muihin asioihin: kylläpäs on pitänyt kiirettä! Heh, no ei vaiskaan, mutta en ole taas vaan saanut mitään aikaiseksi eli valmista ei ole tullut, vaikka puikot ovat olleet käsissä joka päivä ainakin vähän aikaa.

Oltiin hiihtolomaviikolla Lapissa Suomutunturilla. Tuli muutaman kerran mieleen, että ei minun tarvitse 650 kilometriä istua autossa lumitöitä tekemään. Tehtiin niitä meinaan ennen lähtöä!

Poika on noin 180 senttiä pitkä, joten siitä voi päätellä aitan katolla olevan lumen määrän. Aitan katto on tiilikatto, joten se piti käydä pelastamassa. Onneksi aikoinaan tuli vaihettua tähän taloon peltikatto, vaikka silloin vaihdettaessa se harmitti. Olisin niin tykännyt tiilestä, mutta olihan se painava ja kun lisää taloon rakennettiin, niin samanlainen kattohan se joka paikkaan oli laitettava.

Niin, tosiaan meidän mökin pihaa ei tultu auraamaan, vaikka lunta tulikin 40 senttiä parin päivän sisällä. Siinä sitten teluttiin autoja (tytär oli omallaan käymässä Sallasta luonamme) pihaan ja pihasta pois, kun ei voinut tien viereenkään jättää, kun sekin oli aurattu ihan liian kapeaksi! Minulta paloi ihan suoraan sanoen hihat (ja pelihousut) yhtenä päivänä.

Lapissa käytiin katsomassa Kemijärveä ja Sallatunturia ja käytiin katsomassa tyttöä Sallan poropuistossa. Ihan kivalta paikalta vaikutti. Tyttö kyllä sanoi, että yrittää tehdä mahdollisimman nopeasti tunnit täyteen, kun eihän siellä nyt oikein mitään tekemistä ns. vapaa-aikana ole. Töissä kun "joutuu" lumikenkäilemään sekä ajamaan poro- ja huskyvaljakoilla :-).

Sain Villiviiniltä tällaisen plakaatin. Tämä on nyt sitten luovutettava kolmelle eteenpäin. Pitkällisen harkinnan jälkeen, otan summamutikassa blogit: Tulihan tehtyä, Villavaara ja vaikkapa Wirkkuu ja tikkuu. Tällä kertaa yritin vähän etsiskellä muita blogeja kuin mihin normaalisti nämä plakaatit jaan. Ja kun kaikki seuraamani blogit olisivat tämän ansainneet... Tää on joka kerta niin vaikeeta!!!

Mutta nyt minun on lähdettävä töihin. Palajan astialle, kunhan olen saanut ommeltua pyöröliivin osat yhteen. Juu, ei ole vielä sitäkään tehty.

Ai, mutta jotain kuitenkin: kävin eilen taas kuntosalilla ja ihan kivaa oli. Ei ole vielä ainakaan paikat kovin kipeinä... :-)

Tätä minulle ei tapahdu toista kertaa!!!

Pitää tännekin kirjoittaa, ettei tätä tosiaankaan tapahdu toista kertaa: lähdin eilen siis viemään poikaa Mikkeliin kitaraharjoituksiin. Poika oli jäänyt kirkolle isoiskoulutukseen, joten tarkoitus oli, että olen kello 17.40 kirjastolla, otan pojan ja hänen kaverinsa mukaan ja ajetaan Mikkeliin. Menin hyvissä ajoin kirjastoon ja etsiskelin luomukirjallisuutta! No, ihan sen takia, että opiskelijat ovat pyytäneet käsittelemään luomua jonakin päivänä. Niinpä opettaja opiskelee ensin luomun ja sitten opettaa opiskelijoilleen. Poikani tuli oikeaan aikaan ilmoittamaan, että ovat paikalla ja siinä vaiheessa kun näin hänen kaverillaan kitaran kädessään, niin muistin: minun pojan kitara on sitten kotona! Eipä enää ennätetty hakemaan kitaraa 20 kilometrin päästä, joten poika soitti opettajalleen ja sai sitten häneltä kitaran lainaan.

Vitsi, kun harmitti!! Olin vain pitänyt mielessäni, että pitää syöttää koira ja kissat, kun kotiinpaluu on kuitenkin vasta yhdeksän maissa.

No, tänään sitten on itse esiintyminen. Ja poika tulee koulun jälkeen ensin kotiin, joten eiköhän se kitara nyt lähde mukaan!

Kyllähän minä vähän stressaantunut olen...

Mutta nyt suunnittelemaan tunteja. Tänään olen taas kotona, kun on illalla tuo "keikka" Mikkelissä. Jossain vaiheessa pitäisi etsiä jotain siistiä päälle pantavaa. On sen verran isot kekkerit kuulemma :-).

Takapuoli puutui....

...mutta sitkeästi tein nämä osat sitten tänään valmiiksi. Tai siis tänään valmistui tuo reunaosa, takaosa on ollut valmiina jo jonkin aikaa. Kukahan nämä nyt vielä pingottaisi (tai tuota reunaosaa en taida saada mihinkään kunnolla pingottumaan) ja ompelisi sitten liiviksi... No, ehkäpä ensi viikon aikana. Siis kysymyksessähän on Novitan pyöryläliivi.

Aivan ihanahan tuota Puroa oli neuloa ja vain kahdessa kerässä oli pari solmua. Muistaakseni noista solmuista on Puron osalta valiteltu enemmänkin.

Muuta viikon tapahtumia: töitä, töitä ja töitä. Tosi rankka viikko, mutta nyt pitäisi vähän helpottaa. Huomenna ja tiistaina teen töitä etänä, kun joudun molempina iltoina viemään poikaa Mikkeliin Mikaeliin. Siellä on Mikkelin musiikkiopiston 50-vuotisjuhlat ja maanantaina on sound check ja tiistaina itse esiintyminen. Toivottavasti nyt muistan ottaa kameran mukaan ja saisin videoitua. On meinaan tosi upea esitys tiedossa kitarakvartetilla. Ohjeistuksena on, että puku pitää laittaa päälle. Mitähän äiti keksis laittaa päällensä...

Niin, ja uskomatonta kyllä, ajoin maanantaina uudestaan kameraan. Tällä kertaa vauhtia oli 6 km yli!! No, nyt olen muistanut vähän hellittää kaasujalkaa kameratolppien kohdalla. Samalla olen opetellut positiivista ajattelua jälleen: kun on pitkät työmatkat ja ajaa hyvin hiljaa, niin ei tarvitse olla niin paljoa kotona. Viimekin viikolla sain kulumaan työmatkoihin 15 tuntia tai vähän enemmänkin, jos lasken maanantaisen pojan haun Juvalta, jolloin se kamerakin räppäsi. Minä olen kyllä kuullut, että joillakin ihmisillä on harrastuksia ja sosiaalistakin elämää työpaikan ulkopuolella, mutta nehän on vaan pikkuseikkoja!! Niin ja kotona joutuu siivoamaan, leipomaan ja laittamaan ruokaa...

Täytyy myöntää, että tänä talvena olen katsellut hyvin tarkkaan työpaikkailmoituksia, josko niitä töitä olisi vähän lähempänä!

Kotitöistä tykkään kaikkein vähiten leipomisesta (sen jälkisiivouksen takia pääasiassa), mutta nämä muffinit ovat minun bravuurini. Ohje löytyy Valion Antoisaa arkea -keittokirjasta. Näihin muffineihin laitoin suklaarouhetta, sillai ihan kunnon sattumina. Ja parasta tietysti on tuo silikonivuoka! Aivan huippu.

2 munaa
2 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl kevytkermaa (tai kermaa tai kermamaitoa)
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Paista 200 asteessa 15-17 min.
Aina ovat onnistuneet, paitsi nyt repesivät vähän pinnasta. Olisko johtunut siitä, että tällä kertaa mittailin aineet vähän huolimattomasti...

Meidän neiti lähti sitten perjantaina Sallan poropuistoon ja on siellä 7 viikkoa työharjoittelussa. Vähän meinaa ikävä tupata...

Vaan nyt valmistautumaan huomiseen päivään. Loppuun "pakollinen" Harri :-)

Vielä tämän päivän aikana...

Toivottelen hyvää ystävänpäivää!!

Ystävät ovat
kuin lyhdyt polkumme varrella:
matka ei lyhene, mutta tie
näyttää valoisammalta.

Neulomisen alla on vielä pyöröliivi, ja sen valmistumiseen vissiin menee hiukan aikaa... No, olen minä yrittänyt ihan kovasti sitä neuloa, mutta paljonhan siihen reunukseen kerroksia tulee, etenkin kun teen sitä röyhelömäisempää reunusta. 

Ensi perjantaina neiti E lähtee Sallaan Sallan poropuistoon seitsemäksi viikoksi työharjoitteluun. Snifff!! Mitenkähän minä pärjään... Juu, neiti varmaan pärjää siellä oikein hyvin. Omaa pärjäämistä epäilen kovasti.

 

Muistin vihdoin ottaa monta vuotta vanhasta tulilatvastakin kuvan. Aina välillä saan sen kukkimaan! En vaan ole keksinyt miten se onnistuu, kun esim. viime vuonna se ei kukkinut. Vähän harvassahan noita kukkia on, mutta sen verran kuitenkin, etten poiskaan henno heittää.  

Viime keskiviikkona sitten SE tapahtui: liikennevalvontakamera herätti minut aamulla töihin mennessä. Valokuvaa odotin mielenkiinnolla, mutta eipä mulla ollut ylinopeutta kuitenkaan kuin 7 km/h, joten muistutushan siitä vaan tuli. Unohdin vakionopeuden säätimen liian korkealle, kun tulin kamera-alueelle. No, muistanpa tästä lähtien. Yleensä pidän säätimen noin 15 km yli sallitun, kun otan huomioon mittarivirheen. Juu, onhan se liikaa sekin, mutta kun työmatka kestää muutenkin tunnin, niin ei vaan viitsis junnata hyvällä autolla...

Mutta eipä tässä  sen kummoisempaa. Lähdenpä paistamaan vähän naudan lihaa ja syödään se sitten tortillojen kanssa. En tällä kertaa teekään perusjauhelihatortilloja. Viime viikolla söin ns. yliterveellisesti, kun koululla oli tarjolla torstaina matikkapaistia ja perjantaina borssikeittoa! Nyt sitten viikonloppuna on tullutkin syötyä vaan lihaa!! :-)

Ihanaa, kun poika S opettelee soittamaan Metsäkukkia -valssia. Ei muuten olekaan mikään kovin helppo kappale.

Minä vaan täällä päivittelen...

...mutta kukaan ei taida tietää siitä mitään!! Eli jostain kumman syystä ilmoitus päivityksistä ei mene GoogleReaderiin eikä Blogilistalle, mutta nyt sain yhden neuvon tuon päiväyksen muuttamiseen, jotta josko nyt onnistuisi! :-)

Nyt se onnistui. Minä se olin todella sohlannut tuon Ravelry-osoitteen kanssa eli syöte oli päin honkia. Kiitos, Villasukka, kun neuvoit tarkistamaan tuon syötteen!!! Mitähän meikä on taas miettinyt... En siis paljoa mitään!! :-)

Niin, edellisessä postauksessa on viime lauantaina päivitetty tarina kuvineen. Nyt ei tällä kertaa enempää! :-)

Virkattu sukka ja ostettu lankaa

Oli minulla suunnitelmissa blogata jo paljon aikaisemmin, mutta kun tää minun rakas oli tyttäreni matkassa ympärämpär, joten kuvatonta postausta en viitsinyt tehdä. Ja kun yhdessä vaiheessa suunnittelin moista, niin siitä olisi tullut sellainen valitusvirsi, että ajattelin ajatella muutaman minuutin pidempään ja tulin siihen tulokseen, että jääköön...


No, ei minulla missään tapauksessa ollut tarkoitus ostaa lankaa. Juu, olenhan jo monta vuotta ollut langanostolakossa (jostain kumman syystä lanka ei lopu ja yleensä se lisääntyy... :-)), mutta sitten tuli Tokmannin tarjouslehti + ihan liikaa aikaa. Aika tuli siitä, että jouduin odottamaan poikaa 2 tuntia kitaraharjoituksista. No, pakkohan se silloin on käydä ostamassa tarjouslankoja, eikö vain?!! (Kiitos kaikille etukäteen, jotka nyökyttelevät siellä päätään ja jopa kommentoivat, että totta kai! :-))


Koska tarjous oli 3 kerää kympillä, niin siinäpä miettiminen, montako kerää ostaisi. Koska lopputuloksen piti olla kolmella jaollinen, päätin ostaa yheksän!! Se, miksi päädyin siniseen juontaa juurensa siitä, että olen päättänyt pitää vaatteitani tietyssä värijärjestyksessä (juu, ja nyt kaikki voi nyökytellä, että hullu mikä hullu...:-))



- oranssi/keltainen (jostain kumman syystä näitä värejä on tullut kaappiin...)
- lila (muotiväri, joten tullut on kaappiin...)
- punainen (ihan minun väri...)
- vihreä (samoin minun väri...)
- ruskea (no, tää on ihan ehdoton!)
- sininen/vaalea



No, kun tuo viimeinen vaihtoehto on melko vähäistä, niin pitäishän siihen saada täydennystä. Juu, kuva näyttää enemmän lilalta, mutta luokittelen nuo langat siniseksi.

Luettelo on vain niitä päiviä varten, kun olen tilan ulkopuolella. Isäntä tykkäis nähdä minua vain haalarit päällä, kumpparit jalassa, huivi päässä ja vähintään näppylähanskat kädessä... (Mikä romantiikka...)
Ja sitten yksi tekemätön työ lopussa. Eli olenhan jo virkannut toisen noista sukista viime kesänä. Jostain kumman syystä toinen sukka jäi tekemättä, mutta nyt se on valmis!! Kuka sitä nyt töitään kesken jättäisi... ( Ei todellakaan ole ainut kesken jäänyt työ, vaikka aina kehuskelen, etten osaa aloittaa uutta, ennen kuin entinen on valmis. Juu, ihminen muuttuu.... ja maailma... ja muut... :-))
Sitten vihdoin aloitin sen Novitan pyöröliivin (en jaksa nyt linkittää!) ja muuten homma toimii, mutta ihmetystä aiheuttaa tuo suuri aloitusreikä. Kuulemma se pitää kursia myös lopussa kokoon. Äh! Miksi ei olisi voitu neuvoa aloittamaan siten, ettei NOIN suurta reikää olisi jäänyt... Ihmettelen minä vaan!
Värisävyt taas aivan päin prinkkalaa, mutta yritän valmiina kuvata ne oikein!

Ja sitten syömään!

Ps. Edellisessä postauksessa olevaa kissaa ei mitenkään kiusattu, vaan hän halusi työntää nenänsä kameraan!!! Kuten yleensä... :-)

Pss. Huom! Tässä postauksessa ei ole eläinten kuvia! Jätin ne nyt rauhaan :-)

Älä sä kuule mulle ala...

Jaahas, ollaan sitä jotain saatu aikaiseksikin. Tein uusimmasta Suuri käsityölehdestä pipon. Lanka oli Sandness Alfa, puikot 6. En ensin meinannut uskoa, että loppuviimeksi kurtataan kaikki 72 silmukkaa kerralla yhteen, mutta onnistui se sitten kuitenkin. Nyt kun vaan joku käskis aamulla laittaa sen pipon päähänkin...

Lauantaina piti käydä kiireellä napsimassa muutama kuva taasen. On tämä talvi aivan mielettömän kaunis!! Nyt joudun olemaankin viikon ilman kameraa, kun neiti E lähtee huomenna neljäksi päiväksi Pietariin ja sitten kun palaa sieltä, lähtee nuorisoporukka saman tien Savonlinnasta Tahkolle viikonlopuksi. No, ehkä minä nyt pärjään ilman kameraa....
Ei kai se haittaa, että joulukukat kukkii kuukauden myöhässä. Tämähän on siis Positiivareilta tilattu Ferrari -amaryllis, jonka meinasin unohtaa kellariin. No, nyt se kukkii sitten kauniisti!
Meillä aina välillä on Harrin kanssa pieniä erimielisyyksiä. Tähän kuvaan tuli just sellainen ilme, että älä sä kuule mulle ala... Tänään otin vihdoin viimein yhden keskeneräisen työn käsiini. Joskus olen tainnut mainita, etten osaa aloittaa uutta ennen kuin entiset on tehty. Niin se vaan ihminen muuttuu ajan kuluessa... :-)

Tulipa lopetettua pakastimen sulatuskin sinänsä, että laitoin sisällä olevan pakkasen päälle ja kannoin aitan pakkasesta tavaraa sisälle. Ei tarvitse joka ripsauksen takia juosta aitalle. No, se olis taas ollut hyvä, että olis tullut tuota liikuntaa...

Mutta huomenna taas töihin!

Hyvin sekalaista mättöä...

Ihan ekaksi laitan sen rumalankahuivin kuvia. Yritin ottaa kuvat pihalla, mutta tajusin taas vasta paljon myöhemmin, että hangelta olis saattanut tulla parempia kuvia. Toisaalta apurini Wallu olisi saattanut tuhota tämän huivin, jos olisin sen hangelle heittänyt...
Sitten vaihtelun vuoksi kuvia vanhemmista kissoistamme. Ne asustavat mukavasti lämpimässä entisessä maitohuoneessa eikä niitä näin kovilla pakkasilla pahemmin näy. Jos haluaa nähdä niitä, on käytävä katsomassa. Näissä kuvissa vanhat kissat tuijottavat Harria, joka häntä pystyssä käveli ruokakupille ja söi kaikessa rauhassa. Nää vanhat ovat ihan höpöjä, kun eivät oikein sulata tuota pikkukissaa (joka ei enää ole kovinkaan pikkuinen).
Leonardo, täyttää toukokuussa 9 v.
Helmi-Irmeli, täyttää huhtikuussa 10 v.

Sitten vaan rapsuttelin ottaa talvisia kuvia meidän pihamaalta.
Nämä kuvat on otettu tiistaina 20.1.2010, jolloin oli aivan ihana auringonpaiste, mutta ennätin ulos sen verran myöhään, että aurinko paistoi jo melko matalalta ja siksi lähimetsä heittää jo varjojaan melkoisesti.

Minä päätin laihduttaa 5 kiloa ennen kesää. Tai oikeammin kiinteyttää itseäni. Olen juonut vettä 2-3 litraa päivässä, heti aamulla jo yhden litran huoneenlämpöisenä ennen aamiaista. Olen syönyt greippejä välipalaksi ja jopa opetellut syömään välipaloja. Ruokana syön kasviksia ja rasvatonta lihaa ja välttelen yli kaiken valkoista vehnäjauhoa, sokeria (kuten ennenkin), valkoista makaronia ja riisiä ja juon rasvatonta piimää. Yritän arkiliikunnan lisäksi vielä käydä kävelemässä ulkona jonkin aikaa, joskus puolikkaan tunnin, joskus koko tunnin. Saldo + 1 kg! Taidan lopettaa laihduttamisen.

Eilen tein kyllä todellisen heräteostoksen tähän minun piristykseeni. Olen jo pitkään haaveillut tasapainolaudasta. Eilen näin CityMarketissa tasapainolaudan, joka maksoi 30 euroa. Lähtöhinta 159 euroa! Pakkohan se oli matkaan ottaa. En ole vielä kokeillut.

Kirpeää pakkaspäivää! Täällä on nyt -21 astetta.