sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Lunta tulvillaan...

Se on sitten tänä päivänä työntänyt tuota lunta ihan kiitettävästi. Ei sen puoleen, mukavaahan lumi on, mutta tuo tuuli ei ole niinkään mukava. Vanhassa talossa kun huomaa, milloin tuuli puhaltaa.

Kuva noin kello yhden aikaan päivällä ja sää on vain mennyt hurjemmaksi!
Mutta olen minä tänään saanut jotain aikaankin:

Tuikkukupit

Minullahan on noita ladattavia tuikkuja ollut jo viime talvesta ja vähän aikaa sitten hommasin niitä lisää, että voin pitää niitä poika S:n tekemässä kynttelikössä.

Koska tuollaiset valkeat tuikut ei niin kauniita ole, virkkailin tänään niille kupit Anchorin virkkauslangasta. Minusta niistä tuli ihan kivat. Malli siis täysin oma, mutta silti niin tavallinen.



Hihatin

Lisäksi sain vihdoin valmiiksi Novita -lehden mallin mukaan hihattimen Rose Mohairista. Tykkään! Tytär E kuvasi sen päälläni salamavalon kanssa, joten tuo pöydällä oleva tummemman punainen on oikeampi väri. Rose Mohairia on kyllä ihan mukava neuloa. Yllätyin ihan, miten miellyttävä lanka.

Ja minun Ferrari

Otin nyt kuitenkin kuvan minun Ferrarista, jonka siis tänään istutin multaan. Nyt sitten jännätään, kuinka kukan käy.

Elokuvat

Vihdoin sain taas katsottua yhden elokuvan, jonka aikana en nukkunut. Ostettiin eilisellä Mikkelin reissulla elokuva, joka luvattiin näyttää meille lentokoneessa Madeiran reissulla. Eivät sitten näyttäneet.

Elokuva oli "Tapahtui Vegasissa", pääosissa Cameron Diaz ja Ashton Kutcher. Sellainen pikkusievä elokuva, jopa suorastaan vähän tylsä. Mutta viihdytti ihan riittävästi yhtä lauantai-iltaa.

Ja sitten vielä yleistä löpinää

Jäi eilen vähän nurisematta siitä, kun minusta on näköjään tullut sekä kuuro että sokea. Sokeus on tietysti ikänäköä; ilman lukulaseja ei mistään tule enää mitään.

Mutta kun kuulokin alkaa heiketä jo ihan huomattavasti. Minä en millään meinaa saada enää pojan puheesta selvää. Pojalla on äänenmurros ja ääni matalalla ja hänellä on välillä tyyli puhua muualle katsoen. Sitten suututaan, kun en saa selvää.

Eilen meinasin sitten itsekin hikeentyä ihan todella, kun mentiin yhteen nuorisokauppaan, jossa tietysti musiikki soi minusta aivan liian kovalla. Siis minä en vaan ymmärrä, miksi musiikin pitää tulla niin kovasti, ettei toisen puheesta saa selvää. Yritä siinä nyt keskustella jotakin. Kyllä minä vielä discot ja ravintolat ymmärrän, mutta että kaupoissakin! Murr... Minusta taitaa/on tainnut tulla jo vanha... Tytär E ilmoitti, ettei se musiikki muka liian kovalla ollut.

Että sellaista! Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa!

4 kommenttia:

Makepeace75 kirjoitti...

Hauskat tuikunpäälliset ja kiva hihatin. :o)

Taustamökä on kyllä hankala juttu. Osa ihmisistä ei vaan ymmärrä millään, jos ei kuule.. Mulla on toisessa korvassa hyvin huono kuulo ja raivostuttaa, kun puhekumppani nuputtaa väärään suuntaan kääntyneenä kaikesta evästyksestä huolimatta. Siihen kun lisää vielä taustametelin, niin ei ole mitään mahdollisuuksia. Hmpf.

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen ihan sitä mieltä, että kaupoissa ei tarvita musiikkia. Jos haluan kuunnella jotain, otan sitten oman soittimen mukaan. Säälittää kassat, jotka joutuvat kuuntelemaan samoja renkutuksia viikosta toiseen.

Ja tosiaan, kivoja käsitöitä. Nuo tuikut ovatkin paloturvallisia. :) Ja hihatin oli hienon näköinen.

PäiviP kirjoitti...

Täällä hurja myräkkä parhaillaan. Ihana olla sisällä ja toistaiseksi vielä sähkö riittänyt. Kivat tuikunpäällliset ja kaunis hihatin! Rose on yllätänyt minutkin positiivisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Tuikkupuvut ovat hienot ja hihatin kaunis! Minunkin mielestäni nuorisokaupoissa musiikki soi liian kovalla.