maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Ei talvi yllättänyt...

...mutta potuttamaan meinasi tänä aamuna vähän käydä.

Mutta eiliseen. Juuri kun sain postattua eilen, meni sähköt aivan kerralla ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia eli vähän viiden jälkeen. Jäi sitten muuttamatta muutama juttu. Olin juuri vaihtamassa tuonne sivupalkkiin Leonardon kuvaa ja ajattelin päivittää taas kirjan, jota olen lukemassa. Enpä sitten enää jaksanut myöhemmin tehdä ylimääräisiä päivityksiä.

Siis meillähän ei sähkön katkeaminen sinänsä haitannut, kun isäntä lähti saman tien (oli juuri navettatöillä ja jäi osa tekemättä) virittelemään traktorikäyttöistä aggregaattia. Ja se saikin sitten jyllätä sähköä tähän aamuun. Onneksi sitten oltiin jo valtakunnanverkossa! Ja onneksi meillä on leivinuuni ja varaava takka, niitä voi aina ongelmien aikaan lämmitellä ja niissä voi laittaa ruokaa.

Me lähdettiin tänä aamuna tyttären kanssa ajelemaan Savonlinnaa kohti ennen seitsemää ja vaikka aikaa otettiin, niin silti tytär ennätti nippanappa kouluunsa ja minä myöhästyin palaverista puolisen tuntia. Se ei kyllä haitannut yhtään, kun ei ollut minua koskevia asioita edes kyseessä. Matkan teko oli maksimissaan 60 km tunnissa ja näkyväisyys täysi nolla.

Tyttären asuntolan edessä sitten aloin kääntää autoa parkkipaikalla ja hip hei hurraa! Auto mahastaan lumessa kiinni. Ja vähän meikää potutti. Naapuritalon parkkipaikalla oli pikkutraktori lumia työntelemässä, niin kävin pyytämässä apua ja sainkin apua. Ainut vaan, kun auto ei liikahtanut mihinkään. Sitten siihen tuli tämän traktorimiehen pomo ja selvisi, ettei heille kuulu sen talon lumet, vaan ovat kilpailevasta yrityksestä, joka hoitaa naapuritalon lumityöt. Mutta auttoivat kuitenkin ihan kiltisti minut pois siitä lumihangesta tuuppaamalla. Ja lupasin kovasti kehua heitä tämän jälkeen - ainut vaan, että unohdin, mikä sen kilpailevan firman nimi on. No, katsokoon tytär joku aamu, mikä paku siinä naapurissa käy.

Isäntä oli myllännyt koko päivän lumien kanssa kotona. Sen verran nuoskaa, ettei oikein lingossa lennä. Mutta nyt näyttäis kuitenkin selkenevän.

Ei minua lumentulo haittaa, pikemminkin päinvastoin, mutta ei sen tarvitsisi kerralla tulla!

Vaan nyt viemään pojalle kitaraa kitaratunnille ja samalla on käytävä ruokakaupassa. Huomenna onkin pitkä päivä töissä: opetusta kahdeksasta neljään. Ja vielä aiheesta, joka ei ole minulla aivan tuttua. Mutta enpä ota stressiä. Kyllä se tästä! :-)

4 kommenttia:

Nna kirjoitti...

Eilen ja tänään olin kyllä onnellinen siitä, etten omista autoa. Niin hurjalta meno näytti. Tosin sitten kävellessä muksautin itseni maahan. Onneksi ei sattunut mitään.

Marjo kirjoitti...

Hyvä, että pääsit perille ja takaisinkin. Ei tullut tänä aamuna kytättyä tuletko vastaan... sai kytätä mahtuuko tielle kun rekkoja tulee vastaan. Mie lähin tänä aamuna (jälleen) myöhemmin, joten miulla oli lumisateetontakin matkaa reilusti.

On ne uunit käteviä sillon(kin) kun ei oo sähköjä, meillä oli poissa vaan muutamia tunteja. Ruuankin olin kerennyt tehdä sitä ennen ja jälkkäriks vetelin suklaata kynttilänvalossa. Ei hullumpaa.

Mukavaa viikon alkua.

MarjutJ kirjoitti...

Toivoisin, että meillä olisi edes varaava takka sähkökatkojen varalta. Menneinä vuosina on tullut aika kylmä, kun sähköt ovat olleet vuorokaudenkin poissa.

Eilen en ollut autolla töissä, mutta tänä aamuna kaivelin sitä kahden päivän lumien alta käyttökuntoon.

Inkivääri kirjoitti...

Tuttua tohinaa - minä en meinannut päästä pihasta ulos pienellä autolla, kun Isännyys oli vaan polkaissut isommalla raitille ja kaikki lumi, myös auran heittämä oli tien tukkona. Ei sen puoleen, ei näkynyt kolaa eikä lapiotakaan missään - jos nyt olisin niitä kärsinyt liikutellakaan. Sain sentään peruutettua autokatokseen ja pyyhkäisin vauhdilla tielle, hyvä etten saman tien vastapäiseen ojaan...