Kutsukortteja

Ihan ensiksi: kotipaikallani on siis ollut Husqvarna, kun se kerran meni sinne pöytälevyjen väliin. Tuohon Singeriin tulee nyt sitten ihan 40 mm mahdollisimman tumma pöytälevy puusta. Katsotaan nyt mitä siskonmies keksii... Annoin hänelle levyn suhteen vapaat kädet.

Mutta onpa vaikea keksiä pojalle rippikorttia. Tytöille löytyy hempeetä kukkaa ja enkeliä, mutta ei niitä oikein pojalle... Kuitenkaan. Vaikka haluaisinkin, että molemmat kasvatetaan ihan samalla lailla ruoanlaittoon ja traktorinajoon. Tällaisen sain kuitenkin aikaan. Ja poika avusti tuossa reunan koristeluissa. Vielä pitäisi keksiä sisälle jokin hauska teksti. Juu, hauska, kun meidän perhe harrastaa vähän tällaista "erikoisuutta". Häidenkin kutsukortissa aikoinaan luki, että "Suvun keskuudessa liikkuneiden sitkeiden huhujen johdosta, täten..."Tuo kukkakuvio on muuten ainakin 15 v. vanha ja silti sekä leimasin että väri toimi moitteettomasti. Hienoa!

Nyt olen löytänyt yhden hyvän tuohon rippikorttiin: " Jos omistat kaksi ruisleipää, myy toinen ja osta ruusuja". Vai pitäiskö siinä lukea, että osta kitarankieliä tai muuta vastaavaa...

No, mietintämyssy on edelleenkin päässä...

Ps. Pistin tuonne oikeaan reunaa gallupin. Olen monesti miettinyt, mihin aina vastailisin, kun kommenteissa jotain kysytään. Aion käyttää sitä systeemiä, joka saa eniten kannatusta! Ja sitten vastailla muutenkin... :-)

Ideoita ja ompelukone!

Tästä se ajatus sitten lähti!

Eli olen jo pitemmän aikaa ihaillut vanhaa ompelukonetta aitassamme, mutta en vaan ole keksinyt sille käyttöä. Ja sitten se yksi yö taas välähti (juu, minä heräilen edelleenkin välillä 3-4, jolloin parhaimmat ideat syntyvät), jaloista saa hienot pöydänjalat, mutta mistäpä siihen kansi. En halunnut betonipöytää, joten eihän siinä muu auttanut kuin keksiä paras vaihtoehto sitä tekemään. Sain tänä iltana soitettua siskoni miehelle, joka lupasi kannen tehdä.

Muistan, että omalla kotipaikallani oli sellainen ompelukone, joka sijoitettiin pöytälevyjen väliin, jolloin kun ei ommeltu, niin pystyttiin ompelukonetsydeemi pitämään normaali pöytänä. Lisäksi pöydässä oli pienet lokerikot, joissa pidin rahojani (kerroin siitä ed. postauksessa).

Mutta mihinkäs sitten tuo ihana ompelukone ja sen suojus. Vielä jäi miettimistä. Ja sitä paitsi tuon pöydän paikka on kuistillamme ja siihen olisi vielä löydettävä pari tuolia. Ah, miten ihana kahvipaikka siitä sitten syntyykään...tai sitten ei... :-)Tänään sain sitten aikaiseksi tilata kaksi voileipäkakkua, kaksi täytekakkua ja sata riisipiirakkaa pojan rippijuhliin ja lisäksi kyselin yhtä tyttöä laittelemaan pöytää ja tarjoilemaan rippipäivänä. Ja vielä: sain ostettua rippikutsukortteihin tarvikkeet. Poikani haluaa mahdollisimman paljon vieraita, että saisi mahdollisimman paljon lahjoja. Huoh!!! Kuinka kasvatukseni onkaan mennyt pieleen... :-)

Ihanan pilvinen ja viileä päivä tänään...

Sunnuntaipäivän hommia!

Onneksi asutaan maalla. Siis meidän miesväellä, etenkin tuolla vanhemmalla tuntuu olevan joku nurmikonleikkuukompleksi. Siis sitä kyllä hiotaan ja sitten oikein kahden miehen voimalla, mutta muut jutut sitten voikin jättää puolitiehen! No, olen nyt vähän taas tympääntynyt tuohon miesväkeen, etenkin tuohon vanhempaan. Mutta toisaalta hyvään aikaan nurmikon leikkasivat, heti kohta alkoi ukkoskuuro ja sadetta saatiin. Nyt taas paistaa aurinko.
Ja mitäs minä sain aikaan: tuunasin yhden saviruukun. Vähän kyllä heikohkosti, ei saa tutkia tarkkaan! Mutta tuo decoupage -juttu on vaan niin kivaa.

Jostain luin jo huhtikuussa, että kukkien mullanvaihto olisi jo myöhäistä. Hah, sanon minä. Minä vaihdan suurimman osan kukkien mullista vasta näin kesäaikaan ja vähän väliä pitkin talveakin, kun siltä tuntuu. Jos multien vaihto olisi liian myöhäistä, niin minullahan ei olisi enää yhtään kukkaa. Täytyykin vissiin alkaa kuvata nämä sisäkukatkin, että tulee näytettyä asia toteen: kukkien multien vaihto ei ole koskaan liian myöhäistä!!!!
Tämän ruukun sai siis kultaköynnös, jonka pisimmät oksat ovat monen metrin mittaiset! Entinen muoviruukku lahosi!
Ja eilen illalla meidän aitan takaa olisi löytynyt aarre! Harmi, kun en saanut parempaa kuvaa. Tämä oli meinaan paras niistä noin paristakymmenestä otoksesta. Ai miten niin en osaa kuvata :-)

Jaa, ja loppuun vielä yksi syy, miksi tuo vanhempi miespuolinen suututtaa. Tuo saamarin ilmalämpöpumppu viilentäessään tätä taloa työntää kaikki kondenssivedet sisälle! Ja lisäksi asentajat eivät hokasseet sellaista seikkaa, että putket työnnettiin minun askartelutarvikekomeron kautta navettakomeroon, josta pihalle. Juu, ei siinä mitään, mutta kun hajut tuli päinvastoin!! Juu, kyllä se isäntä jo vähän laitteli eristeitä, huomasi itsekin asian, kun aukaisin askartelutarvikekomeron oven!!!!

Kiitos kaikille toppia kehuneille ja Heidille tiedoksi, että me myytiin (annettiin siis ilmaiseksi) kaikki mehiläistarvikkeet isännän enolle, joka harrasti myös mehiläisiä.

Mutta jatketaan, kun jaksetaan :-)

Teemana pinkki

Sitä näköjään saa näin hellepäivänäkin jotain aikaa, kun oikein yrittää. Eli tässä nyt neiti E:lle pinkki toppi uusimmasta Novita-lehdestä. Lankana Tennessee, joka ei nyt todellakaan ole kovin hauskaa virkattavaa. Liian säikeistä! Mutta onnistui tuo nyt jotenkin. Ainakin neiti lupasi tuota pitää. Toppia ei ole vielä prässätty kuntoon, mutta ajattelin nyt jo kuvan ottaa, kun seuraavasta kuvausmahdollisuutta ei välttämättä tule! Nää nykyajan nuoret kun ovat niin nopeita liikkeissään... :-)
Ja sitten muuta pinkkiä...
Nyt kukkii minunkin pionit...Ja sitten poikkeus vahvistaa säännön: tämähän ei siis ole pinkki, mutta niin kaunis! :-)
Kaveri opetti aikoinaan minulle herkullisen välipalan: Oltermanni-siivuun kääritään Blue Castello -juustoa. Minulla ei ollut nyt Oltermannia, mutta Edaminkin kanssa siitä tulee hyvää... Ai, mikä mahanpienennys...:-)

Möykkäli Jaksosen muistoa kunnioittaen (Aku Ankasta)

Teemana valkoinen

Tänäänhän se oikea juhannus onkin, joten silloinpa juhannusruusujenkin on kukittava! :-)Önttiäisiä riittää...Kaunis! Ja sainpas kuvan!


Leonardo tykkää köllötellä aina missä milloinkin...

20 sanaa

Nyt kun ei oikein kykene käsitöitä tekemään, niin laitanpa tähän tällaisen meemin, jonka löysin Soft side of life -blogista:

Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.

1. Kampa

Pienenä tyttönä isäni käytti minut parturissa lähimmän suutarin luona ja aina minun hiukseni leikattiin kuten Naapurilähiön näyttelijän Pilvi-Sisko Multimäen hiukset. Eli lyhyeksi. Harmitti... Mutta enpä minä paljoa kampaa käyttänyt pienenä enkä sitä aina muista hiuksilleni näyttää nykyisinkään...

2. Lintu

Muutaman kerran löydettiin pesästään pudonnut lintu ja sitä yritettiin sitten pitää hengissä matoja syöttämällä. Valitettavasti linnunpoikaset kuolivat. Juu, ei sitä silloin tiedetty, ettei niihin poikasiin saa koskea.

3. Meri

Meri oli jotakin kaukaista ja ihanaa. Koska asustin/asustan järvi-suomessa meri on aina ollut jotakin mystistä.

4. Kitara (tämän lisäsin sitten jälkikäteen, kun olin hävittänyt tämän jonnekin...)

Olisin halunnut aina jonkin soittimen (sain melodican jossain vaiheessa), mutta teini-ikäisenä ihastuin kitaraan. Ostin sen sitten vasta itse yli 3-kymppisenä, jolloin vielä mieheni tuumasi, että mitä helvettiä sinä tuolla teet. Nyt poikani soittaa sekä akustista että sähkökitaraa todella taitavasti (olen kai muutaman kerran sitä kehunutkin... :-)). Joskus vieläkin muistuttelen miestäni, että mitähän helvettiä minä sillä kitaralla oikein teinkään... :-)

5. Kello

En muista vuotta tarkasti, mutta olisinkohan saanut 7 v. lahjaksi rannekellon. Olin todella ylpeä siitä, mutta se hävisi johonkin. Samoin hävisi ensimmäinen ihan oikea uimapukukin, joka löytyi jostain ihme paikasta. Jälkeenpäin olen miettinyt, oliko naapurin "mukulat" asialla. Itse olin tarkka tavaroistani ja jotenkin ne vain hävisivät. Ja osa löytyi paikoista, joissa en koskaan ollut käynytkään. No, turha surra nyt eikä silloinkaan tullut mieleen kysellä, olisiko joku tehnyt jäynää!

6. Oksentaminen

Joskus oksennustautia oli, mutta ei ole jäänyt erityisemmin mieleen.

7. Mummo

Toinen oma mummo oli kuollut jo ennen kuin synnyin ja toinenkin jäi melko etäiseksi. Naapurissa asui ns. varamummo, jonka luona kävin melkein päivittäin. Omasta äidistäni tuli mummo veljeni pojalle, kun olin 9 v., joten äitiäkin on tullut kutsuttua 35 vuotta mummoksi.

8. Kirja

Opin lukemaan ennen kouluun menoa. Sain 6-vuotislahjaksi aapisen ja opettelin sen avulla lukemaan. Muistan kuinka oli kuvat ja sen alapuolella teksti ja erään kuvan tekstinä oli nukkumatti. Koska minusta siinä oli tonttu, tavasin t-o-n-t tont t-u tu, tonttu. Veljeni käveli juuri ohitse ja sanoi, että luepa uudestaan. Ensimmäinen oikea kirja, johon ihastuin ja josta vieläkin pidän oli Mazo de la Rochen Jalna ja siitä kaikki osat!

9 Pipo

Muistan, kun minua vuotta nuoremmat naapurin kaksostytöt pitivät aina pipoa päässä. Ihmettelin sitä suuresti.

10. Matematiikka

Olen aina ollut matemaattisesti parempi kuin kielellisesti. Tykkään!!

11.Metsä

Pienenä tyttönä en paljon muualla leikkinytkään kuin metsässä. Minusta vieläkin metsä on se paras paikka enkä voi aina sietää, kun isäntä puhuu pellon raivaamisesta, vaikka tiedänkin, että nykyisin pelto tuottaa paremmin kuin metsä. Juu, näin se vaan on!

12. Ukkonen

Ihan pienenä pelkäsin, koska kerran vanhan talomme tupaan löi pallosalama. Lisäksi pistorasioista löi lieskoja ukonilmalla. Sitten aloin tykätä ukkosesta ja nykyisin minulla on sellainen pieni kunnioitus ukkosta kohtaan. En ihannoi, mutta en pelkääkään. Kiitos remontointien yhteydessä tehtyjen kunnollisten sähkö- ja maadutustöiden. Silti aina, kun vähänkin jyrähtää, revin kaikki töpselit pois seinästä!

13.Hiukset

Olisin halunnut pitkät hiukset, kuten sisarellanikin, mutten niitä koskaan saanut! Paitsi sitten vanhempana, kun sain itse päättää jo jotakin...

14 Veli

Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, joista toinen (nyt jo kuollut) meni naimisiin ja sai lapsen, kun olin 9 v. eli hän teki minusta tädin. Parhaimpina muistoina hänestä on se, että sain istua hänen autossaan ja kuunnella autostereoita, mm. Juice Leskistä ja muita 70-luvun puolen välin biisejä. Lisäksi hän antoi minulle BMW 315 autonsa lainaan, kun sain ajokortin. Toisen veljen kanssa meillä oli pieniä kisailuja, kesäisin painittiin muuten vain ja talvella oli lumisota ihan pakollinen. Koska veljeni olivat minusta n. 10 vuotta vanhempia, ei me hirveän läheisiä oltu. Ai niin, muistui mieleen se, kun vanhempi veljeni alkoi käydä "naisissa" ja hänellä oli jatkuva rahapula, niin hän aina lainasi minulta 10 mk bensaan, mutta maksoi sitten kiltisti takaisin. Rahani olivat vanhan ompelukoneen laatikossa ja sinne ne lainarahat ilmestyivät takaisin.

15 Ikkuna

Tuvan ikkunasta laskettiin läheiselle tanssilavalle menijät. Piti tunnistaa auton merkki, väri, henkilöiden lukumäärä... Ja nämä laitettiin ruutuvihkoon ylös. Seuraavana lauantaina sama juttu ja verrattiin, oliko niin paljon porukkaa kuin edellisenä lauantaina.

16.Kalenteri

Kalenterista minulla ei ole oikein mitään kerrottavaa.

17.Puuro

Monesti oli ruokana puuroa, mutta aamupuuroa minun ei ole koskaan tarvinnut syödä. Eikä ole syönyt minun lapsenikaan parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Jotenkin vaan aamulla ei puuro maistu!

18. Nenäliina

Isäni piti nenäliinaa hattunaan kuumina hellepäivinä. Joka nurkkaan solmu, niin liina kesti päässä.

19. Kynsilakka

Sain Miranol-lempinimen, kun menin yläasteelle ja minulla oli punaista kynsilakkaa. Yhtenä päivänä en muistanutkaan, että oli kotitaloustunti ja siellähän ei saanut olla lakatut kynnet. Aamupäivän aikaan sitten rapsutin pois kynsilakkoja...

20. Taulu

Muistan pienenä tuijottaneeni aina aamuisin sängystäni Viipurin linnan kuvaa, joka oli sellainen lautanen. Muita tauluja minun lapsuudenkodissani ei oikeastaan ollutkaan.

Tässä nyt jotain muistoja.

Ja miksikö en kykene tekemään käsitöitä. Heräsin eilen aamulla taas niskat juntturissa eikä vieläkään vasen puoli toimi normaalisti. Virkannut olen vähän, kun laitan vasemman puolen tiukasti tuoliin kiinni, enkä liikuttele muuta kuin oikeaa kättäni, niin hyvin onnistuu. Ainakin jonkin aikaa.

Ja tämä tietokoneella istuminenkaan ei tee oikein hyvää hartioille, joten hyvää viikon jatkoa!

Tura pöytärätti!

Helmiksen blogista löytyi linkki tähän pöytärätin malliin ja niin sitä piti kokeilla. Lankana oli Lidlistä ostettu Sensatione ja hyvin se väritykseltään tuohon kävi. Paitsi sitten.... menin ja painelin silitysraudalla 100 % polyesteria (muistaakseni) ja niinpä tuo lässähti ihan kokonaan. Juu, ei hyvä! Mutta varmaan jostain paremmasta langasta todella hyvä ja kaunis!
Eilen tuota neuloessa katsottiin lasten kanssa Subbarilta Adan Sandlerin elokuva Little Nicky. Olipa vähän älyvapaa, voisko sanoa, mutta ihan harmitonta huumoria. Vaikkakin Sandlerin puhetapa välillä toooodella ärsytti ja heti alusta pitäen!!!

Arvontavoittajatkin ovat ottaneet yhteyttä, kiitos heille! Nyt aloitan pakettien suunnittelun. Ensi viikolla on sitten postitus jossain vaiheessa. Tällä viikolla älkää paketteja odotelko! :-)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Juhannus oli meillä herttainen...

Ja ihan kiva, kun se on ohitse. Paitsi ettei meillä edelleenkään rutiineista paljon poikettu. Minä siivosin melkein koko ajan ja sainkin askarteluhuoneen taas sen verran siistiksi, että sieltä löytyi jopa lattia! Ja pöydällekin mahtuisi taas tekemään jotain...

No, lupasin arpoa jotain kivaa heidän kesken, jotka kommentoivat blogiani ja ensin laitoin lippuset tähän:En muista keneltä tuon pussin olen saanut, ihana se on! Ensin yritin itse arpoa, aina tuli vähintään kolme lappua. No, en kuitenkaan suostunut niin monelle arpajaisvoittoa jakamaan, joten vein pussin pienempikätiselle tyttärelleni, joka arpoi ensin NEILIN, jolle lähtee vähän isompi paketti ja sitten ESIKON, joka nyt saa vähän pienemmän paketin. Pistäisittekös yhteystietoja sivussa olevan profiilin alla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Kumpaakaan pakettia en ole vielä laittanut valmiiksi, mutta kumpaankin varmaan eksyy vähän lankoja...
Mutta kylläpä te kaikki olitte kilttejä, kun ei pahemmin risuja ropissut! :-)

Neulottu kaulaliina

Sitten juhannuksen neuleita. Kylläpä tämä olikin sellainen kovanonnen neule. Siis yksi kaulaliinahan tästä langasta jo tuli, mutta purin siis sen ja kolme kertaa aloitin ennen kuin homma lähti pelittämään. Mikähän siinä muuten on, että jotkut työt on todella aloitettava kolme kertaa ennen kuin tulosta tulee!
Nyt se on kuitenkin valmis. Eli tämä siis neulottiin poikittain eli ensin 224 silmukkaa ja sitten kaavion mukaan. Ensimmäinen kokeilunihan oli pitkittäin! Lankana Schachenmayr nomotta Arabella. Juu, ei todellakaan sisällä mitään luonnollista... Mutta pehmeää ja mukavan tuntuista ja ihan kivakin tuosta tuli sitten loppujen lopuksi. Ainakin kirpparipöydälle... Sitten joskus, kun olen huomannut, etten käytä sitä... :-)

Elokuvat

Tuota neuloessa tuli katsottua pari elokuvaakin. Jim Carreyn Yes Man oli yllättävän hyvä. Meillä on etenkin miehet sitä mieltä, ettei Carreyn elokuvilla tee mitään, mutta minä aina sitkeästi noita dvd:tä ostelen. Ja joskus niitä jaksaa jopa katsoa. Tämä oli sellainen! Vaikka minä olen kyllä vasta opetellut viime aikoina sanomaan, että ei!

Toinen elokuva tuli lauantai-iltana Neloselta eli Kolme perhettä, yhdet hautajaiset. Olen mustan huumorin ystävä ja koska tätä elokuvaa kehuttiin mustalla huumorilla, niin katsottavahan se oli. Vähän oli kyllä kesy! Tai sitten vain kuvittelin jotenkin rankempaa juttua... Tässä elokuvassahan olivat mm. Hank Azaria, Ray Romano (joka oli hauska viiksissään) ja Famke Janssen. Elokuvaa katsoessa nukuin taas noin 10 minuuttia kesken kaiken (paha tapa!). Olikohan siinä just ne rankat kohdat, kun elokuva oli K-15.

Ja kirjoistakin juttua...

Niin, tuli luettua Oi ihana toukokuu -kirja, jonka siis on kirjoittanut H.E. Bates. En ole vielä jaksanut/malttanut/viitsinyt katsoa sitä sarjana, vaikka onhan se tullut telkkaristakin jossain vaiheessa ja pariinkin kertaan. Tämä kirja lähti kyllä ihan hyvin liikkeelle, mutta sitten se muuttui vähän oudoksi. Päähenkilö pappa meinaan käyttäytyi ihan ihmeellisesti! Muuten kerronta oli ihan mukaansatempaavaa.

Lisäksi löytyi lehtihyllystä sellainen lehtinen/kirjanen kuin Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa. Lehti sisältää ruokaohjeita ja kerrontaa ruoista, tarjoiluista, juhlista ym. Siis nyt tykkäsin kyllä yli kaiken Härkösestä. Hänen kirjat eivät ole olleet minun suosikkejani, mutta tämä oli! Monessa kohtaa ruoan suhteen ajattelen just kuin Härkönen!

Ja sit vielä pihakuvia
Kyllä se aurinko vaan paistaa, joten kaivettiin aurinkovarjokin esille!
Lisäksi laitettiin minun mukulasta kasvattamat daaliat killumaan tuohon portaiden aitaan kiinni. Kohta ne kukkii, kuten kohta kukkii taustalla olevat pionitkin.
Mitä sä taas sen kameran kanssa hillut...
Uutta, parempaa viikkoa odotellen (formuloissa meni Kovalaisen osalta huonosti eikä Räikkösestäkään iloa ollut)

Arvonta loppuu...

...huomenna formuloiden jälkeen eli noin kello 17.00!

Saa nauraa....

Ei ihan vielä, postauksen lopussa. Mutta laittelen tässä taas ensin vähän pihakuvia. Vihdoinkin onnistuin saamaan tämän ADHD-linnun kuvattua. Luin Kotivinkistä, jonka erehdyin taas ostamaan pelkän kannen perusteella, että västäräkin poikasilla on ihan selvä ADHD, tilheillä on ongelma, kun syövät happamia pihlajanmarjoja, lokit kuuluvat roskasakkiin ja käet ovat sosiaalipummeja. Tikoilla on puolestaan ihan selkeä ahdistus, kun hakkaavat päätä seinään... Ihana kirjoitus!
Ja tässä on sitten minun maustemaa. Moneen paikkaan sitä suunnittelin ja kun huomasin, että sisällä olevat mausteet kuoli kuivuuteen, niin laitettiin poika S:n kanssa maitotonkka ja päälle siivilä ja persiljan ja sitruunamelissan siemenet siihen. Kukkapenkissä kyllä kasvaa jo persiljaa ja kasvimaalla tilliä, joten katsotaan nyt mitä tästä tulee...
Sain myös tänään leikattua vuorimäntyjen kasvut. Olen leikannut ne aina ennen juhannusta ja ovat sitten kasvaneet ihan nätisti eivätkä ole ränsistyneet. Tykkään vuorimännyistä, kunhan ne pitää aisoissa!

Vaihdettiin myös poika S:n kanssa verhot (tytär siivosi muuten) ja laiteltiin joskus aikoinaan askastelemani paperinarukukat koristeeksi seinälle.
Ja nyt saa nauraa! Minähän tunnetusti "rakstan" kaikenlaisia erikoisia lankoja. No, tällaisiakin lankavyyhtiä piti ostaa ja siitä heti neulomaan... Mutta ohje oli saksankielinen. Olen minä saksaakin lukenut ja ymmärsin, että 224 silmukkaa olisi pitänyt ensin luoda, mutta kuvio oli vain 20 silmukalle, joten tein vaan 20 silmukkaa ja aloitin vyötteen ohjeen mukaan neuloa....
Juu, ei tullut tällaista! Joku oli vielä repinyt vyötteen, mutta kyllä kuvasta jotain näkee... Taitaa tämän blogin suuntaus muuttua, ei kai kukaan käsityöimmeinen tällaista virhettä tekisi. Lisäksi tuon vyötteen toisella puolella oli englanninkielinen ohje, jonka heti ymmärsin!
Nyt ruoanlaittoon ja jäi tiistaina katsomatta ja tallentamatta Metsolat, joten onneksi tulee tänään uusintana.

Ps. Vastaan vielä Nonnan kysymykseen, että laakasiiloihin on rehut tehty ja sunnuntai-iltana isäntä lähtee kuulemma niittämään, että urakointipaalaajalle riittää hommia.

Ahistuksen kanahäkki!

Ruiskaunokilta sain tällaisen, näitä ei koskaan ole liikaa! Kiitos! Vaikka aina mietin, että itsellenihän tätä blogia kirjoitan ja ei se haittaa, vaikkei kukaan lukisikaan, niin silti se tuntuu mukavalta, että tästäkin blogista pidetään. Kaikkine valitusvirsineen.... :-)

Tästä päivästä nyt taas ihan vähän valitan, kävin meinaan työpaikalla, siellä oli kivaa, mutta takaisin tullessa kävin sitten kaupassa. Ja voi hyvänen aika sitä ihmismäärää. Ja voisko joku ystävällisesti kertoa, että jos jää juttelemaan tai muuten vain seisoskelemaan johonkin, niin miksi pitää seisoa kärryineen keskellä kulkuväylää! Itse yritän aina parkkeerata johonkin sellaiseen paikkaan, missä olisin mahdollisimman vähän tiellä ja yritän vilkuilla koko ajan, että siirryn pois muiden tieltä. Ja maitohyllyllekin mentäessä vois ensin katsoa kuinka monta purkkia maitoa on ostettava ennen kuin työntää kärrynsä siihen poikittain ja alkaa lukea sitä ostoslappua, ettei vaan muut pääse ottamaan. No, koska olen jo tottunut sinänsä tähän aattoa edeltävään touhuun, niin minä vain hyräilin ja hymyilin...

Ja ei suomalaiset tai ainakaan savolaiset kuole juhannuksena nälkään! Ei mekään. Tulipa sitä kuormallinen itsekin tuotua tavaraa, mutta kuvittelisin, etten ennen maanantaita tarvitse kauppaan lähteä. Tai jos joku lähtee meiltä ennen sitä liikenteeseen, niin saa tuoda silliä tullessaan. Se purkki meinaan unohtu. Ja ostin kuitenkin uusia perunoita. Niin, uudet perunat ostetaan aina juhannukseksi ja sitten seuraavan kerran syödäänkin uusia, kun oma maa niitä tuottaa.

En ole todellakaan juhannuksen viettäjä, kuten en pidä muistakaan juhlapäivistä. Tai siis kun ei ne meidän paikassa eroa millään lailla muista päivistä. Joka päivä täällä tehdään ruokaa ja käydään syöttämässä eläimet ja siivotaan, että paikat kestää jotakuinkin kunnossa. Sitten vaan ärsyttää, kun kysellään, että kuinkas sitä juhannusta nyt meinaatte viettää? Juu, meinattiin lähteä tästä pariksi viikoksi mökille, kai nuo elukat muutaman päivän kestää syöttämättäkin. No, tottahan sitä saunassa käydään ja oluset juodaan, mutta eipä sen kummempia suunnitelmia.

Mutta nyt ollaan tyttären kanssa siivoiltu vähän tarkempaakin, vaikkei mitään juhannussiivousta suinkaan tehdä (seinät ja katto jätetään ihan rauhaan, vielä!). Minä jopa muistin aukaista keittiön viemärinkin yhtenä päivänä. Ja käytin siinä kikka kolmosta: soodaa reilusti ja etikkaa perään. Vähän siellä kuohumista kävi ja viemäri alkoi vetää huomattavasti paremmin. Lisäksi sellainen tympeä haju meidän keittiöstä hävisi!

Mutta nyt ruoanlaittoon ja on minulla yksi neulekin tekeillä. Kuuluu taas sarjaan stressineuleet: helppoa! (Kukaanhan ei muista, että yksi virkattu sukka pitäis vielä tehdä...)

Tääl on pesty mattoja, pulloja, koiraa...

No, ite en pessyt mattoja vaan käytin ne ihan pesulassa. Nyt sitten matot ovat tuolla ulkona "odottamassa" vesisadetta. On minulla sinänsä käynyt tuuri, että sen jälkeen, kun sain matot kuivumaan pyykki- ja mattotelineelle ja kuistille, niin ei oo satanut... Välillä kyllä käy uhkaavan näköisiä pilviä tässä päällä!

Pulloja piti pestä, kun mehupulloja oli kertynyt tiskipöydälle jo useampi. Nyt on kuitenkin sekin homma hoidettu. Minä en yhtään tykkää pullojen pesusta, mutta pakkohan sitä on tehdä, jos omia mehuja aikoo keitellä. Kaikkia mehuja kun en pysty pakastamaan ja lisäksi meillä on niin hyvä maakellari, että sitä on kyllä käytettävä. Ei siellä paljon muuta olekaan kuin mehuja ja perunoita. Ensi talveksi on kai sitten laitettava nuo daalioiden ja cannojen juurakot sinne talvehtimaan. Jos osais talvehdittaa...

Koiraa piti taas pestä, kun oli sotkenut taas itsensä ja samalla vähän peräpäätä lämmittelin lämpimällä vedellä, kun epäilen, että anaalirauhaset ovat täyttyneet eikä tästä ole joutanut eläinlääkäriin Wallua viemään. Tai ei oikein ole osunut eläinlääkärin vastaanottoajat sopivasti. Vaikka meikäläinen välillä nopea onkin, niin kahteen paikkaan yhtä aikaa en ennätä! :-)

No, kun kerran kirkolla tuli pyörittyä, niin pitihän ne tällaiset napata mukaan. Eli Sinä osaat Magnum -lehti ja kirjakaupassa oli Osta kolme, maksa kaksi -tarjous! En ole Kaffe Fassettin suurimpia ystäviä, mutta tuossa kirjassa oli jotain hyviä vinkkejä, jos joskus haluaisin pitkästä aikaa kokeilla kirjoneuleita. Olen niitä aikoinaan tehnyt, mutta nykyisin ei oikein malta.
Sitten on kerrottava loppuun "lasten laukaisuja" eli patistelin tytärtäni 17 v. navettaan ruokkimaan sonneja, kun tulevassa työpaikassaan syksyllä pitäisi osata syöttää hevosia. Tytär siihen, ettei mene ja että osaa hevoset syöttää, koska ne syötetään hiilihangoilla eikä pienkuormaajan avulla :-). Juu, hiilet ja heinät voi joskus mennä sekaisin...

Mutta nyt ruoanlaittoon.

Täystuhoa ja virkkuuta

Meillä oli siis komeroissa täyssiivous, kun se sisustuksellisesti ihana ilmalämpöpumppu meille asennettiin. Olen parin komeron siivouksen jättänyt isännän vastuulle eli sitä ei sitten kai koskaan ole tehtykään, ei ainakaan 15 vuoteen ja epäilenpä ettei talon vanha isäntäkään hennonnut mitään pois heittää, kun kerran löytyi vielä tällainenkin. Siis ylähyllyjä, lattiat on sentään aina välillä tämäkin emäntä luutunnut! :-) Lasten kanssa pidettiin vähän lystiä, olisko tuo tuhonnut täydellisesti mitään... Varmaan aikoinaan on ollut tehokas aine, mutta että oikein täystuho!

Ja tästä se sitten alkoi sunnuntai-iltana ja maanantaina oli täys tohina päällä. Meillä siis tehdään esikuivattu säilörehu eli ensin niitetään, annetaan kuivahtaa ja korjataan noukinvaunulla laakasiiloihin, jonka painotus on tänä vuonna langetettu poika S:lle. Eli hän toisella traktorilla tekee säilörehun mahdollisimman ilmatiiviiksi, jolloin se myös säilyy talveksi. Eipä tuo niitetty pelto niin hyvin tuossa kuvassa erotu, mutta heinä on kuitenkin niitetty! :-)
Ja sitten minä sain valmiiksi sen hys-hys -jutun. Salomonin solmuilla tehty kolmiohuivi lahjan saajan lempivärinä. Hänen ei pitäisi blogeja pahemmin tutkailla, mutta jos nyt sattuu näkemään, niin tällainen tekele on tulossa heinäkuussa!
Ja sitten kaikille: laittakaa viestiä ARVONTAAN! Tai ainakin jotain viestiä, niitä on niin kiva saada. Etenkin tällaisia. Intsu lahjoi minua tällaisella plakaatilla:Ja Siru tällaisella:Ja nyt minä olen laiskuuden huipentuma ja lahjoitan saman tien nämä kaikille AinaOikeat -porukoille. Ja tietty nämähän kuuluvat myös antajille. Olen Intsun ja Sirun vakilukijoita! En vaan nyt jaksa linkittää kaikkia erikseen... :-) Vaikka mulla alkoi melkein kesäloma eli päätin tänään palkkatyöni ja seuraava työsopimus alkaa elokuun alussa.