Minun piti tänään töistä tullessa ottaa kuva eilisestä Nirunarun paketista, mutta neiti E lähti tänään Lahteen ja näköjään kamerakin on hävinnyt!! Olis kuitenkin pitänyt eilen kuvailla.
Minulla taitaa olla se kuuluisa kaksisuuntainen mielenhäiriö, kun töissä minulla on olevinaan mukavaa ja naureskelen siellä koko päivän (tänäänkin oli hauska päivä, kun keskusteltiin opiskelijoiden kanssa jalostuksesta ja mietittiin yhdessä vaiheessa jo sitäkin, että rapautuuko ihmiskunta, kun kaikki jää henkiin ja elävät pitkään...) ja kotona alkaa heti ahdistaa. Ja sitä olen miettinyt, että olisko todella parempi olla lukematta lehtiä, katsomatta uutisia ja lukematta iltapäivälehtiä netistä, kun niistä saa aina pahan mielen!
Mutta sitten ehkä vähän hauskempiin asioihin: meidän poika S sai jälki-istuntoa! Tämän perheen ensimmäinen, vaikka ainakin minä touhusin paljon kouluaikaan muutakin kuin opiskelua. Poika oli ollut ruokalassa kaverin kanssa ja kaveri oli kipannut ruokansa poikani lautaselle ja ruokalan henkilökunta sen näki. Opettajat eivät olleet nähneet, mutta molempia nyt sitten rangaistaan. Pojan opettaja soitti minulle kännykkään viestin (eikä vastannut, kun yritin soittaa takaisin, kai tunnilla) ja lopuksi kehui poikaa kovasti, miten fiksunoloinen ja mukava ja kuinka on saanut kymppejä kokeista!
Soitin vielä töistä isännällekin, että pitäisikö asiaan nyt jotenkin reagoida, niin tultiin siihen tulokseen, että antaa nyt pojan "kärsiä"! Täytyy myöntää, että tiedän poikani tekevän kaikenlaista, mutta tiedän myös, että on koulussa erittäin rauhallinen eikä varmasti leiki ruoan kanssa!!! Joten huumorilla tämä nyt tällä kertaa otettiin. Mutta täytyy nyt taas muistaa muistuttaa poikaa, ettei kaveeraa sellaisten kanssa, jotka tekevät tuollaisia hölmöyksiä.
Just oli puhetta tyttärenkin kanssa, että tytärtä inhottaa, kun porukka leikkii ruoan kanssa ja särpii ruokia ja tökkii vaan lautasella olevaa ruokaa eikä syö. Meillä on opetettu kyllä ruoankunnioitus ja näköjään on mennyt perille. Ruoka ei edelleenkään tule taivaasta!
Mutta nyt ruoanlaittoon. Mitähän sitä tänään tekis...
perjantaina, maaliskuuta 06, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minäkin olen kerran ollut jälki-istunnossa ruokalassa "häiriköinnin" takia. Meillä oli sellainen älytön sääntö, että ruokailun aikana ei saa ollenkaan (!) puhua. No, opettaja sitten just sillä kerralla muistutti, että ruokailun aikana ei saa sitten puhua, ja jos joku puhuu, niin tulee jälki-istuntoa. Mulle sattui huono tuuri, sillä kun tulin ruokapöytään, minulta kaatui vahingossa maitomuki (meille oli kaadettu maidotkin silloin mukeihin jo valmiiksi, että kaikki saa saman verran... oltiin 6. luokalla... ;) ), ja lähdin hakemaan keittiöstä luutua, että pyyhin itse sotkuni. Kun olin saanut siivottua ja palasin ruokapöytään, totesin vain: "Se siitä", ja sain jälki-istuntoa, koska ruokailussa ei saanut puhua. Että näin pikkukylässä 80-90-luvun taitteessa. :D
Mutta ihan totta tuo ruualla leikkiminen, ei sitä meillä ainakaan sallita, paitsi nyt kuopuksella ihan vähäsen, kun hänellä on voimakas minä itse -vaihe menossa, ja tutustuu innoissaan lusikkaan.
Voi Mari, jopas sinulle on sattunutkin! Onneksi meillä ei ollut ihan noin kova kuri!
Kirjoitin muuten aika pahasti tuossa alkuillasta, että kieltäisin kaveeraamasta sellaisen kaverin kanssa, joka tuollaisia hölmöyksiä tekee. En todellakaan kiellä sitä, mutta voi sitä aina vähän varoa ja pysytellä itse erossa hankaluuksista, joita toinen aiheuttaa! Tai ainakin poistua paikalta, jos toinen suunnittelee tyhmiä! Mukaan ei tarvitse lähteä ja onneksi pojalla tuntuu olevan sen verran hyvä itsetunto, ettei toisten seuraaminen ole hänen juttunsa. Ainakaan vielä! Nää on nää teinit, jotka näitä harmaita hiuksia joskus aiheuttaa, kun yrittää niistä ajattelevia aikuisia tehdä... :-)
mie en liioin hyväksy enkä ymmärrä ruualla leikkimistä. minnuu ärsyttää kaupoissa kun ihmiset nakkaa, siis nakkaa, sen ruokatarvikkeen sinne ostoskärryyn. miusta kun sille aineelle pitäis sen verran osoittaa kunnioitusta että laittais sen sinne kärryyn nätisti. kun se ihmisen eläminen on kuitenkin syömisestä kiinni. ja toinen on nää puristelijat, milloin puristellaan tomaattia, milloin leipää. joo en pauhaa enempää.
Lähetä kommentti