...saako loppuviikon peruuttaa...
Eilinen päivä oli tosiaankin jostain sieltä syvältä. Piti ihan isännän kanssa keskustella työasioista, vaikken hänelle niitä pahemmin kerrokaan. Meinasin ihan todella hikeentyä ja lyödä hanskat naulaan. Jos on kerran liian vaikeaa, niin on liian vaikeaa. Mutta kai tästä sisuuntuneena täytyy vaan yrittää jatkaa.
Eilinen päivä oli myös liikenteessä todella surkea. Yhden kolaripaikankin ohitse tuli taas ajeltua. Kyllä täällä maallakin osataan näköjään törttöillä. Joskus olen meinaan ajatellut, että miten nuo eteläsuomalaiset eivät osaa ajaa, kun keli huononee...
Työpaikalta hyökkäsin saman tien viemään lapselle kitaraa, kun tunti alkoikin jo 16.45, normaalisti 18.45. Pikkusen meinas tulla kiire. Soitinkin jo pojalle, että saatan myöhästyä, mutta myöhästyin vain minuutin!
Lunta tuli koko ajan lisää ja autoa piti puhdistella koko ajan ja ikkunaa rapsutella. Sade oli jäätävää. Kirkolta on meille matkaa 20 km ja sillä välillä pysähdyttiin kolme kertaa putsaamaan ikkunat ja pyyhkijänsulat. Ja hytti (olin isännän nelivetolava-autolla liikenteessä) kuin sauna, mutta ei auttanut. Kun vihdoin päästiin kotiin, hartiat oli aivan jumissa, joten enpä neulonut yhtään. Lasin viiniä otin kyllä.
Luulin, että tämä aamu alkaisi paremmin, mutta jouduin jo heti viemään poikaa kouluun, sinne 20 km päähän, kun mönkijä hajosi tuohon 3 km matkalle, joka on taivallettava linja-autolle. Äsken haettiin isännän kanssa mönkijä tuolta tien varresta pois. Jotain hyvää kuitenkin, työnsin menemään koko ajan reilua ylinopeutta, kun luulin saavuttavani vielä linja-auton ja takaisin tullessa vielä kovempaa, kun potutti sen verran: tiellä ei ollut hirviä eikä poliiseja...
Kohta taas sonnipoikia siirtämään, jos isäntä ennättää korjaamaan yhden karsinan tällä välillä. Olishan se tuo mönkijäkin korjattava ja lumia olis vielä aurailtava. Minulla on leivinuunissa tuli, joten en ennen puolta päivää ennätä navettaan. Minun olis oltava loppuviikko työpaikalla ja uudet vasikat tuleevat maanantaina, joten myöhemmäksikään ei oikein voi poikien siirtoa siirtää. Jossain vaiheessa olisi vielä ennätettävä pesemään tulijoiden karsinatkin. Niiden pesu taitaa jäädä tyypillisesti viikonloppuun. Samahan se on, onko pyhä vai arki...
Kun aikataulut mättää, niin ne sitten mättää...
Vaan kai tässä olisi jotain esitystä yritettävä väsätä torstaiksi maatalouden verotuksesta. Huomenna olisi kehityskeskustelu. Täytyykin miettiä tarkkaan, mitäpä pomolle sanoo. Sanoisko pahasti vai ihan kokonaan hyvästi! :-)
Minä alan kohta olla samaa mieltä Nina Mikkosen kanssa: äitien pitää olla kotona!! (Tuo oli sitten sitä hyymöriä taas, ei saa ottaa tosissaan)
tiistaina, tammikuuta 27, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Juu, eilen oli ihan mukava työpäivä, mutta sitten kotona mätti. Itella toi taas lisää täytettäviä lappusia: äidin hoitomaksu. Jostain pitäisi sinne taas taikoa kaikenmaailman todistuksia kolmesta eri eläkkeestä ja pankin korkotodistuksia yms. Ja edelleen on täyttämättä kotitalon verolaput. Eikö täällä mikään tieto voi mennä suoraan verottajalta minnekään.
Mutta piti sanomani, että kyllä se siitä tunti kerrallaan.
Jo siulla on ollut alkuviikko, toivottavasti loppua kohden paranee!
Kehityskeskustelut ne vasta mielenkiintoisia ovat :). Sano suoraan vaan, tiedä vaikka tapahtuisi jotain hyvää.
Lähetä kommentti