Räsymattoa olkapäille?

Ei nyt ihan, mutta räsymatolta tuo keeppi minusta vähän näyttää ja aika raskaskin on, kun on puuvillalangasta neulottu. Eli kyseessä Katia Samba, puikot 4,5 ja lankaa meni 250 grammaa eli kaikki, mitä olin tuota ostanutkin (vähän turhan paljon, mutta en viitsinyt jättää tähteelle). Ihan kivan näköinen se harteilla on, mutta mietin, että pitäisköhän tuohon vielä ommella käsille paikat. Katsotaan nyt, mitä tuolle teen....Keskiviikkona kävin kampaajallakin ja voi ruma sana jälleen - sain parkkisakot. Olin niin tyytyväinen, kun muistin laittaa autoon parkkikiekon ja takaisin tullessa ihmettelin, että miksikäs tuossa tuulilasissa on lappu. No, parkkipaikka olikin vain yhdelle tunnille. Ja vieressä olis ollut kahden tunnin parkkipaikkoja. Olen opetellut laittamaan aina parkkikiekon, vaikkei sitä tarvitsisikaan ja nyt on vielä opeteltava katsomaan, kuinka pitkäksi aikaa saa parkkeerata. No, ei tuo ollutkaan kuin neljäs parkkisakko elämäni aikana, joista kolme Savonlinnan ihanassa kaupungissa... Rakentaisvat nyt vaan äkkiä sen ohikulkutien!!!!

Torstaina kävin Lidlissä haahuilemassa talipalloja linnuille. Eihän niitä enää siellä ollut! Ja tiesin, että lankaa on myynnissä, mutta olin kovasti tyytyväinen, etten löytänyt niitä. Ennen kuin olin jo pois lähdössä, niin kävelin yhden kaukalon ohitse ja siellähän niitä!
Voi, kun oppisi elämään kuin Roope Ankka! :-)

Perjantaina tuli uusi Novita. Neiti E jopa tilasi minulta vaatteita! Hämmästyttävää!!!

Tämä pitäis tehdä....

... ja tämä!Ja itselle aloitin tehdä tätä Rose Mohairista:
Jotenkin olen vaan niin kovasti kiintynyt näihin ns. aivottomiin neuleisiin. Aina oikeaa ja muutama välillä yhteen langankiertojen kanssa...

Elokuvia ja telkkaria

Unohdin viimeksi kirjoittaa, kun katsoin Yle Teemalta sarjan "Kahdeksan surmanluotia". Olipa se taas jotenkin sykähdyttävä. En ole pitkään aikaan sitä katsonutkaan. Jotenkin suretti kovasti se perhe ja etenkin se isä, joka sitten nuo surmanluodit ampui. Siis hänhän oli sairas. Mutta kukaan ei sitä ymmärtänyt. Mutta tuollaisia tapauksiahan on maailmassa useita.

Tänään sitten katsottiin tyttären kanssa Sooloilua, joka siis perustuu Katja Kallion kirjaan. Tytär on sen lukenut, minä en. Elokuva oli kyllä ihan hyvä, mutta en olisi varmaan sitä muuten ostanut, mutta sain sen keksipakettilahjana. Jaffa-keksejä kun ostaa, niin tuon saa kylkiäisenä. Ja meillä poika S tykkää Jaffa-kekseistä, joten hemmottelin siis häntä :-)

Ja sit vielä kuva minun uudesta kasvihuoneestani ja takana on kukka Marttojen tapaamisesta. Minä olen kerrankin ajoissa: ostin jo tillin, persiljan, herneen ja salaatin siemenet. Nyt olis vaan jostain etsittävä ruukut tuonne "kasvihuoneeseen".Neiti E tekee pizzaa eli kohta syömään!