Otsikkoo, otsikkoo! (ei näköjään tule nyt, vaikka kuinka huutelisi...)

Ei näillä kynsillä mitään voi tehdä... Sunnuntai-iltana liimailin sitten kynnet paikoilleen ja kolme olen joutunut liimaamaan uudelleen, kun en vissiin riittävästi uskaltanut laittaa liimaa! Ihanat nämä silti on. Ja ei toinna ihmetellä tuota kynsireunojen keltaisuutta: laitoin niihin pihkavoidetta, kun vieläkin on kynsinauhat kipeitä, vaikkeivat enää näytä tulehtuneilta. Pihkavoide on muuten tosi hyvä keino parannella kynsinauhoja! Ja sitten muutenkin rasvaus... eikä niitä saa purra eikä repiä...

Isäntä tuli sitten eilen illalla Puolasta kotia. En ole vielä ihan varma, oliko niin mukava juttu! :-) Kuorsasi meinaan viime yönä pitkästä aikaa ihan mahdottomasti. Potkin muutaman kerran, mutta ei hää kuulemma ole edes sitä huomannut! No, vähän on taas meikäläinen huonolla nukkumisella liikenteessä. Ihan niin kuin muutenkin, tuo kesäaika ei oikein sovi minulle. Aamuvirkkuna ja iltatorkkuna ihmisenä minusta olisi paljon mukavampi, kun aamulla olisi valoisampaa!

Niin ja isäntä toi minulle tuliaisiksi konjakkipullon ja sanoi kuullakseni, että kun ei lankakauppaan ennättänyt. Minä katsoin pulloa ja sanoin, ettei tuolla paljon virkkailla. Isäntä katsoi kummissaan, joten jälkeenpäin arvelin hänen sanovankin, ettei lahjakauppaan ennättänyt! Mutta kuulemma pullosta voi saada luovuutta! Heh...

Mutta tässäpä eräs parhaimmista liikuntamuodoista...Muuten, olen tulossa/menossa Jyväskylään käsityömessuille! Kaksi sisartani asuu Jykylässä perheineen, joten samalla yhdistetty sukulaisreissu pitkään aikaan. Sattuipas... Onko kukaan muu menossa messuille?

Nyt töihin vaikka aurinko paistaakin. Näillä kynsillä on yllättävän helppo kirjoittaa näppiksellä. Kynnet sai eilen huomiota myös työpaikalla. Ei kai maatilan emäntä tuollaisia tarvitse...


Ps. Pohjan vaihdoin, mutten tiedä, miten tuon Keisarin uudet vaatteet -logon voi siirtää jonnekin muualle kuin otsikon päälle, mutta haittaako tuo... :-)

Robottilypsyä eli automaattilypsyä!

Tässä eräs video siitä! Kurkatkaapas!

Ja muistutan, että lehmä tulee tuonne vapaaehtoisesti, mutta jos lypsyväli on pitkä, niin siitä voi päätellä, että lehmä on sairas tai on muuta ongelmaa. Lisäksi ihmiset edelleenkin käy navetassa useamman kerran päivässä!

Ja minä olen vaan siivonnut ja nukkunut tämän päivän! :-)

Voiko turhemmin ajan käyttää...

Täällä sitä ollaan kuorolaululeskenä toista päivää. Isäntä siis hävisi eilen aamulla neljän jälkeen ja palailee kuulemma maanantaina, jos muistaa... No, hää lähti kamarikuoron kanssa Puolaan laulamaan. Epäilen, että kotimaa kutsuu muutaman päivän päästä, vaikken Puolassa ole koskaan käynytkään... :-)

Eilen illalla poika S oli Mikkelissä kitarataiteilija Timo Korhosen konsertissa ja minun piti viedä poika töiden jälkeen Juvalle, josta pääsi kaverin kyydissä eteenpäin ja tietty poika oli sitten illalla kymmenen aikaan haettava Juvalta. Tänään poika oli sitten tuon herran luennolla ja kitaransoitto-opissa ja äsken kävin taas Juvalta hakemassa. Koko päivähän siellä meni. Aamulla luento nääs alkoi kello 10. Ja miten minä vietin aikaani. Istuin tv-tuolissa tuijottaen telkkaria ja odottaen, milloin poika soittaa, että lähteevät Mikkelistä!! Siis miten minä en saa mitään aikaan, kun olen yksin kotona. Tai tänä iltana oli kyllä tytär E paikalla myöskin. Harmittaa, kun en saanut edes yhtään käsityötä valmiiksi, mutta yksinkertaisesti energia meni tuota kännykkää vahtiessa!

Tyttärelle ennätin lupaamaan Kotipizzasta pizzan samalla kun kävisin poikaa hakemassa, mutta hää nyt tuli niin myöhään, että Kotipizza oli sulkenut jo ovensa. Huomenna en aio ajaa autolla metriäkään (kuin äärimmäisessä hätätilanteessa), joten sunnuntaiksi-illaksi voisi hakea sitten pizzan. Tämän viikonlopun ruokalistalla on jo lasagnettea ja lämpimiä voileipiä voileipägrillillä tehden.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa tutustumassa lehmien robottilypsyyn eli automaattilypsyyn. Siis kyllä on tekniikka kehittynyt! Ja kuitenkin mentiin ihan lehmien ehdoilla! Kyllä suosittelen tutustumaan nykyisiin navetoihin, jos on vaan jollain lailla mahdollista!

Ja huomenaamulla taas pientä jännitystä: formuloiden aika-ajot! Jess, kausi pyörähtää taas käyntiin!

Lupailin niitä kynsien kuvia. Joo, kun on parissa sormessa tulehtuneet kynsinauhat, niin en ole uskaltanut laittaa vielä irtokynsiä paikoilleen. Ja äsken huomasin, että vasemman jalan ukkovarpaan kynsinauha on myös kosketusarka! Mitenhän minä osaisin olla räpeltämättä noita kynsinauhoja... Kynsiä en todellakaan pure, mutta nuo reunat!

Hyviä unia toivotellen

Kunnianosoituksia ja kebabbia

Kiitos Siru näistä:


Ohjeet: tunnus kopioitava, saajan laitettava blogiinsa ja jatkettava ketjua. Ja nämä jaan kaikille niille yhdeksälle, jotka lukevat tätä blogiani julkisesti eli:
1. Ruiskaunokki
2. HeiniL
3. Sinikka
4. Makepeace75
5. Pappi puikoissa
6. Villasukka
7. Kirsi
8. JohannaS
9. Stanna

Näitä blogeja minäkin seuraan koko ajan, vaikka viime aikoina kommentointi on ollut yhä vähäisempää. Yritän parantaa tapani, vaikka kesälomalla! Minulle on sitä myönnetty tulevaksi kesäksi 20 päivää! Ottaisinkohan tuon rehuntekoaikaan... Isäntä ei ole vielä kertonut, rakennetaanko meillä tänä kesänä... Joo, eikä minun työsopimuskaan ole kuin huhtikuun loppuun, joten tässäpä pientä pähkäilyä :-)

Kebabbia

Koska valmiita käsitöitä ei ole - eikä tällä viikolla tule - niin pitää kertoilla tuolta keittiöpuolelta saavutuksia! :-)

Teinpä meinaan sunnuntaina kebab-lihaa naudan jauhelihasta. Löysin ohjeen Kulinaristin -blogista, mutta koska meiltä ei löytynyt samoja mausteaineita, niin vähän sävelsin. Tai en siis ihan vähänkään. Tein meinaan tällaisella ohjeella:

1 kg naudan jauhelihaa
pieni (tai ei niin pienikään...) ripaus ruususuolaa (juu, turhan paljon suolaa miun maun mukkaan)
jonkinlaista yrttimaustetta (joskus Lidlistä ostettu, en tiedä vieläkään, mitä sisältää)
1/2 dl pippurisekoitusta (jota oikeasti piti olla 1/5 dl, ilmankos oli turhan tulista!!!)

Mylläsin ilmat pois seoksesta, tein halkaisijaltaan noin 5 cm:n pötkylöitä, kiedoin folioon (joka loppui kesken, kun harvoin sitä käytän! Nyt ostin 50 m rullan, kun meinaan kokeilla uudestaankin) ja paistoin uunissa 100 asteessa 4 tuntia. Mutta tuli siitä ihan hyvää. Täytyy vaan seuraavan kerran tehdä huolellisemmin. Ja kannattaa käydä tuolta ruoanlaittoblogeista parempi ohje... :-)

Jaa, miksikö ei käsitöitä. No, isäntä lähtee huomenaamulla kello 4 Puolaan ja vie kuulemma kameran mukanaan ja tänään ei ennätä millään (tai ennätä ja ennätä... kun ei siis viitsi...) valmistella mitään näytettävää loppuun saakka. Pitäis kyllä tehdä vähän töitäkin tässä välissä ja ajattelin siivota ainakin yhden komeron ja pitäis käydä pihallakin tutkimassa asioita ja pitäis taas laitella ruokiakin jossain välissä ja pitäis... Joo, en ole todellakaan niin energinen kuin aina voisi luulla tuosta pitäis -luettelosta.

Hyvää lauantaipäivää!

Minä sain Stannalta tällaisen! Voi kiitos! On mukava tietää, että tämä blogi ilahduttaa. Vaikka välillä tulee pikkuisen narskattuakin, niin olen kyllä yrittänyt pitää tämän blogin kirjoitukset positiivisina, koska sitä yritän tehdä myös oikeassa elämässäkin. Ei tää niin kurjaa ole!!! :-)

Ja tämän minä jaan taas kaikille, jotka ovat käyneet lukemassa tätä ja kommentoineet, koska olen laittanut erityisesti kommentteja jättäneiden blogit suosikkilistalleni. Ja suosikkiblogini ovat sitten ilahduttaneet minua tavalla tai toisella: jotkut naurattaneet, joistain olen saanut hyviä vinkkejä käsityömaailmaan, joidenkin kuulumisia olen halunnut muutenkin seurata (AinaOikeat, ihanat!) jne. Kun elämäni pyörii melko pitkälti työ-työ-koti-autonkuljettaja -akselilla, niin blogeista saa sitten elämään vielä vähän muutakin.

Ja sit käsitöihin...

Ai mihin.... No, pontso on vielä vaiheessaan, kun a) en ole joutanut neulomaan b) välillä oikean käden ranne on ilmoitellut olemassaolostaan!

Ja sit ostin viikolla Tokmannilta tarjouksesta tytön toivomaan toppiin pinkkiä lankaa. Toppiin menis ohjeen mukaan 3 kerää Tennesseetä. Toivottavasti onnistuu 900 grammasta Malibua! :-) Otin kaikki, mitä ale-korista löytyi. Tuo pinkki kun tuntuu olevan nykyisin niin kovin suosittua...
Eilinen sightseeing -kierros

Eli taas piti kiertää koko etelä-savo! No, ei nyt sentään, mutta melkein kuitenkin. Ja tuli mieleen Positiivareista tämä juttu:

Viivi (7v.) haluaa säilyttää kaiken mahdollisen, mitään ei heitetä pois. Ei styrox-palasia pakkauslaatikoista, saati pakkauslaatikoita, ei jo aikaa sitten tyhjentyneitä ilmapalloja, puhumattakaan leluista joilla ei enää leikitä yms. Viivin isä katseli tavarapaljoutta kummastellen ja kysyi Viiviltä, että tiedätkös sen vanhan suomalaisen sanonnan: ”Ahneella on....” johon Viivi jatkoi silmät loistaen: ”KAIKKEA!”

Sanontahan siitäkin sitten tuli, vaikkei nyt niin vanha. -Maria

Siis toi muksu ajattelee juuri niin kuin minä!!!! :-)

Ja niinpä minun piti käydä mikkeliläisestä askarteluliikkeestä hamstraamassa kaikenlaista kivaa - tarjouksesta... En edes tiedä vielä, mitä näistä syntyy, mutta tuolla reunassa pilkottaa mm. korutarvikkeita (minun ei pitänyt ratketa helmeilyyn, EI,EI,EI!)

Ostin muuten samalla reissulla itselleni kynnet! Olen aina halunnut kunnon kynsiä tai oikeastaan olen halunnut aina kunnon kynsinauhoja. Nyt sitten ostin ne omien kynsien päälle liimattavat tekokynnet. Katsotaan nyt onnistuuko niiden laitto ja pito. Kunhan saan ne paikoilleen, niin kuvia tulee!! :-)

Eilisellä reissulla (kävin hakemassa siis pojan pois kitaraesiintymisestä, en nyt ihan turhaan ajellut) ajoin taas tutkankin ohitse, mutta ottivat just toisesta suunnasta eikä mulla ollut pahemmin ylinopeuttakaan, pari kilometriä vain. Huh... Niin, Volvossa on se ihana vakionopeudensäädin, jonka sitten asetan johonkin kohtaan (noin 10 km yli tai jopa 15 km yli nopeusrajoituksesta - mittarivirhe otetaan siis mukaan), niin ei tartte mittaria jatkuvasti vahdata. Siksi olenkin päässyt viime aikoina monen tutkan ohitse ilman mainintoja.

Joo, meikäläinen on vähän tällainen "nopeemman puoleinen henkilö" ja siksi kovasti ihailen ihmisiä, jotka ovat hillittyjä, rauhallisia ja tyylikkäitä. Juu, siis aivan toisenlaisia kuin meikäläinen. Mutta koska aviopuolisoiden kuulemma pitää täydentää toisiaan, niin meillä isäntä on se, joka jaksaa ensin ajatella, ajatella ja ajatella ja tekee sitten. Minä taas teen ensin ja ajattelen joskus sitten myöhemmin. Jos muistan edes ajatella silloinkaan... Kovasti olen yrittänyt muuttua hillityksi ja hallituksi, mutta vielä on Pamilla paaaaaljon opettelemista... :-)

Ja kun mä asetan pyllyni näin, niin on hyvä istua....
Ja nyt sit siivoomaan. Ja on minulla toinen pakastinkin sulamassa, joten sekin olisi puhdistettava ja sitten kannettava toisesta aitassa olevasta pakastimesta tavarat tänne sulatettuun pakastimeen ja viikon päästä sinne aitan pakastimeen tulee sonninlihaa ja sit... Äh, siis töihin nyt! :-)

Sappolakkuja ja koraleita :-)

...toinen vaihtoehto otsikolle olisi ollut, että ahistaa. Mutta se on vissiin tässä blogissa jo niin monta kertaa käytetty, että piti keksiä vähän vitsikkäämpää. Kun sain Kirsiltä tällaisen:Kiitos!! Jaan tämän, jos löydän sellaisen hyvän mielen blogin, jolla tätä ei vielä ole!

Mutta edellisen postauksen kommentointien kirvoittamana ajattelin jakaa kokemukseni autolla ajosta. Ajan vuosittain autolla riippuen työssäkäynnistä noin 20 - 50 000 kilometriä, joten luulisi noilla kilometreillä jo vähän kerrassaan oppivan, mutta eihän paksuun kalloon mitään mahdu.

Ensimmäinen autoni (reilu 20 vuotta sitten) oli sellainen vähän korjailtu Datsun 120 Y, jossa tietty ralliratti (sellainen halkaisijaltaan pienempi) ja ylileveät kesärenkaat. Sillä ajelin ihan jonkun aikaa ja ensimmäinen tapaus oli, kun parkkeerasin pieneen mäkeen ja unohdin tietysti käsijarrun ja vaihteen! Olin päässyt autosta ulos ja apukuskin puolelle, kun auto lähtikin valumaan ja kesämökin seinään perä edellä. Ensimmäinen ajatus oli tietysti mennä auton ja mökin väliin, mutta onneksi tajusin hypätä välistä pois. Olisin meinaan saanut odottaa apujoukkoja reilun tunnin!

Sama auto piti sitten ajaa ensimmäisillä liukkailla tiepuoleen, kun en antanut isännän vaihtaa siihen talvirenkaita. Se oli ensimmäinen kerta, kun jouduin olemaan mukana renkaiden vaihdossa, ei suostunut isäntä niitä itsekseen enää iltamyöhällä vaihtamaan!

Datsunini oli kuitenkin sellainen auto, joka lähti talvipakkasella käyntiin seisottuaan viikon ilman lämmitystä.

Seuraava auto oli viistoperäinen punainen paholainen Opel Kadett 1,2. Sitä varten kävin ihan itse pankista lainaa ja voi kun olin ylpeä siitä! Joulukuussa muutin Puumalasta Juvalle ja muuttopäivää seuraavana päivänä, kun menin takaisin Puumalaan työpaikalleni, ajoin auton t-risteyksessä suoraan kaiteeseen. Kuuleman mukaan liukkaalla olis pitänyt jarrutella aikaisemmin. Onneksi en lähtenyt tekemään käännöstä oikealla, kuten olis pitänyt, koska silloin olisin ajanut koko kyljen ruttuun. Nyt meni vain etuvalot.

Ja tämän auton ajoin kolmen kuukauden päästä katolleen. Nyt tiedän, kuinka tullaan ulos katollaan olevasta autosta!

Seuraava auto säilyikin kolhuitta, mutta se olikin sitten vähän tylsä Opel Kadett 1,3. Sellainen neliovinen perheauto eli siitä oli päästävä äkkiä eroon :-)

Mutta sillä nappasin ensimmäisen ylinopeussakon niin sanotussa varmassa tutkapaikassa. Mutta kun oli kiire lypsämään lehmiä! 60 rajoituksella tuli ajettua 72 km/h. Nyt siinä kohdassa on 5-kympin rajoitus ja aina muistan jarruttaa riittävän aikaisin. Se onkin paha paikka, koska siinä sijaitsee koulu ihan tien varressa. Ja tuolloinkin kyllä olin hidastamassa, mutten ennättänyt riittävästi polkea jarrua tai en siis polkenutkaan, kun kuvittelin, että auton vauhti hidastuu riittävästi...

Ja kun meikäläinen saa autokuumeen, niin sehän on menoa! Siis meillä autokuumeilee minä, ei isäntä. Piti sitten lähteä ompelukoneeseen lamppua ostamaan Mikkeliin ja sain samalla isännän katsomaan yhtä Opel Vectraa, joka oli ollut ilmoitettuna lehdessä jonkin aikaa. Isäntä istui autoon ja sanoi, etteihän tässä ole edes cd-soitinta! No, sain kuitenkin tahtoni lävitse (ja autoon ostettiin cd-soitin). Siinä oli ihanasti kaikkea kivaa, jopa varashälytin, joka sitten huusi milloin milläkin parkkipaikalla. Ei kiva!

Tällä autolla sitten nappasin ne pari savonlinnalaista parkkisakkoa, kun niille parkkipaikoille, joissa aikaisemmin olin käynyt, olikin tullut parkkikiekot. Ja yksi tuli Joensuussa, kun ei mulla ollut sitä parkkikiekkoa vielä hommattuna! Sen jälkeen jokaisessa autossamme on ollut sellainen!

Tällä autolla myös otin ylinopeussakon, kun taas oli kiire lypsylle! Pitäis poliiseiden vähän ymmärtää. Olikohan silloin 8-kympin rajoituksella jotain 102 km/h.

Tästä autosta vietiin eräänä yönä opiskelupaikkani parkkipaikalta sivupeilit ja antennit. Mutta eipäs silloin varashälytin uikuttanut ollenkaan!!!!

Tämä auto sitten vaihdettiin ensimmäiseen ihan uuteen autoon. Uuteen murheenkryyniin. Tämä oli Opel Vectra 2,2 ja viistoperä. Aivan ihanahan se oli, mutta silläkin tuli ylinopeussakko. Silloin oli kiire vessaan :-). Tutka-auto oli tullut vastaan, mutta minähän katselin maisemia ja lauleskelin, kun piti ajatella muita asioita. Ja pysäytys oli omassa tienhaarassa, siis siinä, mistä käännytään meidän kylätielle isolta tieltä. Nopeutta satasen rajoituksella 119 km/h. Pahinta asiassa oli, että lapset tuli just silloin koulusta taksikyydillä ja heti arvanneet mitä on tapahtunut ja kuka istuu poliisiauton takapenkillä. Meillä ei isäntä ajele ylinopeutta!!

No, tämä auto joutui vaihtoon loppujen lopuksi sen takia, että Savonlinnassa(!) ajoi liikennevaloissa kuorma-auto perään. Tai siis minä halusin sen heti vaihtoon! Just silloin oli kampanja, että pysähdythän keltaisilla. Ja minä pysähdyin! Ja tumps! Vuosi me pidettiin autoa sen jälkeen ennen kuin sain isännän vihdoin suostumaan autonvaihtoon.

Nyt sitten minun pääasiallisessa käytössä on tämä aivan ihana automaattivaihteinen Volvo S80 ja tykkään!!!! Ja sen heti nirhaisin varkautelaisella parkkipaikalla johonkin, että päästiin maalauttamaan etuosaa uudestaan. Nyt sitten parkkisakko ja olen vielä kaiken kunnian kukkuraksi ajanut johonkin tietämättäni etupuskurin alaosan! En todellakaan tiedä mihin. Mutta korjattavahan se on, vaikkei sitä oikeastaan edes huomaa, jos ei oikein kurki.

Oma lukunsa on tietysti vielä ne kolhut, mitkä on ajettu isännän lava-autolla tai traktoreilla. Niitä on paljon ehkä vähän vähemmän... :-)

Mutta kyllä minä silti pidän itseäni ihan hyvänä kuskina... :-)

Ja mikäkö ahistaa! Olen tekemässä tunteja maatalouden tuista ja voin kertoa, etteivät ne todellakaan ole mitään yksinkertaisia juttuja. Luen tällä hetkellä 145-sivuista hakuopasta + 67-sivuista täyttöohjeopusta!

Ja lisäksi kun näkee noita salmonella -juttuja ja juttuja ruotsalaisista teurastamoista, niin... Ja kun maanviljelijät itse ei ole noihin syyllisiä, mutta syy kaatuu tänne alkutuotantoon. Valitettavasti...

Räsymattoa olkapäille?

Ei nyt ihan, mutta räsymatolta tuo keeppi minusta vähän näyttää ja aika raskaskin on, kun on puuvillalangasta neulottu. Eli kyseessä Katia Samba, puikot 4,5 ja lankaa meni 250 grammaa eli kaikki, mitä olin tuota ostanutkin (vähän turhan paljon, mutta en viitsinyt jättää tähteelle). Ihan kivan näköinen se harteilla on, mutta mietin, että pitäisköhän tuohon vielä ommella käsille paikat. Katsotaan nyt, mitä tuolle teen....Keskiviikkona kävin kampaajallakin ja voi ruma sana jälleen - sain parkkisakot. Olin niin tyytyväinen, kun muistin laittaa autoon parkkikiekon ja takaisin tullessa ihmettelin, että miksikäs tuossa tuulilasissa on lappu. No, parkkipaikka olikin vain yhdelle tunnille. Ja vieressä olis ollut kahden tunnin parkkipaikkoja. Olen opetellut laittamaan aina parkkikiekon, vaikkei sitä tarvitsisikaan ja nyt on vielä opeteltava katsomaan, kuinka pitkäksi aikaa saa parkkeerata. No, ei tuo ollutkaan kuin neljäs parkkisakko elämäni aikana, joista kolme Savonlinnan ihanassa kaupungissa... Rakentaisvat nyt vaan äkkiä sen ohikulkutien!!!!

Torstaina kävin Lidlissä haahuilemassa talipalloja linnuille. Eihän niitä enää siellä ollut! Ja tiesin, että lankaa on myynnissä, mutta olin kovasti tyytyväinen, etten löytänyt niitä. Ennen kuin olin jo pois lähdössä, niin kävelin yhden kaukalon ohitse ja siellähän niitä!
Voi, kun oppisi elämään kuin Roope Ankka! :-)

Perjantaina tuli uusi Novita. Neiti E jopa tilasi minulta vaatteita! Hämmästyttävää!!!

Tämä pitäis tehdä....

... ja tämä!Ja itselle aloitin tehdä tätä Rose Mohairista:
Jotenkin olen vaan niin kovasti kiintynyt näihin ns. aivottomiin neuleisiin. Aina oikeaa ja muutama välillä yhteen langankiertojen kanssa...

Elokuvia ja telkkaria

Unohdin viimeksi kirjoittaa, kun katsoin Yle Teemalta sarjan "Kahdeksan surmanluotia". Olipa se taas jotenkin sykähdyttävä. En ole pitkään aikaan sitä katsonutkaan. Jotenkin suretti kovasti se perhe ja etenkin se isä, joka sitten nuo surmanluodit ampui. Siis hänhän oli sairas. Mutta kukaan ei sitä ymmärtänyt. Mutta tuollaisia tapauksiahan on maailmassa useita.

Tänään sitten katsottiin tyttären kanssa Sooloilua, joka siis perustuu Katja Kallion kirjaan. Tytär on sen lukenut, minä en. Elokuva oli kyllä ihan hyvä, mutta en olisi varmaan sitä muuten ostanut, mutta sain sen keksipakettilahjana. Jaffa-keksejä kun ostaa, niin tuon saa kylkiäisenä. Ja meillä poika S tykkää Jaffa-kekseistä, joten hemmottelin siis häntä :-)

Ja sit vielä kuva minun uudesta kasvihuoneestani ja takana on kukka Marttojen tapaamisesta. Minä olen kerrankin ajoissa: ostin jo tillin, persiljan, herneen ja salaatin siemenet. Nyt olis vaan jostain etsittävä ruukut tuonne "kasvihuoneeseen".Neiti E tekee pizzaa eli kohta syömään!

Minulla on kuusi minuuttia aikaa :-)

Meillä syödään tänään "mikroruokaa" ja kävin äsken lisäämässä siihen kuusi minuuttia aikaa sekoituksen jälkeen. Sitten syömään. No, ruoka on siis eilisiltaista, joka tänään vaan lämmitetään. Eihän nyt kukaan jaksa sunnuntaisin ruokaa tehdä... :-)

Pari kuvaa tuonne aurinkoon. Itse en ole vielä ulos ennättänyt.

Kukkulan kuningas

Ja Wallun mielestä kissojen paikka on puussa. Tänä aamuna Helmi piti ajaa pihakatajaan. Välillä Wallu kävi ikkunan takana vahtimassa meitä ja välillä katajan alla, että Helmi kesti puussa. Nyt on kyllä molemmat sisällä.
Ja sitten tämä Nirunarulta saatu paketti. Sain vihdoin kuvattua ja pääsin syömään noita karkkeja, jotka on aivan ihania! Ja sitten tuo servettimäärä! Nyt on aloitettava tekemään jotain kivaa noista. Paketissa oli kivoja pääsiäisaiheitakin.

Vielä kerran Nirunarulle kiitos!
Ja hyvää naistenpäivää kaikille toivottelee

Minun pitäis siivota...

1. Mitä teit tasan vuorokausi sitten? Olin opettamassa nautojen jalostusta

2. Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä? Näkyy olevan isosiskon numero

3. Onko sinulla paljon rutiineja? Joitain löytyy, esim. ruoka-ajat

4. Oletko rehellinen? Kyllä, vaikka joskus saattaa lipsahtaa pieni valkoinen valhe... Tai jotain on tullut jätettyä kertomatta...

5. Miksi asut siellä missä asut? Mies halusi välttämättä maanviljelijäksi kotipaikalleen

6. Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on? Tänään on 7.3. , koska huomenna on sunnuntai ja 8. päivä ja minun on kutsuttu Tupperware-kutsuille, joille aion mennäkin

7. Koska viimeksi teit itse ruokaa? Eilen. Teen sitä joka päivä ja illaksi jotain ja seuraavana aamuna mies syö tähteitä. Tänään aion tehdä kaksi kertaa ruokaa.

8.Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi? Omaa cd:n ostoa en muista, mutta isäntä osti ensimmäisenä Madonnan cd:n ja se oli hyvä.

9. Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä? Istun

10. Millainen perheesi on? Mies, tytär, poika

11. Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan? Sais olla sellainen mukava, rauhallinen päivä ja saisin jotain aikaankin!

12. Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? Onhan niitä.

13. Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin. Just viime yönä näin unta ja se oli niin ihmeellistä, etten jaksa edes tähän kaikkia käänteitä kertoa. Uni alkoi sillä, että joku kaatoi meidän metsässä puita, jotka kaatuivat tänne talolle päin ja sitten minä lähdin kyläkaupalle, mutta päädyinkin neulojien "juhliin", jossa leikitin lapsia ja lopuksi osa neulojista alkoi mennä nukkumaan perheineen huonekaluliikkeeseen, joka muka oli sen juhlamökin takana... Juu, ihan sekoja unia...

14. Oletko enemmän ujo kuin villi? Villinä minua jotkut pitävät, mutta uusien ihmisten kanssa olen alussa yleensä ujohko (tämä ilmenee ylenmääräisenä puhumisena!)

15. Aistitko, jos sinua tuijotetaan? Ainakin, jos hirvet tuijottaa tien laidalla. Tämä on koettu!

16. Ketä kättelit viimeksi? Martta-tapaamisessa kättelin viimeksi, en kyllä muista ketä heistä!

17. Mitä näet, kun suljet silmät? Tällä kertaa näkyi leivinuunin tuli!

18. Kuinka monet kengät omistat? Kyllä niitä ihan liikaa on, mutta olen joko viemässä niitä kirpparille tai sitten se toinen vaihtoehto, joka kyllä käy mielessä aika usein, heitän roskiin!

19. Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt? On niitä parhaimmillaan pari sataa kuulijaa ollut.

20. Mikä oli päivän paras juttu? Näin aamusta paras on ollut tuo viime öinen uni, jota olen itsekseni naureskellut.

21. Luokitteletko ihmisiä? Pyrin olemaan luokittelematta, mutta...

22. Kuinka korkealta katselet maailmaa? Olen 167 cm pitkä, joten silmät on vähän alempana, siitä voi laskeskella. Täähän riippuu myös kengistä!

23. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Koira ja kaksi kissaa (sonnitkin vois nykyisellä lihanhinnalla luokitella lemmikeiksi...)

24. Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä? Iloisuus ja se ettei hän heti ala valittaa kiirettä. Näitä henkilöitä alkaa olla tosi harvassa...

25. Oletko tullut enemmän äitiin vai isään? Isään

26. Uskotko ihmeisiin? Siihen ihmeeseen, että maataloutta alettaisiin jossain vaiheessa arvostamaan myös Suomessa!

27. Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu? Tuota, miten ne oikeastaan eroaa toisistaan? No, arkipäivinä mulla on palkkatyöt, mutta viikonloppuisin tahtoo isäntä teetättää noita maataloushommia taas enemmän...

28. Olitko iloinen herätessäsi aamulla? Sen uneni takia olen hymyillyt isseksein!

29. Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia? No en!

30. Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)? Se kiireen valitus. Jos on kiire, niin eipä minun kanssani tarvitse keskustella.

31. Oletko kateellinen muille ihmisille? Edelleenkin olen kateellinen toisten pitkille lomille joskus, kun omat lomani on max 5-7 päivää, mutta nykyisin olen huomannut, että helpompi olla kotona ja tehdä hommia kuin lähteä lomille, niin aina yhä vähemmän! Se on fakta, ettei maataloissa voi viettää lomaa, kun aina on jotain silmien alla, mikä kaipaisi tekemistä ja maatalouden ongelmat pyörii päässä koko ajan.

32. Oletko ollut kirpparilla myymässä? Minulla on ollut pöytä, jonne vienyt myyntiin tavaraa.

33. Koska eletään elämän parasta aikaa? Senhän on pakko olla just tällä hetkellä, mitä eletään. Ei voi jäädä odottelemaan, milloin paras aika tulee tai haikailla aikaa menneisyydessä.

34. Kuinka monta serkkua sinulla on? Joskus olen tainnut laskea, että 28.

35. Kirjoitatko päiväkirjaa? Blogia

36. Koska olet viimeksi itkenyt? Oliko se viime viikolla, kun oli tämä meidän perheen viimeisin riita kotitöistä.

37. Mikä muistuttaa viime kesästä? Säilörehun laatu.

38. Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia? Juu, kyllä, vaikka minut voi isäntä kyllä korvata ahkerammallakin emännällä, jos haluaa.

39. Kuvaile hiustesi luonnollista väriä. Muistaakseni ruskea :-)

40. Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi? Lindan

41. Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana? En

42. Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta? Onko rumia ihmisiä?

43. Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa? Joskus on saattanut olla niin väsynyt, että olen jättänyt meikin naamaan.

44. Osaatko keittää riisiä? Kyllä, paitsi keitän melko harvoin riisiä nykyisin.

45. Pidätkö yksinäisyydestä? Minusta on ihanaa olla välillä yksin ja jopa yksinäinen. Mutta onhan kaverit tosi tärkeitä.

46. Onko sinulla unelmia? Tällä hetkellä en keksi mitään unelmoitavaa ja se joskus huolestuttaa itseänikin.

Tämän meemin näin ensimmäisen kerran Kirsillä.

Ja nyt ihan tosi siivoamaan ja ruoanlaittoon ja neiti E on muistettava hakea linja-autolta neljältä ja...

Voi kökkö!!

Minun piti tänään töistä tullessa ottaa kuva eilisestä Nirunarun paketista, mutta neiti E lähti tänään Lahteen ja näköjään kamerakin on hävinnyt!! Olis kuitenkin pitänyt eilen kuvailla.

Minulla taitaa olla se kuuluisa kaksisuuntainen mielenhäiriö, kun töissä minulla on olevinaan mukavaa ja naureskelen siellä koko päivän (tänäänkin oli hauska päivä, kun keskusteltiin opiskelijoiden kanssa jalostuksesta ja mietittiin yhdessä vaiheessa jo sitäkin, että rapautuuko ihmiskunta, kun kaikki jää henkiin ja elävät pitkään...) ja kotona alkaa heti ahdistaa. Ja sitä olen miettinyt, että olisko todella parempi olla lukematta lehtiä, katsomatta uutisia ja lukematta iltapäivälehtiä netistä, kun niistä saa aina pahan mielen!

Mutta sitten ehkä vähän hauskempiin asioihin: meidän poika S sai jälki-istuntoa! Tämän perheen ensimmäinen, vaikka ainakin minä touhusin paljon kouluaikaan muutakin kuin opiskelua. Poika oli ollut ruokalassa kaverin kanssa ja kaveri oli kipannut ruokansa poikani lautaselle ja ruokalan henkilökunta sen näki. Opettajat eivät olleet nähneet, mutta molempia nyt sitten rangaistaan. Pojan opettaja soitti minulle kännykkään viestin (eikä vastannut, kun yritin soittaa takaisin, kai tunnilla) ja lopuksi kehui poikaa kovasti, miten fiksunoloinen ja mukava ja kuinka on saanut kymppejä kokeista!

Soitin vielä töistä isännällekin, että pitäisikö asiaan nyt jotenkin reagoida, niin tultiin siihen tulokseen, että antaa nyt pojan "kärsiä"! Täytyy myöntää, että tiedän poikani tekevän kaikenlaista, mutta tiedän myös, että on koulussa erittäin rauhallinen eikä varmasti leiki ruoan kanssa!!! Joten huumorilla tämä nyt tällä kertaa otettiin. Mutta täytyy nyt taas muistaa muistuttaa poikaa, ettei kaveeraa sellaisten kanssa, jotka tekevät tuollaisia hölmöyksiä.

Just oli puhetta tyttärenkin kanssa, että tytärtä inhottaa, kun porukka leikkii ruoan kanssa ja särpii ruokia ja tökkii vaan lautasella olevaa ruokaa eikä syö. Meillä on opetettu kyllä ruoankunnioitus ja näköjään on mennyt perille. Ruoka ei edelleenkään tule taivaasta!

Mutta nyt ruoanlaittoon. Mitähän sitä tänään tekis...

Tytär käski lottoamaan...

Eli kun tällä viikolla sain jo toisen arpajaisvoiton, niin kai tässä kohta pitää yrittää tuolla lotonkin puolella kokeilla onnea!

Vaan jos totta puhutaan, niin en kyllä haluaisi voittaa edes päävoittoa. Koska olen vähän outo, en pidä kovinkaan paljoa rahasta. Sen verran just, että toimeen tullaan. Epäilen meinaan, ettei se raha kuitenkaan onnea tuo!

Mutta sain siis tänään Nirunarulta paketin, joka sisälsi lankaa, servettejä, karkkeja ja ihanan kortin. Kuva tulee joskus. En viitsi enää näin pimeässä kuvailla. Kiitos, kiitos!!!

Kiitokset myös kannustuksesta tässä haukutussa ammatissa! Eläkeasiaan sen verran palatakseni, että minä en todellakaan aio jäädä eläkkeelle 56-vuotiaana. Olen sen verran ollut kotona, että tiedän, ettei minusta siihen ole. Ja vaikka eläkepäivillä voisi matkustellakin, niin kun en ole mikään innokas matkustelija, pikemminkin päinvastoin, niin parempi olla töissä! Ja kauhistuttavinta olisi olla isännän kanssa kahdestaan jossain mökissä! Hui! (Joo, kyllä me ihan hyvin toimeen tullaan, muttei oikein viihdytä pitkään yhdessä...:-))

Tämmöinen "pikku-kiireinen" elämä pitää minut ainakin virkeämpänä. Tänään muuten kuulin, että päivässä onkin 25 tuntia, kun ruokatunninkin tekee töitä :-).

Tai sitten toinen vaihtoehtohan on pitää vaan tilaa ja olla pojalle ja pojan perheelle sellainen "Niskavuoren vanha emäntä". Olis kyllä tosi kiva "kiusata" nuorta perhettä ja neuvoa maataloudesta, miten ennen vanhaan tehtiin... Ja ainakin olla kaikille uudistuksille mahdollisimman hankala :-). Kun minusta ei taida vain olla siihen... Tai sitten meiltä lähtisi jatkaja! Pojan luonteella ei varmaan odoteltaisi 4-kymppiseksi, että pääsisi isännäksi.

Mutta todellakin ns. outona ihmisenä olen jo mukautunut siihen, ettei minua kukaan enää vanhana ennätä hoitaa! Ja omaeläkettäkin olen just sen takia maksanut, että jostain sitten pikkuisen jotain voisin saadakin. Kauheata kyllä ajatella tulevaa sukupolvea, joka joutuu elättämään 30-40 vuotta vanhempiaan. Elinikähän on kuitenkin pidentynyt! Edelleenkin ihailen Aira Samulinia.

Ja nyt lehmien jalostuksesta oppitunteja kasaamaan. Joo, kyllä kello on illalla puoli kahdeksan! :-)

Röyhelöä ja lahjoja

Tällaisen huivin sain aikaan Linie 94 Solo -langasta. Sitä meni kaksi kerää eli 100 grammaa ja puikkoina olivat 3,5 pyöröt. Langan päitä en oikein ymmärtänyt, kuinka ne olis pitänyt päätellä, mutta ompelin ne rihmalangalla jollain lailla kiinni. Ja hyvä tuli! :-)


Eilen isäntä toi minulle ihanan paketin postilla käydessään Ruiskaunokilta. Voitin siellä ystävänpäiväarpajaiset. Kylläpä mieli piristyi! Tuo Rose -lanka on nykyisin minun lemppareita, vaikken niin paljoa ole siitä mitään neulonutkaan. Haluaisin tehdä siitä jotain tosi ihanaa, mutten ole vielä keksinyt, että mitä! Ja ruiskaunokit saavat paikkansa ensi kesänä taloneduskukkapenkistä. Siinä niitä on ennenkin ollut.

Edellisessä postauksessa oli sitten se lahjoitusjuttu eli laitan jotakin itse tehtyä näille henkilöille, kunhan he ovat laittaneet yhteystietonsa minun profiilin alla olevaan sähköpostiosoitteeseen:

1. Tarja
2. Sinikka
3. Pappi puikoissa
4. Shamina
5. Hannele

He sitten pistäävät omassa blogissaan tämän eteenpäin! Juu ja Hannele, minä en lähetä kuin yhden paketin sinulle, mutta katsotaan nyt kuinka suuren laitan! :-) Ja koska aikaa on tämän vuoden loppuun, niin ihan ensi viikolla ei kannata niitä paketteja alkaa odottamaan! :-)

Sit ihan pikkusen politikointia

Kun taas näköjään otettiin maanviljelijät silmätikuiksi, niin en malta olla kirjoittamatta ja kysymättä, että eikö nykyään kukaan enää halua tehdä töitä?! Kysymys on siis eläkeiästä. Maanviljelijä pääsee 56-vuotiaana eläkkeelle, jos hänellä on jatkaja tilalle eli ns. luopumiseläkkeelle. Ja yleensä maanviljelijöillä jo joku kohta kremppaa tuossa vaiheessa, valitettavasti. Mekin ollaan kummatkin jo selän kanssa ihmeissämme, mutta pakko on välillä mennä vaikka kontaten! Ja voin kertoa, että etenkin isännän työpäivät tahtovat olla vain tuollaista 10-12 -tuntisia ma-la -välillä ja sunnuntaina hän on ottanut rennommin, tekee vain 8 -tuntista työpäivää. Ja lomaa on tasan 25 vuorokautta eli työpäiviä vuodessa on vain 340! Sen takia en kovin usein pyytele tupahommiin.

Keskimääräinen viljelijän eläkeikä on kuitenkin noin 61 vuotta. Itse en edes kuvittele eläväni kovinkaan pitkään (lyhytikäistä sukua, esim. veli kuoli jo 47 vuotiaana) ja kuitenkin maksan itselleni MYEL-eläkettä, vapaaehtoista eläkettä ja jotain eläkemaksuja menee palkkatyöstäkin. Minä olenkin asia erikseen, kun en jatkuvasti noita maataloushommia tee. Käyn vain tilan ulkopuolella tekemässä 10 -tuntisia päiviä ja etäpäivinä kotona bloggailen ja hurvittelen muuten vain!

Se mikä minua eniten tässä ärsyttääkin, että onhan paljon muitakin aloja, joissa pääsee eläkkeelle jo vaikka kuinka aikaisin. Esim. armeijasta isännän setä pääsi eläkkeelle jo ennen 50 vuotta! Eikä mitään vaivoja hänelläkään. Osaa muuten maanviljelyn tosi hyvin, käy kesäisin meitä neuvomassa! Eihän tästä muuten mitään tulisikaan. :-)

Ottakaa ihmiset oppia Aira Samulinista. Katsoin hänestä lauantaina telkkarista ohjelmaa. Vau, mikä nainen ja vaan 81 vuotias!!

Tulipas paasattua. Lopetan maatalousaiheet, mutta kun vaan taas potuttaa!

Lähden illalla vähän hurvittelemaan: martta-yhdistyksen tilaisuuteen! Olen ollut vuoden jäsenenä, joten nyt on vissiin aika jo näyttäytyä.

Ai, ja huomisen tuntien valmisteluun on näköjään aikaa tasan kaksi tuntia...

Heti perään....

Nappasin tämän matkaan Minnalta Vuoden kulku -blogista:

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Viikon tapahtumat

Ihan ensiksi haluan kiittää kaikkia (mistähän tuokin lause tuli mieleen), joiden mielestä äideilläkin on oikeus suuttua! :-)

Siis harvoin jaksan räyhätä, mutta välillä tulee tilanne, että "kamelin selkä katkeaa". Noin pari kertaa vuodessa meillä otetaan yhteen kunnolla, sitten muistetaan äitiäkin, ja parin viikon päästä ollaan samassa tilanteessa! Ehkä sitä vaan on liian tarkka. Ja ehkä on jäänyt mieleen anopin neuvot, että siivota täytyy. Stannan kommenttiin, että täälläkin on koettu se anopin passaus!

Ja olen minä päättänyt, etten viitsi jatkuvasti olla rähisemässä tekemättömistä töistä senkään takia, että kyllä töitä ennättää vielä tekemään. Mieheni sai kuulla vielä laiskuudestaan meidän seurusteluaikana, kun hän olisi välillä halunnut olla silloisen tyttöystävänsä kanssa eli minun. Vähän jurppi! Nykyisin ei paljoa yhteistä aikaa olekaan, joten kai appivanhemmat ovat nyt tyytyväisiä.

Mutta ollutta ja mennyttä! Mutta otetaanpas tähän viime viikko. Vähän kertauksenakin...

Tiistai 24.2.

Vähän surullisia juttuja. Naapurikylästä eli omalta kotikylältäni paloi talo, jossa kuoli kaksi henkilöä sekä yksi loukkaantui vakavasti. Tuttu talo, vaikkei nykyiset asukkaat niin tuttuja olleetkaan. Surettaa! Talo oli vanha 1920-luvulla rakennettu. Meidän talo on vanhempi 1906 rakennettu. Välillä pelottaa.

Käytiin tyttären kanssa vanhempiani katsomassa. Hyvin voivat!

Luin loppuun Sophie Kinsellan kirjan Salaisuuksia ilmassa. Hyvää Kinsellaa!! Tykkään välillä lukea tuollaista huumoripitoista ja kevyttä, vaikka loppu olikin ennalta arvattavissa.

Keskiviikko 25.2.
Siivousta, siivousta. Mistä tätä tavaraa oikein tulee? No, ei ainakaan Saunalahdelta enkä edes omasta mielestäni osta mitään "turhuutta ja tarpeetonta", mutta tavaraa on. Ja en voi ymmärtää, miten esim. koiran ja kissojen ruokintavuoroista voi tulla kinastelua. Eikös niiden ruokinta ole itsestään selvää: se, joka ennättää, jaksaa, joutaa... Saati sitten, kuka on imuroinut viimeksi ja kuka ei!

Torstai 26.2.

Lähdettiin sitten lomalle. Ensin Kuopioon, jossa yövyttiin ja perjantaina siirryttiin Tahkon mökkiin. Isäntä lupasi, ettei minun tarvitse tehdä ruokaa, vaan etsitään ruoat jostain muualta! (Lupaus pidettiin eli en pahemmin tällä reissulla kokkaillut) Ja siivousapuakin luvattiin. Mökkihän pitää siivota, kun pois lähdetään (se siivottiinkin koko porukalla, vaikka ennätin jo aloittaa ennen kuin miehet tuli mäestä).

Ensin tietysti pysähdyttiin Varkauden porttiin (ajettiin muuten sen palaneen talon ohitse, nyyhh, surkean näköistä, eteinen vain pystyssä!), jossa minä kahvin jälkeen lähdin "käymään vessassa" eli kirjakaupassa. Tulipahan taas ostettua kolme kirjaa, joista yksi on kuvassa. Tuossa kirjakaupassa minun on aina pakko käydä! Jalat vaan vie sinne!

Kuopiossa majoittautumisen jälkeen lähdettiin sitten kaupungille. Naiset eri suuntaan ja miehet eri reittejä. Ihan ensin suuntasin neiti E:n kanssa, mihinkäs muualle kuin Kauppahallin lankakauppaan! Huom. kuvassa oleva Ale-lappu! Röyhelökaulaliinaa jo aloitin, mutta purin, kun aloitin väärin!
Yllättävän vähän ostin itselleni (kaikki ns. tarpeellista: ripsiväriä, tukanpesuainetta, tietty lankaa...) ja tytärkään ei paljoa löytänyt. Miehet shoppailivat tällä kertaa enemmän: poika S:lle pari collegea, farkut ja pari dvd:tä. No, ostin minäkin kengät ja pari puseroa...

Perjantai 27.2.

Siirryimme siis Tahkolle ja käytiin neiti E:n kanssa osahieronnassa. Kylläpä teki hyvää. Miehet kävi mäessä ja kun he tulivat sieltä lähdettiin Tahkovuoren hotelliin syömään. Olin jo päättänyt syödä hyvin eli pihvin. Halvin naudanlihapihviannos vain maksoi melkein 30 euroa!!!! Otin kuitenkin.

Tulipahan vaan mietittyä, että jos tuottajalle maksetaan naudanlihasta 2,50 euroa/kg (myös siitä sisäfileestä)(tein tarkistuksen: laatu- ja paino-lisineen keskihinta saattaa nousta jopa 2,75 - 2,90 euroon meidän paikassa!) ja lautasellani oli 150 grammaa lihaa, niin jopa ovat kalliita perunoita, muutama porkkananökäre ja kesäkurpitsapala!! No, kastike oli konjakki-pippurikastike! Vaan eipä ole vielä noin kallista ruokaa tullut syötyäkään!! Enkä ihan heti syö.

Ostin vielä Ilta-Lehden, jossa tietysti oli näistä maatalouden tuista negatiivisia juttuja, joten vähän meinas taas ahdistaa. Jos joku haluaa, niin tuethan on nyt ilmoitettu täällä netissä. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut kenenkään verotus- tai maataloustukitiedoista, mutta voihan niitä katsella ja olla ainakin maatalouden tuista ja töistä kateellinen. Täällähän pääsee niin h...tin helpolla!! No, se siitä. Pitää pitää ajatukset positiivisina. Ai niin, voin kertoa, että maatalouden tukia maksetaan myös muualla Euroopassa, joten jos maatalous pitää lopettaa Suomesta kannattamattomana, niin voihan sen lopettaa koko Euroopasta. Hormonilihaa saa halvalla Ameeriikan mailta.

Lauantai 28.2.

On tullut joskus kehuttua, että meidän perhe on ollut terve. Neiti E:llä oli sitten oksutauti, joka onneksi meni päivän mittaan ohitse. Tuli sitten vietettyä aikaa mökillä ja neulottua ja katsottua naisten 30 km hiihto + mäkihyppyä. Minulle ihan mukava päivä! :-) Illalla katsottiin Salainen agentti 86, jonka miehet olivat siis ostaneet Kuopiosta. Minä vähän petyin! Jotenkin tykkäsin siitä sarjasta enemmän ja odotin tämänkin elokuvan olevan jopa hauskempi. Nyt oli yritetty liikaa tehdä toimintaelokuvaa! Mutta katsottava kuitenkin.

Sunnuntai 1.3.

Tultiin kotia. Eikä täälläkään ollut kaikki sujunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Lomaltapaluu on aina kauhistus tässä paikassa! Mutta kuolleita navetassa ei sentään ollut ja koira ja kissatkin olivat ihan innoissaan meidän kotiinpaluusta.

Kuorosota piti sitten katsoa ja poika S:n kaulaliina tuli valmiiksi sillä aikaa. Itse oli Mikin kuoron puolella, mutta eipä se huono ollut Timonkaan kuoro.

Kaulaliina siis Novita Woolista, ohje "Here And There Cables", mitat 160 x 14 cm.

Maanantai 2.3.

Neiti E:n kanssa kouluun ja töihin. Illalla poika S:n kitaratunti. Ja siinäpä tärkeimmät. Ja luin loppuun Anna Gavaldan kirjan Viiniä keittiössä. Olin ostanut tuon pokkarin jo aikoja sitten. Lyhyt ja ytimekäs ja yllättäväkin. Hyvä!

Tänään

Etätyöpäivä. Olisi pakko laitella paperit taas ojennukseen! Ja nuohoojaa odotellaan...