Minut on haastettu kertomaan itsestäni asioita ja olen sen joskus tehnytkin, mutta kerrotaan nyt vielä vähän lisää. Haasteen heitti minulle Rasa.
1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.
1. En osaa lomailla, huolehdin aina jostain tai joistakin asioista. Olen kateellinen ihmisille, jotka osaavat viettää neljän viikon loman mökeillään ilman mitään huolia ja murheita. Olen aina ollut huolehtija-tyyppi, vaikka muuta väitänkin ja tuo lomakateus on iskenyt viimeisen viiden vuoden aikana. Vaikka olen päättänyt, etten puutu lasten asioihin, jaksan kuitenkin kysellä jatkuvasti heidän asioitaan. Minusta varmaan tulee vielä "kyylä-mummo" lasteni perheille....
2. Meillä pitää aina olla kaikkea talossa eli jos jotakin otetaan viimeinen, jääkaapin ovessa olevaan puutoslistaan heti kirjoitetaan se ylös. Esim. jos otetaan viimeinen rasia Oivariinia, niin heti puutoslistaan. Oivariini ei saa loppua. Sama pätee mm. kahviin, maitoon, kermaan, makaroneihin, vessapaperiin. Pakastimessa täytyy olla aina leipää ja lihaa ja kaapista pitää löytyä tomaattimurskaa ja tonnikalaa, kellarista perunoita. On aina varauduttava yllätyssyöjiin ja varta vasten en lähde mitään ainetta hakemaan. Ja tietysti lankaa, askartelutarvikkeita, kankaita ym. pitää olla yksi huoneellinen, jos joskus sattuu vaikka innostumaan tekemäänkin jotain! :-)
3. Tykkään ruoanlaitosta ja etenkin soveltaa. Meillä ei ole koskaan samanmakuista lihamureketta tai perunalaatikkoa. Tai jos on, niin se on vahinko. Minulla on keittokirjoja paljon, mutta en osaa ohjeen mukaan tehdä mitään. Tai sitten puuttuu joku ainesosa ja silloin taas sovelletaan. Leipomisesta en siksi tykkää...
4. Olen täysin addiktoitunut tähän tietokoneeseen ja nykyisin jopa "naamakirjaan", jota en alkuun voinut sietää. Ravelry on saanut vielä olla melko rauhassa...
5. Ainut haaveeni on saada joskus ihan oma koti, jonka voisin ihan itse sisustaa. En halua erota enkä jäädä leskeksi, mutta monta kertaa olen puhunut perheelleni, että kunhan minulla on ihan oma koti, niin sitten... Jostain kumman syystä en jaksaisi millään aina tehdä kompromisseja. Tai kuunnella rahanmenosta, kun jotain kotiimme laittelen. Muita haaveita minulla ei olekaan.
6. No, sitten vielä yksi käsityöpuolen juttu: tykkään neuloa kolmiohuiveja. En vain oikein osaa käyttää niitä...
Että sellaisia juttuja. Tämä on ollut melko monessa blogissa, joten jätän haastamatta ketään, mutta jos joku tämän haluaa napata mukaan, ollos hyvä!
Sitten vähän muuta juttua...
Mutta ei käsityöjuttuja. Oltiin yksi yö Tahkolla koko perhe. Pakotettiin jopa Neiti Nättinen mukaan. Hän ei meinaan oikein Tahkon reissuista välitä, kun ei laskettelekaan. Miehetkin ennättivät lasketella vain yhteensä viisi tuntia, kun tosiaan tultiin jo kiireellä eilen pois. Ihan sen takia, että meillä oli uusi lomittaja ja minä jo olin huolissani kissoista ja koirasta ja kun oli niin kova pakkanenkin, niin mitenkähän vesiputket ja niin edespäin...
Ja sitten miesten piti lähteä tänään kirkkoon. Isäntä laulamaan kuoron kanssa ja pojalla oli pakollinen kirkkopäivä rippikoulun puolesta. Sen lisäksi tänään lähdetään neiti E:n kanssa kokeilemaan vanhojen päivän pukua. Neiti joutuu vielä juontotehtäviinkin, joten nyt on panostettava pukuun kunnolla. Tai sitten ei... Neiti E ei ota stressiä, minä senkin edestä.
Tahkolla tuli oltua miehille autokuskina ja ruokaahan sielläkin joutui tekemään, kun ei maltettu ravintolaan lähteä syömään. Ja sitten katsoin lauantai-aamuna Yleltä Ykkösen aamu-tv:n (alkaa noin 13 min. kohdalta) ja sain niin kauhean ärsytyskohtauksen, etten meinannut yli päästäkään. Siis miten ihminen, joka tulee esittämään mielipiteitään, voi olla noin huonosti käyttäytyvä. Siis siinä oli kotiäiti Nina Mikkonen esittämässä mielipidettään kotiäitiydestä eikä antanut edes toisen puhua omasta mielipiteestään päivähoidon puolesta. Arrrrrgggghhhhh!! Toivottavasti se Mikkonen ei koskaan enää pääse telkkariin.
Niin ja minulla ei ole asiasta mielipidettä, koska olen ollut kotiäiti, mutta myös meidän lapset ovat käyneet välillä hoidossakin. Ihan sen takia, ettei täällä meidän kylällä ole samanikäisiä leikkikavereita. Ja ainakin meidän hoitotäti oli aivan ihana. Lapset vieläkin muistelevat Anua ja miten kivaa siellä oli.
Mutta nyt neulomaan ja katsomaan keskiviikon Greyn anatomiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Siis uskomatonta tekstiä tuon naisen suusta. En kiellä että siinä olisi jotain perääkin mut ärsyttävä nainen kerta kaikkiaan
Katja
marjapuuro.vuodatus.net
Minä satuin katsomaan sen pätkän myös, aikamoista!
Krhm... en nyt halua sen kummemmin mustamaalata, mutta kyseinen leidihän on Timo T.A. Mikkosen vaimo ja hänen lastensa äiti, joten ei hämmästytä yhtään moinen käytös. Tuli vain mieleeni pätkää katsoessani, että jos eläisimme Natsi-Saksassa, tuo nainen olisi epäilemättä eturintamassa synnyttämässä lapsosia siihen Lebensborn-ohjelmaan ja systeemin kasvatettavaksi, kyllä luonteenlaatu on siinä määrin totalitarismiin suuntautunut, vaikka hän moisesta syyttikin lähinnä asiallista "keskustelu"kumppaniaan.
Ihmetytti vain toimittajan totaalinen hampaattomuus ja kyvyttömyys pistää naista aisoihin. Minä olisin tuossa tilanteessa sanonut naiselle, että nyt olisi syytä käyttäytyä kuin aikuinen ja antaa toisellekin puheenvuoro, sillä molemmat on kutsuttu paikalle keskustelemaan, ja siihen liittyy olennaisesti vuorovaikutus ja toisenkin eikä vain oman äänensä kuunteleminen.
Ja mitä tulee kotihoito vs. päivähoito mielipiteeseen: minä kannatan kumpaakin. Itse hoidin lapsiani kotona ne ensimmäiset vuodet, esikoinen meni päiväkotiin 3-vuotiaana, ja kun kuopus oli silloin vielä vähän nuori, vanhempani hoitivat häntä vielä vuoden ja sitten neitikin meni päiväkotiin. Ja sama virsi oli aina vastassa: miks sä jo nyt tulit hakemaan!
Hyvää sunnuntaita sinulle :) Mielenkiintoisia asioita listasit.
Oi voi, kuuntelen tässä eikä kyllä ainakaan kotiäidin maine tästä parantunut, jos tämän äidin perusteella meidät kaikki arvostellaan:)
Tosin en kyllä tykkää tuosta vastaväittäjästäkään, joka läksyttää kuin pientä lasta - toimittajan olisi pitänyt olla napakampi puheenvuoroja jakaen.
Pelagian kommentin luin vasta nyt ja sehän selitti asiaa - siinä on vakka kantensa valinnut:D
Huomasin itseni tuolta, oman kodin laittamisesta. Mulla nyt on ihan oma koti kun tämä yhdessä rakennettiin. Mutta kun minä olen kotiäiti (olipas meille kerrassaan ihana puolestapuhuja löytynyt) niin systeemistä johtuen mies on se joka tuo rahan taloon. Joskus sitten hän mutisee minun sisustushankinnoilleni. Mutta siinä mutiskoon, tympeää olisi asua ilman mattoja ja huonekaluja. Saatikka syödä ilman astioita.
En kyseistä ohjelmaa nähnyt, mutta olen sitä mieltä, että kumpaakin hoitomuotoa tarvitaan. Meidän lapsemme olivat perhepäivähoidossa ja menivät 6-vuotiaina esikouluun. Se ratkaisu sopi meille, mutta se ei ole ainut oikea ratkaisu. Tätä samaa keskustelua käytiin jo silloin yli 20 vuotta sitten.
Lähetä kommentti